Persoonallisinta kotisi sisustuksessa?
Mitä sellaista kotisi sisustuksessa on jota et ole kovin monella nähnyt?
Kommentit (396)
Värit. Talossamme ei ole yhtään maalarinvalkoista seinää.
Muuten sisustus sekoitus suvun tekemiä talonpoikaishuonekaluja ja rennon modernia, rikkoo ns normaalia kivitalotyyliä
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on persoonallista, koska hankinnat ovat perustuneet täysin omaan makuun.
Tuo jää monelta "kuvastosisustajalta" huomaamatta. Jos ihmisellä on alkeellinenkin tyylitaju, ja sillä sisustaa mieleisekseen, kaikki yleensä sopii toisiinsa.
Olin pitkään sinkkuna, ja tuo toteutui. Miehen tultua kuvioihin on ollut vähän sovittelua, koska hänellä on ns. sukuperintökaluisteita, jotka minunkin mielestäni ovat ok. Mutta niitä en olisi ehkä itse valinnut. Eli neuvottelut alkoivat siinä vaiheessa, kun piti heittää hynttyyt yhteen. Tosin onneksi hänellä ei sisustukseen liity kummempaa intohimoa kuten itselläni. Haluaa pitää jotkut rumat esineet vain edesmenneen sukulaisen muiston vuoksi. Olkoot, olen rumimpia nojatuoleja jne. kokeillut peittää ja tuunata.
Kymmeniä vuosia vanha, puinen lentokoneen kaksilapainen potkuri.
Lattialla talja. Olkkarissa kirjoja 12 metriä. Sohvat turkoosit. Sänky ei ole runkopatja. Ei verhoja.
Rukki, vanhoja juoksuhaudoissa askarreltuja lasten leluja, lankkupöytä, 80-luvun astioita, vanhoja kunnostettuja huonekaluja.
Vierailija kirjoitti:
Rukki, vanhoja juoksuhaudoissa askarreltuja lasten leluja, lankkupöytä, 80-luvun astioita, vanhoja kunnostettuja huonekaluja.
Niin ja keittiössä vanhoja, jättiäisiä armeijan huutokaupasta ostettuja suurtalouskeittiövälineitä.
Vierailija kirjoitti:
Sohvan takana yli 50 kg ryijyä.
Melkoinen ryijy.
Mummini vanha 70-luvun kaappi/hylly/vitriini viritelmä. Oikein kaunis ja yllättävän modernin näköinen.
Minun suuri aarre.
Isoisän tekemä uniikki puuvuodesohva sekä ruokapöytä, joka lienee veistetty jo 1800-luvun puolella.
Muitakin juttuja sekä puolison että omasta lapsuudenkodista.
Mulla on iso posliininen tiikeri olohuoneessa. Instasta löytyy kuvia nimellä Aurinkopeilii
Hassua tuo kirjojen glorifiointi. Kirjojen kerääminen on ihan samaa tavaran hamstraamista kuin minkä tahansa muiden esineiden.
Meillä on kukkapylväs, jonka on tehnyt isotätini mies 1900-luvun alkupuolella ja keinutuoli, joka on kutakuinkin samaan ikäluokkaa. Mutta lähtökohtaisesti minua ei haittaa, vaikka muillakin on samoja elementtejä sisutuksessaan. Kotimme ei näytä sisustuslehden sivuilta nähdyltä, mutta on meillä silti joitakin trendikkäitäkin asioita.
Meillä ei ole yhtäkään Ikeasta ostettua tavaraa, vaan kaikki on kirppareilta löydettyä tai tänne teetettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tämmöinen olis ihan mahtava, joskin tykkäisin tummemmasta puusta. Tuonne päälle voisi laittaa köynnöskasveja tai jotain roikkumaan tms.
https://www.on24.fi/sisustus/valaisin/kattovalaisimet/141652https://www…
Oon siis sama kuin aiemmin kirjoitin tuonne eoi mökkitunnelmanainen....mitä mieltä ideasta? aika kallis vaan ostaa, kun joku taitava tekis...
