Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksat läheisten ihmisten tietämättömyyttä, yleissivistyksen puutetta tai matalan äo:n tuomia seurauksia?
18.02.2019 |
Missään nimessä en halua ärsyttää tai loukata kysymykselläni. Pohdiskelen esim sitä, että miten Mensan jäsenyyteen yltävät ihmiset jaksavat taaplata tavis tallaajien kanssa, kun jatkuvasti saa törmätä asioihin, joissa näkee päivänselvän ratkaisun, mutta muut eivät vain tajua. Tuleeko sinulle turhautumisen hetkiä? Miten usein, ja miten selviät niiden tunteiden kanssa?
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä hitaimmissa ja yksinkertaisimmissa ihmisissä sitä, kun olen niin voimaton heidän kanssaan. Minulla ei riitä kärsivällisyys selittää asioita sellaisille jotka eivät selvästikään tajua kaikkea.
On ahdistavaa kun ihminen jolla ei ole oikein kykyä ymmärtää joitain asioita ja kokonaisuuksia, kyselee kuitenkin ja vaatii selittämään.
En minä voi kenellekään tehdä sitä pohjatyötä toisen puolesta.
Jotkut jutut on toisille mahdotonta selittää, kun pitäisi pohjustaa niin paljon, ja vaikka pohjustaisikin kärsivällisesti niin se ei silti menisi välttämättä jakeluun.
Niin.. kummassa se vika on sitten siinä joka kertoo vai siinä joka on kuulijan asemassa. Jos et osaa selittää asiaa ihmiselle niin että hän ymmärtää et vain tiedä asiasta tarpeeksi.
Eli oppimisvaikeuksisisa ja hahmotushäiriöisiä ei vaan ole, vaan selittäjässä aina vika.
Sovitaan niin. Ja odotellaan josko joku selittäisi kaiken vaan tarpeeksi hyvin.
Jännää. Itse olen käynyt koulua useamman hahmotushäiriöisen ja oppimisvaikeuksista kärsivän kanssa (olen erityisopetuksen piirissä kiitos sairauden, joka ei vaikuta kognitiivisiin kykyihini). Monen monta kertaa on käynyt niin, että opettaja yrittää selittää jonkun asian, ja hahmotushäiriöinen ei tajua, mutta kun minä selitän saman asian eri sanoilla, hän yhtäkkiä ymmärtääkin.
Kyllä kyky kommunikoida mahdollisimman selkeästi on taitolaji sekin. Se, että kaikki ei ole niin hyviä ymmärtämään ei tarkoita, etteikö itse voisi tehdä mitään ymmärrettävyyden parantamiseen.
No sinä olet hyvä!
Hyvä!
Taitava ihminen!
Tässä asiassa näytän olevan, joo. Olen koko elämäni ollut intohimoinen kaunokirjallisuuden lukija, ja lisäksi teinistä lähtien pöytälaatikkokirjailija. Joskus lukemani teksti on ollut vaikeaselkoista ihan kaltaiselleni ihmiselle, jolla on normaalit kognitiiviset kyvyt. Joskus se on ollut helppo ymmärtää ensimmäisellä lukukerralla vaikka olisi kuinka väsynyt. Siinä oppii, että saman asian voi sanoa monella tapaa, ja kaikki ei ole yhtä helposti ymmärrettäviä.
Kirjoittamisen kautta on sitten tullut se, että minulle on luonnollista miettiä, miten eri tavoin lauseen voi laittaa. Olen tottunut katselemaan omaa tekstiäni ja miettimään, että mikä tuossa on vaikeaselkoista, ja miten sen voisi muuttaa ymmärrettävämpään muotoon. Siksi minulle on ihan luonnollista miettiä, että miten eri tavalla jonkun asian voi selittää. Tästä on sitten ollut yllättävän paljon hyötyä, kun ollaan luokkahuoneessa, opettajan puhe alkaa rönsyillä ja hahmotushäiriöiset/oppimisvaikeuksista kärsivät tippuu kelkasta. :P
Se on ihan luonnollista turhautua, kun ei tule ymmärretyksi. Niitä oppimisvaikeuksista tai hahmotushäiriöstä kärsiviä turhauttaa myös, että he eivät ymmärrä. Mut turhautumisen tunnetta voi oppia kontrolloimaan samalla lailla kuin vaikka vihaa, ja kehittää parempia metodeita. Se on melkein pakollista, jos mun tavoin joutuu olemaan päivittäin tekemisissä kyseisten ihmisten kanssa, eikä haluaisi tiuskia kaikille koko ajan.
