Vierastatteko ihmisiä, jotka kuuluvat eri yhteiskuntaluokkaan ja joilla on siksi ns. erilainen habitus?

En ole koskaan tuntenut kuuluvani kovin vahvasti mihinkään luokkaan ja olen aina sopeutunut hyvin siihen seuraan, jossa olen.

Olen syntynyt duunariperheeseen ja opiskellut korkeakoulututkinnon. Minulla kesti kauan ennen kuin sain koulutustani vastaavan työn. Ennen sitä työskentelin tehtaassa ja olin myös monta vuotta kotiäitinä. Nykyään olen siirtynyt konttorin puolelle, mutta samojen duunareiden kanssa juon kahvini päivittäin. Vapaa-aikani vietän suurimmaksi osaksi varsin keskiluokkaisessa seurassa, mutta parhaat bileet vietetään kunnon wt-meiningillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vastaisin ihmisten kuullen, ts. miten minut on opetettu vastaamaan:

Viihdyn mielelläni niissä kaveriporukoissa, jotka muodostuvat luonnostaan, esimerkiksi samanlaisten mielenkiinnonkohteiden ympärille. Ihmisillä on erilaisia taustoja ja ne ovat  elämää rikastuttava asia. Mehän olemme samassa veneessä.

Mitä sitten käytännössä:

Lähes kaikki ystävä-/tuttavapiiristä yliopistokoulutettuja ja kohtuullisen hyvin tienaavia, itseasiassa useampi taitaa väitellyt tohtoriksi kuin käynyt AMK:n tai ammattikoulun. Eli melko huomattavaa segregaatiota. Kyseessä ei ole niinkään tietoinen valinta kuin se, että eri ammatilliset reitit vievät ihmisen helposti erilaisiin ympyröihin. Oma perhetaustani on melko tyypillinen ylemmän keskiluokan tausta: varakkaat ylemmän korkeakoulututkinnon käyneet vanhemmat, minä ja vaimoni olemme puolestaan tohtoreita (kaikilla oppiaineet "kovia").

Kyllä taustan alkaa näkemään iän myötä pienistä arvovalinnoista, esim. puheenaiheista, sisustuksesta, pukeutumisesta tai vapaa-ajan harrastuksista. Esimerkiksi melko varma ns. nousukkaan merkki on se, että puheet on suuret, päällä on viimeisintä huutoa ja alla tuliterä auto, mutta jo vaikenee puhe, kun tulee puhe lapsuuden lomamatkoista tai vaikkapa vaan "mitä sun vanhemmille kuuluu". Vieläpä niin, että nuo ulkoiset statussymbolit on valittu juuri siten, että kaikki varmasti ne tunnistaa, autossa pitää olla mersun merkki ja laukussa Vuittonin logo. Varakkaita ihmisiä on monenlaisia ja aika monilla ei kiinnosta ulkoiset asiat pätkääkään, mutta jos puhutaan sellaisista varakkaista ihmisista, joita ulkoinen habitus kiinnostaa, niin englantilaiset reunoskengät, mekaaninen perintökello tai hillityt perintökorut ovat kyllä paljon varmempi tapa tunnistaa kuin rantarolex.

Ja tässä en tarkoita missään nimessä sitä, että vähävarainen/matala koulutustausta olisi itsessään mikään häpeä (ei kukaan voi valita mihin perheeseen syntyy). Kummastelen vaan sitä, miten jotkut, etenkin nousukkaat, häpeävät perhetaustaansa ja yrittävät sitä kaikin puolin piilotella.

Ei minunkaan perhetaustassa tarvitse mennä kuin isovanhempiin asti niin eipä ole enää korkeakoulusta tai muutakaan statusta. Olen heistä aivan yhtä ylpeä kuin niistä sukulaisistani, joilla on ollut motivaatiota, lahjoja ja ennen kaikkea mahdollisuus opiskella ja hankkia hyvä toimeentulo.

