Uudehko ystävä alkanut mietityttää - mistä tämä voisi kertoa? Esimerkkejä:
Kyseessä siis ikäiseni, 30+ nainen. Olen alkanut nyt kiinnittää huomiota näihin asioihin:
- Tutustuin Saaran*kautta hänen kaveripiiriinsä. Eräissä illanistujaisissa hiljattain tuli erimielisyyttä liittyen politiikkaan. Saara katkaisi näyttävästi välit kaikkiin, jotka olivat "väärää" mieltä. Nämä ihmiset ovat nykyisin paskoja tyyppejä hänen mielestään.
- Tämä kaverini löytää uuden miehen n. enintään puolen vuoden välein. Hän muuttaa yhteen samantien ja seuraavaksi on edessä ero. Miehet ovat hänen mukaansa aina lopulta vääränlaisia, vaikka olivat "täydellisiä" ensimmäiset kuukaudet.
- Saara haaveilee ystäväpiiristä, joka olisi kuin perhe ja tekemisissä tiiviisti. Hän ei kuitenkaan siedä ihmisiä, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä, ts. odotus on, että ystävät ovat aina samaa mieltä. Tästä syystä meilläkin on ollut vaikeita aikoja, vaikka olemme tunteneet vain 2 vuotta.
- Kun tapaamme, Saara haluaa huomiota aivan joka hetki. Olen huomannut, että väsyn hänen seurassaan, koska kanssakäymisen pitää olla todella intensiivistä.
- Saara vaihtaa työpaikkaa tosi tiheästi. Syynä on milloin mikäkin, mutta koskaan hän ei ole tehnyt mitään väärin. Työpaikoissa on aina jotain isoa vikaa
- Saaran perhe on aina varpaillaan hänen kanssaan ja myötäilee, mistä Saara saa vain lisää vettä myllyynsä. Hän on aina oikeassa ja kaikki muut väärässä.
Ja joo, olen paska ihminen kun kirjoittelen tätä Saaran selän takana. Mutta olen tosi ymmälläni. Näimme eilen (syömässä ja tanssimassa) ja Saara paineli kesken iltaa pois, koska en ollut huomioinut häntä riittävästi. En tiedä, haluanko edes sopia tätä riitaa, jonka Saara aloitti ja lopetti itsekseen.
En tiedä, onko Saara käynyt tällä palstalla, mutta tuskin tunnistaisi itseään tästä kuvauksesta. Hän tuntuu näkevän itsensä aivan eri tavoin kuin muut.
*nimi muutettu.
Kommentit (155)
Miksi edes olet tuollaisen ystävä? Saatko tuosta "ihmissuhteesta" mitään?
Miksi sä olet Saaran ystävä tai edes kaveri? Vai oletko itse Saara? Eihän tuollaista kukaan jaksa katsoa. Saaralla on kieroutunut luonne ja arvattavasti siitä juontuvia mt-ongelmia. Parhaassa tapauksessa on diagnosoimaton bipo ja vaivaan on tehokas lääkitys olemassa.
Mikä saa sinut ajattelemaan niin, vastaaja 1? En siis mitenkään sano etteikö niinkin voisi olla, mutta itse mietin että tekeekö joku tunne-elämän häikkä tuollaista. Tavallaan se ydin tuntuu olevan, että hän ei voi hyväksyä mitään (omasta mielestään) epätäydellistä tai väärää.
Saara on kyllä ihan empaattinen, jos minulla on huolia tms. Mutta viime aikoina tuntuu pahentuneen tämä dramaattinen käytös. Mieheni mielestä kannattaisi vain antaa Saaran olla ja olen itse kallistumassa siihen myös. Jotenkin on kuitenkin tarve ymmärtää, mistä voisi olla kyse.
ap
Olette ihan oikeassa, että ei kuulosta terveeltä tämä suhde. Saara on ollut kuitenkin silloin alussa tosi ihana ja välittävä.
Jotain bipoa tms. olen itsekin miettinyt.
ap
Tuskin pystyt auttamaan kaveriasi. Hän tarvitsee lääkäriä.
Saaralla on selkeästi vaikeita käytöshäiriöitä, jotka viittaavat jonkin asteiseen narsismiin. Et voi muuttaa, etkä pelastaa häntä, jos Saara ei oivalla monen ongelman johtuvan hänestä itsestään. Ei myöskään usko, jos hänelle sanotaan asiasta suoraan.