Olen läheiselleni joka tekee samaa työtä kuin sinä, sanonut etten minuuttiakaan selviäisi siinä hommassa.
Tuo on kuitenkin vähän eri tilanne kun olette tuollaisissa asetelmissa, kuin tilanne jossa olet vaikka tasavertaisissa asemissa henkilön kanssa joka ei ole tietoinen omista vajaavuuksistaan, ja kuvittelee tosiaan vielä olevansa se viisaampi (koska ikä/sukupuoli/muu epäoleellinen seikka).
Mä en siis ole työsuhteessa, kuten aiemmassa viestissäni pari sivua sitten mainitsin, vaan tasavertainen näiden henkilöiden kanssa. Kärsin siis sairaudesta, joka vaatii sen verran järjestelyjä et olen erityisopetuksen piirissä, mut ei vaikuta kognitiivisiin taitoihini. ^^
Mut siinä olet oikeassa, et tilanne on eri, koska törmään diagnosoituihin ihmisiin. Nää henkilöt todellakin tietää omista ongelmistaan eikä pääsääntöisesti kuvittele, että he on niitä älykkäimpiä ja kaikki muut on tyhmiä. Varmaan se on totta monen pääkopan sisäisen ongelman kanssa, että ne diagnosoimattomat on niitä pahimpia.
No se on ilmeistä että sinun on ehkä helpompi opettaa juttuja "vertaisillesi", kuin sellaisen joka ei pysty heidän pään sisään samalla lailla menemään.
Se pään sisälle meneminen vaatii empatiaa ja taitoa ymmärtää jonkun kieltä, ja puhua sitten takaisin samankaltaista kieltä. Tai sillä tavalla minä sen teen. Ei siihen tarvita päätöstä erityisopetusoikeudesta. Mut toki se, että joudun viettämään paljon aikaa heidän kanssaan auttaa oppimaan, miten he ajattelevat, jos sitä tarkoitit. ^^
Empatiakin on vähän sellainen juttu, että vaikka sulla olisi se taito, niin se voi kyllä karata hetkeksi ulottuviltasi, jos henkilö keneen pitäisi sitä käyttää, on... on..no...
Hei!
Auttaisiko joku ja keksisi tuohon sen sanan mitä haen. En hae mitään ulkonäköön tai sellaiseen liittyvää, vaan luonteeseen ja käyttäytymiseen liittyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä hitaimmissa ja yksinkertaisimmissa ihmisissä sitä, kun olen niin voimaton heidän kanssaan. Minulla ei riitä kärsivällisyys selittää asioita sellaisille jotka eivät selvästikään tajua kaikkea.
On ahdistavaa kun ihminen jolla ei ole oikein kykyä ymmärtää joitain asioita ja kokonaisuuksia, kyselee kuitenkin ja vaatii selittämään.
En minä voi kenellekään tehdä sitä pohjatyötä toisen puolesta.
Jotkut jutut on toisille mahdotonta selittää, kun pitäisi pohjustaa niin paljon, ja vaikka pohjustaisikin kärsivällisesti niin se ei silti menisi välttämättä jakeluun.
Niin.. kummassa se vika on sitten siinä joka kertoo vai siinä joka on kuulijan asemassa. Jos et osaa selittää asiaa ihmiselle niin että hän ymmärtää et vain tiedä asiasta tarpeeksi.
Eli oppimisvaikeuksisisa ja hahmotushäiriöisiä ei vaan ole, vaan selittäjässä aina vika.
Sovitaan niin. Ja odotellaan josko joku selittäisi kaiken vaan tarpeeksi hyvin.
