Vierastatteko ihmisiä, jotka kuuluvat eri yhteiskuntaluokkaan ja joilla on siksi ns. erilainen habitus?

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ainoastaan nousukkaita vierastan.

T. Calamnius - suvun vesa

P. S. Ihminen on parhaimmillaan kun on aidosti sitä, mitä on &

hyvät käytöstavat mukaan lukien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vastaisin ihmisten kuullen, ts. miten minut on opetettu vastaamaan:

Viihdyn mielelläni niissä kaveriporukoissa, jotka muodostuvat luonnostaan, esimerkiksi samanlaisten mielenkiinnonkohteiden ympärille. Ihmisillä on erilaisia taustoja ja ne ovat  elämää rikastuttava asia. Mehän olemme samassa veneessä.

Mitä sitten käytännössä:

Lähes kaikki ystävä-/tuttavapiiristä yliopistokoulutettuja ja kohtuullisen hyvin tienaavia, itseasiassa useampi taitaa väitellyt tohtoriksi kuin käynyt AMK:n tai ammattikoulun. Eli melko huomattavaa segregaatiota. Kyseessä ei ole niinkään tietoinen valinta kuin se, että eri ammatilliset reitit vievät ihmisen helposti erilaisiin ympyröihin. Oma perhetaustani on melko tyypillinen ylemmän keskiluokan tausta: varakkaat ylemmän korkeakoulututkinnon käyneet vanhemmat, minä ja vaimoni olemme puolestaan tohtoreita (kaikilla oppiaineet "kovia").

Kyllä taustan alkaa näkemään iän myötä pienistä arvovalinnoista, esim. puheenaiheista, sisustuksesta, pukeutumisesta tai vapaa-ajan harrastuksista. Esimerkiksi melko varma ns. nousukkaan merkki on se, että puheet on suuret, päällä on viimeisintä huutoa ja alla tuliterä auto, mutta jo vaikenee puhe, kun tulee puhe lapsuuden lomamatkoista tai vaikkapa vaan "mitä sun vanhemmille kuuluu". Vieläpä niin, että nuo ulkoiset statussymbolit on valittu juuri siten, että kaikki varmasti ne tunnistaa, autossa pitää olla mersun merkki ja laukussa Vuittonin logo. Varakkaita ihmisiä on monenlaisia ja aika monilla ei kiinnosta ulkoiset asiat pätkääkään, mutta jos puhutaan sellaisista varakkaista ihmisista, joita ulkoinen habitus kiinnostaa, niin englantilaiset reunoskengät, mekaaninen perintökello tai hillityt perintökorut ovat kyllä paljon varmempi tapa tunnistaa kuin rantarolex.

Eihän tämä nyt ollut tosissaan kirjoitettu, eihän...

Tyyppi jatkoi vielä ja kaikesta päätellen hän on juuri näin pihalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vastaisin ihmisten kuullen, ts. miten minut on opetettu vastaamaan:

Viihdyn mielelläni niissä kaveriporukoissa, jotka muodostuvat luonnostaan, esimerkiksi samanlaisten mielenkiinnonkohteiden ympärille. Ihmisillä on erilaisia taustoja ja ne ovat  elämää rikastuttava asia. Mehän olemme samassa veneessä.

Mitä sitten käytännössä:

Lähes kaikki ystävä-/tuttavapiiristä yliopistokoulutettuja ja kohtuullisen hyvin tienaavia, itseasiassa useampi taitaa väitellyt tohtoriksi kuin käynyt AMK:n tai ammattikoulun. Eli melko huomattavaa segregaatiota. Kyseessä ei ole niinkään tietoinen valinta kuin se, että eri ammatilliset reitit vievät ihmisen helposti erilaisiin ympyröihin. Oma perhetaustani on melko tyypillinen ylemmän keskiluokan tausta: varakkaat ylemmän korkeakoulututkinnon käyneet vanhemmat, minä ja vaimoni olemme puolestaan tohtoreita (kaikilla oppiaineet "kovia").

