Lue keskustelun säännöt.
Miksi epäsuoraa kieltäytymistä pidetään kohteliaana?
A
17.02.2019 |
Sehän on monesti jopa passiivis-aggressiivista käytöstä. Lupaillaan muille kaikenlaista, mutta sitä ei pidetäkään siitä kiinni. Tyyliin "ensi viikolla en ehdi nähdä, mutta keväällä voisin poiketa teille käymään. Soitellaan hei!" Jouluun mennessä toisesta ei ole kuulunut mitään ja kaupungilla törmätessä kiertäisit näin epäluotettavan ihmisen mieluiten mahdollisimman kaukaa.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset yrittävät välttää loukkaamaista. Ajatellaan, että se olisi loukkaavaa, jos sanoo ettei halua toisen seuraan. Ja kyllä se monista olisi oikeastikin loukkaavaa.
Epäsuoralla kieltäytymisellä saattaa kuitenkin vain viivästyttää välttämätöntä, eli sitä että lopulta toiselle selviää, ettei häntä vain yksinkertaisesti haluta nähdä. Silloin loukkaavaa on myös se, että on annettu turhaan luulotella ja toivoa, on jopa tuhlattu toisen aikaa, jos hän on oikeasti valmistautunut näkemiseen tms.
Tehokkainta siis olisi ehkä sanoa jo aluksi totuus, mutta miksi eivät ihmiset sitten tee niin? Onhan sitä varmaan monet kerrat yritetty, mutta on todettu että toinen loukkaantuu siitä, ja siitä tuo epäsuora kieltäytyminen on varmaan keksittykin.
Tämä tuntuu olevan ikuinen dilemma: miten kieltäytyä kohteliaasti? Ehkä tähän pitäisi keksiä joku kännykkäsovellus. :D
Minusta kyse on ensisijaisesti siitä, että epäsuorasti kieltäytyjä ei halua nähdä toisen pettymystä, vaan päästä tilanteesta helpolla keinolla pois, jotta voisi säilyttää itsestään mielikuvan mukavana ihmisenä. Tilanne olisi hankalampi, jos toinen osoittaisi pettymyksen merkkejä, mikä vältetään sumutuksella: "Tosi kiva nähdä kun nämä kiireet helpottavat!å" yms. Epäsuorasti kieltäytyvä ajattelee ensisijaisesti omia tunteitaan, ei niinkään toista. Hänen mielipahansa on aivan yhdentekevä, kun sitä ei tarvitse nähdä.
Mitä mieltä tähän käytökseen turvautuvat ovat väitteestä?
No mä olen eri mieltä tästä. Mulle on ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tosi tärkeää, ettei siirrä omia tunteitaan toisen kannettavaksi (esim. jos kiellän lapselta jotain niin en yritä saada lasta uskomaan, että hän ei sitä oikeasti halunnutkaan, ettei minulle tulisi paha mieli). Mutta tuo kun pitää torjua joku sosiaalisesti, siinä on mielestäni kyse ihan sanattomista kohteliaisuussäännöistä että ei sano asiaa suoraan. Tietenkään ei pidä myöskään hehkuttaa, että joo olis mahtavaa tavata, jee!
Miksi sinusta on kohteliasta ettei sano suoraan? Jos ei kuitenkaan halua toista tavata. Älä nyt mene vanhojen tapojen taakse, vaan kerro miksi juuri sinä koet tällaisen toiminnan kohteliaana.
Ihan oman kokemukseni perusteella. Pahoittaisin mieleni kovasti jos joku sanoisi suoraan, ettei halua tavata minua, enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä noin. Epäsuora torjunta on minusta verrattavissa siihen, että ei sano rehellisesti, että jonkun uusi kampaus tai mekko on kamala, vaikka olisikin sitä mieltä.
Pahoitat toisen mielen joka tapauksessa, mutta epäsuoralla kieltäytymisellä vielä paljon pahemmin kuin lupailemalla jotain, mitä et pidä.
Se että epämääräisesti sanoo että katsotaan myöhemmin ei ole mikään lupaus. Katson myöhemmin ja en halua olla sinuun yhteydessä. Miten yksinkertainen olet?
Olet melko ilkeä tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kukaan ei osaa perustella mikä siinä epäsuorassa kieltäytymisessä on se kohtelias osuus?
Annetaan toiselle toivoa ajatella olevansa haluttua seuraa?
