Lue keskustelun säännöt.
Miksi epäsuoraa kieltäytymistä pidetään kohteliaana?
A
17.02.2019 |
Sehän on monesti jopa passiivis-aggressiivista käytöstä. Lupaillaan muille kaikenlaista, mutta sitä ei pidetäkään siitä kiinni. Tyyliin "ensi viikolla en ehdi nähdä, mutta keväällä voisin poiketa teille käymään. Soitellaan hei!" Jouluun mennessä toisesta ei ole kuulunut mitään ja kaupungilla törmätessä kiertäisit näin epäluotettavan ihmisen mieluiten mahdollisimman kaukaa.
Kommentit (59)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä menettelyllä molemmat säilyttävät kasvonsa eikä tilanne ole nolo kummallekaan.
No mitä pitäisi vastata? En tule kylään, koska teillä haisee, enkä kestä niitä tylsiä monologejasi?
Vierailija kirjoitti:
Tällä menettelyllä molemmat säilyttävät kasvonsa eikä tilanne ole nolo kummallekaan.
Olen eri mieltä. Pidän tyhjän lupailijaa aivan pellenä.
Mikä tyhjän puhumisessa on kohteliasta? Politiikkojahan jatkuvasti moititaan tyhjistä lupauksista. Miksi se ihmissuhteissa sitten olisi hyvä? Pettymysten tuottaminen muille on selkärangatonta käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä pitäisi vastata? En tule kylään, koska teillä haisee, enkä kestä niitä tylsiä monologejasi?
Sori, en pääse kun on nyt kaikenlaista menoa.
Mikä se kohtelias osuus on? Ei minua suora käytös haittaa. Pidän selkeistä tilanteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset yrittävät välttää loukkaamaista. Ajatellaan, että se olisi loukkaavaa, jos sanoo ettei halua toisen seuraan. Ja kyllä se monista olisi oikeastikin loukkaavaa.
Epäsuoralla kieltäytymisellä saattaa kuitenkin vain viivästyttää välttämätöntä, eli sitä että lopulta toiselle selviää, ettei häntä vain yksinkertaisesti haluta nähdä. Silloin loukkaavaa on myös se, että on annettu turhaan luulotella ja toivoa, on jopa tuhlattu toisen aikaa, jos hän on oikeasti valmistautunut näkemiseen tms.
Tehokkainta siis olisi ehkä sanoa jo aluksi totuus, mutta miksi eivät ihmiset sitten tee niin? Onhan sitä varmaan monet kerrat yritetty, mutta on todettu että toinen loukkaantuu siitä, ja siitä tuo epäsuora kieltäytyminen on varmaan keksittykin.
Tämä tuntuu olevan ikuinen dilemma: miten kieltäytyä kohteliaasti? Ehkä tähän pitäisi keksiä joku kännykkäsovellus. :D
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset yrittävät välttää loukkaamaista. Ajatellaan, että se olisi loukkaavaa, jos sanoo ettei halua toisen seuraan. Ja kyllä se monista olisi oikeastikin loukkaavaa.
Epäsuoralla kieltäytymisellä saattaa kuitenkin vain viivästyttää välttämätöntä, eli sitä että lopulta toiselle selviää, ettei häntä vain yksinkertaisesti haluta nähdä. Silloin loukkaavaa on myös se, että on annettu turhaan luulotella ja toivoa, on jopa tuhlattu toisen aikaa, jos hän on oikeasti valmistautunut näkemiseen tms.
Tehokkainta siis olisi ehkä sanoa jo aluksi totuus, mutta miksi eivät ihmiset sitten tee niin? Onhan sitä varmaan monet kerrat yritetty, mutta on todettu että toinen loukkaantuu siitä, ja siitä tuo epäsuora kieltäytyminen on varmaan keksittykin.
Tämä tuntuu olevan ikuinen dilemma: miten kieltäytyä kohteliaasti? Ehkä tähän pitäisi keksiä joku kännykkäsovellus. :D
Minusta kyse on ensisijaisesti siitä, että epäsuorasti kieltäytyjä ei halua nähdä toisen pettymystä, vaan päästä tilanteesta helpolla keinolla pois, jotta voisi säilyttää itsestään mielikuvan mukavana ihmisenä. Tilanne olisi hankalampi, jos toinen osoittaisi pettymyksen merkkejä, mikä vältetään sumutuksella: "Tosi kiva nähdä kun nämä kiireet helpottavat!å" yms. Epäsuorasti kieltäytyvä ajattelee ensisijaisesti omia tunteitaan, ei niinkään toista. Hänen mielipahansa on aivan yhdentekevä, kun sitä ei tarvitse nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset yrittävät välttää loukkaamaista. Ajatellaan, että se olisi loukkaavaa, jos sanoo ettei halua toisen seuraan. Ja kyllä se monista olisi oikeastikin loukkaavaa.