Kyllä taustan alkaa näkemään iän myötä pienistä arvovalinnoista, esim. puheenaiheista, sisustuksesta, pukeutumisesta tai vapaa-ajan harrastuksista. Esimerkiksi melko varma ns. nousukkaan merkki on se, että puheet on suuret, päällä on viimeisintä huutoa ja alla tuliterä auto, mutta jo vaikenee puhe, kun tulee puhe lapsuuden lomamatkoista tai vaikkapa vaan "mitä sun vanhemmille kuuluu". Vieläpä niin, että nuo ulkoiset statussymbolit on valittu juuri siten, että kaikki varmasti ne tunnistaa, autossa pitää olla mersun merkki ja laukussa Vuittonin logo. Varakkaita ihmisiä on monenlaisia ja aika monilla ei kiinnosta ulkoiset asiat pätkääkään, mutta jos puhutaan sellaisista varakkaista ihmisista, joita ulkoinen habitus kiinnostaa, niin englantilaiset reunoskengät, mekaaninen perintökello tai hillityt perintökorut ovat kyllä paljon varmempi tapa tunnistaa kuin rantarolex.

Eihän tämä nyt ollut tosissaan kirjoitettu, eihän...

Sitä tietenkin toivoo, ettei se olisi ollut tosissaan kirjoitettu

T. Calamnius - suvun vesa

Vieralija kirjoitti:

Kyllä ihmisen yhteiskuntaluokan pystyy melko pitkälti päättelemään habituksen perusteella. Ei aina, mutta valtaosassa tapauksista.

Habitus kuva koko ihmisen elettyä elämää ja tapaa olla vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Siksi se heijastaa yksilön ominaisuuksia pintaa syvemmältä.

No mihin määrittelet minut? En käytä kosmetiikkaa, enkä ole leikkauttanut hiuksiani viiteentoista vuoteen. Pukeudun rispaantuneisiin vaatteisiin. En käytä päihteitä. Tohtorin paperit löytyy, mutta olen enimmäkseen työtön. Olen akateemisesta perheestä, enkä tunne yhtään duunaria.

Elin taloudellisesti melko tiukkaa lapsuutta ja työttömät / matalasti koulutetut vanhempani vierastivat hyväosaisia ihmisiä. Tutummaksi tuli ns. vaatimattomampi jengi.

Kun näen hyvin pukeutuvia, hyväpalkkaisia tai korkeastikoulutettuja ihmisiä, niin en tunne yhteenkuuluvuutta. En usko että heitä kiinnostaisi olla tekemisissä mun kanssa tai että itse osaisin olla osana heidän elämäänsä. Tuntisin oloni ulkopuoliseksi, jos yrittäisin.

Sitten on köyhempää väkeä, joka ehkä tuntuu itselle tutummalta mutta joiden joukosta kuitenkin löytyy valitettavasti ihmisiä, joiden kanssa en halua välttämättä olla paljon tekemisissä. Tai ainakaan niin, että se vaikuttaisi omaan elämään. Olen törmännyt päihdeongelmiin ja ihmisiin, joilla on niin erilainen moraali kuin mulla, että "yhteisestä kielestä" huolimatta en kuitenkaan halua ystävystyä. Tämä porukka tuntuu kuitenkin kotoisammalta ja rennommalta. Hienomman väen seurassa jännittäisin ja jäykistelisin.

