Vierastatteko ihmisiä, jotka kuuluvat eri yhteiskuntaluokkaan ja joilla on siksi ns. erilainen habitus?

Vierailija kirjoitti:

Olen ylä-luokkaan kuuluva akateeminen, olen naimisissa samaan luokkaan kuuluvan ihmisen kanssa. Kasvoin paikkakunnalla, jossa suurin osa oli duunareita, ja olin koko ajan koulukiusattu. Duunareiden ronski huumori, pillujutut ja vassarihommat eivät kiinnosta, kun ne eivät ole omia juttuja, ja tänä päivänä niillä ei tee mitään. Duunareilla on paljon kasaantuneita ongelmia itsensä ja ympäristön kanssa, he ovat istuneet vankilassa ja mielisairaaloissa.

Sinusta paistaa aika selkeästi sellainen patoutunut viha näitä "duunarikiusaajia" kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

alemmalle sosiaaliluokalle tyypillisempää alapää+kiroilu-tyyppistä jutustelua en jaksa kovin pitkään kuunnella. Jos keskustelu pysyy asiallisella tasolla niin sosiaaliluokalla ei ole merkitystä.

Kyllä minä pystyn kiroilun kanssa elämään. Se on vain tapa ilmaista asioita. Älä juutu kirosanoihin, vaan keskity viestiin. Kirosanat on vain tapa tai tehostekeino. Älä juutu muotoseikkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vastaisin ihmisten kuullen, ts. miten minut on opetettu vastaamaan:

Viihdyn mielelläni niissä kaveriporukoissa, jotka muodostuvat luonnostaan, esimerkiksi samanlaisten mielenkiinnonkohteiden ympärille. Ihmisillä on erilaisia taustoja ja ne ovat  elämää rikastuttava asia. Mehän olemme samassa veneessä.

Mitä sitten käytännössä:

Lähes kaikki ystävä-/tuttavapiiristä yliopistokoulutettuja ja kohtuullisen hyvin tienaavia, itseasiassa useampi taitaa väitellyt tohtoriksi kuin käynyt AMK:n tai ammattikoulun. Eli melko huomattavaa segregaatiota. Kyseessä ei ole niinkään tietoinen valinta kuin se, että eri ammatilliset reitit vievät ihmisen helposti erilaisiin ympyröihin. Oma perhetaustani on melko tyypillinen ylemmän keskiluokan tausta: varakkaat ylemmän korkeakoulututkinnon käyneet vanhemmat, minä ja vaimoni olemme puolestaan tohtoreita (kaikilla oppiaineet "kovia").

Kyllä taustan alkaa näkemään iän myötä pienistä arvovalinnoista, esim. puheenaiheista, sisustuksesta, pukeutumisesta tai vapaa-ajan harrastuksista. Esimerkiksi melko varma ns. nousukkaan merkki on se, että puheet on suuret, päällä on viimeisintä huutoa ja alla tuliterä auto, mutta jo vaikenee puhe, kun tulee puhe lapsuuden lomamatkoista tai vaikkapa vaan "mitä sun vanhemmille kuuluu". Vieläpä niin, että nuo ulkoiset statussymbolit on valittu juuri siten, että kaikki varmasti ne tunnistaa, autossa pitää olla mersun merkki ja laukussa Vuittonin logo. Varakkaita ihmisiä on monenlaisia ja aika monilla ei kiinnosta ulkoiset asiat pätkääkään, mutta jos puhutaan sellaisista varakkaista ihmisista, joita ulkoinen habitus kiinnostaa, niin englantilaiset reunoskengät, mekaaninen perintökello tai hillityt perintökorut ovat kyllä paljon varmempi tapa tunnistaa kuin rantarolex.

Ja tässä en tarkoita missään nimessä sitä, että vähävarainen/matala koulutustausta olisi itsessään mikään häpeä (ei kukaan voi valita mihin perheeseen syntyy). Kummastelen vaan sitä, miten jotkut, etenkin nousukkaat, häpeävät perhetaustaansa ja yrittävät sitä kaikin puolin piilotella.

