Miten suhtaudut aborttiin?

En tekisi. En tapa.

Abortti on laillistettu murha.

Suhtaudun aborttiin hyvin kielteisesti.

Myönteisesti. Solumöykky ei ole lapsi.

Parempi abortti kun lapsi jota ei kaivata.

Yritän suhtautua siihen neutraalisti ja kunnioittavasti ja sellainen, josta päätös kuuluu jokaiselle henkilökohtaisesti. Olen ehkä sinisilmäien, mutta en usko, että olisi paljon -äkkiseltään paremman termin puuttuessa-  ajattelemattomia abortteja.   

Veikkaan että suurin osa abortin tekijöistä miettivät kuitenkin vaihtoehtoa että pitäisivät ja pohtivat oikeasti onko vauva vain lisärasite sen hetkisessä elämäntilanteessa. Jotkut tulevat helposti raskaaksi sille ei voi mitään ja toiset joutuvat yrittämään pitkään ja ajoittamaan yhdyntöjään. Minä olen esimerkiksi tehnyt abortin kun esikoinen oli 1.5-vuotias. Pahalta tuntui, mutta ajatus siitä että vilkkaan esikoisen lisäksi olisin hoitanut vauvaa tuntui ihan liian raskaalta ajatukselta. Mies ei paljon ole autellut lapsen hoidossa joten tuskin olisi toisen lapsenkaan hoidossa auttanut. Itkin ja ahdisti se päätös mutta mielummin koitan olla edes jotenkin hyvä äiti yhdelle lapselle kuin paska ja uupunut äiti kahdelle. 

Mielipiteeni on että tehköön vaikka sata aborttia, ihan sama mulle.

Itse en tiedä voisinko tehdä.. riippuu ihan tilanteesta jos en tosiaan haluaisi sitä tai olisi väärän miehen kanssa tms. niin ehkä sitten.

Kenenkään ei tarvitse tehdä aborttia, mutta kyllä oikeutta abortiin pitää suojella. Se on jokaisen naisen oikeus oli tilanne mikä tahansa.

Vaimon osalta negatiivisesti, rakastajattarien osalta positiivisesti.

Kunnioitan molempia näkemyksiä. Se on okei, jos jostain tuntuu, että ei pysty/halua tekemään aborttia, mutta myös se että haluaa abortin on ihan ok/ymmärrettävää/joskus jopa hyvä ratkaisu.

En nää hedelmöittynyttä munasolua vielä ihmisenä, joten mielestäni se ei ole väärin.

Se taas, että ihmisille paasataan ja tuputetaan sitä näkemystä että se on väärin, on perseestä, sillä todella moni pitää itseään todella paskana tuollaiseen ratkaisuun päätyessään ja aivan turhaan.

Kielteisesti, vaikkakin ymmärrän joissain tapauksissa.

Mutta sitä mieltä, että syyllistämisen/syyllisyyden pelossa ihmiset on liiaksi aivopesty ajattelemaan, että abortti on hyvä asia, ja että eihän se sikiö ole edes ihminen vaan pelkkä solumöykky.

Silti monet naiset kokevat syyllisyyttä, ja siihen olisi annettava apua. Saa myöntää että abortti on väärin (silloinkin kun syyt ymmärrettäviä), ja sitä saa pyytää anteeksi, ja senkin saa anteeksi.

En vain ymmärrä sitä, että miksi seksin harrastamista ei kyseenalaisteta, sillä se on kuitenkin käsittääkseni se mekanismi millä aborttiin päädytään. Ei seksiä, ei aborttia. Jotenkin omituista kuinka aina yritetään parantaa oireita ja lääkitä, vaikka ennaltaehkäisy ja juurisyihin pureutuminen olisivat kustannustehokkaampia pitkässä juoksussa.