Epäsuoralla kieltäytymisellä saattaa kuitenkin vain viivästyttää välttämätöntä, eli sitä että lopulta toiselle selviää, ettei häntä vain yksinkertaisesti haluta nähdä. Silloin loukkaavaa on myös se, että on annettu turhaan luulotella ja toivoa, on jopa tuhlattu toisen aikaa, jos hän on oikeasti valmistautunut näkemiseen tms.
Tehokkainta siis olisi ehkä sanoa jo aluksi totuus, mutta miksi eivät ihmiset sitten tee niin? Onhan sitä varmaan monet kerrat yritetty, mutta on todettu että toinen loukkaantuu siitä, ja siitä tuo epäsuora kieltäytyminen on varmaan keksittykin.
Tämä tuntuu olevan ikuinen dilemma: miten kieltäytyä kohteliaasti? Ehkä tähän pitäisi keksiä joku kännykkäsovellus. :D
Minusta kyse on ensisijaisesti siitä, että epäsuorasti kieltäytyjä ei halua nähdä toisen pettymystä, vaan päästä tilanteesta helpolla keinolla pois, jotta voisi säilyttää itsestään mielikuvan mukavana ihmisenä. Tilanne olisi hankalampi, jos toinen osoittaisi pettymyksen merkkejä, mikä vältetään sumutuksella: "Tosi kiva nähdä kun nämä kiireet helpottavat!å" yms. Epäsuorasti kieltäytyvä ajattelee ensisijaisesti omia tunteitaan, ei niinkään toista. Hänen mielipahansa on aivan yhdentekevä, kun sitä ei tarvitse nähdä.
Mitä mieltä tähän käytökseen turvautuvat ovat väitteestä?
No se nyt vaan on vallitsevien sosiaalisten sääntöjen mukaan kohteliasta että ei sano päin naamaa, että en ole kiinnostunut tapaamaan sinua. Mielestäni tämä lähtee ihan enemmistön aidoista kokemuksista, itsestäni tuo ainakin tuntuisi tosi pahalta jos noin sanottaisiin. Tietty siinä on hienovarainen raja, että mikä on tyhjän lupaamista ja mikä kohteliasta epäsuoraa kieltäytymistä.
Sitten jos vaatii täyttä rehellisyyttä niin saako käyttää tuota sori, mulla on kiireitä jos ei oikeasti ole kiireitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset yrittävät välttää loukkaamaista. Ajatellaan, että se olisi loukkaavaa, jos sanoo ettei halua toisen seuraan. Ja kyllä se monista olisi oikeastikin loukkaavaa.
Epäsuoralla kieltäytymisellä saattaa kuitenkin vain viivästyttää välttämätöntä, eli sitä että lopulta toiselle selviää, ettei häntä vain yksinkertaisesti haluta nähdä. Silloin loukkaavaa on myös se, että on annettu turhaan luulotella ja toivoa, on jopa tuhlattu toisen aikaa, jos hän on oikeasti valmistautunut näkemiseen tms.
Tehokkainta siis olisi ehkä sanoa jo aluksi totuus, mutta miksi eivät ihmiset sitten tee niin? Onhan sitä varmaan monet kerrat yritetty, mutta on todettu että toinen loukkaantuu siitä, ja siitä tuo epäsuora kieltäytyminen on varmaan keksittykin.
Tämä tuntuu olevan ikuinen dilemma: miten kieltäytyä kohteliaasti? Ehkä tähän pitäisi keksiä joku kännykkäsovellus. :D
Minusta kyse on ensisijaisesti siitä, että epäsuorasti kieltäytyjä ei halua nähdä toisen pettymystä, vaan päästä tilanteesta helpolla keinolla pois, jotta voisi säilyttää itsestään mielikuvan mukavana ihmisenä. Tilanne olisi hankalampi, jos toinen osoittaisi pettymyksen merkkejä, mikä vältetään sumutuksella: "Tosi kiva nähdä kun nämä kiireet helpottavat!å" yms. Epäsuorasti kieltäytyvä ajattelee ensisijaisesti omia tunteitaan, ei niinkään toista. Hänen mielipahansa on aivan yhdentekevä, kun sitä ei tarvitse nähdä.