Jännää. Itse olen käynyt koulua useamman hahmotushäiriöisen ja oppimisvaikeuksista kärsivän kanssa (olen erityisopetuksen piirissä kiitos sairauden, joka ei vaikuta kognitiivisiin kykyihini). Monen monta kertaa on käynyt niin, että opettaja yrittää selittää jonkun asian, ja hahmotushäiriöinen ei tajua, mutta kun minä selitän saman asian eri sanoilla, hän yhtäkkiä ymmärtääkin.
Kyllä kyky kommunikoida mahdollisimman selkeästi on taitolaji sekin. Se, että kaikki ei ole niin hyviä ymmärtämään ei tarkoita, etteikö itse voisi tehdä mitään ymmärrettävyyden parantamiseen.
No sinä olet hyvä!
Hyvä!
Taitava ihminen!
Tässä asiassa näytän olevan, joo. Olen koko elämäni ollut intohimoinen kaunokirjallisuuden lukija, ja lisäksi teinistä lähtien pöytälaatikkokirjailija. Joskus lukemani teksti on ollut vaikeaselkoista ihan kaltaiselleni ihmiselle, jolla on normaalit kognitiiviset kyvyt. Joskus se on ollut helppo ymmärtää ensimmäisellä lukukerralla vaikka olisi kuinka väsynyt. Siinä oppii, että saman asian voi sanoa monella tapaa, ja kaikki ei ole yhtä helposti ymmärrettäviä.
Kirjoittamisen kautta on sitten tullut se, että minulle on luonnollista miettiä, miten eri tavoin lauseen voi laittaa. Olen tottunut katselemaan omaa tekstiäni ja miettimään, että mikä tuossa on vaikeaselkoista, ja miten sen voisi muuttaa ymmärrettävämpään muotoon. Siksi minulle on ihan luonnollista miettiä, että miten eri tavalla jonkun asian voi selittää. Tästä on sitten ollut yllättävän paljon hyötyä, kun ollaan luokkahuoneessa, opettajan puhe alkaa rönsyillä ja hahmotushäiriöiset/oppimisvaikeuksista kärsivät tippuu kelkasta. :P
Se on ihan luonnollista turhautua, kun ei tule ymmärretyksi. Niitä oppimisvaikeuksista tai hahmotushäiriöstä kärsiviä turhauttaa myös, että he eivät ymmärrä. Mut turhautumisen tunnetta voi oppia kontrolloimaan samalla lailla kuin vaikka vihaa, ja kehittää parempia metodeita. Se on melkein pakollista, jos mun tavoin joutuu olemaan päivittäin tekemisissä kyseisten ihmisten kanssa, eikä haluaisi tiuskia kaikille koko ajan.
Olen läheiselleni joka tekee samaa työtä kuin sinä, sanonut etten minuuttiakaan selviäisi siinä hommassa.
Tuo on kuitenkin vähän eri tilanne kun olette tuollaisissa asetelmissa, kuin tilanne jossa olet vaikka tasavertaisissa asemissa henkilön kanssa joka ei ole tietoinen omista vajaavuuksistaan, ja kuvittelee tosiaan vielä olevansa se viisaampi (koska ikä/sukupuoli/muu epäoleellinen seikka).
Mä en siis ole työsuhteessa, kuten aiemmassa viestissäni pari sivua sitten mainitsin, vaan tasavertainen näiden henkilöiden kanssa. Kärsin siis sairaudesta, joka vaatii sen verran järjestelyjä et olen erityisopetuksen piirissä, mut ei vaikuta kognitiivisiin taitoihini. ^^
Mut siinä olet oikeassa, et tilanne on eri, koska törmään diagnosoituihin ihmisiin. Nää henkilöt todellakin tietää omista ongelmistaan eikä pääsääntöisesti kuvittele, että he on niitä älykkäimpiä ja kaikki muut on tyhmiä. Varmaan se on totta monen pääkopan sisäisen ongelman kanssa, että ne diagnosoimattomat on niitä pahimpia.
No se on ilmeistä että sinun on ehkä helpompi opettaa juttuja "vertaisillesi", kuin sellaisen joka ei pysty heidän pään sisään samalla lailla menemään.
