Lue keskustelun säännöt.
Vierastatteko ihmisiä, jotka kuuluvat eri yhteiskuntaluokkaan ja joilla on siksi ns. erilainen habitus?
15.02.2019 |
Tarkoitan esim. jos luotte uusia ihmissuhteita, deittailette, harrastatte jne.
Oletteko aina avoimia vai tunnetteko vierautta toisenlaisen habituksen omaavia ihmisiä kohtaan?
Kommentit (196)
Vierailija kirjoitti:
Mistä Ap on saanut päähäsi että luokka määrittelisi habituksen?
Ei ehkä liity tähän kysymykseen sitten mitenkään, mutta vierastan itse vain nousukkaita, joille raha merkitsee sivistystä enemmän, ja jotka korostavat rahaa joka käänteessä. Pidän sitä vastenmielisenä.
Pidän vastenmielisenä koko luokkajakoa mutta myönnän, että hallituksen toimet ovat jakaneet Suomen köyhiin ja rikkaisiin, mikä edesauttaa näiden rahaihmisten nousua "valtaapitäväksi luokaksi" jolla on hämmästyttävän huonot arvot ja vain ohut yleissivistys ja tavat.
Jos tässä maassa jotain pitäisi luokkajaon nimissä ajatella, se asia olisi heikoimmista huolen pitäminen. Se määrittelee Suomen tien tästä eteenpäin.
No, minun työympäristössäni ja kaveripiirissäni ihmisillä on siistit vaatteet, tukka leikattu ja muutenkin siisti olemus. Ihmisillä ei ole tatuointeja, ei lävistyksiä, eikä rööki pala joka välissä. Jututkin ovat jotain muuta kuin miten kovaa ääntä viritetty mopo pitää. Viihdyin näiden ihmisten seurassa ja omakin habitus noudattelee ympärillä olevien habitusta. Yleensä sivistyksen ja inhimillisyyden nimiin vannovat toteuttavat elämäänsä pääosin toisten rahoilla (siis voivat olla työssäkäyviä, mutta niin pienillä tuloilla että ovat nettosaajia joka tapauksessa). Harvoin ihmiset rikastuvat millään lottovoitolla, vaan pitkäjänteisen työn ja jatkuvan yrittämisen seurauksena. Näille ihmisille on ominaista mukautua vallitsevaan yhteiskuntaan ja muuttaa omia toimintatapojaan yhteiskunnassa menestyäkseen. Tämä on mielestäni pelkästään hyvä asia.
Politiikasta sen verran, että jos luokkajako johtuu siitä, että toiset tekevät työtä ja toiset makaavat sohvalla, niin ei tässä ole mitään ongelmaa. Jos luokkajako johtuu siitä, että kaikki tekevät 8 tunnin päiviä, mutta tulos jaetaan vain harvalle, niin sitten meillä on ongelma. Suomessa kuitenkin on maailman suurimmat tulonsiirrot, pienimmät tuloerot ja yksi korkeimmista veroasteista. Juuri missään muualla maailmassa ei tuloja tasoiteta yhtä paljon kuin Suomessa, joten jos tämä on joku merkki hyvinvoinnista, niin meillä pitäisi mennä aika hyvin. Tällä ajattelulla ihmisten pitäisi ennemminkin toivoa työpaikkoja kuin tulonsiirtoja ja niitähän tämä hallitus on luonut. Kaikki hyvinvointi (vanhustenhuolto, lastenhoito, saraalapalvelut, eläkkeet, tiet, rakennukset, yms.) tuotetaan siten että joku tekee ne, eli tekee töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä tulen toimeen kaikkien kanssa, mutta toki eri asioista puhutaan erityyppisten ja eritaustaisten ihmisten kanssa. Ei kannata yrittää jutella metsänhoidosta kaupunkilaissairaanhoitajan kanssa, eikä johtamisesta aulaemännän, tai sijoittamisesta toimeentulotukiasiakkaan kanssa. Ei myöskään kannata puhua koirista kissanrakastajalle, lapsista veloille eikä gaypridesta seurakuntasisarille. Minä kyllä löydän jotain puhuttavaa kenelle tahansa, mutta se joukko, joiden kiinnostuksenkohteet käyvät yksiin omieni kanssa, ja joiden kanssa minulla siksi on hauskinta, eikä seurustelu tunnu työltä, on huomattavan pieni.