Ei minunkaan perhetaustassa tarvitse mennä kuin isovanhempiin asti niin eipä ole enää korkeakoulusta tai muutakaan statusta. Olen heistä aivan yhtä ylpeä kuin niistä sukulaisistani, joilla on ollut motivaatiota, lahjoja ja ennen kaikkea mahdollisuus opiskella ja hankkia hyvä toimeentulo.

Mietin jonkun aikaa, ennen kun sain kiinni siitä, mikä mua tässä viestissä jäi hämäämään. Varmaankin se, että (ilmeisestä syystä kuten se, keiden kanssa luonnostaan viettää aikaa) tekstistäsi puuttuu kokonaan ulottuvuus, josta itse olen kiinnostunut: se, millainen ajattelija ihminen on, miten hänen kanssaan voi keskustella jne.  Olen itse perheestä, jossa tulotaso oli alhainen, mutta vanhemmat olivat erittäin hereillä yhteiskunnallisissa asioissa. Meillä luettiin paljon ja keskusteltiin monipuolisesti siitä asti, kun olin pieni. 

Olen nykyisin keskituloinen ja elän ihan mukavaa elämää. Arvostan aineettomia asioita aineellisten edelle, enkä häpeä myöntää, että elän vaatimattomasti (en tuo sitä esiinkään toisaalta).

Se, mikä jäi häiritsemään tekstissäsi, oli sokea piste kaltaisilleni. Meitä ensimmäisen sukupolven luokkanousijoita on myös, joille materia ei sinänsä merkitse mitään eikä se ole koskaan kiinnostanut. Ja tosiaan pienituloiset duunarit voivat olla tosi sivistyneitä.

Ymmärrän hyvin, että jos näkee hyvin kapealta sektorilta ihmisiä koulutuksen ja elämäntyylin osalta, voi syntyä mielikuva, että luokat, arvot ja asenteet olisivat linjassa kuvaamallasi tavalla. Todellisuus on onneksi paljon kiinnostavampi. :) Ilokseni tunnen ihmisiä äärimmäisen erilaisilla koulutustaustoilla ja elämänhistorioilla, niin en ole päässyt kovin paljon elämään kuplassa.

Toivottavasti en kuulostanut moittivalta, enemmänkin tämä oli ääneen miettimistä. :)

Tekstistäsi paistaa läpi, ettet aidosti pysty pääsemään kaikkien kanssa samalle tasolle.

En varmasti pystykään, vaikka monien kanssa se onnistuukin. En tietenkään väittänyt, että olisin kenen vain kanssa "samalla tasolla", mitä se sinulle sitten merkitseekin. :)

Et ymmärrä.

T: DI

Vierastan kaikkia ihmisiä yhtä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ylä-luokkaan kuuluva akateeminen, olen naimisissa samaan luokkaan kuuluvan ihmisen kanssa. Kasvoin paikkakunnalla, jossa suurin osa oli duunareita, ja olin koko ajan koulukiusattu. Duunareiden ronski huumori, pillujutut ja vassarihommat eivät kiinnosta, kun ne eivät ole omia juttuja, ja tänä päivänä niillä ei tee mitään. Duunareilla on paljon kasaantuneita ongelmia itsensä ja ympäristön kanssa, he ovat istuneet vankilassa ja mielisairaaloissa.

Sinusta paistaa aika selkeästi sellainen patoutunut viha näitä "duunarikiusaajia" kohtaan.

Puhumattakaan siitä, että tässäkin ketjussa on ollut lukuisia duunaritaustaisia, joilla on aika erilainen orientaatio elämään kuin tämä kuviteltu "ronski huumori ja pillujutut" sekä "vankilassa ja mielisairaalassa istuminen". 

Ertiyisen koomista ottaen huomioon, että talousrikoksista harvoin istuu mikään raavaan työn tekijä ja niistä ne pisimmät tuomiot tulevat.

Tuolla kirjoittajalla on tainnut mennä duunarius (suorittava työ) ja elämänhallinnan ongelmat (päihde- ja mielenterveysongelmat) sekaisin? 

En tunne. Kaikki on pelkkää pintaa. Ihminen on pohjimmiltaan universaalisesti sama kaikkialla.

