Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksat läheisten ihmisten tietämättömyyttä, yleissivistyksen puutetta tai matalan äo:n tuomia seurauksia?
18.02.2019 |
Missään nimessä en halua ärsyttää tai loukata kysymykselläni. Pohdiskelen esim sitä, että miten Mensan jäsenyyteen yltävät ihmiset jaksavat taaplata tavis tallaajien kanssa, kun jatkuvasti saa törmätä asioihin, joissa näkee päivänselvän ratkaisun, mutta muut eivät vain tajua. Tuleeko sinulle turhautumisen hetkiä? Miten usein, ja miten selviät niiden tunteiden kanssa?
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisiini ei kuulu tällaisia ihmisiä, mutta työelämässä joudun sietämään heitä. Hermostun näiden ihmisten kyvyttömyyteen nähdä asioiden taakse, yhdistellä yksinkertaisia syy-seuraus-suhteita ja epäolennaisiin pikkuasioihin takertumista. Työni on onneksi itsenäistä, eikä minun tarvitse asioida usein näiden ihmisten kanssa, mutta yhteiset palaverit ovat tuskaa.
Sen sijaan satunnaisissa tuttavuuksissa nuo piirteet eivät häiritse. Kunhan ihminen ei ole käytöstavaton, ahdasmielinen juntti. Tulen hyvin toimeen esim. talossamme asuvan lievästi kehitysvammaisen naisen kanssa, jonka kanssa jutustelu sisältää, no melko konkreettisia asioita.
Käytöstavaton ahdasmielinen juntti on kaikkein pahin, etenkin kun luulee olevansa fiksumpi kuin muut.
Ei kehitysvammaiset ja sydämellisen sympaattiset tyhmeliinit ole mitään, mutta tynnyrissä kasvanut metsäläinen on ihan kauhea ihmistyyppi.
Sellainen tyhmeliini on ihan ok, joka ei ole koko ajan suuna päänä päättämässä kaikesta, kontrolloimassa ja neuvomassa muita.
Pahin on sellainen, joka edelleen jankkaa päähänpinttymäänsä vaikka itse on lyönyt faktat pöytään.
Ikävä sanoa, mutta naisista vähemmistö ei ole tällaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan tiedä miten selittää eräälle ihmiselle, miksei uunissa kannattaisi polttaa tiski-, huuhteluaine ja liimapurkkeja.
Jos selität pienhiukkasista, karsinogeeneistä, niin höpöhöpö! Ihan hyvinhän nämä täällä palavat!
Miten selität tyypille, ettei ole kiva kun heittelet kaikki roskat auton ikkunasta tien poskeen? Kyllä ne joku sieltä aina siivoaa, höpö höpö tyttö. Olet liian nipottaja vaan!
Miten selität että kädet pitäisi pestä kakkimisen jälkeen etenkin jos meinaa leipoa pullaa?
Höpö höpö! Älä sinä tyttö höpötä. Sie oot semmonen hienostelija!
Miten selität että nykyään tyttö on ihan yhtä arvokas kuin poika. Eikä nainen ole miehen omaisuutta?
En osaa. Olen niin aivoton, tyhmä, yksinkertainen, palikka ja pässipää. En osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisiini ei kuulu tällaisia ihmisiä, mutta työelämässä joudun sietämään heitä. Hermostun näiden ihmisten kyvyttömyyteen nähdä asioiden taakse, yhdistellä yksinkertaisia syy-seuraus-suhteita ja epäolennaisiin pikkuasioihin takertumista. Työni on onneksi itsenäistä, eikä minun tarvitse asioida usein näiden ihmisten kanssa, mutta yhteiset palaverit ovat tuskaa.
Sen sijaan satunnaisissa tuttavuuksissa nuo piirteet eivät häiritse. Kunhan ihminen ei ole käytöstavaton, ahdasmielinen juntti. Tulen hyvin toimeen esim. talossamme asuvan lievästi kehitysvammaisen naisen kanssa, jonka kanssa jutustelu sisältää, no melko konkreettisia asioita.
Käytöstavaton ahdasmielinen juntti on kaikkein pahin, etenkin kun luulee olevansa fiksumpi kuin muut.
Ei kehitysvammaiset ja sydämellisen sympaattiset tyhmeliinit ole mitään, mutta tynnyrissä kasvanut metsäläinen on ihan kauhea ihmistyyppi.
Sellainen tyhmeliini on ihan ok, joka ei ole koko ajan suuna päänä päättämässä kaikesta, kontrolloimassa ja neuvomassa muita.
Pahin on sellainen, joka edelleen jankkaa päähänpinttymäänsä vaikka itse on lyönyt faktat pöytään.
Ikävä sanoa, mutta naisista vähemmistö ei ole tällaisia.
Kaikkia fiksuja tosiaan yhdistää se piirre, että pystytään olemaan väärässä ja korjaamaan virheellisiä uskomuksia.
Fiksu ihminen ei koe koko ihmisyytensä menneen viemäristä alas, jos päivittää tietojaan, päin vastoin. Fiksu ihminen on tyytyväinen kun hän on saanut oikean tiedon.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä on paras sijoittaa ihmiset ympärilleen eikä ylä- tai alapuolelle.
