Miten ihmisestä kasvaa ajelehtija?

Musta kasvoi ajelehtija pääasiassa siksi, että välittävä ja fiksu äitini kuoli nuorena. Jäin totaalisen yksin, ja valitettavasti isä ja isän puolen suku olivat ihan eri sarjaa kuin äiti ja suku siltä puolelta. Tämä katastrofi yhdistettynä vähän epätavalliseen kyky-yhdistelmääni on tehnyt minusta ihan totaalisesti vieraantuneen kaikesta mitä tulee menestykseen ja sen eteen työskentelyyn. Jos äitini olisi saanut elää, olisin tehnyt lähes kaiken ihan varmasti toisin. Valitettavasti isä uskoi vapaaseen kasvatukseen ja onneen, onnihan häntäkin oli kohdannut. Maailma vaan on erilainen eri aikoina... Ei 80-luvun lapset ole voineet onneen enää luottaa. 

Vapaalla kasvatuksella on varmasti osansa, kun ei patisteta mihinkään niin muksusta tulee helposti sellanen ajelehtija.

Kiusattu ja lytätty ihminen, pelokas. Kun minua koulussa kiusattiin vuosia, muutuin hiljakseen sellaiseksi että elin vain päivä kerrallaan, koittaen selvitä yhdestä päivästä, vailla mitään suuntaa tai suunnitelmia. Kun minut oli täysin muserrettu, miten olisin voinut suunnitella työuraa yms. kun minulle oli vuosia osoitettu että olen huono ja tyhmä ihminen josta ei ole mihinkään. 

Minä olin tuollainen. Onneksi mun elämän suunta muuttui lähemmäs kolmekymppisenä kun elämääni tuli oikeasti hyviä ja kannustavia ihmisiä, ystäviä. Nykyään olen töissä ja on perhekin ja kaikki ihan hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ettei tiedä mitä haluaa, on melko äärimmäistä. Ei tiedä tykkääkö enemmän kaurapuurosta vai hampurilaisista. Tai kesästä vai talvesta. Ihan mitä vain jos kysyy, niin vastausta ei saa. Kyse on asioista, joihin ihmiset osaavat vastata ja joihin on mielipide.

Ap

Olin joskus ihan tuolla tasolla mielipiteettömyydessä. En tiennyt pidänkö enemmän punaisesta vai sinisestä.

nr. 6

Niin ja sinä sanoit aiemmin myös siitä, että nykyisin olet allerginen vastuulle. Sama on täälläkin kuviossa vahvasti. Jos vain on olemassa oljenkorren vahvuinen tekosyy, jonka varjolla pääsee väistämään vastuuta, niin takuulla käyttää sen oljenkorren. Esimerkiksi ei voi tulla tapaamiseen, kun auto olisi pitänyt tankata (rahaa ja aikaa oli kyllä).

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vapaalla kasvatuksella on varmasti osansa, kun ei patisteta mihinkään niin muksusta tulee helposti sellanen ajelehtija.

Taas näitä kliseitä. Minua patistettiin niin, etten enää itse tiennyt mitä halusin. Lapseni ovat saaneet kasvaa aika vapaasti, ja he tietävät paljon paremmin mitä itse haluavat. Ei tarvetta ajelehtia kuten minulla aikoinani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ettei tiedä mitä haluaa, on melko äärimmäistä. Ei tiedä tykkääkö enemmän kaurapuurosta vai hampurilaisista. Tai kesästä vai talvesta. Ihan mitä vain jos kysyy, niin vastausta ei saa. Kyse on asioista, joihin ihmiset osaavat vastata ja joihin on mielipide.

Ap

Olin joskus ihan tuolla tasolla mielipiteettömyydessä. En tiennyt pidänkö enemmän punaisesta vai sinisestä.

nr. 6

Niin ja sinä sanoit aiemmin myös siitä, että nykyisin olet allerginen vastuulle. Sama on täälläkin kuviossa vahvasti. Jos vain on olemassa oljenkorren vahvuinen tekosyy, jonka varjolla pääsee väistämään vastuuta, niin takuulla käyttää sen oljenkorren. Esimerkiksi ei voi tulla tapaamiseen, kun auto olisi pitänyt tankata (rahaa ja aikaa oli kyllä).

Ap

Mikä siis on suhteesi häneen ja miksi kyselet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ettei tiedä mitä haluaa, on melko äärimmäistä. Ei tiedä tykkääkö enemmän kaurapuurosta vai hampurilaisista. Tai kesästä vai talvesta. Ihan mitä vain jos kysyy, niin vastausta ei saa. Kyse on asioista, joihin ihmiset osaavat vastata ja joihin on mielipide.

