Miksi epäsuoraa kieltäytymistä pidetään kohteliaana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kukaan ei osaa perustella mikä siinä epäsuorassa kieltäytymisessä on se kohtelias osuus?

Minä osaan. Se on se, että kun ei ole muutenkaan velvollisuutta nähdä toista, niin jos se tapaaminen ei toteudukaan, niin no harm done, mutta pyytäjän ei tarvitse kokea itseään torjutuksi ja vastenmieliseksi.

Koen olemattomia lupaavan ihmisen vastenmieliseksi luuseriksi. Se on paljon isompi pettymys kuin reilusti torjutuksi tuleminen. En minä häpeä itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset yrittävät välttää loukkaamaista. Ajatellaan, että se olisi loukkaavaa, jos sanoo ettei halua toisen seuraan. Ja kyllä se monista olisi oikeastikin loukkaavaa.

Epäsuoralla kieltäytymisellä saattaa kuitenkin vain viivästyttää välttämätöntä, eli sitä että lopulta toiselle selviää, ettei häntä vain yksinkertaisesti haluta nähdä. Silloin loukkaavaa on myös se, että on annettu turhaan luulotella ja toivoa, on jopa tuhlattu toisen aikaa, jos hän on oikeasti valmistautunut näkemiseen tms.

Tehokkainta siis olisi ehkä sanoa jo aluksi totuus, mutta miksi eivät ihmiset sitten tee niin? Onhan sitä varmaan monet kerrat yritetty, mutta on todettu että toinen loukkaantuu siitä, ja siitä tuo epäsuora kieltäytyminen on varmaan keksittykin.

Tämä tuntuu olevan ikuinen dilemma: miten kieltäytyä kohteliaasti? Ehkä tähän pitäisi keksiä joku kännykkäsovellus. :D

Minusta kyse on ensisijaisesti siitä, että epäsuorasti kieltäytyjä ei halua nähdä toisen pettymystä, vaan päästä tilanteesta helpolla keinolla pois, jotta voisi säilyttää itsestään mielikuvan mukavana ihmisenä. Tilanne olisi hankalampi, jos toinen osoittaisi pettymyksen merkkejä, mikä vältetään sumutuksella: "Tosi kiva nähdä kun nämä kiireet helpottavat!å" yms. Epäsuorasti kieltäytyvä ajattelee ensisijaisesti omia tunteitaan, ei niinkään toista. Hänen mielipahansa on aivan yhdentekevä, kun sitä ei tarvitse nähdä.

Mitä mieltä tähän käytökseen turvautuvat ovat väitteestä?

No mä olen eri mieltä tästä. Mulle on ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tosi tärkeää, ettei siirrä omia tunteitaan toisen kannettavaksi (esim. jos kiellän lapselta jotain niin en yritä saada lasta uskomaan, että hän ei sitä oikeasti halunnutkaan, ettei minulle tulisi paha mieli). Mutta tuo kun pitää torjua joku sosiaalisesti, siinä on mielestäni kyse ihan sanattomista kohteliaisuussäännöistä että ei sano asiaa suoraan. Tietenkään ei pidä myöskään hehkuttaa, että joo olis mahtavaa tavata, jee!

Miksi sinusta on kohteliasta ettei sano suoraan? Jos ei kuitenkaan halua toista tavata. Älä nyt mene vanhojen tapojen taakse, vaan kerro miksi juuri sinä koet tällaisen toiminnan kohteliaana.

Ihan oman kokemukseni perusteella. Pahoittaisin mieleni kovasti jos joku sanoisi suoraan, ettei halua tavata minua, enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä noin. Epäsuora torjunta on minusta verrattavissa siihen, että ei sano rehellisesti, että jonkun uusi kampaus tai mekko on kamala, vaikka olisikin sitä mieltä.

Pahoitat toisen mielen joka tapauksessa, mutta epäsuoralla kieltäytymisellä vielä paljon pahemmin kuin lupailemalla jotain, mitä et pidä.

Minä ainakin toivon ja aikuiselta ihmiseltä odotan enemmänkin epäsuoraa kohteliasta tyyliä, kuin suoraa tylytystä. Kuulostaa aika autistiselta semmoinen.

Toki parasta on kohtelias, mutta rehellinen kieltäytyminen. Esim. jos syynä on väsymys:

"Olet tosi mukava ihminen. Nolottaa kieltäytyä, mutta mulla ei ole tällä hetkellä energiaa kyläilyyn. Kiitos kutsusta."