Jos aidosti muka pystyt tuohon niin hyvä. Kukaan ei vaan ole sellainen yli-ihminen, ettei mitenkään muka arvottaisi toisia ihmisiä. Ei kukaan.
Vai oletko Jeesus tai Buddha?
Kaikkia ihmisiä ei ole pakko sijoittaa ympärilleen kenenkään.
Jokainen saa itse valita ketä ympärillään pitää.
Jos henkilön seurassa on paha olla, niin pois ympyrästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä hitaimmissa ja yksinkertaisimmissa ihmisissä sitä, kun olen niin voimaton heidän kanssaan. Minulla ei riitä kärsivällisyys selittää asioita sellaisille jotka eivät selvästikään tajua kaikkea.
On ahdistavaa kun ihminen jolla ei ole oikein kykyä ymmärtää joitain asioita ja kokonaisuuksia, kyselee kuitenkin ja vaatii selittämään.
En minä voi kenellekään tehdä sitä pohjatyötä toisen puolesta.
Jotkut jutut on toisille mahdotonta selittää, kun pitäisi pohjustaa niin paljon, ja vaikka pohjustaisikin kärsivällisesti niin se ei silti menisi välttämättä jakeluun.
Niin.. kummassa se vika on sitten siinä joka kertoo vai siinä joka on kuulijan asemassa. Jos et osaa selittää asiaa ihmiselle niin että hän ymmärtää et vain tiedä asiasta tarpeeksi.
Eli oppimisvaikeuksisisa ja hahmotushäiriöisiä ei vaan ole, vaan selittäjässä aina vika.
Sovitaan niin. Ja odotellaan josko joku selittäisi kaiken vaan tarpeeksi hyvin.
Jännää. Itse olen käynyt koulua useamman hahmotushäiriöisen ja oppimisvaikeuksista kärsivän kanssa (olen erityisopetuksen piirissä kiitos sairauden, joka ei vaikuta kognitiivisiin kykyihini). Monen monta kertaa on käynyt niin, että opettaja yrittää selittää jonkun asian, ja hahmotushäiriöinen ei tajua, mutta kun minä selitän saman asian eri sanoilla, hän yhtäkkiä ymmärtääkin.
Kyllä kyky kommunikoida mahdollisimman selkeästi on taitolaji sekin. Se, että kaikki ei ole niin hyviä ymmärtämään ei tarkoita, etteikö itse voisi tehdä mitään ymmärrettävyyden parantamiseen.
No sinä olet hyvä!
Hyvä!
Taitava ihminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä on paras sijoittaa ihmiset ympärilleen eikä ylä- tai alapuolelle.
Jos aidosti muka pystyt tuohon niin hyvä. Kukaan ei vaan ole sellainen yli-ihminen, ettei mitenkään muka arvottaisi toisia ihmisiä. Ei kukaan.
Vai oletko Jeesus tai Buddha?
Kaikkia ihmisiä ei ole pakko sijoittaa ympärilleen kenenkään.
Jokainen saa itse valita ketä ympärillään pitää.
Jos henkilön seurassa on paha olla, niin pois ympyrästä.
Jos joku vie ympärillä voimia, hänet voi siirtää ulommas. Paras vain hyväksyä ihmiset sellaisinaan, luonnonluomina. Arvottaminen tuo vain kurjuutta omaan elämään.
Kokeillaan vertauskuvaa. Nämä menee kyllä aina monelta ihan yli, mutta silti.
Ajatellaan että joudut pöytätennismatsiin.
Alat pelaamaan mailalla ja pallolla, mutta vastassasi on henkilö joka heittelee sinua ulosteillaan ja rikkoo mailasi. Hän sylkee päällesi ja raivostuu aina kun pallo tulee kohti.
Mitään yhteistä kieltä teillä ei edes ole.
Sinulle sanotaan, että jos oikeasti osaisit yhtään pelata ja tietäisit tästä pelistä mitään, niin osaisit kyllä syöttää pallon siten, että ÖrdePröödeBässinBääBaviaanikin oppii pelaamaan.
Siinä siitten opettelemaan vaan paremmin pelamaan ja miettimään miten sitä itse kehittäisi itseään taitavammaksi syöttäjäksi.
Pelaisitteko? Kuinka kauan? Vai menisittekö ehkä vaikka jonnekin muualle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä on paras sijoittaa ihmiset ympärilleen eikä ylä- tai alapuolelle.
Jos aidosti muka pystyt tuohon niin hyvä. Kukaan ei vaan ole sellainen yli-ihminen, ettei mitenkään muka arvottaisi toisia ihmisiä. Ei kukaan.
Vai oletko Jeesus tai Buddha?
Kaikkia ihmisiä ei ole pakko sijoittaa ympärilleen kenenkään.
Jokainen saa itse valita ketä ympärillään pitää.
Jos henkilön seurassa on paha olla, niin pois ympyrästä.
Jos joku vie ympärillä voimia, hänet voi siirtää ulommas. Paras vain hyväksyä ihmiset sellaisinaan, luonnonluomina. Arvottaminen tuo vain kurjuutta omaan elämään.
Arvottaminen on ihan normaalia. Ja on tekopyhää siitä täällä moralisoida.