Minä jäteauton kuljettajan tytär olen kouluttautunut KTM:ksi.

Nykyisin olen johtavassa asemassa ja miehenikin on hyvin pärjäävä.

Enkö muka osaisi puhua oikealla tavalla firman siivojalle tai kanttiinin tädille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vastaisin ihmisten kuullen, ts. miten minut on opetettu vastaamaan:

Viihdyn mielelläni niissä kaveriporukoissa, jotka muodostuvat luonnostaan, esimerkiksi samanlaisten mielenkiinnonkohteiden ympärille. Ihmisillä on erilaisia taustoja ja ne ovat  elämää rikastuttava asia. Mehän olemme samassa veneessä.

Mitä sitten käytännössä:

Lähes kaikki ystävä-/tuttavapiiristä yliopistokoulutettuja ja kohtuullisen hyvin tienaavia, itseasiassa useampi taitaa väitellyt tohtoriksi kuin käynyt AMK:n tai ammattikoulun. Eli melko huomattavaa segregaatiota. Kyseessä ei ole niinkään tietoinen valinta kuin se, että eri ammatilliset reitit vievät ihmisen helposti erilaisiin ympyröihin. Oma perhetaustani on melko tyypillinen ylemmän keskiluokan tausta: varakkaat ylemmän korkeakoulututkinnon käyneet vanhemmat, minä ja vaimoni olemme puolestaan tohtoreita (kaikilla oppiaineet "kovia").

Kyllä taustan alkaa näkemään iän myötä pienistä arvovalinnoista, esim. puheenaiheista, sisustuksesta, pukeutumisesta tai vapaa-ajan harrastuksista. Esimerkiksi melko varma ns. nousukkaan merkki on se, että puheet on suuret, päällä on viimeisintä huutoa ja alla tuliterä auto, mutta jo vaikenee puhe, kun tulee puhe lapsuuden lomamatkoista tai vaikkapa vaan "mitä sun vanhemmille kuuluu". Vieläpä niin, että nuo ulkoiset statussymbolit on valittu juuri siten, että kaikki varmasti ne tunnistaa, autossa pitää olla mersun merkki ja laukussa Vuittonin logo. Varakkaita ihmisiä on monenlaisia ja aika monilla ei kiinnosta ulkoiset asiat pätkääkään, mutta jos puhutaan sellaisista varakkaista ihmisista, joita ulkoinen habitus kiinnostaa, niin englantilaiset reunoskengät, mekaaninen perintökello tai hillityt perintökorut ovat kyllä paljon varmempi tapa tunnistaa kuin rantarolex.

Ja tässä en tarkoita missään nimessä sitä, että vähävarainen/matala koulutustausta olisi itsessään mikään häpeä (ei kukaan voi valita mihin perheeseen syntyy). Kummastelen vaan sitä, miten jotkut, etenkin nousukkaat, häpeävät perhetaustaansa ja yrittävät sitä kaikin puolin piilotella.

Ei minunkaan perhetaustassa tarvitse mennä kuin isovanhempiin asti niin eipä ole enää korkeakoulusta tai muutakaan statusta. Olen heistä aivan yhtä ylpeä kuin niistä sukulaisistani, joilla on ollut motivaatiota, lahjoja ja ennen kaikkea mahdollisuus opiskella ja hankkia hyvä toimeentulo.

Mietin jonkun aikaa, ennen kun sain kiinni siitä, mikä mua tässä viestissä jäi hämäämään. Varmaankin se, että (ilmeisestä syystä kuten se, keiden kanssa luonnostaan viettää aikaa) tekstistäsi puuttuu kokonaan ulottuvuus, josta itse olen kiinnostunut: se, millainen ajattelija ihminen on, miten hänen kanssaan voi keskustella jne.  Olen itse perheestä, jossa tulotaso oli alhainen, mutta vanhemmat olivat erittäin hereillä yhteiskunnallisissa asioissa. Meillä luettiin paljon ja keskusteltiin monipuolisesti siitä asti, kun olin pieni. 