Jos ei vaan kiinnosta toisen seura:

"Kiitän kovasti kutsusta. :) Tuli mieleen muuten kun äsken puhuttiin aiheesta x, ... plaaplaaplaa"

Vierailija kirjoitti:

Eli kukaan ei osaa perustella mikä siinä epäsuorassa kieltäytymisessä on se kohtelias osuus?

Annetaan toiselle toivoa ajatella olevansa haluttua seuraa?

Moni teoriassa kauniisti kannattaa rehellisyyttä ja suorapuheisuutta, mutta oikeassa elämässä se ei ole aina niin helppoa, jos ottaakin huomioon myös toisten tunteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset yrittävät välttää loukkaamaista. Ajatellaan, että se olisi loukkaavaa, jos sanoo ettei halua toisen seuraan. Ja kyllä se monista olisi oikeastikin loukkaavaa.

Epäsuoralla kieltäytymisellä saattaa kuitenkin vain viivästyttää välttämätöntä, eli sitä että lopulta toiselle selviää, ettei häntä vain yksinkertaisesti haluta nähdä. Silloin loukkaavaa on myös se, että on annettu turhaan luulotella ja toivoa, on jopa tuhlattu toisen aikaa, jos hän on oikeasti valmistautunut näkemiseen tms.

Tehokkainta siis olisi ehkä sanoa jo aluksi totuus, mutta miksi eivät ihmiset sitten tee niin? Onhan sitä varmaan monet kerrat yritetty, mutta on todettu että toinen loukkaantuu siitä, ja siitä tuo epäsuora kieltäytyminen on varmaan keksittykin.

Tämä tuntuu olevan ikuinen dilemma: miten kieltäytyä kohteliaasti? Ehkä tähän pitäisi keksiä joku kännykkäsovellus. :D

Minusta kyse on ensisijaisesti siitä, että epäsuorasti kieltäytyjä ei halua nähdä toisen pettymystä, vaan päästä tilanteesta helpolla keinolla pois, jotta voisi säilyttää itsestään mielikuvan mukavana ihmisenä. Tilanne olisi hankalampi, jos toinen osoittaisi pettymyksen merkkejä, mikä vältetään sumutuksella: "Tosi kiva nähdä kun nämä kiireet helpottavat!å" yms. Epäsuorasti kieltäytyvä ajattelee ensisijaisesti omia tunteitaan, ei niinkään toista. Hänen mielipahansa on aivan yhdentekevä, kun sitä ei tarvitse nähdä.

Mitä mieltä tähän käytökseen turvautuvat ovat väitteestä?

No mä olen eri mieltä tästä. Mulle on ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tosi tärkeää, ettei siirrä omia tunteitaan toisen kannettavaksi (esim. jos kiellän lapselta jotain niin en yritä saada lasta uskomaan, että hän ei sitä oikeasti halunnutkaan, ettei minulle tulisi paha mieli). Mutta tuo kun pitää torjua joku sosiaalisesti, siinä on mielestäni kyse ihan sanattomista kohteliaisuussäännöistä että ei sano asiaa suoraan. Tietenkään ei pidä myöskään hehkuttaa, että joo olis mahtavaa tavata, jee!

Miksi sinusta on kohteliasta ettei sano suoraan? Jos ei kuitenkaan halua toista tavata. Älä nyt mene vanhojen tapojen taakse, vaan kerro miksi juuri sinä koet tällaisen toiminnan kohteliaana.

Ihan oman kokemukseni perusteella. Pahoittaisin mieleni kovasti jos joku sanoisi suoraan, ettei halua tavata minua, enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä noin. Epäsuora torjunta on minusta verrattavissa siihen, että ei sano rehellisesti, että jonkun uusi kampaus tai mekko on kamala, vaikka olisikin sitä mieltä.

Pahoitat toisen mielen joka tapauksessa, mutta epäsuoralla kieltäytymisellä vielä paljon pahemmin kuin lupailemalla jotain, mitä et pidä.

No minun kokemukseni on erilainen, en pahoita mieltäni lainkaan epäsuorasta torjunnasta/feidaamisesta. Joten yritän edelleen luovia sen avulla itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kukaan ei osaa perustella mikä siinä epäsuorassa kieltäytymisessä on se kohtelias osuus?