Moni teoriassa kauniisti kannattaa rehellisyyttä ja suorapuheisuutta, mutta oikeassa elämässä se ei ole aina niin helppoa, jos ottaakin huomioon myös toisten tunteet.
Epäsuora kieltäytyminen on toisen ihmisen henkistä nöyryyttämistä.
Onko sulle useinkin suoraan sanottu, ettei sinua haluta nähdä? Miltä se tuntui?
Etkö osaa sanoa, että kiitos kutsusta, mutta tapaaminen ei nyt sovi? Haluatko tietoisesti loukata muita?
Sanon esimerkiksi, että en jaksa tai että ei huvita, se on yleensä totta. Joskus mua saattaisi huvittaa, jos kysyjä olisi eri, mutta en halua sanoa tuollaista päin naamaa, koska se olisi loukkaavaa. "Nyt ei sovi" on ihan yhtä epäsuoraa kieltäytymistä, koska sillä annetaan ymmärtää, että olisi muka jotain kiireitä tai että myöhemmin sopii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kukaan ei osaa perustella mikä siinä epäsuorassa kieltäytymisessä on se kohtelias osuus?
Annetaan toiselle toivoa ajatella olevansa haluttua seuraa?
Moni teoriassa kauniisti kannattaa rehellisyyttä ja suorapuheisuutta, mutta oikeassa elämässä se ei ole aina niin helppoa, jos ottaakin huomioon myös toisten tunteet.
Epäsuora kieltäytyminen on toisen ihmisen henkistä nöyryyttämistä.
Ehkä sinun mielestäsi, jokaisella on omat tuntemuksensa näin monimutkaisista sosiaalisista sopimuksista. Jokainen tulkitsee omien kokemuksiensa kautta. Yleissääntönä, ei kannata tuhlata suuria tunteita negatiiviseen, säästää ne positiivisiin tapahtumiin.
Psykologit ovat yleisesti ottaen sitä mieltä, että ihmisen tulisi kohdata kaikenlaiset tunteensa, ei torjua ne.
Jaha, suorapuheinen jankkari on täällä taas.
Vierailija kirjoitti:
No se nyt vaan on vallitsevien sosiaalisten sääntöjen mukaan kohteliasta että ei sano päin naamaa, että en ole kiinnostunut tapaamaan sinua. Mielestäni tämä lähtee ihan enemmistön aidoista kokemuksista, itsestäni tuo ainakin tuntuisi tosi pahalta jos noin sanottaisiin. Tietty siinä on hienovarainen raja, että mikä on tyhjän lupaamista ja mikä kohteliasta epäsuoraa kieltäytymistä.
Sitten jos vaatii täyttä rehellisyyttä niin saako käyttää tuota sori, mulla on kiireitä jos ei oikeasti ole kiireitä?
Rehellisyys maan perii.
itseä v*tuttaa juuri tuolloinen epämääräinen palaute, koska siitä saa kuvan, että toine on vain munaton nössö, joka ei uskalla sanoa suoraan, mitä mieltä on asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se nyt vaan on vallitsevien sosiaalisten sääntöjen mukaan kohteliasta että ei sano päin naamaa, että en ole kiinnostunut tapaamaan sinua. Mielestäni tämä lähtee ihan enemmistön aidoista kokemuksista, itsestäni tuo ainakin tuntuisi tosi pahalta jos noin sanottaisiin. Tietty siinä on hienovarainen raja, että mikä on tyhjän lupaamista ja mikä kohteliasta epäsuoraa kieltäytymistä.
Sitten jos vaatii täyttä rehellisyyttä niin saako käyttää tuota sori, mulla on kiireitä jos ei oikeasti ole kiireitä?
Rehellisyys maan perii.
itseä v*tuttaa juuri tuolloinen epämääräinen palaute, koska siitä saa kuvan, että toine on vain munaton nössö, joka ei uskalla sanoa suoraan, mitä mieltä on asiasta.
Olen aivan samaa mieltä. Tällaiseen ihmiseen ei sitten enää luota missään muussakaan asiassa, jos hänen kanssaan joutuu olemaan tekemisissä.
Kuvottaa epärehelliset ihmiset. Miksei voida vaan suoraa sanoa jos toisen seura ei kiinnosta? Asia tulee kerralla selväksi molemmille ja molemmat voivat jatkaa elämäänsä. Paljon mielummin kerran kirpaisu, kuin että elättelisi turhaa toivoa... Ainiin, eihän nämä epäsuorasti kieltäytyjät ajattele sitä toista, vaan itseään... Sietäisitte hävetä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset yrittävät välttää loukkaamaista. Ajatellaan, että se olisi loukkaavaa, jos sanoo ettei halua toisen seuraan. Ja kyllä se monista olisi oikeastikin loukkaavaa.