Eri asia on ihmisten arvojärjestyksen julkinen esiin tuominen.
Eihän sitä tarvitse eikä pidä sille alemmalle juntille kertoa, että pitää häntä vähän vajaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä on paras sijoittaa ihmiset ympärilleen eikä ylä- tai alapuolelle.
Jos aidosti muka pystyt tuohon niin hyvä. Kukaan ei vaan ole sellainen yli-ihminen, ettei mitenkään muka arvottaisi toisia ihmisiä. Ei kukaan.
Vai oletko Jeesus tai Buddha?
Kaikkia ihmisiä ei ole pakko sijoittaa ympärilleen kenenkään.
Jokainen saa itse valita ketä ympärillään pitää.
Jos henkilön seurassa on paha olla, niin pois ympyrästä.
Jos joku vie ympärillä voimia, hänet voi siirtää ulommas. Paras vain hyväksyä ihmiset sellaisinaan, luonnonluomina. Arvottaminen tuo vain kurjuutta omaan elämään.
Arvottaminen on ihan normaalia. Ja on tekopyhää siitä täällä moralisoida.
Eri asia on ihmisten arvojärjestyksen julkinen esiin tuominen.
Eihän sitä tarvitse eikä pidä sille alemmalle juntille kertoa, että pitää häntä vähän vajaana.
Touchè.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä hitaimmissa ja yksinkertaisimmissa ihmisissä sitä, kun olen niin voimaton heidän kanssaan. Minulla ei riitä kärsivällisyys selittää asioita sellaisille jotka eivät selvästikään tajua kaikkea.
On ahdistavaa kun ihminen jolla ei ole oikein kykyä ymmärtää joitain asioita ja kokonaisuuksia, kyselee kuitenkin ja vaatii selittämään.
En minä voi kenellekään tehdä sitä pohjatyötä toisen puolesta.
Jotkut jutut on toisille mahdotonta selittää, kun pitäisi pohjustaa niin paljon, ja vaikka pohjustaisikin kärsivällisesti niin se ei silti menisi välttämättä jakeluun.
Niin.. kummassa se vika on sitten siinä joka kertoo vai siinä joka on kuulijan asemassa. Jos et osaa selittää asiaa ihmiselle niin että hän ymmärtää et vain tiedä asiasta tarpeeksi.
Eli oppimisvaikeuksisisa ja hahmotushäiriöisiä ei vaan ole, vaan selittäjässä aina vika.
Sovitaan niin. Ja odotellaan josko joku selittäisi kaiken vaan tarpeeksi hyvin.
Jännää. Itse olen käynyt koulua useamman hahmotushäiriöisen ja oppimisvaikeuksista kärsivän kanssa (olen erityisopetuksen piirissä kiitos sairauden, joka ei vaikuta kognitiivisiin kykyihini). Monen monta kertaa on käynyt niin, että opettaja yrittää selittää jonkun asian, ja hahmotushäiriöinen ei tajua, mutta kun minä selitän saman asian eri sanoilla, hän yhtäkkiä ymmärtääkin.
Kyllä kyky kommunikoida mahdollisimman selkeästi on taitolaji sekin. Se, että kaikki ei ole niin hyviä ymmärtämään ei tarkoita, etteikö itse voisi tehdä mitään ymmärrettävyyden parantamiseen.
No sinä olet hyvä!
Hyvä!
Taitava ihminen!
Tässä asiassa näytän olevan, joo. Olen koko elämäni ollut intohimoinen kaunokirjallisuuden lukija, ja lisäksi teinistä lähtien pöytälaatikkokirjailija. Joskus lukemani teksti on ollut vaikeaselkoista ihan kaltaiselleni ihmiselle, jolla on normaalit kognitiiviset kyvyt. Joskus se on ollut helppo ymmärtää ensimmäisellä lukukerralla vaikka olisi kuinka väsynyt. Siinä oppii, että saman asian voi sanoa monella tapaa, ja kaikki ei ole yhtä helposti ymmärrettäviä.
Kirjoittamisen kautta on sitten tullut se, että minulle on luonnollista miettiä, miten eri tavoin lauseen voi laittaa. Olen tottunut katselemaan omaa tekstiäni ja miettimään, että mikä tuossa on vaikeaselkoista, ja miten sen voisi muuttaa ymmärrettävämpään muotoon. Siksi minulle on ihan luonnollista miettiä, että miten eri tavalla jonkun asian voi selittää. Tästä on sitten ollut yllättävän paljon hyötyä, kun ollaan luokkahuoneessa, opettajan puhe alkaa rönsyillä ja hahmotushäiriöiset/oppimisvaikeuksista kärsivät tippuu kelkasta. :P
Se on ihan luonnollista turhautua, kun ei tule ymmärretyksi. Niitä oppimisvaikeuksista tai hahmotushäiriöstä kärsiviä turhauttaa myös, että he eivät ymmärrä. Mut turhautumisen tunnetta voi oppia kontrolloimaan samalla lailla kuin vaikka vihaa, ja kehittää parempia metodeita. Se on melkein pakollista, jos mun tavoin joutuu olemaan päivittäin tekemisissä kyseisten ihmisten kanssa, eikä haluaisi tiuskia kaikille koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä hitaimmissa ja yksinkertaisimmissa ihmisissä sitä, kun olen niin voimaton heidän kanssaan. Minulla ei riitä kärsivällisyys selittää asioita sellaisille jotka eivät selvästikään tajua kaikkea.