Mun isoanhemmista toiset ovat duunareita, toiset ylempää keskiluokkaa. Vanhemmista taas toinen (eronneet) on ylempää keskiluokkaa, joskin "rento", toinen vanhempi ei kouluttautunut, masentui ja kuoli lopulta alkoholiin. Eli hyvin kahtiajakoinen perhe. Meillä on kuitenkin aina painotettu opiskelun tärkeyttä ja kouluttauduin itsekin akateemisesti. En vierasta duunareita enkä ylempää keskiluokkaa niin kauan kuin se ei vaikuta "radikaalilta". Siis, WT-väkeä karsastan mutta samate myös niitä "porvareita", jotka ostelee jotain calvin kleinin sukkia ja harrastaa purjehdusta. Kaveripiiristä suurin osa on yliopistolaisia, moniin tutustuin niin nuorena ettemme olleet vielä edes opiskelijoita vaan vietimme välivuotta/-vuosua ja dokailimme. Kaverit ovat kuitenkin maanläheisiä, joko hunanisteja, nörttejä tai kasvatustieteilijöitä. Mies ei ole kouluttautunut, mutta tehnyt uraa silti. On fiksu ja suht sivistynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vastaisin ihmisten kuullen, ts. miten minut on opetettu vastaamaan:

Viihdyn mielelläni niissä kaveriporukoissa, jotka muodostuvat luonnostaan, esimerkiksi samanlaisten mielenkiinnonkohteiden ympärille. Ihmisillä on erilaisia taustoja ja ne ovat  elämää rikastuttava asia. Mehän olemme samassa veneessä.

Mitä sitten käytännössä:

Lähes kaikki ystävä-/tuttavapiiristä yliopistokoulutettuja ja kohtuullisen hyvin tienaavia, itseasiassa useampi taitaa väitellyt tohtoriksi kuin käynyt AMK:n tai ammattikoulun. Eli melko huomattavaa segregaatiota. Kyseessä ei ole niinkään tietoinen valinta kuin se, että eri ammatilliset reitit vievät ihmisen helposti erilaisiin ympyröihin. Oma perhetaustani on melko tyypillinen ylemmän keskiluokan tausta: varakkaat ylemmän korkeakoulututkinnon käyneet vanhemmat, minä ja vaimoni olemme puolestaan tohtoreita (kaikilla oppiaineet "kovia").

Kyllä taustan alkaa näkemään iän myötä pienistä arvovalinnoista, esim. puheenaiheista, sisustuksesta, pukeutumisesta tai vapaa-ajan harrastuksista. Esimerkiksi melko varma ns. nousukkaan merkki on se, että puheet on suuret, päällä on viimeisintä huutoa ja alla tuliterä auto, mutta jo vaikenee puhe, kun tulee puhe lapsuuden lomamatkoista tai vaikkapa vaan "mitä sun vanhemmille kuuluu". Vieläpä niin, että nuo ulkoiset statussymbolit on valittu juuri siten, että kaikki varmasti ne tunnistaa, autossa pitää olla mersun merkki ja laukussa Vuittonin logo. Varakkaita ihmisiä on monenlaisia ja aika monilla ei kiinnosta ulkoiset asiat pätkääkään, mutta jos puhutaan sellaisista varakkaista ihmisista, joita ulkoinen habitus kiinnostaa, niin englantilaiset reunoskengät, mekaaninen perintökello tai hillityt perintökorut ovat kyllä paljon varmempi tapa tunnistaa kuin rantarolex.

Eihän tämä nyt ollut tosissaan kirjoitettu, eihän...

Jos hän on kirjoittanut tuon tosissaan, se aiheuttaa ihmetystä ja vaivaantuneisuutta. Ihmisen on parasta olla oma itsensä ja käyttäytyä hyvin. Se riittää.

T. Calamnius - suvun vesa

Vierailija kirjoitti:

Vieralija kirjoitti:

Kyllä ihmisen yhteiskuntaluokan pystyy melko pitkälti päättelemään habituksen perusteella. Ei aina, mutta valtaosassa tapauksista.

Habitus kuva koko ihmisen elettyä elämää ja tapaa olla vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Siksi se heijastaa yksilön ominaisuuksia pintaa syvemmältä.

No mihin määrittelet minut? En käytä kosmetiikkaa, enkä ole leikkauttanut hiuksiani viiteentoista vuoteen. Pukeudun rispaantuneisiin vaatteisiin. En käytä päihteitä. Tohtorin paperit löytyy, mutta olen enimmäkseen työtön. Olen akateemisesta perheestä, enkä tunne yhtään duunaria.