Epäsuoralla kieltäytymisellä saattaa kuitenkin vain viivästyttää välttämätöntä, eli sitä että lopulta toiselle selviää, ettei häntä vain yksinkertaisesti haluta nähdä. Silloin loukkaavaa on myös se, että on annettu turhaan luulotella ja toivoa, on jopa tuhlattu toisen aikaa, jos hän on oikeasti valmistautunut näkemiseen tms.
Tehokkainta siis olisi ehkä sanoa jo aluksi totuus, mutta miksi eivät ihmiset sitten tee niin? Onhan sitä varmaan monet kerrat yritetty, mutta on todettu että toinen loukkaantuu siitä, ja siitä tuo epäsuora kieltäytyminen on varmaan keksittykin.
Tämä tuntuu olevan ikuinen dilemma: miten kieltäytyä kohteliaasti? Ehkä tähän pitäisi keksiä joku kännykkäsovellus. :D
Minusta kyse on ensisijaisesti siitä, että epäsuorasti kieltäytyjä ei halua nähdä toisen pettymystä, vaan päästä tilanteesta helpolla keinolla pois, jotta voisi säilyttää itsestään mielikuvan mukavana ihmisenä. Tilanne olisi hankalampi, jos toinen osoittaisi pettymyksen merkkejä, mikä vältetään sumutuksella: "Tosi kiva nähdä kun nämä kiireet helpottavat!å" yms. Epäsuorasti kieltäytyvä ajattelee ensisijaisesti omia tunteitaan, ei niinkään toista. Hänen mielipahansa on aivan yhdentekevä, kun sitä ei tarvitse nähdä.
Mitä mieltä tähän käytökseen turvautuvat ovat väitteestä?
No mä olen eri mieltä tästä. Mulle on ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tosi tärkeää, ettei siirrä omia tunteitaan toisen kannettavaksi (esim. jos kiellän lapselta jotain niin en yritä saada lasta uskomaan, että hän ei sitä oikeasti halunnutkaan, ettei minulle tulisi paha mieli). Mutta tuo kun pitää torjua joku sosiaalisesti, siinä on mielestäni kyse ihan sanattomista kohteliaisuussäännöistä että ei sano asiaa suoraan. Tietenkään ei pidä myöskään hehkuttaa, että joo olis mahtavaa tavata, jee!
Miksi sinusta on kohteliasta ettei sano suoraan? Jos ei kuitenkaan halua toista tavata. Älä nyt mene vanhojen tapojen taakse, vaan kerro miksi juuri sinä koet tällaisen toiminnan kohteliaana.
Ihan oman kokemukseni perusteella. Pahoittaisin mieleni kovasti jos joku sanoisi suoraan, ettei halua tavata minua, enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä noin. Epäsuora torjunta on minusta verrattavissa siihen, että ei sano rehellisesti, että jonkun uusi kampaus tai mekko on kamala, vaikka olisikin sitä mieltä.
Pahoitat toisen mielen joka tapauksessa, mutta epäsuoralla kieltäytymisellä vielä paljon pahemmin kuin lupailemalla jotain, mitä et pidä.
Se että epämääräisesti sanoo että katsotaan myöhemmin ei ole mikään lupaus. Katson myöhemmin ja en halua olla sinuun yhteydessä. Miten yksinkertainen olet?
Olet melko ilkeä tyyppi.
Tasan yhtä ilkeä kuin se ,joka yrittää pakottaa keskinäistä suhdettamme pitemmälle kuin mitä haluan.
Minusta Suomessa aletaan olla jo vähän liiankin suoria ja "rehellisiä". Vähän pehmeyttä soisi kanssa käymisessä olevan. Muutenkin vähän autistista ottaa kaikki kirjaimellisesti eikä mitään ympäripyöreitä toteamuksia kestä koska ne on "valheita". Esimerkiksi jos joku sanoo soitellaan ja sitten ei soitakaan ja siitä vetää herneen nenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sitten kyse on siitä, että kyseinen epäsuora kieltäytyjä oikeasti haluaisikin nähdä keväällä, mutta ikinä vaan ei tule sopivaa hetkeä tai fiilistä kun viitsisi nähdä. Ja aika kuuluukin huomaamatta. Elämä on kiireistä ja stressintäyteistä.