On ahdistavaa kun ihminen jolla ei ole oikein kykyä ymmärtää joitain asioita ja kokonaisuuksia, kyselee kuitenkin ja vaatii selittämään.
En minä voi kenellekään tehdä sitä pohjatyötä toisen puolesta.
Jotkut jutut on toisille mahdotonta selittää, kun pitäisi pohjustaa niin paljon, ja vaikka pohjustaisikin kärsivällisesti niin se ei silti menisi välttämättä jakeluun.
Niin.. kummassa se vika on sitten siinä joka kertoo vai siinä joka on kuulijan asemassa. Jos et osaa selittää asiaa ihmiselle niin että hän ymmärtää et vain tiedä asiasta tarpeeksi.
Eli oppimisvaikeuksisisa ja hahmotushäiriöisiä ei vaan ole, vaan selittäjässä aina vika.
Sovitaan niin. Ja odotellaan josko joku selittäisi kaiken vaan tarpeeksi hyvin.
Jännää. Itse olen käynyt koulua useamman hahmotushäiriöisen ja oppimisvaikeuksista kärsivän kanssa (olen erityisopetuksen piirissä kiitos sairauden, joka ei vaikuta kognitiivisiin kykyihini). Monen monta kertaa on käynyt niin, että opettaja yrittää selittää jonkun asian, ja hahmotushäiriöinen ei tajua, mutta kun minä selitän saman asian eri sanoilla, hän yhtäkkiä ymmärtääkin.
Kyllä kyky kommunikoida mahdollisimman selkeästi on taitolaji sekin. Se, että kaikki ei ole niin hyviä ymmärtämään ei tarkoita, etteikö itse voisi tehdä mitään ymmärrettävyyden parantamiseen.
No sinä olet hyvä!
Hyvä!
Taitava ihminen!
Tässä asiassa näytän olevan, joo. Olen koko elämäni ollut intohimoinen kaunokirjallisuuden lukija, ja lisäksi teinistä lähtien pöytälaatikkokirjailija. Joskus lukemani teksti on ollut vaikeaselkoista ihan kaltaiselleni ihmiselle, jolla on normaalit kognitiiviset kyvyt. Joskus se on ollut helppo ymmärtää ensimmäisellä lukukerralla vaikka olisi kuinka väsynyt. Siinä oppii, että saman asian voi sanoa monella tapaa, ja kaikki ei ole yhtä helposti ymmärrettäviä.
Kirjoittamisen kautta on sitten tullut se, että minulle on luonnollista miettiä, miten eri tavoin lauseen voi laittaa. Olen tottunut katselemaan omaa tekstiäni ja miettimään, että mikä tuossa on vaikeaselkoista, ja miten sen voisi muuttaa ymmärrettävämpään muotoon. Siksi minulle on ihan luonnollista miettiä, että miten eri tavalla jonkun asian voi selittää. Tästä on sitten ollut yllättävän paljon hyötyä, kun ollaan luokkahuoneessa, opettajan puhe alkaa rönsyillä ja hahmotushäiriöiset/oppimisvaikeuksista kärsivät tippuu kelkasta. :P
Se on ihan luonnollista turhautua, kun ei tule ymmärretyksi. Niitä oppimisvaikeuksista tai hahmotushäiriöstä kärsiviä turhauttaa myös, että he eivät ymmärrä. Mut turhautumisen tunnetta voi oppia kontrolloimaan samalla lailla kuin vaikka vihaa, ja kehittää parempia metodeita. Se on melkein pakollista, jos mun tavoin joutuu olemaan päivittäin tekemisissä kyseisten ihmisten kanssa, eikä haluaisi tiuskia kaikille koko ajan.
Olen läheiselleni joka tekee samaa työtä kuin sinä, sanonut etten minuuttiakaan selviäisi siinä hommassa.
Tuo on kuitenkin vähän eri tilanne kun olette tuollaisissa asetelmissa, kuin tilanne jossa olet vaikka tasavertaisissa asemissa henkilön kanssa joka ei ole tietoinen omista vajaavuuksistaan, ja kuvittelee tosiaan vielä olevansa se viisaampi (koska ikä/sukupuoli/muu epäoleellinen seikka).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vain yrittää olla juttelematta asioista, joista he ovat täysin pihalla, ja välttää vitsailua - korkeintaan Pikku-Kalle -vitsejä.
Enimmäkseen vietän aikaa yksin - eipähän tule väärinkäsityksiä.
Kaikenlainen sarkasmi ja musta huumori pitää ainakin amputoida itsestään kokonaan pois. Ja oikeastaan kaikki "hifistely" ja liian vaikeat sanat. Liian vaikeat sanat voivat olla yllättävän normaalejakin ja geneerisiä. Parempi kun ei hirveästi edes puhu mitään. Toistelee vaan sen tyhmemmän mielipiteitä ja naureskelee ja nyökyttelee.