Mietin jonkun aikaa, ennen kun sain kiinni siitä, mikä mua tässä viestissä jäi hämäämään. Varmaankin se, että (ilmeisestä syystä kuten se, keiden kanssa luonnostaan viettää aikaa) tekstistäsi puuttuu kokonaan ulottuvuus, josta itse olen kiinnostunut: se, millainen ajattelija ihminen on, miten hänen kanssaan voi keskustella jne.  Olen itse perheestä, jossa tulotaso oli alhainen, mutta vanhemmat olivat erittäin hereillä yhteiskunnallisissa asioissa. Meillä luettiin paljon ja keskusteltiin monipuolisesti siitä asti, kun olin pieni. 

Olen nykyisin keskituloinen ja elän ihan mukavaa elämää. Arvostan aineettomia asioita aineellisten edelle, enkä häpeä myöntää, että elän vaatimattomasti (en tuo sitä esiinkään toisaalta).

Se, mikä jäi häiritsemään tekstissäsi, oli sokea piste kaltaisilleni. Meitä ensimmäisen sukupolven luokkanousijoita on myös, joille materia ei sinänsä merkitse mitään eikä se ole koskaan kiinnostanut. Ja tosiaan pienituloiset duunarit voivat olla tosi sivistyneitä.

Ymmärrän hyvin, että jos näkee hyvin kapealta sektorilta ihmisiä koulutuksen ja elämäntyylin osalta, voi syntyä mielikuva, että luokat, arvot ja asenteet olisivat linjassa kuvaamallasi tavalla. Todellisuus on onneksi paljon kiinnostavampi. :) Ilokseni tunnen ihmisiä äärimmäisen erilaisilla koulutustaustoilla ja elämänhistorioilla, niin en ole päässyt kovin paljon elämään kuplassa.

Toivottavasti en kuulostanut moittivalta, enemmänkin tämä oli ääneen miettimistä. :)

Kuvaisin sinua enemmänkin luokkanousun tehneenä kuin nousukkaana eli puhuimme hieman eri asioista. Näkisin sivistyksen osittain yhteiskuntaluokasta irrallisena asiana. Eivät Englannin kuninkaallisetkaan noin perinteisesti mitenkään poikkeuksellisen sivistyneitä ole olleet, vaikka ovat kiistatta yläluokkaa.

Suomen luokkakenttää hallitsee eniten ylemmän keskiluokan kulttuuri, joka määrittää pitkälti erilaisia ilmiöitä tässä yhteiskunnassa. Ylemmän keskiluokan kulttuuri on pääasiassa akateemisten kaupunkilaisten ihmisten kulttuuria. Painotus koultukseen sillä eniten sitä arvostetaan juuri tässä yhteiskuntaluokassa. Yläkeskisluokalla on huomattavat vaikutukset tapoihin, trendeihin ja makuun tässä yhteiskunnassa. Ylempi keskiluokka määrittää, mihin on hyvä pyrkiä ja miten tulee elää. Heidän elämäänsä, tapojaan ja kotejaan esitellään lehdissä. Alemmat luokat tulevat perässä ja tavoittelevat samoja asioita omien resurssiensa puitteissa.

Yläluokan kulttuuri on Suomessa osittain hyvin suojattua, eikä ylemmällä keskiluokallakaan ole siitä kunnollista ymmärrystä. Ylempään yläluokkaan kuuluu lähinnä yhteiskunnan vaikutusvaltainen rahaeliitti, jolla on huomattavaa poliittista valtaa. Alemmassa yläluokassa on vanhan rahan sukuja ja toisaalta jotain uuden rahan sukuja. Heidänkään elämäänsä ei yleensä esitellä julkisuudessa, ja se on aivan oma salaperäinen kuplansa.

Vierailija kirjoitti:

En oikein enää jaksa matalasti koulutettuja ystäviäni, joilla on kaikkea päihdesekoiluja ja elämänhallintaongelmia. Viihdynkin paremmin akateemisten ystävieni seurassa esim. illanistujaisissa, kun tiedän, että ei ole tiedossa mitään typerää draamaa ja keskustelut ovat älyllisiä

Sama täällä. Tosin teen työtä sellaisten ihmisten auttamiseksi joilla elämänhallinnassa on ongelmia. En koe olevani millään lailla parempi ihminen kuin hekään, mutta kieltämättä viihdyn paremmin siellä missä saan keskustella eri asioista.