Itselleni tapahtui tällaista usein sinä aikana kun olin uupunut. Halusin vain levätä enkä kyennyt näkemään ketään. Epäsuora vastaus oli ehkä siksi etten halunnut antaa sellaista kuvaa, että en haluaisi ystäviäni nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin toivon ja aikuiselta ihmiseltä odotan enemmänkin epäsuoraa kohteliasta tyyliä, kuin suoraa tylytystä. Kuulostaa aika autistiselta semmoinen.
Toki parasta on kohtelias, mutta rehellinen kieltäytyminen. Esim. jos syynä on väsymys:
"Olet tosi mukava ihminen. Nolottaa kieltäytyä, mutta mulla ei ole tällä hetkellä energiaa kyläilyyn. Kiitos kutsusta."
Jos ei vaan kiinnosta toisen seura:
"Kiitän kovasti kutsusta. :) Tuli mieleen muuten kun äsken puhuttiin aiheesta x, ... plaaplaaplaa"
Käytin aiemmin myös suoraa, mutta kohteliasta tapaa. Kerran oli pakko olla epäkohtelias, kun toinen suoraan kysyi että kiinnostaisiko minua syventää ystävyyttämme. Sitä ennen olin vain hänet pyytänyt porukalla johonkin, jos kysyi että nähdäänkö joskus. "Joo tule meidän kanssa pelailemaan huomenna paikkaan X kello Y.?"
Sanoin kiitos ei, sekä selitin mahdollisimman ystävällisesti syyn. Hän oli hieman minua vanhempi mies, koin että syvempi ystävyys olisi ollut liikaa. (Epäilin myös että tässä oli taka-ajatuksia.) Hän suuttui ja oli monta vuotta puhumatta mitään.
Tämän jälkeen oli toinen hyvin vastaava tilanne, jossa kokemusta rikkaampana ensin väistelin ja kiertelin. Lopulta suoraan kysymykseen sanoin että on mukava hengata porukalla, mutten koe luontevaksi olla kahdestaan. Ymmärsi hyvin, ja välit yhä hyvät.
Tuntuu oudolta ja tylyltä puhua noin suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset yrittävät välttää loukkaamaista. Ajatellaan, että se olisi loukkaavaa, jos sanoo ettei halua toisen seuraan. Ja kyllä se monista olisi oikeastikin loukkaavaa.
Epäsuoralla kieltäytymisellä saattaa kuitenkin vain viivästyttää välttämätöntä, eli sitä että lopulta toiselle selviää, ettei häntä vain yksinkertaisesti haluta nähdä. Silloin loukkaavaa on myös se, että on annettu turhaan luulotella ja toivoa, on jopa tuhlattu toisen aikaa, jos hän on oikeasti valmistautunut näkemiseen tms.
Tehokkainta siis olisi ehkä sanoa jo aluksi totuus, mutta miksi eivät ihmiset sitten tee niin? Onhan sitä varmaan monet kerrat yritetty, mutta on todettu että toinen loukkaantuu siitä, ja siitä tuo epäsuora kieltäytyminen on varmaan keksittykin.
Tämä tuntuu olevan ikuinen dilemma: miten kieltäytyä kohteliaasti? Ehkä tähän pitäisi keksiä joku kännykkäsovellus. :D
Minusta kyse on ensisijaisesti siitä, että epäsuorasti kieltäytyjä ei halua nähdä toisen pettymystä, vaan päästä tilanteesta helpolla keinolla pois, jotta voisi säilyttää itsestään mielikuvan mukavana ihmisenä. Tilanne olisi hankalampi, jos toinen osoittaisi pettymyksen merkkejä, mikä vältetään sumutuksella: "Tosi kiva nähdä kun nämä kiireet helpottavat!å" yms. Epäsuorasti kieltäytyvä ajattelee ensisijaisesti omia tunteitaan, ei niinkään toista. Hänen mielipahansa on aivan yhdentekevä, kun sitä ei tarvitse nähdä.
Mitä mieltä tähän käytökseen turvautuvat ovat väitteestä?