Ei sinun tarvitse puhuttavaa keksiä, jos olet aidosti kiinnostunut toisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä tulen toimeen kaikkien kanssa, mutta toki eri asioista puhutaan erityyppisten ja eritaustaisten ihmisten kanssa. Ei kannata yrittää jutella metsänhoidosta kaupunkilaissairaanhoitajan kanssa, eikä johtamisesta aulaemännän, tai sijoittamisesta toimeentulotukiasiakkaan kanssa. Ei myöskään kannata puhua koirista kissanrakastajalle, lapsista veloille eikä gaypridesta seurakuntasisarille. Minä kyllä löydän jotain puhuttavaa kenelle tahansa, mutta se joukko, joiden kiinnostuksenkohteet käyvät yksiin omieni kanssa, ja joiden kanssa minulla siksi on hauskinta, eikä seurustelu tunnu työltä, on huomattavan pieni.
Ei sinun tarvitse puhuttavaa keksiä, jos olet aidosti kiinnostunut toisesta.
Niinno, en mä ole. Minä olen pääsääntöisesti kiinnostunut asioista, en ihmisistä.
En arvioi ihmisiä heidän sosioekonomisen statuksensa perustella. Enkä pukeutustyylin. Miksi tekisin niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä tulen toimeen kaikkien kanssa, mutta toki eri asioista puhutaan erityyppisten ja eritaustaisten ihmisten kanssa. Ei kannata yrittää jutella metsänhoidosta kaupunkilaissairaanhoitajan kanssa, eikä johtamisesta aulaemännän, tai sijoittamisesta toimeentulotukiasiakkaan kanssa. Ei myöskään kannata puhua koirista kissanrakastajalle, lapsista veloille eikä gaypridesta seurakuntasisarille. Minä kyllä löydän jotain puhuttavaa kenelle tahansa, mutta se joukko, joiden kiinnostuksenkohteet käyvät yksiin omieni kanssa, ja joiden kanssa minulla siksi on hauskinta, eikä seurustelu tunnu työltä, on huomattavan pieni.
Pointtihan nimenomaan on se, että jutellaan aina tilanteen mukaan ihmisiä kiinnostavista asioista. Tällöin pystytään laajentamaan omaa ymmärrystä ja näkökulmaa.
Tavallaan. Toisaalta mun elämässäni on rajallinen määrä aikaa ja haluan omistaa sitä niille asioille, joista olen jo kiinnostunut. Laajentaminen on vain lisästressiä ja sitä, ettei ehdi nauttia siitäkään, mitä jo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
spiral dynamics.
Täällä on selkeästi keltaisia kirjoittajia. Ne pystyy hyppäämään kaikille tasoille. Ne on kameleontteja.
alemmalle sosiaaliluokalle tyypillisempää alapää+kiroilu-tyyppistä jutustelua en jaksa kovin pitkään kuunnella. Jos keskustelu pysyy asiallisella tasolla niin sosiaaliluokalla ei ole merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en karsasta mitään yhteiskuntaluokkaa. Kaikkien kanssa voin ystävystyä ja harrastaa. Mutta on erittäin epätodennäköistä alkaisin deittailemaan muiden kuin keskiluokan yläpuolella olevien (jotuen siitä että kuulun ylempään luokkaan).
Vierailija kirjoitti:
En arvioi ihmisiä heidän sosioekonomisen statuksensa perustella. Enkä pukeutustyylin. Miksi tekisin niin?
Kyllä minä ne näen ja tiedän, mutta se ei estä puhumasta ihmisille ihmisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten vastaisin ihmisten kuullen, ts. miten minut on opetettu vastaamaan:
Viihdyn mielelläni niissä kaveriporukoissa, jotka muodostuvat luonnostaan, esimerkiksi samanlaisten mielenkiinnonkohteiden ympärille. Ihmisillä on erilaisia taustoja ja ne ovat elämää rikastuttava asia. Mehän olemme samassa veneessä.
