Vierastatteko ihmisiä, jotka kuuluvat eri yhteiskuntaluokkaan ja joilla on siksi ns. erilainen habitus?

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein pahimpia on yleisesti pyrkyrit. Alempi keskiluokka, jos ihan yltää siihenkään. Sitä katkerampaa ja yksinkertaisempaa väkeä ei olekaan.

Alempaan keskiluokkaan syntyneenä toivotan sinulle, että pidä pääsi kiinni. Meillä oltiin nöyryyden nuhteessa eikä saanut luulla itsestään liikoja tai pitää materiaa itsestäänselvyytenä. Tarkkaan vahdittiin, että asiat perustuu substanssille eikä jollekin leijumiselle. Millehän oma menosi perustuu, ken tietää.

En siedä esimerkiksi likaisia, kiroilevia, kouluttamattomia enkä bändipaidoissa kulkevia ihmisiä. Epäesteettisyys on valinta ja lahjattomuuden merkki, jota en myöskään siedä. Meikkiä ja koruja ei todellakaan tarvitse olla, mutta täytyy olla silmää siihen, miten pukeutuu. Oli kyseessä farkut ja paita tai kotelomekko.

En ymmärrä ihmisiä, joille yhteiskuntaluokalla on jotakin merkitystä - minusta se on käytös, mikä ratkaisee. Moukkia on kaikissa yhteiskuntaluokissa. Inhoan koko WT-sanaa - ihmisillä voi olla ikäviä tarinoita, mutta harvoin ne mitään valkoista roskaluokkaa on. Huvittaa ihmiset, jotka on suunnilleen allergisia esim. vuokrataloissa asuville ihmisille. Itse olen elänyt pikkukaupungissa, Helsingin paremmilla alueilla, omakotitalossa ja nyt Itä-Helsingissä. Olen akateemisesti koulutettu. Tapaan työssäni ihmisiä joka lähtöön ja sanon, että Suomessa ei voi habituksen perusteella päätellä yhtään mitään siitä, miten ihmisellä menee. Voi olla vimpan päälle merkkivaatteet ja velkaa tuhottomasti ja kaikki asiat solmussa.  Voi olla koulutettu, jonka äiti on kuolemassa ja työpaikka menossa alta. Voi olla hyvinkin fiksu duunari, joka asenteellaan pelastaa päivän. Itsekin tykkään pikkusievästä enkä pidä siitä, että roskataan ja sotketaan - minulla on siis porvarilliset arvot. Toisaalta pidän siitä, että ihmisiä on joka lähtöön - omalla tavallaan rosoisuus on paljon kiinnostavampaa kuin tuo pikkusievyys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä tulen toimeen kaikkien kanssa, mutta toki eri asioista puhutaan erityyppisten ja eritaustaisten ihmisten kanssa. Ei kannata yrittää jutella metsänhoidosta kaupunkilaissairaanhoitajan kanssa, eikä johtamisesta aulaemännän, tai sijoittamisesta toimeentulotukiasiakkaan kanssa. Ei myöskään kannata puhua koirista kissanrakastajalle, lapsista veloille eikä gaypridesta seurakuntasisarille. Minä kyllä löydän jotain puhuttavaa kenelle tahansa, mutta se joukko, joiden kiinnostuksenkohteet käyvät yksiin omieni kanssa, ja joiden kanssa minulla siksi on hauskinta, eikä seurustelu tunnu työltä, on huomattavan pieni.

Pointtihan nimenomaan on se, että jutellaan aina tilanteen mukaan ihmisiä kiinnostavista asioista. Tällöin pystytään laajentamaan omaa ymmärrystä ja näkökulmaa.

Et nyt ehkä ymmärtänyt edellisen kommentin pointtia. Kommentoija viihdyttää muita sosiaalisesti taitavana henkilönä. Hän ei nimenomaan saa näistä keskusteluista itseään tyhmempien kanssa mitään, vaan unohtaa ne saman tien. Hän siis saattaa laajentaa muiden näkemystä mutta ei päinvastoin. Tämä on niin tuttua itsellenikin, jonka suosio on aina ollut yli sen, mitä haluaisin. Seuraani pyritään enemmän kun olisi toivottavaa.