En määrittele sinua yhtään mitenkään. En ole niin ahdasmielinen.

-sama

Ihmisen käytös ja suhtautuminen toisiin määrittää sen, millaisen vaikutelman antaa itsestään. Se kertoo kaiken.

Toivottavasti ymmärsitte.

T. Calamnius - suvun vesa

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen käytös ja suhtautuminen toisiin määrittää sen, millaisen vaikutelman antaa itsestään. Se kertoo kaiken.

Toivottavasti ymmärsitte.

T. Calamnius - suvun vesa

Ja mitkään pintapuoliset seikat eivät hämää

Niiden läpi näkee heti.

- sama

... sen ettei keisarilla ole vaatteita.

Valitettavasti.

- sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vastaisin ihmisten kuullen, ts. miten minut on opetettu vastaamaan:

Viihdyn mielelläni niissä kaveriporukoissa, jotka muodostuvat luonnostaan, esimerkiksi samanlaisten mielenkiinnonkohteiden ympärille. Ihmisillä on erilaisia taustoja ja ne ovat  elämää rikastuttava asia. Mehän olemme samassa veneessä.

Mitä sitten käytännössä:

Lähes kaikki ystävä-/tuttavapiiristä yliopistokoulutettuja ja kohtuullisen hyvin tienaavia, itseasiassa useampi taitaa väitellyt tohtoriksi kuin käynyt AMK:n tai ammattikoulun. Eli melko huomattavaa segregaatiota. Kyseessä ei ole niinkään tietoinen valinta kuin se, että eri ammatilliset reitit vievät ihmisen helposti erilaisiin ympyröihin. Oma perhetaustani on melko tyypillinen ylemmän keskiluokan tausta: varakkaat ylemmän korkeakoulututkinnon käyneet vanhemmat, minä ja vaimoni olemme puolestaan tohtoreita (kaikilla oppiaineet "kovia").

Kyllä taustan alkaa näkemään iän myötä pienistä arvovalinnoista, esim. puheenaiheista, sisustuksesta, pukeutumisesta tai vapaa-ajan harrastuksista. Esimerkiksi melko varma ns. nousukkaan merkki on se, että puheet on suuret, päällä on viimeisintä huutoa ja alla tuliterä auto, mutta jo vaikenee puhe, kun tulee puhe lapsuuden lomamatkoista tai vaikkapa vaan "mitä sun vanhemmille kuuluu". Vieläpä niin, että nuo ulkoiset statussymbolit on valittu juuri siten, että kaikki varmasti ne tunnistaa, autossa pitää olla mersun merkki ja laukussa Vuittonin logo. Varakkaita ihmisiä on monenlaisia ja aika monilla ei kiinnosta ulkoiset asiat pätkääkään, mutta jos puhutaan sellaisista varakkaista ihmisista, joita ulkoinen habitus kiinnostaa, niin englantilaiset reunoskengät, mekaaninen perintökello tai hillityt perintökorut ovat kyllä paljon varmempi tapa tunnistaa kuin rantarolex.

Ja tässä en tarkoita missään nimessä sitä, että vähävarainen/matala koulutustausta olisi itsessään mikään häpeä (ei kukaan voi valita mihin perheeseen syntyy). Kummastelen vaan sitä, miten jotkut, etenkin nousukkaat, häpeävät perhetaustaansa ja yrittävät sitä kaikin puolin piilotella.

Ei minunkaan perhetaustassa tarvitse mennä kuin isovanhempiin asti niin eipä ole enää korkeakoulusta tai muutakaan statusta. Olen heistä aivan yhtä ylpeä kuin niistä sukulaisistani, joilla on ollut motivaatiota, lahjoja ja ennen kaikkea mahdollisuus opiskella ja hankkia hyvä toimeentulo.