Mitä sitten käytännössä:
Lähes kaikki ystävä-/tuttavapiiristä yliopistokoulutettuja ja kohtuullisen hyvin tienaavia, itseasiassa useampi taitaa väitellyt tohtoriksi kuin käynyt AMK:n tai ammattikoulun. Eli melko huomattavaa segregaatiota. Kyseessä ei ole niinkään tietoinen valinta kuin se, että eri ammatilliset reitit vievät ihmisen helposti erilaisiin ympyröihin. Oma perhetaustani on melko tyypillinen ylemmän keskiluokan tausta: varakkaat ylemmän korkeakoulututkinnon käyneet vanhemmat, minä ja vaimoni olemme puolestaan tohtoreita (kaikilla oppiaineet "kovia").
Kyllä taustan alkaa näkemään iän myötä pienistä arvovalinnoista, esim. puheenaiheista, sisustuksesta, pukeutumisesta tai vapaa-ajan harrastuksista. Esimerkiksi melko varma ns. nousukkaan merkki on se, että puheet on suuret, päällä on viimeisintä huutoa ja alla tuliterä auto, mutta jo vaikenee puhe, kun tulee puhe lapsuuden lomamatkoista tai vaikkapa vaan "mitä sun vanhemmille kuuluu". Vieläpä niin, että nuo ulkoiset statussymbolit on valittu juuri siten, että kaikki varmasti ne tunnistaa, autossa pitää olla mersun merkki ja laukussa Vuittonin logo. Varakkaita ihmisiä on monenlaisia ja aika monilla ei kiinnosta ulkoiset asiat pätkääkään, mutta jos puhutaan sellaisista varakkaista ihmisista, joita ulkoinen habitus kiinnostaa, niin englantilaiset reunoskengät, mekaaninen perintökello tai hillityt perintökorut ovat kyllä paljon varmempi tapa tunnistaa kuin rantarolex.
Ja tässä en tarkoita missään nimessä sitä, että vähävarainen/matala koulutustausta olisi itsessään mikään häpeä (ei kukaan voi valita mihin perheeseen syntyy). Kummastelen vaan sitä, miten jotkut, etenkin nousukkaat, häpeävät perhetaustaansa ja yrittävät sitä kaikin puolin piilotella.
Ei minunkaan perhetaustassa tarvitse mennä kuin isovanhempiin asti niin eipä ole enää korkeakoulusta tai muutakaan statusta. Olen heistä aivan yhtä ylpeä kuin niistä sukulaisistani, joilla on ollut motivaatiota, lahjoja ja ennen kaikkea mahdollisuus opiskella ja hankkia hyvä toimeentulo.
Mietin jonkun aikaa, ennen kun sain kiinni siitä, mikä mua tässä viestissä jäi hämäämään. Varmaankin se, että (ilmeisestä syystä kuten se, keiden kanssa luonnostaan viettää aikaa) tekstistäsi puuttuu kokonaan ulottuvuus, josta itse olen kiinnostunut: se, millainen ajattelija ihminen on, miten hänen kanssaan voi keskustella jne. Olen itse perheestä, jossa tulotaso oli alhainen, mutta vanhemmat olivat erittäin hereillä yhteiskunnallisissa asioissa. Meillä luettiin paljon ja keskusteltiin monipuolisesti siitä asti, kun olin pieni.
Olen nykyisin keskituloinen ja elän ihan mukavaa elämää. Arvostan aineettomia asioita aineellisten edelle, enkä häpeä myöntää, että elän vaatimattomasti (en tuo sitä esiinkään toisaalta).
Se, mikä jäi häiritsemään tekstissäsi, oli sokea piste kaltaisilleni. Meitä ensimmäisen sukupolven luokkanousijoita on myös, joille materia ei sinänsä merkitse mitään eikä se ole koskaan kiinnostanut. Ja tosiaan pienituloiset duunarit voivat olla tosi sivistyneitä.
Ymmärrän hyvin, että jos näkee hyvin kapealta sektorilta ihmisiä koulutuksen ja elämäntyylin osalta, voi syntyä mielikuva, että luokat, arvot ja asenteet olisivat linjassa kuvaamallasi tavalla. Todellisuus on onneksi paljon kiinnostavampi. :) Ilokseni tunnen ihmisiä äärimmäisen erilaisilla koulutustaustoilla ja elämänhistorioilla, niin en ole päässyt kovin paljon elämään kuplassa.