Saaran käytökseen olisi pitänyt puuttua jo lapsena. Kuvailit hänen perheensä suhtautuvan varovaisesti ja taipuisasti häneen, mikä kertoo surullista tarinaa lähiomaisten sokeudesta ja rohkeuden puutteesta auttaa Saaraa. Ja se apu olisi pitänyt antaa jo ajat sitten.
Miksi olet Saaran kanssa tekemisissä? Oletko kiltti ja auttavainen luonne? Mieti, miksi olet valmis sietämään hänen käytöstään? Näetkö siellä Saaran sielun sopukoissa kivan Saaran ja jonka saisit joskus kaivettua esille? Voin ennustaa, ettet todellakaan onnistu siinä. Saara ei edes arvosta ystävyyttäsi, jos olisit täysin oma itsesi. Voit ohjailla Saaaran päättämään ystävyytenne, koska muussa tapauksessa jos sinä lähdet Saarasta voi tulla ongelmia jälkikäteen
Vierailija kirjoitti:
Olette ihan oikeassa, että ei kuulosta terveeltä tämä suhde. Saara on ollut kuitenkin silloin alussa tosi ihana ja välittävä.
Jotain bipoa tms. olen itsekin miettinyt.
ap
Noi toi lause, että on ollut *alussa* tosi ihana ja välittävä, viittaisi ihan ehtaan narskuun eli koukuttaa sut ja sitten kaipaat samaa koko ihmissuhteen. Mitä empaattista on siinä, että ei ymmärrä tai hyväksy muiden erilaisia ajatuksia? Saatko sinä ajatella ääneen muuta kuin Saaran hyväksymiä asioita?
Vierailija kirjoitti:
Saaralla on selkeästi vaikeita käytöshäiriöitä, jotka viittaavat jonkin asteiseen narsismiin. Et voi muuttaa, etkä pelastaa häntä, jos Saara ei oivalla monen ongelman johtuvan hänestä itsestään. Ei myöskään usko, jos hänelle sanotaan asiasta suoraan.
Saaran käytökseen olisi pitänyt puuttua jo lapsena. Kuvailit hänen perheensä suhtautuvan varovaisesti ja taipuisasti häneen, mikä kertoo surullista tarinaa lähiomaisten sokeudesta ja rohkeuden puutteesta auttaa Saaraa. Ja se apu olisi pitänyt antaa jo ajat sitten.
Miksi olet Saaran kanssa tekemisissä? Oletko kiltti ja auttavainen luonne? Mieti, miksi olet valmis sietämään hänen käytöstään? Näetkö siellä Saaran sielun sopukoissa kivan Saaran ja jonka saisit joskus kaivettua esille? Voin ennustaa, ettet todellakaan onnistu siinä. Saara ei edes arvosta ystävyyttäsi, jos olisit täysin oma itsesi. Voit ohjailla Saaaran päättämään ystävyytenne, koska muussa tapauksessa jos sinä lähdet Saarasta voi tulla ongelmia jälkikäteen
Hyviä pointteja, kiitos! Olen kyllä aika taipuisa ja kiltti. Ja haluaisin nähdä Saarassa sen tyypin, joka hän oli ihan tuntemisen alussa.
Millaisia ongelmia ajattelet, että voisi tulla? O_O Saara varmaankin itse tätä menoa katkaisee välimme, koska en ollut oikeanlainen, kuten ei kukaan muukaan.
Rumasti sanottuna hän tuntuu jämähtäneen aikaan esiteininä tai sitä nuorempana. Siis niin, että on samalla tavalla mustavalkoinen ja lapsellinen. Nuo ihmissuhdekuviot 6 kk välein löytyvine täydellisine miehineen ovat yksi asia, mikä saa minut ajattelemaan niin.
ap
Tunne-elämältään epävakaa voisi sopia.
Tuttuni on bipolaarinen ja hän käyttäytyi kuvaamallasi tavalla. Kaikki muut olivat tietämättömiä ja typeriä ja hän oli paras, osaavin, fiksuin jne.
Hänen juttujaan oli raskasta kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette ihan oikeassa, että ei kuulosta terveeltä tämä suhde. Saara on ollut kuitenkin silloin alussa tosi ihana ja välittävä.
Jotain bipoa tms. olen itsekin miettinyt.
ap
Noi toi lause, että on ollut *alussa* tosi ihana ja välittävä, viittaisi ihan ehtaan narskuun eli koukuttaa sut ja sitten kaipaat samaa koko ihmissuhteen. Mitä empaattista on siinä, että ei ymmärrä tai hyväksy muiden erilaisia ajatuksia? Saatko sinä ajatella ääneen muuta kuin Saaran hyväksymiä asioita?