No mä olen eri mieltä tästä. Mulle on ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tosi tärkeää, ettei siirrä omia tunteitaan toisen kannettavaksi (esim. jos kiellän lapselta jotain niin en yritä saada lasta uskomaan, että hän ei sitä oikeasti halunnutkaan, ettei minulle tulisi paha mieli). Mutta tuo kun pitää torjua joku sosiaalisesti, siinä on mielestäni kyse ihan sanattomista kohteliaisuussäännöistä että ei sano asiaa suoraan. Tietenkään ei pidä myöskään hehkuttaa, että joo olis mahtavaa tavata, jee!
Miksi sinusta on kohteliasta ettei sano suoraan? Jos ei kuitenkaan halua toista tavata. Älä nyt mene vanhojen tapojen taakse, vaan kerro miksi juuri sinä koet tällaisen toiminnan kohteliaana.
Ihan oman kokemukseni perusteella. Pahoittaisin mieleni kovasti jos joku sanoisi suoraan, ettei halua tavata minua, enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä noin. Epäsuora torjunta on minusta verrattavissa siihen, että ei sano rehellisesti, että jonkun uusi kampaus tai mekko on kamala, vaikka olisikin sitä mieltä.
Pahoitat toisen mielen joka tapauksessa, mutta epäsuoralla kieltäytymisellä vielä paljon pahemmin kuin lupailemalla jotain, mitä et pidä.
Se että epämääräisesti sanoo että katsotaan myöhemmin ei ole mikään lupaus. Katson myöhemmin ja en halua olla sinuun yhteydessä. Miten yksinkertainen olet?
Olet melko ilkeä tyyppi.
Tasan yhtä ilkeä kuin se ,joka yrittää pakottaa keskinäistä suhdettamme pitemmälle kuin mitä haluan.
Sinussa on jotain pahasti vialla jos koet kysymisen pakottamisena. Onko sinulla epäselvät rajat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se nyt vaan on vallitsevien sosiaalisten sääntöjen mukaan kohteliasta että ei sano päin naamaa, että en ole kiinnostunut tapaamaan sinua. Mielestäni tämä lähtee ihan enemmistön aidoista kokemuksista, itsestäni tuo ainakin tuntuisi tosi pahalta jos noin sanottaisiin. Tietty siinä on hienovarainen raja, että mikä on tyhjän lupaamista ja mikä kohteliasta epäsuoraa kieltäytymistä.
Sitten jos vaatii täyttä rehellisyyttä niin saako käyttää tuota sori, mulla on kiireitä jos ei oikeasti ole kiireitä?
Rehellisyys maan perii.
itseä v*tuttaa juuri tuolloinen epämääräinen palaute, koska siitä saa kuvan, että toine on vain munaton nössö, joka ei uskalla sanoa suoraan, mitä mieltä on asiasta.
Jos se, etten vastaa kysymykseen "tulisitteko joskus kylään" sanomalla "Kiitos en" tai "Kiitos kutsusta, mutta en halua tulla/en tule", vaan jotain epämääräistä kuten "kiitos, täytyy kattoa jos tässä ehtisi jossain välissä", saa sinut pitämään minua munattomana nössönä, niin so be it. Aion silti jatkossakin vastata samalla tavalla, koska ihan oikeasti koen sen kohteliaammaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten kyse on siitä, että kyseinen epäsuora kieltäytyjä oikeasti haluaisikin nähdä keväällä, mutta ikinä vaan ei tule sopivaa hetkeä tai fiilistä kun viitsisi nähdä. Ja aika kuuluukin huomaamatta. Elämä on kiireistä ja stressintäyteistä.
Itselleni tapahtui tällaista usein sinä aikana kun olin uupunut. Halusin vain levätä enkä kyennyt näkemään ketään. Epäsuora vastaus oli ehkä siksi etten halunnut antaa sellaista kuvaa, että en haluaisi ystäviäni nähdä.
Tuossa voi käydä niin, että kanssasi ei myöhemmin kovin paljon haluta olla tekemisissä, ellet millään tavalla avaa tilannettasi.
Tuollaiset ihmiset ovat poliitikkoainesta. Tyhjänpäiväisiä lässyttäjiä mahtuu 13 tusinaan. Teoistaan ihminen tunnetaan, ei sanoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset yrittävät välttää loukkaamaista. Ajatellaan, että se olisi loukkaavaa, jos sanoo ettei halua toisen seuraan. Ja kyllä se monista olisi oikeastikin loukkaavaa.