Annetaan toiselle toivoa ajatella olevansa haluttua seuraa?

Moni teoriassa kauniisti kannattaa rehellisyyttä ja suorapuheisuutta, mutta oikeassa elämässä se ei ole aina niin helppoa, jos ottaakin huomioon myös toisten tunteet.

Epäsuora kieltäytyminen on toisen ihmisen henkistä nöyryyttämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kukaan ei osaa perustella mikä siinä epäsuorassa kieltäytymisessä on se kohtelias osuus?

Minä osaan. Se on se, että kun ei ole muutenkaan velvollisuutta nähdä toista, niin jos se tapaaminen ei toteudukaan, niin no harm done, mutta pyytäjän ei tarvitse kokea itseään torjutuksi ja vastenmieliseksi.

Koen olemattomia lupaavan ihmisen vastenmieliseksi luuseriksi. Se on paljon isompi pettymys kuin reilusti torjutuksi tuleminen. En minä häpeä itseäni.

Uskon sinua, mutta uskon myös että suurin osa ihmisistä on eri mieltä sosiaalisesta kanssakäymisestä kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kutsuitko sinä sitten keväällä? Eihän kylään mennä, jollei toinen esitä täsmällistä kutsua. Sinun olisi pitänyt ehdottaa keväällä jotain aikaa, jolloin olisit kutsunut kylään.

Minua ärsyttää, että jotkut aina ’pyytävät kylään’, mutta eivät oikeasti ikinä kutsu.

Kutsuin aiemmin. Toinen lupasi olla yhteyksissä, mutta ei ollutkaan.

Ajattelit siis itse olla koko sen ajan ilman mitään yhtettä toiseen ja hän sitten yhtäkkiä vaan keväällä soittaa että nyt tulisi kylään? Miksi ihmeessä et itse voi olla yhteydessä toisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kutsuitko sinä sitten keväällä? Eihän kylään mennä, jollei toinen esitä täsmällistä kutsua. Sinun olisi pitänyt ehdottaa keväällä jotain aikaa, jolloin olisit kutsunut kylään.

Minua ärsyttää, että jotkut aina ’pyytävät kylään’, mutta eivät oikeasti ikinä kutsu.

Kutsuin aiemmin. Toinen lupasi olla yhteyksissä, mutta ei ollutkaan.

Ajattelit siis itse olla koko sen ajan ilman mitään yhtettä toiseen ja hän sitten yhtäkkiä vaan keväällä soittaa että nyt tulisi kylään? Miksi ihmeessä et itse voi olla yhteydessä toisiin?

Esitin jo kutsun ja hän lupasi palata asiaan kiireiden helpotettua.

"En lupaa mitään, mutta kiitän kutsusta."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kukaan ei osaa perustella mikä siinä epäsuorassa kieltäytymisessä on se kohtelias osuus?

Annetaan toiselle toivoa ajatella olevansa haluttua seuraa?

Moni teoriassa kauniisti kannattaa rehellisyyttä ja suorapuheisuutta, mutta oikeassa elämässä se ei ole aina niin helppoa, jos ottaakin huomioon myös toisten tunteet.

Epäsuora kieltäytyminen on toisen ihmisen henkistä nöyryyttämistä.

Onko sulle useinkin suoraan sanottu, ettei sinua haluta nähdä? Miltä se tuntui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kutsuitko sinä sitten keväällä? Eihän kylään mennä, jollei toinen esitä täsmällistä kutsua. Sinun olisi pitänyt ehdottaa keväällä jotain aikaa, jolloin olisit kutsunut kylään.

Minua ärsyttää, että jotkut aina ’pyytävät kylään’, mutta eivät oikeasti ikinä kutsu.

Kutsuin aiemmin. Toinen lupasi olla yhteyksissä, mutta ei ollutkaan.

Ajattelit siis itse olla koko sen ajan ilman mitään yhtettä toiseen ja hän sitten yhtäkkiä vaan keväällä soittaa että nyt tulisi kylään? Miksi ihmeessä et itse voi olla yhteydessä toisiin?

Esitin jo kutsun ja hän lupasi palata asiaan kiireiden helpotettua.

Ja koko sinä aikana sinua ei kiinnostanut olla häneen yhteydessä ja sitten ihmettelet miksi hän ei tullut kylään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kukaan ei osaa perustella mikä siinä epäsuorassa kieltäytymisessä on se kohtelias osuus?

