Persoonallisinta kotisi sisustuksessa?

Vierailija kirjoitti:

Mun omasta hammaskalustosta tehty kipsinen (tms.) kopio, jota hammaslääkärit käyttivät mun hammasrautojen tekemiseen. Sain 6 vuotta sitten oikomishoitojen päätteeksi ottaa mukaani, kun hammaslääkäri muutti eri paikkaan ja varasto piti tyhjentää. On hyllyllä esillä kukkien keskellä.

Meidän hammashoitolan seinällä on isoihin kehyksiin kiinnitetty näitä ”kipsitekareita” kullanvärisiksi maalattuina 😁

Neonvaloja ja korukivikokoelma

Meillä persoonaillisinta on itse kudotut matot. Löytyy myös värit, ei ole valkoisia/mustia huonekaluja tai seiniä. Kaikki huonekalut on täyspuuta, en pidä lastulevystä. Verhot on ommeltu, vältän Vallilaa ja muita pintamuotikuoseja. Meillä ei ole mitään Ikeasta. Vältän myös keskiluokkakliseitä, lokkia ja mehiläispesää ym.

Ollaan varmaan aika tyypillisiä ylemmän keskiluokan asujia. Paljon perittyjä huonekaluja ja taidetta. Mummin ryijy roikkuu seinällä, anopin Marimekon verhot makkarissa. Ulkomailta on tuotu jotain pientä sisustukseen. Paljon viherkasveja ja ne useasti mainitut Lundian kirjahyllyt ja paaljon kirjoja. En jaksa panostaa sisustukseen, se on ollut jo vuosia tämä sama. Enkä vaihtele mitään värejä tai sohvia trendin mukaan.

Monet pitää meidän kotia viihtyisänä, jotkut kamalana ja kälyä suorastaan oksettaa meillä kun on niin paljon tavaraa ja tyylisuunnat sekaisin.

Värikäs sisustus ja nyt en tarkoita sellaista krääsäkirppisvärikästä, mitä fb Värikäs koti -ryhmässä usein näkee. Omani on huolella mietitty ja harmonisesti sävytetty. Huonekalut ovat mitoitettu huoneen kokoon sopivaksi. Ylimääräisiä purnukoita ja koriste-esineitä ei ole tasot täynnä, vaan pidän vähäeleisestä, mutta näyttävästä ja värikkäästä sisustuksesta. 

Erikoisuuksista myös pidän ja mm. saunassa meillä on 2 istuttava keinu ja minun korkkarit ovat hajuvesien kanssa samassa lasivitriinissä. Keittiössä ei ole tiskikonetta eikä allasta vaan koko astiakaappi + pesu härdelli on laitettu ruokakomeroon. 

Värikkyys näkyy myös vaatteissa ja persoonassa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua tuo kirjojen glorifiointi. Kirjojen kerääminen on ihan samaa tavaran hamstraamista kuin minkä tahansa muiden esineiden.

Voi se olla hassua siinä kuin joku enkelifiguurien keräileminen, mutta on se kuitenkin omaperäistä eli persoonallista.   Siitähän tässä olikin kyse.

Meilläkin on kirjoja joka paikassa.  Ja ylläri ylläri:  aika iso osa on kirjaston kirjoja!  Ne vaihtuu siis koko ajan.  Meillä luetaan niin järkyn paljon.

En sanois persoonalliseksi, jos jollain on joku tynell tai lokki.  Ne on kenties arvokkaita, samoin kuin joku itämainen matto.  Muttei ne persoonallisia ole, koska samanlaisia ne on kuin muillakin, joilla on kodissaan se tynell tai lokki.  Tai se matto.

Meillä on sellaisia vanhoja kipsitauluja, joita kukaan ei varmaan kotiinsa huolisi.  Meillä on niitä paljon.  Kai se menee jo persoonallisuuden puolelle.  Ja ehkä omatekoiset jutut, kuten ovenkahvat ja tyynyt ja peitot ja sen sellaiset.  Ja meillä on ihan esillä LP-levyjä ja kasetteja ja niitten soittimia.   Ja se, että asutaan aika ahtaasti, mutta kyllä tänne kaksi ihmistä mahtuu ja yksi eläinkin.  

Ei taida Tynellin suunnittelemaa valaisinta ihan joka kodista löytyä. :D Pikkuisen eri sarjaa kuin Lokki.

Isoisän tekemä arkku. Hän on itse tehnyt sekä puuosat että takonut metallit (ml. lukon) omassa pajassaan. En usko, et kovin monelta löytyy vastaavaa.

Rukousnauha venäläisestä luostarista. Betoninen alaston nainen.

Alkuperäinen 80-luvun huippuimuri, järkyttävän ruma. Lähtee lähikuukausina keittiöremontin yhteydessä. Uniikkia on myös isovaarini tekemä kiikkutuoli ja vaarini vanha astiakaappi, näistä kumpikaan ei tosin ole erityisen persoonallinen sisustusesine nykyään :D löytyy myös iso määrä cd-levyjä hyllyssä olohuoneessa, niitä enää nykyään harvemmin näkee.