Olen nykyisin keskituloinen ja elän ihan mukavaa elämää. Arvostan aineettomia asioita aineellisten edelle, enkä häpeä myöntää, että elän vaatimattomasti (en tuo sitä esiinkään toisaalta).

Se, mikä jäi häiritsemään tekstissäsi, oli sokea piste kaltaisilleni. Meitä ensimmäisen sukupolven luokkanousijoita on myös, joille materia ei sinänsä merkitse mitään eikä se ole koskaan kiinnostanut. Ja tosiaan pienituloiset duunarit voivat olla tosi sivistyneitä.

Ymmärrän hyvin, että jos näkee hyvin kapealta sektorilta ihmisiä koulutuksen ja elämäntyylin osalta, voi syntyä mielikuva, että luokat, arvot ja asenteet olisivat linjassa kuvaamallasi tavalla. Todellisuus on onneksi paljon kiinnostavampi. :) Ilokseni tunnen ihmisiä äärimmäisen erilaisilla koulutustaustoilla ja elämänhistorioilla, niin en ole päässyt kovin paljon elämään kuplassa.

Toivottavasti en kuulostanut moittivalta, enemmänkin tämä oli ääneen miettimistä. :)

Tekstistäsi paistaa läpi, ettet aidosti pysty pääsemään kaikkien kanssa samalle tasolle.

En varmasti pystykään, vaikka monien kanssa se onnistuukin. En tietenkään väittänyt, että olisin kenen vain kanssa "samalla tasolla", mitä se sinulle sitten merkitseekin. :)

Et ymmärrä.

T: DI

Ok. :) Voit ihan vapaasti selittää halutessasi, mitä en ymmärrä. Hauska tuo DI-allekirjoitus, koska useampi läheisistä ystävistäni on dippainssejä, meillä ei ole ollut haasteita ymmärtää toisiamme. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä tulen toimeen kaikkien kanssa, mutta toki eri asioista puhutaan erityyppisten ja eritaustaisten ihmisten kanssa. Ei kannata yrittää jutella metsänhoidosta kaupunkilaissairaanhoitajan kanssa, eikä johtamisesta aulaemännän, tai sijoittamisesta toimeentulotukiasiakkaan kanssa. Ei myöskään kannata puhua koirista kissanrakastajalle, lapsista veloille eikä gaypridesta seurakuntasisarille. Minä kyllä löydän jotain puhuttavaa kenelle tahansa, mutta se joukko, joiden kiinnostuksenkohteet käyvät yksiin omieni kanssa, ja joiden kanssa minulla siksi on hauskinta, eikä seurustelu tunnu työltä, on huomattavan pieni.

Ei sinun tarvitse puhuttavaa keksiä, jos olet aidosti kiinnostunut toisesta.

Niinno, en mä ole. Minä olen pääsääntöisesti kiinnostunut asioista, en ihmisistä.

Spiral Dynamicsin mukaan olet alhaisemman kehitystaso ihminen. Älä huoli. Kaikille on paikkansa.

Kuka käyttää nykyaikana termiä nousukas? 🤦‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Kuka käyttää nykyaikana termiä nousukas? 🤦‍♀️

Ei kai niitä enää ole..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen duunariperheestä, mutta yliopistot käynyt ja tutkimushommissa. Tykkään pyöriä ihan kaikenlaisissa porukoissa, mutta ärsyttää kun moni duunari, ilmeisesti alemmuudentunteesta kyräilee ja vinoilee ja sitten kun kuulee että isäni ja äitini ovat siivoja ja talkkari, niin ovat heti paljon mukavampia. Illan päätteeksi tulee jotain "sä ootki ihan hyvä tyyppi" -höpinää.

Oma perhe oli niin kaukana tuollaisesta epävarmuuden eetoksesta. Telkkarista katottiin dokkarit ja ihmeteltiin maailman menoa, politiikkaa ja tiedettä. Vasta aikuisena tajunnut, miten mielettömän hyvällä itsetunnolla varustetut vanhemmat minulla on ollut. Ei ole tarvinnut kuunnella alemmuundentuntoista "kaiken maailman professorit jotka ei osaa oikeita töitä" höpinää. Kiitos <3

Tämä oli hyvä! Pitääkö sitä kotitaustaa aina korostaa, otetaan ihmiset ihmisinä ja asiat asioina. Sivistys ei vaadi rahaa. T. se akateeminen joka on aina saanut kuulla "hyvähän sulla on kun teillä on sitä ja tätä". Mm. alkoholismia ja mt-ongelmia. 