Annetaan toiselle toivoa ajatella olevansa haluttua seuraa?

Moni teoriassa kauniisti kannattaa rehellisyyttä ja suorapuheisuutta, mutta oikeassa elämässä se ei ole aina niin helppoa, jos ottaakin huomioon myös toisten tunteet.

Epäsuora kieltäytyminen on toisen ihmisen henkistä nöyryyttämistä.

Onko sulle useinkin suoraan sanottu, ettei sinua haluta nähdä? Miltä se tuntui?

Etkö osaa sanoa, että kiitos kutsusta, mutta tapaaminen ei nyt sovi? Haluatko tietoisesti loukata muita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kutsuitko sinä sitten keväällä? Eihän kylään mennä, jollei toinen esitä täsmällistä kutsua. Sinun olisi pitänyt ehdottaa keväällä jotain aikaa, jolloin olisit kutsunut kylään.

Minua ärsyttää, että jotkut aina ’pyytävät kylään’, mutta eivät oikeasti ikinä kutsu.

Kutsuin aiemmin. Toinen lupasi olla yhteyksissä, mutta ei ollutkaan.

Ajattelit siis itse olla koko sen ajan ilman mitään yhtettä toiseen ja hän sitten yhtäkkiä vaan keväällä soittaa että nyt tulisi kylään? Miksi ihmeessä et itse voi olla yhteydessä toisiin?

Esitin jo kutsun ja hän lupasi palata asiaan kiireiden helpotettua.

Ja koko sinä aikana sinua ei kiinnostanut olla häneen yhteydessä ja sitten ihmettelet miksi hän ei tullut kylään.

Hän lupasi olla yhteydessä, mutta söi sanansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kukaan ei osaa perustella mikä siinä epäsuorassa kieltäytymisessä on se kohtelias osuus?

Annetaan toiselle toivoa ajatella olevansa haluttua seuraa?

Moni teoriassa kauniisti kannattaa rehellisyyttä ja suorapuheisuutta, mutta oikeassa elämässä se ei ole aina niin helppoa, jos ottaakin huomioon myös toisten tunteet.

Epäsuora kieltäytyminen on toisen ihmisen henkistä nöyryyttämistä.

Ehkä sinun mielestäsi, jokaisella on omat tuntemuksensa näin monimutkaisista sosiaalisista sopimuksista. Jokainen tulkitsee omien kokemuksiensa kautta. Yleissääntönä, ei kannata tuhlata suuria tunteita negatiiviseen, säästää ne positiivisiin tapahtumiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kukaan ei osaa perustella mikä siinä epäsuorassa kieltäytymisessä on se kohtelias osuus?

Annetaan toiselle toivoa ajatella olevansa haluttua seuraa?

Moni teoriassa kauniisti kannattaa rehellisyyttä ja suorapuheisuutta, mutta oikeassa elämässä se ei ole aina niin helppoa, jos ottaakin huomioon myös toisten tunteet.

Epäsuora kieltäytyminen on toisen ihmisen henkistä nöyryyttämistä.

Onko sulle useinkin suoraan sanottu, ettei sinua haluta nähdä? Miltä se tuntui?

Etkö osaa sanoa, että kiitos kutsusta, mutta tapaaminen ei nyt sovi? Haluatko tietoisesti loukata muita?

Todennäköisesti silloin ajatteli että voisi tulla mutta kun sinusta ei ikinä enää kuulunut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kukaan ei osaa perustella mikä siinä epäsuorassa kieltäytymisessä on se kohtelias osuus?

Annetaan toiselle toivoa ajatella olevansa haluttua seuraa?

Moni teoriassa kauniisti kannattaa rehellisyyttä ja suorapuheisuutta, mutta oikeassa elämässä se ei ole aina niin helppoa, jos ottaakin huomioon myös toisten tunteet.

Epäsuora kieltäytyminen on toisen ihmisen henkistä nöyryyttämistä.

Onko sulle useinkin suoraan sanottu, ettei sinua haluta nähdä? Miltä se tuntui?

Etkö osaa sanoa, että kiitos kutsusta, mutta tapaaminen ei nyt sovi? Haluatko tietoisesti loukata muita?

Todennäköisesti silloin ajatteli että voisi tulla mutta kun sinusta ei ikinä enää kuulunut mitään.