Vaikka Suomen ja Britannian luokkajärjestelmät eroavat kuin yö ja päivä, niin silti yksi asia tuntuu tämänkin keskustelun perusteella olevan täysin yhtenevää: keskiluokan epävarmuus ja tarve ylentää  itseään luokittelemalla ja sorsimalla alempia.

Ala- ja yläluokalla on vähemmän kirjoittamattomia sääntöjä: ei tarvitse asua tietynlaisessa talossa, ajaa tietynmerkkisellä autolla ja ostaa tietynlaisia tuotteita, jotta näyttäisi hyvältä muiden kaltaistensa silmissä.

Keskiluokalle WT on pahinta, mitä itselle voisi tapahtua. Sen vuoksi ihmiselle luonteenomaiset alkeelliset tarpeet, karkea käytös ja muu itselle epämiellyttävä halutaan heijastaa WT:iin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä tulen toimeen kaikkien kanssa, mutta toki eri asioista puhutaan erityyppisten ja eritaustaisten ihmisten kanssa. Ei kannata yrittää jutella metsänhoidosta kaupunkilaissairaanhoitajan kanssa, eikä johtamisesta aulaemännän, tai sijoittamisesta toimeentulotukiasiakkaan kanssa. Ei myöskään kannata puhua koirista kissanrakastajalle, lapsista veloille eikä gaypridesta seurakuntasisarille. Minä kyllä löydän jotain puhuttavaa kenelle tahansa, mutta se joukko, joiden kiinnostuksenkohteet käyvät yksiin omieni kanssa, ja joiden kanssa minulla siksi on hauskinta, eikä seurustelu tunnu työltä, on huomattavan pieni.

Pointtihan nimenomaan on se, että jutellaan aina tilanteen mukaan ihmisiä kiinnostavista asioista. Tällöin pystytään laajentamaan omaa ymmärrystä ja näkökulmaa.

Et nyt ehkä ymmärtänyt edellisen kommentin pointtia. Kommentoija viihdyttää muita sosiaalisesti taitavana henkilönä. Hän ei nimenomaan saa näistä keskusteluista itseään tyhmempien kanssa mitään, vaan unohtaa ne saman tien. Hän siis saattaa laajentaa muiden näkemystä mutta ei päinvastoin. Tämä on niin tuttua itsellenikin, jonka suosio on aina ollut yli sen, mitä haluaisin. Seuraani pyritään enemmän kun olisi toivottavaa.

Tunnistan itseni tästä. Olin tosi taitava emuloimaan sitä, mitä muut tilanteessa haluavat. Ajattelin, että ainoa ratkaisu on olla olematta tekemisissä ihmisten kanssa. Mutta olosuhteet pakottivat silti olemaan tekemisissä ihmisten kanssa, joten olen opetellut tuomaan jotain aidompaa keskusteluihin, omia tarpeita tai miksikä niitä haluaa kutsua. Näyttää siltä, että jotain valoa on tunnelin päässä ja että kanssakäymisen voivat tuoda jotain arvoa itsellenikin.

En vieroksu muita kuin niitä, jotka ilmiselvästi ovat narkkareita. Ovat niin arvaamattomia, että kaihdan turvallisuussyistä, vaikka en halveksikaan tai pelkää, että minut leimattaisiin, jos nähdään nistin kanssa.

Voin tunnustaa, että vierastan niitä joilla on selvästi erilaista taustaa oleva habitus. Yleensä nykyään pysymme oman sukumme piirissä. Nuorempana yritin olla muittenkin kanssa, mutta pelkkä ruma puhetapa saa minut voimaan pahoin. Samanlaiset lapset leikkivät yhdessä.  Pitää olla niin varovainen puheissaan etten jaksa olla sellaisten kanssa. Se härjistä puhuu, joka härjillä ajaa. Kateus on meillä aivan huippuun viritetty , jopa vaarallisella tasolla.