Mietin jonkun aikaa, ennen kun sain kiinni siitä, mikä mua tässä viestissä jäi hämäämään. Varmaankin se, että (ilmeisestä syystä kuten se, keiden kanssa luonnostaan viettää aikaa) tekstistäsi puuttuu kokonaan ulottuvuus, josta itse olen kiinnostunut: se, millainen ajattelija ihminen on, miten hänen kanssaan voi keskustella jne.  Olen itse perheestä, jossa tulotaso oli alhainen, mutta vanhemmat olivat erittäin hereillä yhteiskunnallisissa asioissa. Meillä luettiin paljon ja keskusteltiin monipuolisesti siitä asti, kun olin pieni. 

Olen nykyisin keskituloinen ja elän ihan mukavaa elämää. Arvostan aineettomia asioita aineellisten edelle, enkä häpeä myöntää, että elän vaatimattomasti (en tuo sitä esiinkään toisaalta).

Se, mikä jäi häiritsemään tekstissäsi, oli sokea piste kaltaisilleni. Meitä ensimmäisen sukupolven luokkanousijoita on myös, joille materia ei sinänsä merkitse mitään eikä se ole koskaan kiinnostanut. Ja tosiaan pienituloiset duunarit voivat olla tosi sivistyneitä.

Ymmärrän hyvin, että jos näkee hyvin kapealta sektorilta ihmisiä koulutuksen ja elämäntyylin osalta, voi syntyä mielikuva, että luokat, arvot ja asenteet olisivat linjassa kuvaamallasi tavalla. Todellisuus on onneksi paljon kiinnostavampi. :) Ilokseni tunnen ihmisiä äärimmäisen erilaisilla koulutustaustoilla ja elämänhistorioilla, niin en ole päässyt kovin paljon elämään kuplassa.

Toivottavasti en kuulostanut moittivalta, enemmänkin tämä oli ääneen miettimistä. :)

Tekstistäsi paistaa läpi, ettet aidosti pysty pääsemään kaikkien kanssa samalle tasolle.

Taisi mennä vähän tunteisiin tällä tyypillä :,D

 Ei ole tarvinnut kuunnella alemmuundentuntoista "kaiken maailman professorit jotka ei osaa oikeita töitä" höpinää. Kiitos <3[/quote]

Tuossa on ripaus tottakin. Joku arkeologin koulutus on ns. Weblenin hyödyke. Se on hyvä sellaiselle jolle ei ole toimeentulon kannalta merkitystä saatko koskaan töitä. Yhteiskunnan kannalta ala ei ole kriittinen kuten lääketiede tai luonnontieteet vaan on suhdanteista kiinni paljonko siihen on varaa sijoittaa.

Olen oppinut, että minua vierastavat kaikki. Alempaa kuin minä, ei edes ole. Ylemmät joskus luulevat minua paremmaksi kuin olen.

Enkä nyt edes provoa. Olen mielenterveysongelmainen ja siksi eläkkeellä. Ystäviä ei ole.

Tämä on kyllä vähän sellainen tabu. Mut pakko sanoa, että en viihdy yhtään sellaisten ylemmästä tai keskikeskiluokasta tulevien tyyppien kanssa, jotka kansoittavat yritysten ja muiden instanssien keskijohtoa. Tabu siksi, että aika vähän puhutaan siitä, että esim. moni lahjakas jättäytyy pois noista ympyröistä, koska kaikki palaverit ja projektit yms alkaa vuosien mitaan tympiä urakalla. Itse olen asiantuntijatyössä ja olen erittäin hyvä työssäni. Tulen alemmasta keskiluokasta eli työväenluokkaisesta perheestä ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä vieraammaksi muuttuu tällainen nykykeskiluokan maailma. Ja kun sen kanssa ei oikein halua olla tekemisessä, niin vaikeaksi muuttuu uralla eteneminen. Pitäisi verkostoitua juuri sellaisten tyyppien kanssa, joita ei oikein arvosta - ja ennen kaikkea - joiden arvostelukykyyn ja älyyn ei oikein luota.