Minulla rasahtelee hermo kun ihan normaalit sanat sekoitetaan keskenään, esim. esteettinen ja eettinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä hitaimmissa ja yksinkertaisimmissa ihmisissä sitä, kun olen niin voimaton heidän kanssaan. Minulla ei riitä kärsivällisyys selittää asioita sellaisille jotka eivät selvästikään tajua kaikkea.
On ahdistavaa kun ihminen jolla ei ole oikein kykyä ymmärtää joitain asioita ja kokonaisuuksia, kyselee kuitenkin ja vaatii selittämään.
En minä voi kenellekään tehdä sitä pohjatyötä toisen puolesta.
Jotkut jutut on toisille mahdotonta selittää, kun pitäisi pohjustaa niin paljon, ja vaikka pohjustaisikin kärsivällisesti niin se ei silti menisi välttämättä jakeluun.
Sua ehkä lohduttaa ajatus, että eivät hitaatkaan kestä sinua. Mikään ei ole niin ahdistavaa kuin nähdä miten tällaset nopeat hoksaajat ahdistuvat.
Eli tunnustat olevasi hidas. Ok. Hyvä.
Tiedän etten tuhlaa aikaani sinun kanssasi keskustelemiseen, kun ei siitä tule yhtään mitään kuitenkaan.
Hän on ehkä hidas, mutta se on varmaa, että hän on sinua huomattavasti älykkäämpi.
En selitä enempää, et ymmärrä, joten turhaa ajantuhlausta.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vain yrittää olla juttelematta asioista, joista he ovat täysin pihalla, ja välttää vitsailua - korkeintaan Pikku-Kalle -vitsejä.
Enimmäkseen vietän aikaa yksin - eipähän tule väärinkäsityksiä.
Kaikenlainen sarkasmi ja musta huumori pitää ainakin amputoida itsestään kokonaan pois. Ja oikeastaan kaikki "hifistely" ja liian vaikeat sanat. Liian vaikeat sanat voivat olla yllättävän normaalejakin ja geneerisiä. Parempi kun ei hirveästi edes puhu mitään. Toistelee vaan sen tyhmemmän mielipiteitä ja naureskelee ja nyökyttelee.
Minulla rasahtelee hermo kun ihan normaalit sanat sekoitetaan keskenään, esim. esteettinen ja eettinen
Mulla ei niinkään. On jopa jollain tavalla hauskaakin. Se kyllä rasauttelee kun kieli "kehittyy" ja "elää", siten että on ihan ok sanoa vaikka: "Sä voit juoksee/kipee/hyppää sinne!" tai että: " Leninki näyttää siniselle."
Ps: Kyynerpää ja pauttiarallaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä hitaimmissa ja yksinkertaisimmissa ihmisissä sitä, kun olen niin voimaton heidän kanssaan. Minulla ei riitä kärsivällisyys selittää asioita sellaisille jotka eivät selvästikään tajua kaikkea.
On ahdistavaa kun ihminen jolla ei ole oikein kykyä ymmärtää joitain asioita ja kokonaisuuksia, kyselee kuitenkin ja vaatii selittämään.
En minä voi kenellekään tehdä sitä pohjatyötä toisen puolesta.
Jotkut jutut on toisille mahdotonta selittää, kun pitäisi pohjustaa niin paljon, ja vaikka pohjustaisikin kärsivällisesti niin se ei silti menisi välttämättä jakeluun.
Niin.. kummassa se vika on sitten siinä joka kertoo vai siinä joka on kuulijan asemassa. Jos et osaa selittää asiaa ihmiselle niin että hän ymmärtää et vain tiedä asiasta tarpeeksi.
Eli oppimisvaikeuksisisa ja hahmotushäiriöisiä ei vaan ole, vaan selittäjässä aina vika.
Sovitaan niin. Ja odotellaan josko joku selittäisi kaiken vaan tarpeeksi hyvin.
Jännää. Itse olen käynyt koulua useamman hahmotushäiriöisen ja oppimisvaikeuksista kärsivän kanssa (olen erityisopetuksen piirissä kiitos sairauden, joka ei vaikuta kognitiivisiin kykyihini). Monen monta kertaa on käynyt niin, että opettaja yrittää selittää jonkun asian, ja hahmotushäiriöinen ei tajua, mutta kun minä selitän saman asian eri sanoilla, hän yhtäkkiä ymmärtääkin.
Kyllä kyky kommunikoida mahdollisimman selkeästi on taitolaji sekin. Se, että kaikki ei ole niin hyviä ymmärtämään ei tarkoita, etteikö itse voisi tehdä mitään ymmärrettävyyden parantamiseen.
No sinä olet hyvä!
Hyvä!
Taitava ihminen!
Tässä asiassa näytän olevan, joo. Olen koko elämäni ollut intohimoinen kaunokirjallisuuden lukija, ja lisäksi teinistä lähtien pöytälaatikkokirjailija. Joskus lukemani teksti on ollut vaikeaselkoista ihan kaltaiselleni ihmiselle, jolla on normaalit kognitiiviset kyvyt. Joskus se on ollut helppo ymmärtää ensimmäisellä lukukerralla vaikka olisi kuinka väsynyt. Siinä oppii, että saman asian voi sanoa monella tapaa, ja kaikki ei ole yhtä helposti ymmärrettäviä.