Hmm... Jos nyt poissuljetaan nahkaliivijengit en yleensä vierasta ihmisiä habituksen perusteella. Enkä oikein jaksa uskoa esim. yhteen totuuteen esim. akateemisesta habituksesta. Olen professorina isolla yhtenäisellä kampuksella jossa tuo habituskirjo on suuri. Eroja löytyy kun kävelee tiedekunnasta toiseen, mutta myös ihmisten iän ja kulttuuritaustan (kotimaan) perusteella. Kyllä sen vierastus tai samastuminen alkaa kun ihminen aukaisee suunsa, mistä puhutaan ja miten puhutaan. 

Itse olen perheestä missä vanhemmat olleet köyhistä duunariperheistä mutta omalla yrittämisellä nousseet taloudellisesti ylempään keskiluokkaan. He tosin muilta osin ovat olleet ajatusmaailmaltaan työväenluokkaisia. Tällä hetkellä kuulun keskiluokkaan ansiotasoltani mutta huomaan tiettyä työväenluokkaista ajattelua periytyneen. Olen parhaiten mukavuusalueellani (alemman) keskiluokan edustajien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

 Ei ole tarvinnut kuunnella alemmuundentuntoista "kaiken maailman professorit jotka ei osaa oikeita töitä" höpinää. Kiitos <3

Tuossa on ripaus tottakin. Joku arkeologin koulutus on ns. Weblenin hyödyke. Se on hyvä sellaiselle jolle ei ole toimeentulon kannalta merkitystä saatko koskaan töitä. Yhteiskunnan kannalta ala ei ole kriittinen kuten lääketiede tai luonnontieteet vaan on suhdanteista kiinni paljonko siihen on varaa sijoittaa.

Juuri näin. Luokkanousijalla ei ole varaa haihatella tutkinnon valinnan kanssa, vaan on paras hankkia se kovista tieteistä, joilla työllistyy hyvin ja tuottavasti.

Ei ole suvussa vaurautta, vaan se on tehtävä itse.

Parhaiten varmaan tunnistaa yläluokkaisen sivistyssuvun jälkeläisen siitä, että hän asuu arvoasunnossa ja on jotain taloudellisesti tarpeetonta, kuten "filosofi", "säveltäjä", "kirjailija", yms

Mulle on ihan sama tienaako henkilö vuodessa 10 000 vai 100 000 euroa, mä kohtelen heitä ihan samalla tavalla

Itse vierastan viherpiiperöitä ja sellaisia joogaan hurahtaneita,joille tantra,täysraittius yms on se ainoa oikea tapa elää.Nämä on tosi tuomitsevaa porukkaa mun mielestä.

Olen duunariperheestä, mutta opiskellut akateemisen loppututkinnon ylemmän keskiluokan ja jopa yläluokan joukossa.

Tästä johtuen en ole kotonani niistä missään. Ehkäpä lapselleni se tulee jo luontevammin.

Itselläni on aika porvarillinen elämäntapa, mikä tuntuu turvalliselta, ja tunnen oloni kotoisammaksi joko samanlaisten luokkanousijoiden, tai vanhojen koulukavereiden kanssa.

Tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, he vain eivät aidosti yleensä ymmärrä minua, enkä minä heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Ei ole tarvinnut kuunnella alemmuundentuntoista "kaiken maailman professorit jotka ei osaa oikeita töitä" höpinää. Kiitos <3

Tuossa on ripaus tottakin. Joku arkeologin koulutus on ns. Weblenin hyödyke. Se on hyvä sellaiselle jolle ei ole toimeentulon kannalta merkitystä saatko koskaan töitä. Yhteiskunnan kannalta ala ei ole kriittinen kuten lääketiede tai luonnontieteet vaan on suhdanteista kiinni paljonko siihen on varaa sijoittaa.

Juuri näin. Luokkanousijalla ei ole varaa haihatella tutkinnon valinnan kanssa, vaan on paras hankkia se kovista tieteistä, joilla työllistyy hyvin ja tuottavasti.

Ei ole suvussa vaurautta, vaan se on tehtävä itse.

