Miten naisalkoholistit

Täällä yksi 30v juoppo. Olen ollut viimeiset 10 vuotta ihan yksin, joista ensimmäiset 5v juominen pysyi hallussa. Sitten iski työttömyys, kokemus siitä että tulen ikuisesti olemaan yksin, mitään tekemistä ei ollut, määrät räjähti käsiin. Ensin 30 annosta viikossa, sitten 40, 50, ja lopulta juomaputket venyi 6pv mittaisiksi 12-18 annosta/päivä. Aina sitä krapuloissaan mietti että nyt en enää juo mutta jo parin päivän jälkeen askel vei alkoon. Join siis aina yksin kotona.

Viimeisimmän putken jälkeen pelkäsin jo tosissani että pettää haima tai iskee juoppohulluus, monen monta päivää oli todella omituinen olo ja pahoinvointi tuli ja meni.

Nyt on 6. tipaton päivä ja poikkeuksellisesti en halua katsoakaan viinaan päin. Aion pitää useamman kuukauden tauon ja opetella sitten kohtuukäyttöä. Tai jatkaa raittiina. Maksa-arvoista en halua tietää mitään, painan vain 50kg niin luulisi että kroppa on ottanut aika lailla osumaa.

Toisaalta taas elämäni on niin kurjaa että sama vaikka joisin itseni hautaan.

Tää ketju on tosi surullista luettavaa.

Up

Olen liikaa juova eläkeläinen, mutta juon vain yksin kotona.

Lomamatkoilla, sukujuhlissa tai ravintolassa vain kohtuullisesti.

Kukaan ei tiedä ongelmastani, se ei näy ulkonäössä ja syksyllä testatut maksa ja haima hyvässä kunnossa.

Olen joskus jopa 5 pv käymättä kaupassa, jottei tule houkutusta poiketa Alkoon tai ostaa olutta. Tänäänkin olen heräämisestä asti miettinyt viiniä. Huomenna menen lounaalle kaverini kanssa, juon ruuan kanssa 24 cm viiniä , ja sitten Alkon kautta kotiin ja kalsarikännit.

Tosin sen verran äitini on täysi alkoholisti, että eikai se ole periytyvää?

(Hänellä tosin on todella raskaat syyt olla mitä on, sattunut kaikki mahdollinen paha lapsuudessa. Toisin kuin minulla)

Rakastan äitiäni tosin, hän ei mikään paha ihminen ole vaikka olisi juonut. Muuta kuin paha "itselleen"

Olen siis se jolta lähtee mopo käsistä pe/la iltaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama täällä. Ja aina kun ajattelen että jos sitä pari jois, no ei ikinä jää siihen muutamaan.

Juon siihen asti kun tosiaan olen niin kännissä että pakko mennä sänkyyn, tai sammun sohvalle. :( 

Viikot selvänä ilman mitään ongelmaa.

Mutta perjantaina/lauantaina mopo lähtee käsistä, ja olen jo 30 vuotias.

Ja aina juon yksin kotosalla(baarit ei muutenkaan kiinnosta) kattelen elokuvia ja musiikkivideoita jne. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ehkä lievää alkoholi ongelmaa.

Ja se näkyy elämässäni näin.

Kun viikonloppu alkaa eli perjantai niin en malta odottaa, että pääsen kauppaan ja kun pääsen kaupasta kotiin niin en malta odottaa, että olisi ilta.

Kun alan juomaan ja ajattelen "juon nyt vain 6 lasillista" niin se ei ikinä jää siihen. Juon joka pisaran.

Lauantaina tarvitsen uuden kierroksen.

Pystyn olemaan arkipäivät selvinpäin ilman ongelmaa, mutta viikonloppu tuottaa suurta tuskaa.

Tätä siis jatkunut jo useamman vuoden.

Olisi kiva vaikka jutella, vaikutat samanlaiselta kuin minä. Päätöstä monta kertaa että lopetan, nyt oli viimeinen kerta, mutta ei. Parin päivän päästä taas ostamassa juomisia. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi 30v juoppo. Olen ollut viimeiset 10 vuotta ihan yksin, joista ensimmäiset 5v juominen pysyi hallussa. Sitten iski työttömyys, kokemus siitä että tulen ikuisesti olemaan yksin, mitään tekemistä ei ollut, määrät räjähti käsiin. Ensin 30 annosta viikossa, sitten 40, 50, ja lopulta juomaputket venyi 6pv mittaisiksi 12-18 annosta/päivä. Aina sitä krapuloissaan mietti että nyt en enää juo mutta jo parin päivän jälkeen askel vei alkoon. Join siis aina yksin kotona.

Viimeisimmän putken jälkeen pelkäsin jo tosissani että pettää haima tai iskee juoppohulluus, monen monta päivää oli todella omituinen olo ja pahoinvointi tuli ja meni.

Nyt on 6. tipaton päivä ja poikkeuksellisesti en halua katsoakaan viinaan päin. Aion pitää useamman kuukauden tauon ja opetella sitten kohtuukäyttöä. Tai jatkaa raittiina. Maksa-arvoista en halua tietää mitään, painan vain 50kg niin luulisi että kroppa on ottanut aika lailla osumaa.