Se pään sisälle meneminen vaatii empatiaa ja taitoa ymmärtää jonkun kieltä, ja puhua sitten takaisin samankaltaista kieltä. Tai sillä tavalla minä sen teen. Ei siihen tarvita päätöstä erityisopetusoikeudesta. Mut toki se, että joudun viettämään paljon aikaa heidän kanssaan auttaa oppimaan, miten he ajattelevat, jos sitä tarkoitit. ^^
Empatiakin on vähän sellainen juttu, että vaikka sulla olisi se taito, niin se voi kyllä karata hetkeksi ulottuviltasi, jos henkilö keneen pitäisi sitä käyttää, on... on..no...
Hei!
Auttaisiko joku ja keksisi tuohon sen sanan mitä haen. En hae mitään ulkonäköön tai sellaiseen liittyvää, vaan luonteeseen ja käyttäytymiseen liittyvää.
Ylimielinen, ehkä? Jos on ylimielinen ja itsepäinen, niin siitä vasta soppa syntyykin.
Töissä on porukkaa joka lähtöön. Palavereissa tietyt kommentit aiheuttavat kieltämättä ajoittain myötähäpeää. Kuitenkin myös hieman heikkolahjaisemmat työkaverini ovat mukavia ja miellyttäviä ihmisiä, joten en koe heidän seuraansa vaivaannuttavaksi. Tähän mennessä on jo tullut opittua, kenen kanssa kannattaa mistäkin aiheista keskustella. Ja voiko keskustelun lomassa käyttää vaikkapa sivistyssanoja niin, että toinen ne myös ymmärtää. Älykkäin työtoverini onkin sitten sellainen persoona, jonka kanssa ajatuksemme eivät kohtaa muutoin, kun ongelmanratkaisuissa työasioihin liittyen.
Tässä ketjussa ei ole mainittu tunneälyä lainkaan. Ei pelkkä Mensan jäsenyys tai aukoton yleissivistys tee ihmisestä menestyjää tai ylivertaista muihin nähden.
Vierailija kirjoitti:
Töissä on porukkaa joka lähtöön. Palavereissa tietyt kommentit aiheuttavat kieltämättä ajoittain myötähäpeää. Kuitenkin myös hieman heikkolahjaisemmat työkaverini ovat mukavia ja miellyttäviä ihmisiä, joten en koe heidän seuraansa vaivaannuttavaksi. Tähän mennessä on jo tullut opittua, kenen kanssa kannattaa mistäkin aiheista keskustella. Ja voiko keskustelun lomassa käyttää vaikkapa sivistyssanoja niin, että toinen ne myös ymmärtää. Älykkäin työtoverini onkin sitten sellainen persoona, jonka kanssa ajatuksemme eivät kohtaa muutoin, kun ongelmanratkaisuissa työasioihin liittyen.
Tässä ketjussa ei ole mainittu tunneälyä lainkaan. Ei pelkkä Mensan jäsenyys tai aukoton yleissivistys tee ihmisestä menestyjää tai ylivertaista muihin nähden.
No eipä ole ei.
Jokaisessa muussa älykkyyttä tai tyhmyyttä käsittelevässä ketjussa on.
Se on ihan vakio.
Käykää vaikka katsomassa jos ette usko =D
Tunneäly, sydämen sivistys, tunneäly, sydämen sivistys, tunneäly.
Ei mensan jäsenyys takaa älykkyyttä.
Valitettavasti.
Kuviotesteissä voi pärjätä muutoin tyhmäkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mensan jäsenyys takaa älykkyyttä.
Valitettavasti.
Kuviotesteissä voi pärjätä muutoin tyhmäkin...
No niin hyvä.
Huonosti kestän. Olen nykyään aika erakko, suurimman osan aikaa on vaikea puhua seurassa kun kokee ettei jaksa small talkia ja mistään itseään kiinnostavasta ei kannata edes alkaa puhua. Suku on pahin.
Voiko mitään ihmisiä aliarvioivampaa olla kuin näytelty ja käsikirjoitettu "muka" piilokamera?
En pysty katsomaan tuollaisia.