Parhaiten varmaan tunnistaa yläluokkaisen sivistyssuvun jälkeläisen siitä, että hän asuu arvoasunnossa ja on jotain taloudellisesti tarpeetonta, kuten "filosofi", "säveltäjä", "kirjailija", yms

Duunarin tai keskiluokkaisen työmoraalilla on vaikea aidosti kunnioittaa ihmistä, joka nauttii muiden (sukunsa) työn tuloksista, tuomatta itse siihen mitään lisää.

Mikä ihmeen erilainen habitus? Siis erilainen kroppa/ulkonäkö? Ei kai se ulkonäkö kerron ihmisen yhteiskunnallisesta asemasta tai yleensä oikein mistään. Tämän maan ulkoministerikin on kuin pystyyn nostettu sika, eikä se ketään haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Se on ihan tuttu ilmiö myös eläinmaailmassa. Älä hengaa heikomman kanssa, heikko laskee ryhmän vahvuutta ja kiinnostavuutta.

Sorry

Voivoi, ja taas merkkaa status ja raha, eikä sisin, syvällinen ja aito.

Pintahan on joillekin se mittari, mutta niinpä sitten se omakin elämä jää vain koreaksi kuoreksi. "Selittämätön ontto olo" voi kaivertaa jossain vaiheessa sielukultaa.

Meillä on luultavasti myös erilainen käsitys "heikkoudesta".

Mistä tiedät, että jokaisen korean elämän sisällä on onttoa? Onko sinulla omakohtaista kokemusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vastaisin ihmisten kuullen, ts. miten minut on opetettu vastaamaan:

Viihdyn mielelläni niissä kaveriporukoissa, jotka muodostuvat luonnostaan, esimerkiksi samanlaisten mielenkiinnonkohteiden ympärille. Ihmisillä on erilaisia taustoja ja ne ovat  elämää rikastuttava asia. Mehän olemme samassa veneessä.

Mitä sitten käytännössä:

Lähes kaikki ystävä-/tuttavapiiristä yliopistokoulutettuja ja kohtuullisen hyvin tienaavia, itseasiassa useampi taitaa väitellyt tohtoriksi kuin käynyt AMK:n tai ammattikoulun. Eli melko huomattavaa segregaatiota. Kyseessä ei ole niinkään tietoinen valinta kuin se, että eri ammatilliset reitit vievät ihmisen helposti erilaisiin ympyröihin. Oma perhetaustani on melko tyypillinen ylemmän keskiluokan tausta: varakkaat ylemmän korkeakoulututkinnon käyneet vanhemmat, minä ja vaimoni olemme puolestaan tohtoreita (kaikilla oppiaineet "kovia").

Kyllä taustan alkaa näkemään iän myötä pienistä arvovalinnoista, esim. puheenaiheista, sisustuksesta, pukeutumisesta tai vapaa-ajan harrastuksista. Esimerkiksi melko varma ns. nousukkaan merkki on se, että puheet on suuret, päällä on viimeisintä huutoa ja alla tuliterä auto, mutta jo vaikenee puhe, kun tulee puhe lapsuuden lomamatkoista tai vaikkapa vaan "mitä sun vanhemmille kuuluu". Vieläpä niin, että nuo ulkoiset statussymbolit on valittu juuri siten, että kaikki varmasti ne tunnistaa, autossa pitää olla mersun merkki ja laukussa Vuittonin logo. Varakkaita ihmisiä on monenlaisia ja aika monilla ei kiinnosta ulkoiset asiat pätkääkään, mutta jos puhutaan sellaisista varakkaista ihmisista, joita ulkoinen habitus kiinnostaa, niin englantilaiset reunoskengät, mekaaninen perintökello tai hillityt perintökorut ovat kyllä paljon varmempi tapa tunnistaa kuin rantarolex.

Ja tässä en tarkoita missään nimessä sitä, että vähävarainen/matala koulutustausta olisi itsessään mikään häpeä (ei kukaan voi valita mihin perheeseen syntyy). Kummastelen vaan sitä, miten jotkut, etenkin nousukkaat, häpeävät perhetaustaansa ja yrittävät sitä kaikin puolin piilotella.

