Lue keskustelun säännöt.
Oletko kummiesi kanssa tekemisissä?
17.02.2019 |
Oletko lapsesi kummien kanssa tekemisissä?
Onko kummit sukulaisia vai vanhempien ystäviä?
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen, yksi on sukulainen, muut olleet ystäviä vähintään 20 vuotta ennen lasten syntymää. Toisinaan yhteydenpito katkeilee mutta aina voidaan jatkaa siitä mihin jäätiin.
Omat kummini ovat jo kuolleet. En ollut juuri tekemisissä. Olivat vanhempien ystäviä.
Omat lapseni olen säästänyt kummihömpältä.
Kummeja oli kolme:
Pariskunta oli äidin nuoria sukulaisia. En tiedä miksi he olivat kummeiksi suostuneet ja miksi heitä oli pyydetty. Näimme mun rippijuhlissa, lakkiaisissa ja häihini kutsuin heidät. He eivät olleet aktiivisia.
Nyt olen yli 50. Yllättäen ilmeni, että kummisetäni on kanssani samassa fb.ryhmässä. Hän lähetti mun postaukseen vastauksena viestin esittäen että "meillä voisi olla paljon juteltavaa". Vastasin viileästi että tunnistan nimesi, mutta en ole kiinnostunut enää yhteyksienluomisesta.
Kolmas kummi oli äidin hyvä ystävä. Häntä nähtiin kerran vuodessa. Ne oli hauskoja tapaamisia, hänestä muodostui läheinen aikuinen mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi otsikossa ja tekstissä on eri kysymys?
No mutta olen elossa olevien kummien kanssa tekemisissä. Kaksi kolmesta on elossa.
Ovat olleet mulle tuki ja turva koko elämäni ajan. Toivottavasti voin itse olla sitä heille, kun ikääntyvät. N47
En ole. Kumpaakaan kummitätiäni en edes muista kunnolla. Toinen kummitätini sekaantui huumeisiin ja ymmärrettävästi se täti ei mua enää hoitanut. Isäni sisko on toinen kummitätini, mutta ei ole ollut millään tavalla elämässäni mukana. Kummisetäni kyllä toimitti lahjat ja sen sellaset, mutta ylioppilasjuhlieni jälkeen oon tainut puhua hänen kanssaan tasan kerran. Olen ihmetellyt kyllä vanhempieni kummivalintoja, kun lähipiirissä olisi ollut paljon läheisempiäkin ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat kummini olivat läheisiä kun olin lapsi. Olivat sukulaisia. Sitten tuli perintöriita ja kummit hävisivät elämästäni kokonaan, ihan kuin olisivat kuolleet yhtäkkiä. Ei edes joulukorttia tullut. Ja tuo perintöriita oli vielä heidän itsensä aiheuttama, ahneuksissaan petkuttivat äidiltäni hänen osuutensa eikä äiti halunnut sukulaistensa kanssa riidellä, joten sinne meni perintö ja sukulaiset saman tien. Ja multa kummit.
En ole koskaan tiennyt ketä minulla on kummeina. Eipä vain tullut puheeksi silloin kun
vanhempani olivat vielä elossa.
Tästä päätellen kummini ja minä emme olleet kovin läheisiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Setä ja kasvattisisar (minua paljon vanhempi). En ole nähnyt kumpaakaan yli 10 vuoteen.
En ole tekemisissä. Setäni oli kummini. Emme olleet kuin harvakseltaan tekemisissä hänen eläessään. Toiset kummit, vanhempien ystäväpariskunta. Vielä harvemmin tekemisissä. Erosivat jo varmaan 39v sitten enkä ole rouvaa sen jälkeen nähnyt.
Omien lasten kummien kanssa oltiin aikaisemmin enemmän tekemisissä. Viime vuosina valitettavasti jotenkin yhteydenpito hyytynyt puolin ja toisin. Harmi lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En enää oo missään tekemisissä kummieni kanssa
ja se on hyvä juttu
Mitä annat kummillesi joululahjaksi? Vai onko lahjojen antaminen vain yksisuuntaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat kummini ovat jo kuolleet. En ollut juuri tekemisissä. Olivat vanhempien ystäviä.
Omat lapseni olen säästänyt kummihömpältä.
Hyvä kun säästit. Kummius on turhaa
Kummini asuu Lapissa, on verisukulainen, ollaan paljon tekemisissä ja hän käy etelässä.
Olen, vanhemman kummi on siskoni, nuoremman sisko tyttö.
Lapseni kummit ovat siskoni ja hänen miehensä. Itse olen vuosittain yhteydessä heihin, välillä saattaa mennä yli vuosi, ettei nähdä. En tiedä, miten paljon lapseni on heihin tai he lapseeni yhteydessä. Oma kummitätini on kuollut, kummisedän kanssa näen satunnaisesti, viimeksi huhtikuussa kävin tekemässä hänelle vuoden polttopuut. Kesällä saatetaan lähteä reissuun jonnekin, kun kumpikin täyttää tasakymmeniä. Jos ei muuta keksitä, pistetään kiljua tulemaan ja juotetaan toisemme känniin, silloinhan kaikki riidat ja velat unohtuu
Vierailija kirjoitti:
Joskus tapaan toista kummiani, on sukulainen, ihan yllätys oli aikoinaan että on kummi. Toisesta tiedän vain nimen, on asiakaspalvelija ollut joten olen siinä yhteydessä tavannut.
Lapsillani ei ole kummeja.
Hyvä ettei lapsillasi ole kummeja.
Kummius on vanhanaikaista hömppää
Olen tekemisissä yhden kummini kanssa. Hän on sukulainen. Kaksi muuta kummia olivat vanhempieni ystäviä silloin, kun olin vauva. Olin heidänkin kanssa tekemisissä pitkälle aikuisikään asti, mutta sittemmin yhteydenpito on jäänyt. En tiedä, ovatko elossa edes.
Lasteni kummit ovat suurelta osin sukulaisia. Osa on meidän kanssa tekemisissä, osan kanssa käytännössä ei. Yhdellä lapsellani on kummeina nuoria sukulaisia, jotka olivat lapsen synnyttyä aivan innoissaan tulossa kummeiksi, mutta sen koommin ei ole kummilapsi kiinnostanut.
Itselläni on neljä kummilasta. Vähän tulee oltua yhteyksissä. Nuorin heistä on vielä lapsi, ja hänen osaltaan erityisesti harmittaa, kun en ole jaksanut olla hänelle oikea kummi.
Itse en ole nähnyt kummiani 25 vuoteen. Lapsellani on mahtava kummi, joka pitää yhteyttä oma-alotteisesti.