Tuon valaisimen hinta on 225€. Paljonko olisit valmis maksamaan?Veikkaan ettei kukaan "taitava" ala tekemään tommosta halvemmalla. Vaikka näyttää simppeliltä, ei tuokaan ihan helposti ja hetkessä synny.
Suomalaiseen keskimääräiseen/yleisimpään sisustustyyliin verrattuna varmasti värit. Jokaisessa huoneessa seinät ovat jotain muuta kuin valkoista (yhdessä keltaiset, yhdessä vihreät, yhdessä vanha roosa jne.). Samoin huonekalut värikkäitä ja muuta kuin perus ketjuliikekamaa ja sekaisin uutta ja vanhaa - osa perintöä jo satojen vuosien takaa, osa sellaista, mitä on ostanut omaan ensikotiin ja osa ihan tätä asuntoa varten hankittua. Aidot matot kaikissa huoneissa ehkä myös hieman poikkeaa nykysuomisisustuksesta.
Varmaan kaikki mitä olen itse tehnyt, eli pari veistosta, maalaukset ja suurin osa astioista :D muuten meillä on tosi eleetön, jonkun silmään "tylsä" koti mutta pidän yksinkertaisesta taustasta kauniille asioille :)
Vierailija kirjoitti:
Taide on tietysti uniikkia. Muuten kotini on varmaan aika tavallinen 2010-luvun koulutetun ihmisen koti: paljon värejä ja umpipuuta minullakin. Suvun huonekaluja 40-60-luvuilta, muutama parisataa vuotta vanha talonpoikaishuonekalu, paljon Lundiaa, Vepsäläistä ja Ikean Expedit.
Täällä sama. Kuvataidetta näkee harvemmin enää ihmisten kodeissa. Joku Helsinki varmaan poikkeus, koska hyvää ammattitaidetta on tarjolla edullisemminkin. Itse innostuin kuvataiteesta joskus parikymppisenä. Ostan jonkun uuden työn muutaman vuoden välein. Näin kotiin ei kerry isoa kokoelmaa ja voi välillä ostaa vähän kalliimpaakin.
No ei täällä nyt mitään sellaista ole, mitä ei monissa muissakin kodeissa olisi, mutta voin nyt luetella:
- Lähes kaikki huonekalut on ostettu tai saatu käytettynä. (Voin suunnilleen luetella uutena ostetut: työtuolit, yksi jakkara, sänky, yksi Ikean hyllykkö (odotan jo innolla, että saan siirtää sen varastoon pois silmistä), vessan pieni hyllykkö. Siinä kai ne. Tekstiilejä on enemmän uusia, mutta monet niistäkin ovat käytettyjä.)
- Värit. Tykkään mustista vaatteista, mutta kotona en suosi mustaa. Esim. sohvat ovat turkoosi ja keltainen.
- Ei verhoja. Tai siis onhan meillä verhot yhdessä huoneessa. Asun rintamamiestalossa, jossa on pienet ikkunat. En kaipaa verhoja pimentämään. Huoneet ovat myös sen verran pieniä, että verhot olisivat tiellä (en tykkää lyhyistä verhoista, ja kapat ja salusiinit ovat näissä pikkuikkunoissa poissuljettuja). Kyse ei ole siitä, etten tykkäisi verhoista, mutta tänne kotiin ne vain eivät passaa.
- Paljon perinnöksi saatuja huonekaluja vanhempieni lapsuudenkodeista.
- Ei lastulevyhuonekaluja, paitsi se yksi hyllykkö. Haluan, että huonekalut ovat oikeaa puuta.
Kirjakasoja joka puolella. Käytännössä jokaisella tasolla on vaihtelevan kokoinen pino kirjoja. Ei tunnu olevan kovinkaan yleinen sisustuselementti. Mieheni ei pahemmin arvosta, mutta minkäs tuolle mahtaa, tykkään lukea eikä kaikki kirjat mahdu kirjahyllyihin.