Epäsuoralla kieltäytymisellä saattaa kuitenkin vain viivästyttää välttämätöntä, eli sitä että lopulta toiselle selviää, ettei häntä vain yksinkertaisesti haluta nähdä. Silloin loukkaavaa on myös se, että on annettu turhaan luulotella ja toivoa, on jopa tuhlattu toisen aikaa, jos hän on oikeasti valmistautunut näkemiseen tms.
Tehokkainta siis olisi ehkä sanoa jo aluksi totuus, mutta miksi eivät ihmiset sitten tee niin? Onhan sitä varmaan monet kerrat yritetty, mutta on todettu että toinen loukkaantuu siitä, ja siitä tuo epäsuora kieltäytyminen on varmaan keksittykin.
Tämä tuntuu olevan ikuinen dilemma: miten kieltäytyä kohteliaasti? Ehkä tähän pitäisi keksiä joku kännykkäsovellus. :D
Minusta kyse on ensisijaisesti siitä, että epäsuorasti kieltäytyjä ei halua nähdä toisen pettymystä, vaan päästä tilanteesta helpolla keinolla pois, jotta voisi säilyttää itsestään mielikuvan mukavana ihmisenä. Tilanne olisi hankalampi, jos toinen osoittaisi pettymyksen merkkejä, mikä vältetään sumutuksella: "Tosi kiva nähdä kun nämä kiireet helpottavat!å" yms. Epäsuorasti kieltäytyvä ajattelee ensisijaisesti omia tunteitaan, ei niinkään toista. Hänen mielipahansa on aivan yhdentekevä, kun sitä ei tarvitse nähdä.
Mitä mieltä tähän käytökseen turvautuvat ovat väitteestä?
No mä olen eri mieltä tästä. Mulle on ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tosi tärkeää, ettei siirrä omia tunteitaan toisen kannettavaksi (esim. jos kiellän lapselta jotain niin en yritä saada lasta uskomaan, että hän ei sitä oikeasti halunnutkaan, ettei minulle tulisi paha mieli). Mutta tuo kun pitää torjua joku sosiaalisesti, siinä on mielestäni kyse ihan sanattomista kohteliaisuussäännöistä että ei sano asiaa suoraan. Tietenkään ei pidä myöskään hehkuttaa, että joo olis mahtavaa tavata, jee!
Miksi sinusta on kohteliasta ettei sano suoraan? Jos ei kuitenkaan halua toista tavata. Älä nyt mene vanhojen tapojen taakse, vaan kerro miksi juuri sinä koet tällaisen toiminnan kohteliaana.
Ihan oman kokemukseni perusteella. Pahoittaisin mieleni kovasti jos joku sanoisi suoraan, ettei halua tavata minua, enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä noin. Epäsuora torjunta on minusta verrattavissa siihen, että ei sano rehellisesti, että jonkun uusi kampaus tai mekko on kamala, vaikka olisikin sitä mieltä.
Pahoitat toisen mielen joka tapauksessa, mutta epäsuoralla kieltäytymisellä vielä paljon pahemmin kuin lupailemalla jotain, mitä et pidä.
Se että epämääräisesti sanoo että katsotaan myöhemmin ei ole mikään lupaus. Katson myöhemmin ja en halua olla sinuun yhteydessä. Miten yksinkertainen olet?
Olet melko ilkeä tyyppi.
Tasan yhtä ilkeä kuin se ,joka yrittää pakottaa keskinäistä suhdettamme pitemmälle kuin mitä haluan.
Sinussa on jotain pahasti vialla jos koet kysymisen pakottamisena. Onko sinulla epäselvät rajat?
Onhan tuossa selkeästi kyse vaikeudesta asettaa omia rajoja. Ja rajojen asettamisen vastuun siirto toiselle kun ei itse osaa. Ristiriitaista viestintää, josta kukaan muu kuin tämä ihminen itse ei hoksaa mistä on kyse. Jos ei halua suhdetta pidemmälle niin sanoo sen, simple as that, en ymmärrä miten joku voi kokea sen noin vaikeana. No ehkä joku joka on opetettu miellyttämään muita välittämättä omista rajoista käyttäytyy noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset yrittävät välttää loukkaamaista. Ajatellaan, että se olisi loukkaavaa, jos sanoo ettei halua toisen seuraan. Ja kyllä se monista olisi oikeastikin loukkaavaa.