Oikeasti on hienoa tulla duunariperheestä. Se on pääoma. Pystyt paremmin juttelemaan ihmisille oikealla tavalla. Tohtorisperheen vesa ei siihen pysty.

Olen tuon alkuperäisen viestin kirjoittaja ja ihan olen miestäni myöten nähnyt että kyllä pystyy. Tuota juuri karsastan - ennakkoluuloa ilman mitään tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä taustan alkaa näkemään iän myötä pienistä arvovalinnoista, esim. puheenaiheista, sisustuksesta, pukeutumisesta tai vapaa-ajan harrastuksista.

Minusta taas sitä ei näe. Lainaamani tohtorismiehen kirjoitus on siitä hyvä esimerkki. Samat puheenaiheet vauva-palstalla ja siellä hengailu tuntuu toistuvan läpi yhteiskuntaluokkien. Koulutus ei lisää suvaitsevaisuutta tai viisautta, ja ihminen on sama taustasta ja koulutuksesta huolimatta.

Mitä tarkoitat "ihminen on sama taustasta ja koulutuksesta huolimatta"? Meinaatko ihan tosissaan, ettei ihmisen taitoihin, sosiaaliseen käytökseen ym. muka vaikuta se, ryyppääkö koko aikuisikänsä sossun tuilla? Vai puhutko ns. "ihmisarvosta"?. Ihmisarvo on luonnollisesti jokaisella, jonka vuoksi määreen "ihmisarvo" ainoa järjellinen käyttötarkoitus on se, jos halutaan erottaa ihmisiä jostain eläinlajeista tai kasveista (joilla em. ihmisarvoa ei ole). Vähän kuin joku toteaisi palkoista keskusteltaessa, että onhan ne numerot 1-10 kokonaislukuja. Mitä sitten?

Tarkoitin sitä, että minusta tuon lainaamani tyypin - jolla tekstinsä mukaan oli tohtorin oppiarvo - kirjoitus kuvasti hyvin sitä, että koulutus ei tee autuaaksi. Täällä hän pyörii Vauva-palstalla kertomassa ennakkoluuloistaan siinä, missä joku peruskoulun käynyt duunarikin. (Toki ryyppääminen varmasti vaikuttaa avoihin ja käyttäytymiseen ainakin jatkuessaan pitkäkestoisesti, mutta sitä nyt voidaan harrastaa missä tahansa yhteiskuntaluokassa.)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vierastan. En voi sille mitään, ns. Wt on vaan niin eri maailmasta. Samoin moni duunari pilkkaa korkeasti koulutettuja, esim. eksäni haukkui minua kultalusikka suussa syntyneeksi ja etten tiedä oikeasta elämästä mitään. Tosi rasittavaa. Olen ihan tavallisesta, nippa nappa keskituloisesta akateemisesta perheestä kotoisin, ei meillä missään rahassa uitu.

Minä on WT ja mulla on akateeminen loppututkinto. Ei se siitä ole kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Minä jäteauton kuljettajan tytär olen kouluttautunut KTM:ksi.

Nykyisin olen johtavassa asemassa ja miehenikin on hyvin pärjäävä.

Enkö muka osaisi puhua oikealla tavalla firman siivojalle tai kanttiinin tädille?

Voi rauhassa puhua siivojalle kuten kaltaisellesi. Todennäköisesti hän on ulkomaalainen, jolla on korkeakoulututkinto.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse duunaritaustainen mutta akateemisesti kouluttautunut. Nuorempana tunsin yhteenkuuluvuutta duunariporukoihin, enkä jaotellut ihmisiä koulutuksen tai taustan suhteen ollenkaan.

Nykyisin huomaan, että viihdyn parhaiten samaan sosioekonomiseen ryhmään kuuluvien kanssa.