Mitä mieltä tähän käytökseen turvautuvat ovat väitteestä?
No mä olen eri mieltä tästä. Mulle on ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tosi tärkeää, ettei siirrä omia tunteitaan toisen kannettavaksi (esim. jos kiellän lapselta jotain niin en yritä saada lasta uskomaan, että hän ei sitä oikeasti halunnutkaan, ettei minulle tulisi paha mieli). Mutta tuo kun pitää torjua joku sosiaalisesti, siinä on mielestäni kyse ihan sanattomista kohteliaisuussäännöistä että ei sano asiaa suoraan. Tietenkään ei pidä myöskään hehkuttaa, että joo olis mahtavaa tavata, jee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset yrittävät välttää loukkaamaista. Ajatellaan, että se olisi loukkaavaa, jos sanoo ettei halua toisen seuraan. Ja kyllä se monista olisi oikeastikin loukkaavaa.
Epäsuoralla kieltäytymisellä saattaa kuitenkin vain viivästyttää välttämätöntä, eli sitä että lopulta toiselle selviää, ettei häntä vain yksinkertaisesti haluta nähdä. Silloin loukkaavaa on myös se, että on annettu turhaan luulotella ja toivoa, on jopa tuhlattu toisen aikaa, jos hän on oikeasti valmistautunut näkemiseen tms.
Tehokkainta siis olisi ehkä sanoa jo aluksi totuus, mutta miksi eivät ihmiset sitten tee niin? Onhan sitä varmaan monet kerrat yritetty, mutta on todettu että toinen loukkaantuu siitä, ja siitä tuo epäsuora kieltäytyminen on varmaan keksittykin.
Tämä tuntuu olevan ikuinen dilemma: miten kieltäytyä kohteliaasti? Ehkä tähän pitäisi keksiä joku kännykkäsovellus. :D
Minusta kyse on ensisijaisesti siitä, että epäsuorasti kieltäytyjä ei halua nähdä toisen pettymystä, vaan päästä tilanteesta helpolla keinolla pois, jotta voisi säilyttää itsestään mielikuvan mukavana ihmisenä. Tilanne olisi hankalampi, jos toinen osoittaisi pettymyksen merkkejä, mikä vältetään sumutuksella: "Tosi kiva nähdä kun nämä kiireet helpottavat!å" yms. Epäsuorasti kieltäytyvä ajattelee ensisijaisesti omia tunteitaan, ei niinkään toista. Hänen mielipahansa on aivan yhdentekevä, kun sitä ei tarvitse nähdä.
Mitä mieltä tähän käytökseen turvautuvat ovat väitteestä?
No mä olen eri mieltä tästä. Mulle on ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tosi tärkeää, ettei siirrä omia tunteitaan toisen kannettavaksi (esim. jos kiellän lapselta jotain niin en yritä saada lasta uskomaan, että hän ei sitä oikeasti halunnutkaan, ettei minulle tulisi paha mieli). Mutta tuo kun pitää torjua joku sosiaalisesti, siinä on mielestäni kyse ihan sanattomista kohteliaisuussäännöistä että ei sano asiaa suoraan. Tietenkään ei pidä myöskään hehkuttaa, että joo olis mahtavaa tavata, jee!
Miksi sinusta on kohteliasta ettei sano suoraan? Jos ei kuitenkaan halua toista tavata. Älä nyt mene vanhojen tapojen taakse, vaan kerro miksi juuri sinä koet tällaisen toiminnan kohteliaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kutsuitko sinä sitten keväällä? Eihän kylään mennä, jollei toinen esitä täsmällistä kutsua. Sinun olisi pitänyt ehdottaa keväällä jotain aikaa, jolloin olisit kutsunut kylään.
Minua ärsyttää, että jotkut aina ’pyytävät kylään’, mutta eivät oikeasti ikinä kutsu.
Vierailija kirjoitti:
No kutsuitko sinä sitten keväällä? Eihän kylään mennä, jollei toinen esitä täsmällistä kutsua. Sinun olisi pitänyt ehdottaa keväällä jotain aikaa, jolloin olisit kutsunut kylään.
Minua ärsyttää, että jotkut aina ’pyytävät kylään’, mutta eivät oikeasti ikinä kutsu.
Kutsuin aiemmin. Toinen lupasi olla yhteyksissä, mutta ei ollutkaan.
Eli kukaan ei osaa perustella mikä siinä epäsuorassa kieltäytymisessä on se kohtelias osuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset yrittävät välttää loukkaamaista. Ajatellaan, että se olisi loukkaavaa, jos sanoo ettei halua toisen seuraan. Ja kyllä se monista olisi oikeastikin loukkaavaa.