Epäsuoralla kieltäytymisellä saattaa kuitenkin vain viivästyttää välttämätöntä, eli sitä että lopulta toiselle selviää, ettei häntä vain yksinkertaisesti haluta nähdä. Silloin loukkaavaa on myös se, että on annettu turhaan luulotella ja toivoa, on jopa tuhlattu toisen aikaa, jos hän on oikeasti valmistautunut näkemiseen tms.
Tehokkainta siis olisi ehkä sanoa jo aluksi totuus, mutta miksi eivät ihmiset sitten tee niin? Onhan sitä varmaan monet kerrat yritetty, mutta on todettu että toinen loukkaantuu siitä, ja siitä tuo epäsuora kieltäytyminen on varmaan keksittykin.
Tämä tuntuu olevan ikuinen dilemma: miten kieltäytyä kohteliaasti? Ehkä tähän pitäisi keksiä joku kännykkäsovellus. :D
Minusta kyse on ensisijaisesti siitä, että epäsuorasti kieltäytyjä ei halua nähdä toisen pettymystä, vaan päästä tilanteesta helpolla keinolla pois, jotta voisi säilyttää itsestään mielikuvan mukavana ihmisenä. Tilanne olisi hankalampi, jos toinen osoittaisi pettymyksen merkkejä, mikä vältetään sumutuksella: "Tosi kiva nähdä kun nämä kiireet helpottavat!å" yms. Epäsuorasti kieltäytyvä ajattelee ensisijaisesti omia tunteitaan, ei niinkään toista. Hänen mielipahansa on aivan yhdentekevä, kun sitä ei tarvitse nähdä.
Mitä mieltä tähän käytökseen turvautuvat ovat väitteestä?
No mä olen eri mieltä tästä. Mulle on ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tosi tärkeää, ettei siirrä omia tunteitaan toisen kannettavaksi (esim. jos kiellän lapselta jotain niin en yritä saada lasta uskomaan, että hän ei sitä oikeasti halunnutkaan, ettei minulle tulisi paha mieli). Mutta tuo kun pitää torjua joku sosiaalisesti, siinä on mielestäni kyse ihan sanattomista kohteliaisuussäännöistä että ei sano asiaa suoraan. Tietenkään ei pidä myöskään hehkuttaa, että joo olis mahtavaa tavata, jee!
Miksi sinusta on kohteliasta ettei sano suoraan? Jos ei kuitenkaan halua toista tavata. Älä nyt mene vanhojen tapojen taakse, vaan kerro miksi juuri sinä koet tällaisen toiminnan kohteliaana.
Ihan oman kokemukseni perusteella. Pahoittaisin mieleni kovasti jos joku sanoisi suoraan, ettei halua tavata minua, enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä noin. Epäsuora torjunta on minusta verrattavissa siihen, että ei sano rehellisesti, että jonkun uusi kampaus tai mekko on kamala, vaikka olisikin sitä mieltä.
Pahoitat toisen mielen joka tapauksessa, mutta epäsuoralla kieltäytymisellä vielä paljon pahemmin kuin lupailemalla jotain, mitä et pidä.
Se että epämääräisesti sanoo että katsotaan myöhemmin ei ole mikään lupaus. Katson myöhemmin ja en halua olla sinuun yhteydessä. Miten yksinkertainen olet?
Olet melko ilkeä tyyppi.
Tasan yhtä ilkeä kuin se ,joka yrittää pakottaa keskinäistä suhdettamme pitemmälle kuin mitä haluan.
Sinussa on jotain pahasti vialla jos koet kysymisen pakottamisena. Onko sinulla epäselvät rajat?
Onhan tuossa selkeästi kyse vaikeudesta asettaa omia rajoja. Ja rajojen asettamisen vastuun siirto toiselle kun ei itse osaa. Ristiriitaista viestintää, josta kukaan muu kuin tämä ihminen itse ei hoksaa mistä on kyse. Jos ei halua suhdetta pidemmälle niin sanoo sen, simple as that, en ymmärrä miten joku voi kokea sen noin vaikeana. No ehkä joku joka on opetettu miellyttämään muita välittämättä omista rajoista käyttäytyy noin.
Tuollaisia ihmisiä on paljon. Monelta on ilmeisesti lapsuudessa otettu luulot pois. Siksi pelätään ristiriitatilanteita yli kaiken ja vältellään niitä kaikin keinoin.
Se että epämääräisesti sanoo että katsotaan myöhemmin ei ole mikään lupaus. Katson myöhemmin ja en halua olla sinuun yhteydessä. Miten yksinkertainen olet?