Kyllä minä kierrän kokoomuslaiset kaukaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vastaisin ihmisten kuullen, ts. miten minut on opetettu vastaamaan:

Viihdyn mielelläni niissä kaveriporukoissa, jotka muodostuvat luonnostaan, esimerkiksi samanlaisten mielenkiinnonkohteiden ympärille. Ihmisillä on erilaisia taustoja ja ne ovat  elämää rikastuttava asia. Mehän olemme samassa veneessä.

Mitä sitten käytännössä:

Lähes kaikki ystävä-/tuttavapiiristä yliopistokoulutettuja ja kohtuullisen hyvin tienaavia, itseasiassa useampi taitaa väitellyt tohtoriksi kuin käynyt AMK:n tai ammattikoulun. Eli melko huomattavaa segregaatiota. Kyseessä ei ole niinkään tietoinen valinta kuin se, että eri ammatilliset reitit vievät ihmisen helposti erilaisiin ympyröihin. Oma perhetaustani on melko tyypillinen ylemmän keskiluokan tausta: varakkaat ylemmän korkeakoulututkinnon käyneet vanhemmat, minä ja vaimoni olemme puolestaan tohtoreita (kaikilla oppiaineet "kovia").

Kyllä taustan alkaa näkemään iän myötä pienistä arvovalinnoista, esim. puheenaiheista, sisustuksesta, pukeutumisesta tai vapaa-ajan harrastuksista. Esimerkiksi melko varma ns. nousukkaan merkki on se, että puheet on suuret, päällä on viimeisintä huutoa ja alla tuliterä auto, mutta jo vaikenee puhe, kun tulee puhe lapsuuden lomamatkoista tai vaikkapa vaan "mitä sun vanhemmille kuuluu". Vieläpä niin, että nuo ulkoiset statussymbolit on valittu juuri siten, että kaikki varmasti ne tunnistaa, autossa pitää olla mersun merkki ja laukussa Vuittonin logo. Varakkaita ihmisiä on monenlaisia ja aika monilla ei kiinnosta ulkoiset asiat pätkääkään, mutta jos puhutaan sellaisista varakkaista ihmisista, joita ulkoinen habitus kiinnostaa, niin englantilaiset reunoskengät, mekaaninen perintökello tai hillityt perintökorut ovat kyllä paljon varmempi tapa tunnistaa kuin rantarolex.

Ja tässä en tarkoita missään nimessä sitä, että vähävarainen/matala koulutustausta olisi itsessään mikään häpeä (ei kukaan voi valita mihin perheeseen syntyy). Kummastelen vaan sitä, miten jotkut, etenkin nousukkaat, häpeävät perhetaustaansa ja yrittävät sitä kaikin puolin piilotella.

Ei minunkaan perhetaustassa tarvitse mennä kuin isovanhempiin asti niin eipä ole enää korkeakoulusta tai muutakaan statusta. Olen heistä aivan yhtä ylpeä kuin niistä sukulaisistani, joilla on ollut motivaatiota, lahjoja ja ennen kaikkea mahdollisuus opiskella ja hankkia hyvä toimeentulo.

Mietin jonkun aikaa, ennen kun sain kiinni siitä, mikä mua tässä viestissä jäi hämäämään. Varmaankin se, että (ilmeisestä syystä kuten se, keiden kanssa luonnostaan viettää aikaa) tekstistäsi puuttuu kokonaan ulottuvuus, josta itse olen kiinnostunut: se, millainen ajattelija ihminen on, miten hänen kanssaan voi keskustella jne.  Olen itse perheestä, jossa tulotaso oli alhainen, mutta vanhemmat olivat erittäin hereillä yhteiskunnallisissa asioissa. Meillä luettiin paljon ja keskusteltiin monipuolisesti siitä asti, kun olin pieni. 

Olen nykyisin keskituloinen ja elän ihan mukavaa elämää. Arvostan aineettomia asioita aineellisten edelle, enkä häpeä myöntää, että elän vaatimattomasti (en tuo sitä esiinkään toisaalta).