Epäsuoralla kieltäytymisellä saattaa kuitenkin vain viivästyttää välttämätöntä, eli sitä että lopulta toiselle selviää, ettei häntä vain yksinkertaisesti haluta nähdä. Silloin loukkaavaa on myös se, että on annettu turhaan luulotella ja toivoa, on jopa tuhlattu toisen aikaa, jos hän on oikeasti valmistautunut näkemiseen tms.
Tehokkainta siis olisi ehkä sanoa jo aluksi totuus, mutta miksi eivät ihmiset sitten tee niin? Onhan sitä varmaan monet kerrat yritetty, mutta on todettu että toinen loukkaantuu siitä, ja siitä tuo epäsuora kieltäytyminen on varmaan keksittykin.
Tämä tuntuu olevan ikuinen dilemma: miten kieltäytyä kohteliaasti? Ehkä tähän pitäisi keksiä joku kännykkäsovellus. :D
Minusta kyse on ensisijaisesti siitä, että epäsuorasti kieltäytyjä ei halua nähdä toisen pettymystä, vaan päästä tilanteesta helpolla keinolla pois, jotta voisi säilyttää itsestään mielikuvan mukavana ihmisenä. Tilanne olisi hankalampi, jos toinen osoittaisi pettymyksen merkkejä, mikä vältetään sumutuksella: "Tosi kiva nähdä kun nämä kiireet helpottavat!å" yms. Epäsuorasti kieltäytyvä ajattelee ensisijaisesti omia tunteitaan, ei niinkään toista. Hänen mielipahansa on aivan yhdentekevä, kun sitä ei tarvitse nähdä.
Mitä mieltä tähän käytökseen turvautuvat ovat väitteestä?
No mä olen eri mieltä tästä. Mulle on ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tosi tärkeää, ettei siirrä omia tunteitaan toisen kannettavaksi (esim. jos kiellän lapselta jotain niin en yritä saada lasta uskomaan, että hän ei sitä oikeasti halunnutkaan, ettei minulle tulisi paha mieli). Mutta tuo kun pitää torjua joku sosiaalisesti, siinä on mielestäni kyse ihan sanattomista kohteliaisuussäännöistä että ei sano asiaa suoraan. Tietenkään ei pidä myöskään hehkuttaa, että joo olis mahtavaa tavata, jee!
Miksi sinusta on kohteliasta ettei sano suoraan? Jos ei kuitenkaan halua toista tavata. Älä nyt mene vanhojen tapojen taakse, vaan kerro miksi juuri sinä koet tällaisen toiminnan kohteliaana.
Ihan oman kokemukseni perusteella. Pahoittaisin mieleni kovasti jos joku sanoisi suoraan, ettei halua tavata minua, enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä noin. Epäsuora torjunta on minusta verrattavissa siihen, että ei sano rehellisesti, että jonkun uusi kampaus tai mekko on kamala, vaikka olisikin sitä mieltä.
A kirjoitti:
Sehän on monesti jopa passiivis-aggressiivista käytöstä. Lupaillaan muille kaikenlaista, mutta sitä ei pidetäkään siitä kiinni. Tyyliin "ensi viikolla en ehdi nähdä, mutta keväällä voisin poiketa teille käymään. Soitellaan hei!" Jouluun mennessä toisesta ei ole kuulunut mitään ja kaupungilla törmätessä kiertäisit näin epäluotettavan ihmisen mieluiten mahdollisimman kaukaa.
No silloin toiselle voi jäädä tunne välittämisestä, eikä hänen tarvitse suoraan kokea olevansa vastenmielinen luuseri, jota toinen ei halua tavata. Kellään ei ole kuitenkaan velvollisuutta muita nähdä, joten eihän tuollaisista puheista voi vielä tehdä muutenkaan mitään johtopäätöksiä.
Jos todella haluaa nähdä toista, ehdottaa uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Eli kukaan ei osaa perustella mikä siinä epäsuorassa kieltäytymisessä on se kohtelias osuus?
Minä osaan. Se on se, että kun ei ole muutenkaan velvollisuutta nähdä toista, niin jos se tapaaminen ei toteudukaan, niin no harm done, mutta pyytäjän ei tarvitse kokea itseään torjutuksi ja vastenmieliseksi.
Sitten toinen yrittää jutella ja vaihtaa kuulumisia kuin mikään ei olisi vialla. Miten ihmiset ilkeävät käyttäytyä noin törpösti? Mikä logiikka tuossa on?