Av-klassikko eli ap:n syyttely. Tähän en käytä paukkuja.

Ajattelen niin, että jos kohteliaasti sanotaan, ilman suurta hehkutusta, että tavataan joskus myöhemmin tai esitetään ympäripyöreä kyläkutsu, niin tuskin kovin moni ihminen tosissaan alkaa sitä kutsua ihan simona odottamaan.

Tai, että hän ajattelee kun sitä kutsua ei kuulu, että olipas epärehellinen ihminen kun antoi mulle toivoa kyläkutsusta.

Ne ovat vaan sellaisia sosiaaliseen käytökseen kuuluvia kohteluaisuuksia jonka yleensä ihmiset ymmärtävät.

Sitten kun se kyläkutsusta tosiaan esitetään ja sovitaan ajankohta eikä se toteudu kuitenkaan sovitusti, niin silloin vasta voi ajatella, että miksi valehtelet.

Eli *yleisenä* kutsu joko tarkoittaa tai ei jotain, mutta kuitenkin sitten sovitaan tarkemmin. Sen kait jokainen ymmärtää, että se ensimmäinen kutsu ei ole mitenkään *sitova* eikä sitä sitovaksi ole tarkoitettu.

Jos sitä tarkempaa kutsua ei tule, niin sen voi ohittaa eikä alkaa pahoittamaan mieltään tai ajattelemaan siitä ihmisestä jotain negatiivista.

Aikuiseen elämään vaan kuuluu joskus epäsuorat kieltäytymiset tai valkoiset valheet. Pidän niitä kuitenkin parempana keinona kuin suorasanaista loukkaamisesta tai asioiden töksäyttelyä.

Kuten kun tavataan ja toinen on lihonut, niin ei mennä suoraan sanomaan, että oletpa lihonut vaikka se kuinka totta olisikin. Jos esimerkiksi toinen on ostanut uuden vaatteen ja sanoo ettei nykyään mikään sovi päälle, niin ei sanota, että ei kait kun olet kymmenen kiloa painavampi kuin ennen.

Aina ei rehellisyys ole hyväksi. Vaikka kuinka haluaisin.

Ja jos tosissaan alettaisiin umpirehellisiksi, niin moni kyllä pahoittaisi mielensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kukaan ei osaa perustella mikä siinä epäsuorassa kieltäytymisessä on se kohtelias osuus?

Annetaan toiselle toivoa ajatella olevansa haluttua seuraa?

Moni teoriassa kauniisti kannattaa rehellisyyttä ja suorapuheisuutta, mutta oikeassa elämässä se ei ole aina niin helppoa, jos ottaakin huomioon myös toisten tunteet.

Epäsuora kieltäytyminen on toisen ihmisen henkistä nöyryyttämistä.

Onko sulle useinkin suoraan sanottu, ettei sinua haluta nähdä? Miltä se tuntui?

Etkö osaa sanoa, että kiitos kutsusta, mutta tapaaminen ei nyt sovi? Haluatko tietoisesti loukata muita?

Siihen toinen kysyy, että miksei sovi? Milloin sopisi jnejn e loputtomiin. Epämääräiseen vastaukseen ihmiset yleensä tajuaa olla tarttumatta. Kannattaa kyllä miettiä mihin kohtaan a- kirjossa tämä jankkari sijoittuu? Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kukaan ei osaa perustella mikä siinä epäsuorassa kieltäytymisessä on se kohtelias osuus?

Annetaan toiselle toivoa ajatella olevansa haluttua seuraa?

Moni teoriassa kauniisti kannattaa rehellisyyttä ja suorapuheisuutta, mutta oikeassa elämässä se ei ole aina niin helppoa, jos ottaakin huomioon myös toisten tunteet.

Epäsuora kieltäytyminen on toisen ihmisen henkistä nöyryyttämistä.

Onko sulle useinkin suoraan sanottu, ettei sinua haluta nähdä? Miltä se tuntui?

Etkö osaa sanoa, että kiitos kutsusta, mutta tapaaminen ei nyt sovi? Haluatko tietoisesti loukata muita?

Mutta jos ei aio tavata tyyppiä koskaan, niin onko ok sanoa "NYT ei sovi"? Eikö se teidän suoruutta kannattavien mielestä anna toivoa, että tapaaminen sopii joskus myöhemmin?