Se, mikä jäi häiritsemään tekstissäsi, oli sokea piste kaltaisilleni. Meitä ensimmäisen sukupolven luokkanousijoita on myös, joille materia ei sinänsä merkitse mitään eikä se ole koskaan kiinnostanut. Ja tosiaan pienituloiset duunarit voivat olla tosi sivistyneitä.

Ymmärrän hyvin, että jos näkee hyvin kapealta sektorilta ihmisiä koulutuksen ja elämäntyylin osalta, voi syntyä mielikuva, että luokat, arvot ja asenteet olisivat linjassa kuvaamallasi tavalla. Todellisuus on onneksi paljon kiinnostavampi. :) Ilokseni tunnen ihmisiä äärimmäisen erilaisilla koulutustaustoilla ja elämänhistorioilla, niin en ole päässyt kovin paljon elämään kuplassa.

Toivottavasti en kuulostanut moittivalta, enemmänkin tämä oli ääneen miettimistä. :)

Kuvaisin sinua enemmänkin luokkanousun tehneenä kuin nousukkaana eli puhuimme hieman eri asioista. Näkisin sivistyksen osittain yhteiskuntaluokasta irrallisena asiana. Eivät Englannin kuninkaallisetkaan noin perinteisesti mitenkään poikkeuksellisen sivistyneitä ole olleet, vaikka ovat kiistatta yläluokkaa.

Kiinnitin huomioni siihen, että lainaamani rinnasti loukkanousun automaattisesti nousukkuuteen. Nehän ovat tosiaan kaksi eri asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miten vastaisin ihmisten kuullen, ts. miten minut on opetettu vastaamaan:

Viihdyn mielelläni niissä kaveriporukoissa, jotka muodostuvat luonnostaan, esimerkiksi samanlaisten mielenkiinnonkohteiden ympärille. Ihmisillä on erilaisia taustoja ja ne ovat  elämää rikastuttava asia. Mehän olemme samassa veneessä.

Mitä sitten käytännössä:

Lähes kaikki ystävä-/tuttavapiiristä yliopistokoulutettuja ja kohtuullisen hyvin tienaavia, itseasiassa useampi taitaa väitellyt tohtoriksi kuin käynyt AMK:n tai ammattikoulun. Eli melko huomattavaa segregaatiota. Kyseessä ei ole niinkään tietoinen valinta kuin se, että eri ammatilliset reitit vievät ihmisen helposti erilaisiin ympyröihin. Oma perhetaustani on melko tyypillinen ylemmän keskiluokan tausta: varakkaat ylemmän korkeakoulututkinnon käyneet vanhemmat, minä ja vaimoni olemme puolestaan tohtoreita (kaikilla oppiaineet "kovia").

Kyllä taustan alkaa näkemään iän myötä pienistä arvovalinnoista, esim. puheenaiheista, sisustuksesta, pukeutumisesta tai vapaa-ajan harrastuksista. Esimerkiksi melko varma ns. nousukkaan merkki on se, että puheet on suuret, päällä on viimeisintä huutoa ja alla tuliterä auto, mutta jo vaikenee puhe, kun tulee puhe lapsuuden lomamatkoista tai vaikkapa vaan "mitä sun vanhemmille kuuluu". Vieläpä niin, että nuo ulkoiset statussymbolit on valittu juuri siten, että kaikki varmasti ne tunnistaa, autossa pitää olla mersun merkki ja laukussa Vuittonin logo. Varakkaita ihmisiä on monenlaisia ja aika monilla ei kiinnosta ulkoiset asiat pätkääkään, mutta jos puhutaan sellaisista varakkaista ihmisista, joita ulkoinen habitus kiinnostaa, niin englantilaiset reunoskengät, mekaaninen perintökello tai hillityt perintökorut ovat kyllä paljon varmempi tapa tunnistaa kuin rantarolex.

Öööh Taksikuskeilla on mersu alla??????

Esimerkiksi melko varma ns. nousukkaan merkki on se, että puheet on suuret, päällä on viimeisintä huutoa ja alla tuliterä auto, mutta jo vaikenee puhe, kun tulee puhe lapsuuden lomamatkoista tai vaikkapa vaan "mitä sun vanhemmille kuuluu".

vanhemmille kuuluu hyvää kiitos

Ostin kummallekin uuden mersun ja LV:n matkalaukut.