Kirjoittamisen kautta on sitten tullut se, että minulle on luonnollista miettiä, miten eri tavoin lauseen voi laittaa. Olen tottunut katselemaan omaa tekstiäni ja miettimään, että mikä tuossa on vaikeaselkoista, ja miten sen voisi muuttaa ymmärrettävämpään muotoon. Siksi minulle on ihan luonnollista miettiä, että miten eri tavalla jonkun asian voi selittää. Tästä on sitten ollut yllättävän paljon hyötyä, kun ollaan luokkahuoneessa, opettajan puhe alkaa rönsyillä ja hahmotushäiriöiset/oppimisvaikeuksista kärsivät tippuu kelkasta. :P
Se on ihan luonnollista turhautua, kun ei tule ymmärretyksi. Niitä oppimisvaikeuksista tai hahmotushäiriöstä kärsiviä turhauttaa myös, että he eivät ymmärrä. Mut turhautumisen tunnetta voi oppia kontrolloimaan samalla lailla kuin vaikka vihaa, ja kehittää parempia metodeita. Se on melkein pakollista, jos mun tavoin joutuu olemaan päivittäin tekemisissä kyseisten ihmisten kanssa, eikä haluaisi tiuskia kaikille koko ajan.
Olen läheiselleni joka tekee samaa työtä kuin sinä, sanonut etten minuuttiakaan selviäisi siinä hommassa.
Tuo on kuitenkin vähän eri tilanne kun olette tuollaisissa asetelmissa, kuin tilanne jossa olet vaikka tasavertaisissa asemissa henkilön kanssa joka ei ole tietoinen omista vajaavuuksistaan, ja kuvittelee tosiaan vielä olevansa se viisaampi (koska ikä/sukupuoli/muu epäoleellinen seikka).
Mä en siis ole työsuhteessa, kuten aiemmassa viestissäni pari sivua sitten mainitsin, vaan tasavertainen näiden henkilöiden kanssa. Kärsin siis sairaudesta, joka vaatii sen verran järjestelyjä et olen erityisopetuksen piirissä, mut ei vaikuta kognitiivisiin taitoihini. ^^
Mut siinä olet oikeassa, et tilanne on eri, koska törmään diagnosoituihin ihmisiin. Nää henkilöt todellakin tietää omista ongelmistaan eikä pääsääntöisesti kuvittele, että he on niitä älykkäimpiä ja kaikki muut on tyhmiä. Varmaan se on totta monen pääkopan sisäisen ongelman kanssa, että ne diagnosoimattomat on niitä pahimpia.
On jotenkin saanut tarpeekseen siitä vastuuttamisesta tai vastuullistamisesta jo lapsena.
Kouluissa on perinteisesti vastuullistettu tyttöjä ja heille on vieritetty niskaan opettajan työtä. Rauhallisia tyttöjä on laitettu väkisin räyhääjien viereen rauhoittamaan heitä.
Älykkäämpiä oppilaita on tungetty ryhmätöihin sellaisten kanssa jotka eivät nykyään kuuluisi normaaliin kouluun. Lahjakkaat oppilaat ovat joutuneet opettajiksi erityisoppilaille, ja näin tulleet tasapäistetyksi epäreilulla tavalla.
Aikuisena ei tosiaan enää jaksa kantaa vastuuta kenenkään kehittymisistä, jos vaan ei ole pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä hitaimmissa ja yksinkertaisimmissa ihmisissä sitä, kun olen niin voimaton heidän kanssaan. Minulla ei riitä kärsivällisyys selittää asioita sellaisille jotka eivät selvästikään tajua kaikkea.
On ahdistavaa kun ihminen jolla ei ole oikein kykyä ymmärtää joitain asioita ja kokonaisuuksia, kyselee kuitenkin ja vaatii selittämään.
En minä voi kenellekään tehdä sitä pohjatyötä toisen puolesta.
Jotkut jutut on toisille mahdotonta selittää, kun pitäisi pohjustaa niin paljon, ja vaikka pohjustaisikin kärsivällisesti niin se ei silti menisi välttämättä jakeluun.
Niin.. kummassa se vika on sitten siinä joka kertoo vai siinä joka on kuulijan asemassa. Jos et osaa selittää asiaa ihmiselle niin että hän ymmärtää et vain tiedä asiasta tarpeeksi.
Eli oppimisvaikeuksisisa ja hahmotushäiriöisiä ei vaan ole, vaan selittäjässä aina vika.
Sovitaan niin. Ja odotellaan josko joku selittäisi kaiken vaan tarpeeksi hyvin.
Jännää. Itse olen käynyt koulua useamman hahmotushäiriöisen ja oppimisvaikeuksista kärsivän kanssa (olen erityisopetuksen piirissä kiitos sairauden, joka ei vaikuta kognitiivisiin kykyihini). Monen monta kertaa on käynyt niin, että opettaja yrittää selittää jonkun asian, ja hahmotushäiriöinen ei tajua, mutta kun minä selitän saman asian eri sanoilla, hän yhtäkkiä ymmärtääkin.
Kyllä kyky kommunikoida mahdollisimman selkeästi on taitolaji sekin. Se, että kaikki ei ole niin hyviä ymmärtämään ei tarkoita, etteikö itse voisi tehdä mitään ymmärrettävyyden parantamiseen.