Asumme julmetun vanhassa talossa, jossa on näitä persoonallisia asioita sekä rakennuksen puolesta että sisustusmakumme puolesta useampia. Sisustuksesta esimerkkinä vanha pinnasohva ja ruokailuryhmä, jotka pappani on teettänyt kaikki ensimmäisellä palkallaan puusepällä vanhemmilleen lahjaksi. Lisäksi joka huoneessa on tulisija ja ovat kaikki maalattuna iloisen värisiksi, on punaista, turkoosia, metsänvirheää, keltaista jne. Lisäksi näin 1800-luvun puolella rakennetulle talolle jokseenkin ominainen juttu (joka tosin ei ole sisustusta, vaan tekijä, joka tekee meidän kodin persoonalliseksi): talouskellarissa on lähde, josta voi ottaa juomakelpoista vettä milloin vain. Nykyihmiselle kauhistus, mutta silloin talon rakennusaikaan se oli kaiketi rikkaan tilan merkki kun juomaveden sai omasta kellarista eikä tarvinnut hakea pihakaivosta. Niin ja lisäksi meillä on kaksi olohuonetta! Arkiolohuone ja sitten isompi olohuone, johon olemme tehneet oleskelutilan ja ruokailutilan. Tosin tupa on niin suuri, että siellä myös ruokapöytä ja oleskelutila, eli periaatteessa meillä on kolme oleskelutilaa ja yläkerran aulassa vielä yksi. Näin kun kirjoitan niin meillä taitaa olla tuollaisia olohuoneeksi / oleskelutilaksi luettavia tiloja siis neljä :D Vanhoissa taloissa on tällaisia hauskoja ominaisuuksia. Makuuhuoneemmekin on valtava, vähän yli 50 neliöä. Oli taloon muuttaessa yksi ehdokas olohuoneeksi, mutta päädyimme tekemään siitä makuuhuoneen. Niin ja talon katolla on vellikello, jota yhä pystyy soittamaan! :)

Taas kummallista peukutuspolitiikkaa. Eikö voi vain antaa peukun ylös, jos joku on vaivautunut vastaamaan? Vai onko vastauksen aiheutettava pieni dopamiiniruiskaus, että sitä jaksaa arvostaa?

Kuten huomaatte, persoonallisinta täällä meillä on kiukkuinen ja katkera av-mummo.

Lauloin bändissä nuorena. Laulukamat on olkkarin sisustuksena. Ei sinne muuta sovikkaan.

Ei, ei ne ole edes kytketty mihinkään, kunhan seisoskelevat siinä.

Minulla on pieni kerrostalo yksiö. Minulla ei ole mitään yhtä isoa kaappia tai hyllyä. Vaan seinillä on paljon pieniä kaappeja ja hyllyjä.

Kaikki ovat ostettu kirpputorilta ja ovat ns. eri paria kaikki. Jostain syystä ne kuitenkin kaikki sopivat jollakin tavalla yhteen ja ovat muutenkin sympaattisia ja suorastaan söpöjä. 

Mulla on 3:n istuttava sohva keittiössä ja joo, olisi se mahtunut olkkariinkin mutta en halunnut..:)

Minulla on paljon kirjoja ja ne ovat näkyvillä, lasiovien takana. Niitä on makuuhuoneessa, eteisessä ja yksi pätkä myös olohuoneessa. Asunto pitäis laittaa myyntiin, joten ne on raivattava kaikki varastoon. Jäljelle jää värikkäät seinät ja paljon tyhjää tilaa - tai tyhjää hylly- ja lasikaappitilaa. 

Tämä kotini on alkuperäisessä kunnossa ja tyylissä vuodelta 1983.

Erilaisia boordeja katonrajassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiseen keskimääräiseen/yleisimpään sisustustyyliin verrattuna varmasti värit. Jokaisessa huoneessa seinät ovat jotain muuta kuin valkoista (yhdessä keltaiset, yhdessä vihreät, yhdessä vanha roosa jne.). Samoin huonekalut värikkäitä ja muuta kuin perus ketjuliikekamaa ja sekaisin uutta ja vanhaa - osa perintöä jo satojen vuosien takaa, osa sellaista, mitä on ostanut omaan ensikotiin ja osa ihan tätä asuntoa varten hankittua. Aidot matot kaikissa huoneissa ehkä myös hieman poikkeaa nykysuomisisustuksesta.

Tuo tehosteseinä on ollut muotia jostain 2000-luvun alusta saakka. Itse olen vähemmän sisustamisesta ja remppaamisesta kiinnostunut, joten ärsyttää kun nyt taloa etsiessä vaikea löytää sellaista jossa ei olisi joka hemmetin huoneessa jotain kuviotapettia. Joo ei se tietenkään mikään iso homma ole ja varmasti ostaisin sen unelmakohteen tehosteseinilläkin.

Mikä on muuten "aito matto"?

Käsinsolmittuja itämaisia mattoja tuossa varmaan tarkoitetaan. Usein vanhoja ja tavallista keinokuitumattoa hintavampia.

ostos kärryt

Järjetön sotku.

Persoonallisinta varmaan huonekalut, jotka ovat käsin tehtyjä ja vanhoja. Taide tietysti uniikkia. Mitään kamalan persoonallista täällä ei ole, mutta ilmeisesti tyyliämme on pidetty vähän epäsuomalaisena. Ei päästäisi avotakkaan tällä tyylillämme. Moni meillä käynyt on kuitenkin yllättynyt. Joskus joku on sanonut, että olisi vaikea sanoa, miltä vuosikymmeltä kotimme on, koska se ei sovi mihinkään aikakauteen selkeästi. Kerran mulle tuli kriisi, halusin olla muodikas ja kannoin ison värikkään maton varastoon ja toin tilalle valkoisen. Matto oli lattiassa 11 tuntia, kunnes miehen kanssa tuumattiin, että ei tämä ole meidän juttu ja vaihdoimme matot takaisin. Valkoinen matto on nyt homehtunut varastoon.