Oma perhetaustani on melko tyypillinen ylemmän keskiluokan tausta: varakkaat ylemmän korkeakoulututkinnon käyneet vanhemmat, minä ja vaimoni olemme puolestaan tohtoreita (kaikilla oppiaineet "kovia").

Vierailija kirjoitti:

Oma perhetaustani on melko tyypillinen ylemmän keskiluokan tausta: varakkaat ylemmän korkeakoulututkinnon käyneet vanhemmat, minä ja vaimoni olemme puolestaan tohtoreita (kaikilla oppiaineet "kovia").

Minkä merkkiset autot teillä on?

Mitä vanhemmillenne kuuluu?

Missä kävit lapsena lomilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma perhetaustani on melko tyypillinen ylemmän keskiluokan tausta: varakkaat ylemmän korkeakoulututkinnon käyneet vanhemmat, minä ja vaimoni olemme puolestaan tohtoreita (kaikilla oppiaineet "kovia").

Minkä merkkiset autot teillä on?

Mitä vanhemmillenne kuuluu?

Missä kävit lapsena lomilla

auto on pikku japski..en oo saanu ammattia vastaavaa KOVAA duunii

Vanhemmat on eläkkeellä ja pakoilee veroja portugalissa

Kävin lapsena lomilla leirillä, jossa muut lapset kiusas ja heitteli pienillä kivillä

Vanhemmat halus lomailla rauhassa Ranskan rivieralla.

Vierailija kirjoitti:

Oma perhetaustani on melko tyypillinen ylemmän keskiluokan tausta: varakkaat ylemmän korkeakoulututkinnon käyneet vanhemmat, minä ja vaimoni olemme puolestaan tohtoreita (kaikilla oppiaineet "kovia").

Harrastamme myös crossdressingiä ja parinvaihtoa.

Kyllä se nyt on eri perkele

Missä kävit lapsena lomilla?

Tää pitäs laittaa nettideittiin pakolliseksi kysymykseksi.

Hyvä kysymys. Kaikissa yhteiskuntaluokissa on sekä vetäviä piirteitä että luontaantyöntäviä. Olen liikkunut piireissä akateemisesta duunariin, tavannut jopa joitain spurguudesta selvinneitä. On tosi vaikeaa panna mitään kiinteitä kategorioita ihmisiin, mutta aika yleistä on ollut se, että jos on rahaa, tyylitajua ei kuitenkaan ole. Raha ei sinänsä tee ihmisistä kauhean hienostuneita. Tyylitaju on ilmeisesti jotain sisäsyntyistä, jota ei elintaso määrittele.

Duunarit tuntuu enemmän sosiaalista yhteyttä hakevilta (miinus ne todella vain rahaa töistä hakevat), ylemmät koulutustasot taas enemmän hakevat toisten hyväksyntää ja tunnustusta.

Nämä siis vain itselle vastaan tulleita. En väitä kaikkea nähneeni.

Vierailija kirjoitti:

Joo. On itse sellainen (alempaa?) keskiluokkaa edustava hissukka, ja tulee epävarma olo sekä "ylempien" että "alempien" seurassa, olo että se toinen jotenkin halveksuu.

Sillon jos joku halveksii niin se kertoo siitä, että hänellä itsellään on paha olla. Käännä halveksunta Suureksi voimavaraksi. Älä kosta. Vaan osoita nöyryyttä ja sydämmellisyyttä häntä kohtaan. Voita paha hyvällä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Kaikissa yhteiskuntaluokissa on sekä vetäviä piirteitä että luontaantyöntäviä. Olen liikkunut piireissä akateemisesta duunariin, tavannut jopa joitain spurguudesta selvinneitä. On tosi vaikeaa panna mitään kiinteitä kategorioita ihmisiin, mutta aika yleistä on ollut se, että jos on rahaa, tyylitajua ei kuitenkaan ole. Raha ei sinänsä tee ihmisistä kauhean hienostuneita. Tyylitaju on ilmeisesti jotain sisäsyntyistä, jota ei elintaso määrittele.