No sinä olet hyvä!
Hyvä!
Taitava ihminen!
Tässä asiassa näytän olevan, joo. Olen koko elämäni ollut intohimoinen kaunokirjallisuuden lukija, ja lisäksi teinistä lähtien pöytälaatikkokirjailija. Joskus lukemani teksti on ollut vaikeaselkoista ihan kaltaiselleni ihmiselle, jolla on normaalit kognitiiviset kyvyt. Joskus se on ollut helppo ymmärtää ensimmäisellä lukukerralla vaikka olisi kuinka väsynyt. Siinä oppii, että saman asian voi sanoa monella tapaa, ja kaikki ei ole yhtä helposti ymmärrettäviä.
Kirjoittamisen kautta on sitten tullut se, että minulle on luonnollista miettiä, miten eri tavoin lauseen voi laittaa. Olen tottunut katselemaan omaa tekstiäni ja miettimään, että mikä tuossa on vaikeaselkoista, ja miten sen voisi muuttaa ymmärrettävämpään muotoon. Siksi minulle on ihan luonnollista miettiä, että miten eri tavalla jonkun asian voi selittää. Tästä on sitten ollut yllättävän paljon hyötyä, kun ollaan luokkahuoneessa, opettajan puhe alkaa rönsyillä ja hahmotushäiriöiset/oppimisvaikeuksista kärsivät tippuu kelkasta. :P
Se on ihan luonnollista turhautua, kun ei tule ymmärretyksi. Niitä oppimisvaikeuksista tai hahmotushäiriöstä kärsiviä turhauttaa myös, että he eivät ymmärrä. Mut turhautumisen tunnetta voi oppia kontrolloimaan samalla lailla kuin vaikka vihaa, ja kehittää parempia metodeita. Se on melkein pakollista, jos mun tavoin joutuu olemaan päivittäin tekemisissä kyseisten ihmisten kanssa, eikä haluaisi tiuskia kaikille koko ajan.
Olen läheiselleni joka tekee samaa työtä kuin sinä, sanonut etten minuuttiakaan selviäisi siinä hommassa.
Tuo on kuitenkin vähän eri tilanne kun olette tuollaisissa asetelmissa, kuin tilanne jossa olet vaikka tasavertaisissa asemissa henkilön kanssa joka ei ole tietoinen omista vajaavuuksistaan, ja kuvittelee tosiaan vielä olevansa se viisaampi (koska ikä/sukupuoli/muu epäoleellinen seikka).
Mä en siis ole työsuhteessa, kuten aiemmassa viestissäni pari sivua sitten mainitsin, vaan tasavertainen näiden henkilöiden kanssa. Kärsin siis sairaudesta, joka vaatii sen verran järjestelyjä et olen erityisopetuksen piirissä, mut ei vaikuta kognitiivisiin taitoihini. ^^
Mut siinä olet oikeassa, et tilanne on eri, koska törmään diagnosoituihin ihmisiin. Nää henkilöt todellakin tietää omista ongelmistaan eikä pääsääntöisesti kuvittele, että he on niitä älykkäimpiä ja kaikki muut on tyhmiä. Varmaan se on totta monen pääkopan sisäisen ongelman kanssa, että ne diagnosoimattomat on niitä pahimpia.
No se on ilmeistä että sinun on ehkä helpompi opettaa juttuja "vertaisillesi", kuin sellaisen joka ei pysty heidän pään sisään samalla lailla menemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vain yrittää olla juttelematta asioista, joista he ovat täysin pihalla, ja välttää vitsailua - korkeintaan Pikku-Kalle -vitsejä.
Enimmäkseen vietän aikaa yksin - eipähän tule väärinkäsityksiä.
Kaikenlainen sarkasmi ja musta huumori pitää ainakin amputoida itsestään kokonaan pois. Ja oikeastaan kaikki "hifistely" ja liian vaikeat sanat. Liian vaikeat sanat voivat olla yllättävän normaalejakin ja geneerisiä. Parempi kun ei hirveästi edes puhu mitään. Toistelee vaan sen tyhmemmän mielipiteitä ja naureskelee ja nyökyttelee.
Minulla rasahtelee hermo kun ihan normaalit sanat sekoitetaan keskenään, esim. esteettinen ja eettinen
Organismi ja orgasmi. Ei ärsytä. Eikä naurata.
Omatunto ja itsetunto. Ärsyttää.
Esteettinen ja eettinen. Neutraali.
Dementia ja dalmatialainen. Naurattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä hitaimmissa ja yksinkertaisimmissa ihmisissä sitä, kun olen niin voimaton heidän kanssaan. Minulla ei riitä kärsivällisyys selittää asioita sellaisille jotka eivät selvästikään tajua kaikkea.
On ahdistavaa kun ihminen jolla ei ole oikein kykyä ymmärtää joitain asioita ja kokonaisuuksia, kyselee kuitenkin ja vaatii selittämään.
En minä voi kenellekään tehdä sitä pohjatyötä toisen puolesta.
Jotkut jutut on toisille mahdotonta selittää, kun pitäisi pohjustaa niin paljon, ja vaikka pohjustaisikin kärsivällisesti niin se ei silti menisi välttämättä jakeluun.