Ei minunkaan perhetaustassa tarvitse mennä kuin isovanhempiin asti niin eipä ole enää korkeakoulusta tai muutakaan statusta. Olen heistä aivan yhtä ylpeä kuin niistä sukulaisistani, joilla on ollut motivaatiota, lahjoja ja ennen kaikkea mahdollisuus opiskella ja hankkia hyvä toimeentulo.

Mietin jonkun aikaa, ennen kun sain kiinni siitä, mikä mua tässä viestissä jäi hämäämään. Varmaankin se, että (ilmeisestä syystä kuten se, keiden kanssa luonnostaan viettää aikaa) tekstistäsi puuttuu kokonaan ulottuvuus, josta itse olen kiinnostunut: se, millainen ajattelija ihminen on, miten hänen kanssaan voi keskustella jne.  Olen itse perheestä, jossa tulotaso oli alhainen, mutta vanhemmat olivat erittäin hereillä yhteiskunnallisissa asioissa. Meillä luettiin paljon ja keskusteltiin monipuolisesti siitä asti, kun olin pieni. 

Olen nykyisin keskituloinen ja elän ihan mukavaa elämää. Arvostan aineettomia asioita aineellisten edelle, enkä häpeä myöntää, että elän vaatimattomasti (en tuo sitä esiinkään toisaalta).

Se, mikä jäi häiritsemään tekstissäsi, oli sokea piste kaltaisilleni. Meitä ensimmäisen sukupolven luokkanousijoita on myös, joille materia ei sinänsä merkitse mitään eikä se ole koskaan kiinnostanut. Ja tosiaan pienituloiset duunarit voivat olla tosi sivistyneitä.

Ymmärrän hyvin, että jos näkee hyvin kapealta sektorilta ihmisiä koulutuksen ja elämäntyylin osalta, voi syntyä mielikuva, että luokat, arvot ja asenteet olisivat linjassa kuvaamallasi tavalla. Todellisuus on onneksi paljon kiinnostavampi. :) Ilokseni tunnen ihmisiä äärimmäisen erilaisilla koulutustaustoilla ja elämänhistorioilla, niin en ole päässyt kovin paljon elämään kuplassa.

Toivottavasti en kuulostanut moittivalta, enemmänkin tämä oli ääneen miettimistä. :)

Kuvaisin sinua enemmänkin luokkanousun tehneenä kuin nousukkaana eli puhuimme hieman eri asioista. Näkisin sivistyksen osittain yhteiskuntaluokasta irrallisena asiana. Eivät Englannin kuninkaallisetkaan noin perinteisesti mitenkään poikkeuksellisen sivistyneitä ole olleet, vaikka ovat kiistatta yläluokkaa.

Kiinnitin huomioni siihen, että lainaamani rinnasti loukkanousun automaattisesti nousukkuuteen. Nehän ovat tosiaan kaksi eri asiaa. 

Minä olin tuo lainaamasi kirjoittaja, joka kirjoitti molemmat viestit. Rakensit turhaan olkinukkea.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan esim. jos luotte uusia ihmissuhteita, deittailette, harrastatte jne.

Oletteko aina avoimia vai tunnetteko vierautta toisenlaisen habituksen omaavia ihmisiä kohtaan?

Kyllä. Luulisi, että pikemminkin älyllinen habitus olisi se määrittävä tekijä, mutta ei. Luokkajako tekee vaivaantumisen.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi melko varma ns. nousukkaan merkki on se, että puheet on suuret, päällä on viimeisintä huutoa ja alla tuliterä auto, mutta jo vaikenee puhe, kun tulee puhe lapsuuden lomamatkoista tai vaikkapa vaan "mitä sun vanhemmille kuuluu".

vanhemmille kuuluu hyvää kiitos

Ostin kummallekin uuden mersun ja LV:n matkalaukut.

Taisi mennä tunteisiin? Miksi vain vähävaraisesta tai keskituloisesta taustasta oleva saisi kertoa perhetaustastaan? Miksi jonkun toisen koulutus tai matkat ärsyttää niin paljon?