Noiden poliitikkojen seikkailuja luikeroliikemiesten seassa seuratessani tuli tämäkin asia voimaakkaasti mielestäni esiin. Niin paljon on nykyään niitä, jotka sokaistuu rahan edessä, se raha ja menestys on niin kaikki kaikessa, että ahneus menee kaiken edelle, jopa järjen.

Ei se erilainen habitus tavallisimmin johdu kylläkään yhteiskuntaluokasta.

Kyllä vieroksun, mutta yritän ohittaa tunteen.

Vierastan haisuleita, narkkeja, juoppoja ja öykkä-möykkäreitä.

En analysoi heidän taustojaan, jotka ovat varmasti heterogeeniset.

Eli käytös ratkaisee, ei "habitus".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vastaisin ihmisten kuullen, ts. miten minut on opetettu vastaamaan:

Viihdyn mielelläni niissä kaveriporukoissa, jotka muodostuvat luonnostaan, esimerkiksi samanlaisten mielenkiinnonkohteiden ympärille. Ihmisillä on erilaisia taustoja ja ne ovat  elämää rikastuttava asia. Mehän olemme samassa veneessä.

Mitä sitten käytännössä:

Lähes kaikki ystävä-/tuttavapiiristä yliopistokoulutettuja ja kohtuullisen hyvin tienaavia, itseasiassa useampi taitaa väitellyt tohtoriksi kuin käynyt AMK:n tai ammattikoulun. Eli melko huomattavaa segregaatiota. Kyseessä ei ole niinkään tietoinen valinta kuin se, että eri ammatilliset reitit vievät ihmisen helposti erilaisiin ympyröihin. Oma perhetaustani on melko tyypillinen ylemmän keskiluokan tausta: varakkaat ylemmän korkeakoulututkinnon käyneet vanhemmat, minä ja vaimoni olemme puolestaan tohtoreita (kaikilla oppiaineet "kovia").

Kyllä taustan alkaa näkemään iän myötä pienistä arvovalinnoista, esim. puheenaiheista, sisustuksesta, pukeutumisesta tai vapaa-ajan harrastuksista. Esimerkiksi melko varma ns. nousukkaan merkki on se, että puheet on suuret, päällä on viimeisintä huutoa ja alla tuliterä auto, mutta jo vaikenee puhe, kun tulee puhe lapsuuden lomamatkoista tai vaikkapa vaan "mitä sun vanhemmille kuuluu". Vieläpä niin, että nuo ulkoiset statussymbolit on valittu juuri siten, että kaikki varmasti ne tunnistaa, autossa pitää olla mersun merkki ja laukussa Vuittonin logo. Varakkaita ihmisiä on monenlaisia ja aika monilla ei kiinnosta ulkoiset asiat pätkääkään, mutta jos puhutaan sellaisista varakkaista ihmisista, joita ulkoinen habitus kiinnostaa, niin englantilaiset reunoskengät, mekaaninen perintökello tai hillityt perintökorut ovat kyllä paljon varmempi tapa tunnistaa kuin rantarolex.

Eihän tämä nyt ollut tosissaan kirjoitettu, eihän...

Jos hän on kirjoittanut tuon tosissaan, se aiheuttaa ihmetystä ja vaivaantuneisuutta. Ihmisen on parasta olla oma itsensä ja käyttäytyä hyvin. Se riittää.

T. Calamnius - suvun vesa

samaan sukuun kuuluu Mannerheim, Pave Lipponen, Ilmari Kianto jne jne

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Se on ihan tuttu ilmiö myös eläinmaailmassa. Älä hengaa heikomman kanssa, heikko laskee ryhmän vahvuutta ja kiinnostavuutta.

Sorry

Voivoi, ja taas merkkaa status ja raha, eikä sisin, syvällinen ja aito.

Pintahan on joillekin se mittari, mutta niinpä sitten se omakin elämä jää vain koreaksi kuoreksi. "Selittämätön ontto olo" voi kaivertaa jossain vaiheessa sielukultaa.

Meillä on luultavasti myös erilainen käsitys "heikkoudesta".