Juu, totta, että suhde on muuttunut koko ajan enemmän sellaiseksi, että Saaralla on minua kohtaan odotuksia ja sitten en pysty niitä täyttämään (kuten eilinen). Siis sellaisia odotuksia, jotka ovat tosi outoja, niin että pitäisi jotenkin priorisoida hänet kaiken muun edelle ja esim. ajan viettämisen oman mieheni kanssa "pitäisi" olla vähemmän tärkeä asia kuin hän.
Saara ei sano näitä asioita suoraan, mutta tekee selväksi.
Kaikki ihmisen käyttäytymisessä lähtee ihmisen omista tarpeista. Hänen maailmansa romahtaa, jos joku on eri mieltä. Näyttää ohjautuvan ulkoa päin. Pidä sinä omat mielipiteesi ja anna hänen pitää omansa. Jos hän lähtee niin lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Tunne-elämältään epävakaa voisi sopia.
Ainakin tosiaan hänellä on tosi epävakaa tunne-elämä.
En tiedä, onko Saaralla jokin diagnoosi. Ei ole ainakaan kertonut.
Voi toki olla, että ei ole ollut hoidossa tai sitoutunut siihen. Jos vain oma näkemys on oikea, niin voi olla vaikeaa mennä lääkärille, terapiaan tms.
ap
Kuulostaa tutulta! Mun naapuriin muutti tällainen saara. Elämäni pahinta aikaa, tuntui, että olin ilmainen seuraneiti/omaishoitaja, valmiudessa 24/7. Puhelin saattoi piristä jo aamuviideltä, kun tarvi apua jossain. Mä en jaksanut reilua kuukautta kauempaa, vaan muutin pois ja laitoin estot. Kuinka ihmeessä olet kestänyt jo 2 vuotta?
Työsuhteet olleet määräaikaisia, itse löysin vakituisen vasta kolmikymppisenä? Nuorena ja varsinkin nykyaikana parinvaihtokin onnistuu kätevästi heti kun alkaa nyppiä, varsinkin jos ulkonäköä ja itseluottamusta löytyy. Omasta suvustakin jotkut irrottautuu kokonaan jo teininä. Ehkä hän on alkanut kyllästyä sinuun, ja sinä häneen, alussa kaikki on ihanaa, ystävyyssuhteissakin? Sikäli hänellä on hyvin asiat että vaihtoehtoja tuntuu löytyvän.
Vierailija kirjoitti:
Työsuhteet olleet määräaikaisia, itse löysin vakituisen vasta kolmikymppisenä? Nuorena ja varsinkin nykyaikana parinvaihtokin onnistuu kätevästi heti kun alkaa nyppiä, varsinkin jos ulkonäköä ja itseluottamusta löytyy. Omasta suvustakin jotkut irrottautuu kokonaan jo teininä. Ehkä hän on alkanut kyllästyä sinuun, ja sinä häneen, alussa kaikki on ihanaa, ystävyyssuhteissakin? Sikäli hänellä on hyvin asiat että vaihtoehtoja tuntuu löytyvän.
Eivät olleet määräaikaisia työsuhteita tai sitten Saara on valehdellut.
Hän on tosiaan hyvännäköinen nainen, vientiä riittää.
Itselläni ei ole koskaan ollut sellaista, että ystävyyssuhteet ovat vain aluksi ihania. Minulla on siis lapsuudesta asti läheisiä ystäviä. Aikuisena sitten tullut muutama lisää.
Se on totta, että hän vaikuttaa kyllästyneen minuun ja ystävyyteemme. Ei tuollainen käytös silti ole omissa silmissäni normaalia.
ap
Minulla on ollut täysin samanlainen ystävä. Saaran alkuvaiheen miellyttävä käytös on olllut esittämistä ja voin kertoa että käytös tulee pahenemaan hamaan loppuun saakka.
Annan ilmaisen vihjeen: Seuraavan kerran kun Saara loukkaantuu/suuttuu sinulle jostain, niin esitä loukkaantuneempaa kuin olet ja lopeta yhteydenpito. Tämä on ainoa keino päästä eroon. Jos katkaiset välit "ilman syytä" narsisti kostaa varmasti.
Huoh, juokse, kun vielä voit. Selvä narsisti.