Niin.. kummassa se vika on sitten siinä joka kertoo vai siinä joka on kuulijan asemassa. Jos et osaa selittää asiaa ihmiselle niin että hän ymmärtää et vain tiedä asiasta tarpeeksi.
Eli oppimisvaikeuksisisa ja hahmotushäiriöisiä ei vaan ole, vaan selittäjässä aina vika.
Sovitaan niin. Ja odotellaan josko joku selittäisi kaiken vaan tarpeeksi hyvin.
Jännää. Itse olen käynyt koulua useamman hahmotushäiriöisen ja oppimisvaikeuksista kärsivän kanssa (olen erityisopetuksen piirissä kiitos sairauden, joka ei vaikuta kognitiivisiin kykyihini). Monen monta kertaa on käynyt niin, että opettaja yrittää selittää jonkun asian, ja hahmotushäiriöinen ei tajua, mutta kun minä selitän saman asian eri sanoilla, hän yhtäkkiä ymmärtääkin.
Kyllä kyky kommunikoida mahdollisimman selkeästi on taitolaji sekin. Se, että kaikki ei ole niin hyviä ymmärtämään ei tarkoita, etteikö itse voisi tehdä mitään ymmärrettävyyden parantamiseen.
No sinä olet hyvä!
Hyvä!
Taitava ihminen!
Tässä asiassa näytän olevan, joo. Olen koko elämäni ollut intohimoinen kaunokirjallisuuden lukija, ja lisäksi teinistä lähtien pöytälaatikkokirjailija. Joskus lukemani teksti on ollut vaikeaselkoista ihan kaltaiselleni ihmiselle, jolla on normaalit kognitiiviset kyvyt. Joskus se on ollut helppo ymmärtää ensimmäisellä lukukerralla vaikka olisi kuinka väsynyt. Siinä oppii, että saman asian voi sanoa monella tapaa, ja kaikki ei ole yhtä helposti ymmärrettäviä.
Kirjoittamisen kautta on sitten tullut se, että minulle on luonnollista miettiä, miten eri tavoin lauseen voi laittaa. Olen tottunut katselemaan omaa tekstiäni ja miettimään, että mikä tuossa on vaikeaselkoista, ja miten sen voisi muuttaa ymmärrettävämpään muotoon. Siksi minulle on ihan luonnollista miettiä, että miten eri tavalla jonkun asian voi selittää. Tästä on sitten ollut yllättävän paljon hyötyä, kun ollaan luokkahuoneessa, opettajan puhe alkaa rönsyillä ja hahmotushäiriöiset/oppimisvaikeuksista kärsivät tippuu kelkasta. :P
Se on ihan luonnollista turhautua, kun ei tule ymmärretyksi. Niitä oppimisvaikeuksista tai hahmotushäiriöstä kärsiviä turhauttaa myös, että he eivät ymmärrä. Mut turhautumisen tunnetta voi oppia kontrolloimaan samalla lailla kuin vaikka vihaa, ja kehittää parempia metodeita. Se on melkein pakollista, jos mun tavoin joutuu olemaan päivittäin tekemisissä kyseisten ihmisten kanssa, eikä haluaisi tiuskia kaikille koko ajan.
Olen läheiselleni joka tekee samaa työtä kuin sinä, sanonut etten minuuttiakaan selviäisi siinä hommassa.
Tuo on kuitenkin vähän eri tilanne kun olette tuollaisissa asetelmissa, kuin tilanne jossa olet vaikka tasavertaisissa asemissa henkilön kanssa joka ei ole tietoinen omista vajaavuuksistaan, ja kuvittelee tosiaan vielä olevansa se viisaampi (koska ikä/sukupuoli/muu epäoleellinen seikka).
Mä en siis ole työsuhteessa, kuten aiemmassa viestissäni pari sivua sitten mainitsin, vaan tasavertainen näiden henkilöiden kanssa. Kärsin siis sairaudesta, joka vaatii sen verran järjestelyjä et olen erityisopetuksen piirissä, mut ei vaikuta kognitiivisiin taitoihini. ^^
Mut siinä olet oikeassa, et tilanne on eri, koska törmään diagnosoituihin ihmisiin. Nää henkilöt todellakin tietää omista ongelmistaan eikä pääsääntöisesti kuvittele, että he on niitä älykkäimpiä ja kaikki muut on tyhmiä. Varmaan se on totta monen pääkopan sisäisen ongelman kanssa, että ne diagnosoimattomat on niitä pahimpia.
No se on ilmeistä että sinun on ehkä helpompi opettaa juttuja "vertaisillesi", kuin sellaisen joka ei pysty heidän pään sisään samalla lailla menemään.
Se pään sisälle meneminen vaatii empatiaa ja taitoa ymmärtää jonkun kieltä, ja puhua sitten takaisin samankaltaista kieltä. Tai sillä tavalla minä sen teen. Ei siihen tarvita päätöstä erityisopetusoikeudesta. Mut toki se, että joudun viettämään paljon aikaa heidän kanssaan auttaa oppimaan, miten he ajattelevat, jos sitä tarkoitit. ^^
Ehkä on paras sijoittaa ihmiset ympärilleen eikä ylä- tai alapuolelle.