En tiedä miksi näin on. Tai ehkä elämänkokemukset ovat ohjanneet tähän suuntaan.

Minäkin duunaritaustainen, akateemisesti kouluttautunut. Tunnen ihmisiä eri ammateista, enkä koe enemmän yhteyttä akateemisiin, paremminkin päinvastoin. En yleensäkään jaottele ihmisiä noin. Ja olen iloinen kun mulle voi jutella niin alkoholisoitunut, työtön naapuri, kuin professorikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jäteauton kuljettajan tytär olen kouluttautunut KTM:ksi.

Nykyisin olen johtavassa asemassa ja miehenikin on hyvin pärjäävä.

Enkö muka osaisi puhua oikealla tavalla firman siivojalle tai kanttiinin tädille?

Voi rauhassa puhua siivojalle kuten kaltaisellesi. Todennäköisesti hän on ulkomaalainen, jolla on korkeakoulututkinto.

Ja on meitä suomalaisiakin siivoojia, joilla on korkeakoulututkinto. Ulkomaisia toki enemmän, heillä monella Suomessa tehty tutkinto. Ammatti ei ole yhtä kuin koulutus.

Vierailija kirjoitti:

Sairaalassa töissä huomaa nailääkäreissä sen duunareiden vierastamisen.Onneksi on ulkomaalaisia lääkäreitä,joiden kanssa asiat sujuu.

Olen kiinnostunut tietämään, miten naislääkäreiden asenteet näkyvät sairaalassa? Puhuvatko he potilaista ja heidän taustoistaan vai suhtautuvatko toisiin työntekijöihin nuivasti, vältellen?

Ei. Ainoastaan nousukkaita vierastan.

T. Calamnius - suvun vesa

Vierailija kirjoitti:

Miten vastaisin ihmisten kuullen, ts. miten minut on opetettu vastaamaan:

Viihdyn mielelläni niissä kaveriporukoissa, jotka muodostuvat luonnostaan, esimerkiksi samanlaisten mielenkiinnonkohteiden ympärille. Ihmisillä on erilaisia taustoja ja ne ovat  elämää rikastuttava asia. Mehän olemme samassa veneessä.

Mitä sitten käytännössä:

Lähes kaikki ystävä-/tuttavapiiristä yliopistokoulutettuja ja kohtuullisen hyvin tienaavia, itseasiassa useampi taitaa väitellyt tohtoriksi kuin käynyt AMK:n tai ammattikoulun. Eli melko huomattavaa segregaatiota. Kyseessä ei ole niinkään tietoinen valinta kuin se, että eri ammatilliset reitit vievät ihmisen helposti erilaisiin ympyröihin. Oma perhetaustani on melko tyypillinen ylemmän keskiluokan tausta: varakkaat ylemmän korkeakoulututkinnon käyneet vanhemmat, minä ja vaimoni olemme puolestaan tohtoreita (kaikilla oppiaineet "kovia").

Kyllä taustan alkaa näkemään iän myötä pienistä arvovalinnoista, esim. puheenaiheista, sisustuksesta, pukeutumisesta tai vapaa-ajan harrastuksista. Esimerkiksi melko varma ns. nousukkaan merkki on se, että puheet on suuret, päällä on viimeisintä huutoa ja alla tuliterä auto, mutta jo vaikenee puhe, kun tulee puhe lapsuuden lomamatkoista tai vaikkapa vaan "mitä sun vanhemmille kuuluu". Vieläpä niin, että nuo ulkoiset statussymbolit on valittu juuri siten, että kaikki varmasti ne tunnistaa, autossa pitää olla mersun merkki ja laukussa Vuittonin logo. Varakkaita ihmisiä on monenlaisia ja aika monilla ei kiinnosta ulkoiset asiat pätkääkään, mutta jos puhutaan sellaisista varakkaista ihmisista, joita ulkoinen habitus kiinnostaa, niin englantilaiset reunoskengät, mekaaninen perintökello tai hillityt perintökorut ovat kyllä paljon varmempi tapa tunnistaa kuin rantarolex.

Eihän tämä nyt ollut tosissaan kirjoitettu, eihän...