Duunarit tuntuu enemmän sosiaalista yhteyttä hakevilta (miinus ne todella vain rahaa töistä hakevat), ylemmät koulutustasot taas enemmän hakevat toisten hyväksyntää ja tunnustusta.

Nämä siis vain itselle vastaan tulleita. En väitä kaikkea nähneeni.

Mutta missä SINÄ kävit lapsena lomilla?

Lomailu ulkomailla taisi olla keskiluokan statussymboli 90-luvulla? Nykyään sitä pidetään tiedostamattomana ja junttina. Niin ne ajat muuttuvat :).

Suomi ei kyllä ole millään tavalla tyypillinen "luokkayhteiskunta", kuten vaikkapa Iso-Britannia, jossa luokka määräytyy sen mukaan mihin luokkaan syntyy. Nykyään meillä on eroja koulutustasossa ja kulttuurisessa pääomassa ja toisaalta varallisuuserot (huom. eri asia kuin tuloerot). Henkinen ja taloudellinen pääoma ei kasaannu välttämättä samaan luokkaan, eniten varmaan molempia ilmenee kuitenkin ylemmässä keskiluokassa.

Myös monet korkesti koulutetut elävät nykyään köyhyydessä. Ylempi korkeakoulututkinto ei siis johda automaattisesti ylemmän keskiluokan tulo- ja varallisuustasoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Kaikissa yhteiskuntaluokissa on sekä vetäviä piirteitä että luontaantyöntäviä. Olen liikkunut piireissä akateemisesta duunariin, tavannut jopa joitain spurguudesta selvinneitä. On tosi vaikeaa panna mitään kiinteitä kategorioita ihmisiin, mutta aika yleistä on ollut se, että jos on rahaa, tyylitajua ei kuitenkaan ole. Raha ei sinänsä tee ihmisistä kauhean hienostuneita. Tyylitaju on ilmeisesti jotain sisäsyntyistä, jota ei elintaso määrittele.

Duunarit tuntuu enemmän sosiaalista yhteyttä hakevilta (miinus ne todella vain rahaa töistä hakevat), ylemmät koulutustasot taas enemmän hakevat toisten hyväksyntää ja tunnustusta.

Nämä siis vain itselle vastaan tulleita. En väitä kaikkea nähneeni.

Mutta missä SINÄ kävit lapsena lomilla?

Olin alempaa keskiluokkaa, päättele siitä.

Täytyy myöntää, että vierastan vähän tietynlaista junttiutta. Mikään ammatin tai tuloluokan edustajia en, mutta arvomaailmaa. Kävin lukion maalla, ja kavereinani on niin farmareita kuin virkamiehiäkin. Itse olen yläluokkaisesta ja ihan tunnetustakin suvusta, jossa miehillä on ollut perinteenä lähteä merikapteeniksi (ja kuolla nuorena). Tämä on tosin opettanut nöyryyttä, koska suku on tästä johtuen vähälapsinen eikä ole sellaista "me-henkeä", ollaan kuka missäkin.

Katsoisin tuon eri käytöskulttuurin vierastamisen samanlaiseksi kuin esimerkiksi sen, että vierastan ääriuskovaisia, koska itse olen hyvin hillitty enkä ole juuri mitään mieltä uskonnoista.

Mieheni on alkujaan ruotsalaista aatelissukua, mutta hänen perheensä ja sukunsa ovat melko epämiellyttävän päätöntä ja ranttalia porukkaa, mikä tosin sikäli ei liene mitenkään poikkeavaa, jos historiaa katsoo. Niiden kanssa ei kyllä tosiaan jutella missään päivällispöydässä henkeviä, meno on nimiä ja sosioekonomista asemaa lukuun ottamatta täysi wt ja hyvä osoitus siitä, että raha ei tuo makua tai sivistystä. Mies odottikin melko pitkään ennen kuin esitteli minut suvulle. :D Ymmärrettävistä syistä ollaan usein juhannukset, joulut ym kaksin.

Kaikkein pahimpia on yleisesti pyrkyrit. Alempi keskiluokka, jos ihan yltää siihenkään. Sitä katkerampaa ja yksinkertaisempaa väkeä ei olekaan.