Ap

Olin joskus ihan tuolla tasolla mielipiteettömyydessä. En tiennyt pidänkö enemmän punaisesta vai sinisestä.

nr. 6

Niin ja sinä sanoit aiemmin myös siitä, että nykyisin olet allerginen vastuulle. Sama on täälläkin kuviossa vahvasti. Jos vain on olemassa oljenkorren vahvuinen tekosyy, jonka varjolla pääsee väistämään vastuuta, niin takuulla käyttää sen oljenkorren. Esimerkiksi ei voi tulla tapaamiseen, kun auto olisi pitänyt tankata (rahaa ja aikaa oli kyllä).

Ap

Mikä siis on suhteesi häneen ja miksi kyselet?

Niin no, jatkokysymyksenä voisin kysyä, että miten tuollaisesta tilasta pääsisi sellaiseen, että elämän saisi paremmin hallintaansa?

Ap

Itse olen ajelehtija. Ehkä elämänkokemukset ovat aikaansaaneet sen. Aina on ollut vain arjesta selviäminen. Muuhun ei ole riittänyt voimia, kapasiteettia. Rankat vastoinkäymiset ja tunne siitä, ettei voi vaikuttaa asioihin ja omaan elämäänsä: menee sinne minne on helpoin mennä, koska kaikki on vain yhtä selviämistä.

Ja ehkä perheen ja oma liika uskonnollisuus. Toisaalta ei uskota omiin vaikutusmahdollisuuksiin ja niitä ei myöskään paljoa ole: luotetaan johonkin kohtaloon ja tarkoitukseen.

Nykyään elämä on jotakuinkin tavallisella mallilla, mutta koen yhä olevani vähän ajelehtiva.

Kaikkien ei pitäisi saada lapsia.

Itse ajelehdin koska haluan kokeilla eri asioita, uusia asuinpaikkoja, uusia työpaikkoja, uusia asioita. On vanhana muisteltavaa. Miksi pitäisi sitoutua yhteen ja samaan? Puntaroin tarkkaan suunnitelmat ja mahdollisuudet ja lähden pois heti kun näyttää ettei jokin asia suju. Olen siis yksin vastuussa asioista. Mieluummin näin kuin huonossa jamassa.

Aloituksen ekaan kappaleeseen (jossa ihmisiä ei vielä syyllistetä) sanoisin minäkin että ainakin tietyntyyppinen lapsuudenkodissa tapahtuva "väärä kasvattaminen" aiheuttaa sitä ettei ihminen ihan aidosti saa yhtään kiinni siitä mitä hän voisi haluta elämässään. Jos lapsen toiveet ja tunneilmaukset torpataan heti niiden syntyessä, lapsi oppii alitajuisesti sensuroimaan omat tarpeensa ja toiveensa kunnes menettää niihin kosketuksen. Näitä voi sitten esim. omalla kustannuksella aikuisena terapiassa purkaa piinallisen hitaasti. Nimim. Omaa kokemusta on.

Tällaisen ihmisen elämää ulkopuolelta seuratessa voi herätä ihmetystä, ei siinä mitään. Mutta jos kohtaat aikuisen joka on hukassa, kuvittelisin että myötätunto on eka tunne joka tulee mieleen. Av-palstalaisella näin ei kuitenkaan näemmä ole.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisen ihmisen elämää ulkopuolelta seuratessa voi herätä ihmetystä, ei siinä mitään. Mutta jos kohtaat aikuisen joka on hukassa, kuvittelisin että myötätunto on eka tunne joka tulee mieleen. Av-palstalaisella näin ei kuitenkaan näemmä ole.

Hyvä huomio, että nyt minulla todellakin on myötätunto ihan hakusessa. Sitä myötätuntoa olen jakanut muutaman vuoden ajan. Samalla olen kantanut harteillani toisen murheita, jotka on sinne harteille lupaa kysymättä lykätty. En ole ehtymätön luonnonvara, joten nyt voimani ovat lopussa. Yritän vain ymmärtää mistä on kysymys ja mihin ne voimat on käytetty.

Todella hyviä vastauksia tässä ketjussa ja niistä on minulle paljon apua. Toivottavasti se myötätuntokin löytyy taas takaisin, kun saan itseni ymmärtämään asioiden eri puolia. Minuun alkoi kertymään paljon vihaa, johon liittyy toki paljon muutakin kuin tämä ajelehtimisen dilemma.

Ap