Toisaalta taas elämäni on niin kurjaa että sama vaikka joisin itseni hautaan.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi 30v juoppo. Olen ollut viimeiset 10 vuotta ihan yksin, joista ensimmäiset 5v juominen pysyi hallussa. Sitten iski työttömyys, kokemus siitä että tulen ikuisesti olemaan yksin, mitään tekemistä ei ollut, määrät räjähti käsiin. Ensin 30 annosta viikossa, sitten 40, 50, ja lopulta juomaputket venyi 6pv mittaisiksi 12-18 annosta/päivä. Aina sitä krapuloissaan mietti että nyt en enää juo mutta jo parin päivän jälkeen askel vei alkoon. Join siis aina yksin kotona.

Viimeisimmän putken jälkeen pelkäsin jo tosissani että pettää haima tai iskee juoppohulluus, monen monta päivää oli todella omituinen olo ja pahoinvointi tuli ja meni.

Nyt on 6. tipaton päivä ja poikkeuksellisesti en halua katsoakaan viinaan päin. Aion pitää useamman kuukauden tauon ja opetella sitten kohtuukäyttöä. Tai jatkaa raittiina. Maksa-arvoista en halua tietää mitään, painan vain 50kg niin luulisi että kroppa on ottanut aika lailla osumaa.

Toisaalta taas elämäni on niin kurjaa että sama vaikka joisin itseni hautaan.

Tsemppiä sulle! Usko tai älä, 30-vuotias on vielä nuori kokemaan ja saamaan elämäänsä vaikka mitä. Voit löytää rakkauden, työn, mielenkiintoisen harrastuksen...ihan milloin vain. Elämä on yllätyksellinen ja siksi ei kannata luovuttaa tai laittaa itselleen mitään aikarajaa, mihin mennessä mikäkin asia kuuluu saavuttaa.

t. N47, joka rakastui tulisesti nelikymppisenä ja löysi kivan työn 44-vuotiaana ja vieläkin on elämää jäljellä :)

Vierailija kirjoitti:

Tosin sen verran äitini on täysi alkoholisti, että eikai se ole periytyvää?

(Hänellä tosin on todella raskaat syyt olla mitä on, sattunut kaikki mahdollinen paha lapsuudessa. Toisin kuin minulla)

Rakastan äitiäni tosin, hän ei mikään paha ihminen ole vaikka olisi juonut. Muuta kuin paha "itselleen"

Olen siis se jolta lähtee mopo käsistä pe/la iltaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama täällä. Ja aina kun ajattelen että jos sitä pari jois, no ei ikinä jää siihen muutamaan.

Juon siihen asti kun tosiaan olen niin kännissä että pakko mennä sänkyyn, tai sammun sohvalle. :( 

Viikot selvänä ilman mitään ongelmaa.

Mutta perjantaina/lauantaina mopo lähtee käsistä, ja olen jo 30 vuotias.

Ja aina juon yksin kotosalla(baarit ei muutenkaan kiinnosta) kattelen elokuvia ja musiikkivideoita jne. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ehkä lievää alkoholi ongelmaa.

Ja se näkyy elämässäni näin.

Kun viikonloppu alkaa eli perjantai niin en malta odottaa, että pääsen kauppaan ja kun pääsen kaupasta kotiin niin en malta odottaa, että olisi ilta.

Kun alan juomaan ja ajattelen "juon nyt vain 6 lasillista" niin se ei ikinä jää siihen. Juon joka pisaran.

Lauantaina tarvitsen uuden kierroksen.

Pystyn olemaan arkipäivät selvinpäin ilman ongelmaa, mutta viikonloppu tuottaa suurta tuskaa.

Tätä siis jatkunut jo useamman vuoden.

Alkoholismi on valitettavasti myös helposti periytyvää, jos sille tielle lähtee, syitä on kaikilla alkoholisteilla, niin äidilläsi, sinulla kuin minullakin. Jos niitä syitä selvittäisi, ei tartteis enää juodakaan. Hoitoon vaan!

Olen naisalkoholisti. Oma juomiseni pysyy arkisin hallinnassa, tosin silloin tällöin juon pari viikollakin (n. kuukauden tai parin välein 1-4 olutta). Viikonloppuisin meneekin sitten hyvin reippaasti joko olutta tai viiniä. Pystyn kuitenkin lopettamaan ennen kuin kaikki alkoholi loppuu, juon kerralla yleensä n. 10-15 annosta. Tämähän on naiselle ihan liikaa. Välillä juon sekä perjantaina että lauantaina, useimmiten kuitenkin vain perjantaina. Jos juon molempina päivinä, niin jaan juomiseni n. 7 annokseen per päivä. Töissä on perjantaisin aina hirvittävän tylsää, kun mieli tekisi päästä jo kotiin korkkaamaan olut. Erityisesti tämä tekee minusta mielestäni alkoholistin. Olen silloin tällöin pari viikkoa raittiina, mutta sitten taas sorrun juomaan. Pelkään kamalasti terveyteni puolesta, mutten kehtaa hakeutua hoitoon. Olen sivistynyt ihminen ja työskentelen akateemisella alalla. Kuolisin häpeään, jos joutuisin myöntämään tämän tilanteeni kenellekään.