Toivottavasti en kuulostanut moittivalta, enemmänkin tämä oli ääneen miettimistä. :)
Kerran juttelin sattumalta sähköpyörätuolilla kulkevan miehen kanssa. Rupesin vaan kiinnostuksesta juttelemaan ja opin paljon söhköpyörätuolien ominaisuuksista.
Nyt sohjokeleillä niiden kanssa ei käydä kaupassa, vaikka niihin onkin saatavissa talvirenkaat.
Jutelkaa kaikkien kanssa, niin opitte ymmärtämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten vastaisin ihmisten kuullen, ts. miten minut on opetettu vastaamaan:
Viihdyn mielelläni niissä kaveriporukoissa, jotka muodostuvat luonnostaan, esimerkiksi samanlaisten mielenkiinnonkohteiden ympärille. Ihmisillä on erilaisia taustoja ja ne ovat elämää rikastuttava asia. Mehän olemme samassa veneessä.
Mitä sitten käytännössä:
Lähes kaikki ystävä-/tuttavapiiristä yliopistokoulutettuja ja kohtuullisen hyvin tienaavia, itseasiassa useampi taitaa väitellyt tohtoriksi kuin käynyt AMK:n tai ammattikoulun. Eli melko huomattavaa segregaatiota. Kyseessä ei ole niinkään tietoinen valinta kuin se, että eri ammatilliset reitit vievät ihmisen helposti erilaisiin ympyröihin. Oma perhetaustani on melko tyypillinen ylemmän keskiluokan tausta: varakkaat ylemmän korkeakoulututkinnon käyneet vanhemmat, minä ja vaimoni olemme puolestaan tohtoreita (kaikilla oppiaineet "kovia").
Kyllä taustan alkaa näkemään iän myötä pienistä arvovalinnoista, esim. puheenaiheista, sisustuksesta, pukeutumisesta tai vapaa-ajan harrastuksista. Esimerkiksi melko varma ns. nousukkaan merkki on se, että puheet on suuret, päällä on viimeisintä huutoa ja alla tuliterä auto, mutta jo vaikenee puhe, kun tulee puhe lapsuuden lomamatkoista tai vaikkapa vaan "mitä sun vanhemmille kuuluu". Vieläpä niin, että nuo ulkoiset statussymbolit on valittu juuri siten, että kaikki varmasti ne tunnistaa, autossa pitää olla mersun merkki ja laukussa Vuittonin logo. Varakkaita ihmisiä on monenlaisia ja aika monilla ei kiinnosta ulkoiset asiat pätkääkään, mutta jos puhutaan sellaisista varakkaista ihmisista, joita ulkoinen habitus kiinnostaa, niin englantilaiset reunoskengät, mekaaninen perintökello tai hillityt perintökorut ovat kyllä paljon varmempi tapa tunnistaa kuin rantarolex.
Ja tässä en tarkoita missään nimessä sitä, että vähävarainen/matala koulutustausta olisi itsessään mikään häpeä (ei kukaan voi valita mihin perheeseen syntyy). Kummastelen vaan sitä, miten jotkut, etenkin nousukkaat, häpeävät perhetaustaansa ja yrittävät sitä kaikin puolin piilotella.
Ei minunkaan perhetaustassa tarvitse mennä kuin isovanhempiin asti niin eipä ole enää korkeakoulusta tai muutakaan statusta. Olen heistä aivan yhtä ylpeä kuin niistä sukulaisistani, joilla on ollut motivaatiota, lahjoja ja ennen kaikkea mahdollisuus opiskella ja hankkia hyvä toimeentulo.
Mietin jonkun aikaa, ennen kun sain kiinni siitä, mikä mua tässä viestissä jäi hämäämään. Varmaankin se, että (ilmeisestä syystä kuten se, keiden kanssa luonnostaan viettää aikaa) tekstistäsi puuttuu kokonaan ulottuvuus, josta itse olen kiinnostunut: se, millainen ajattelija ihminen on, miten hänen kanssaan voi keskustella jne. Olen itse perheestä, jossa tulotaso oli alhainen, mutta vanhemmat olivat erittäin hereillä yhteiskunnallisissa asioissa. Meillä luettiin paljon ja keskusteltiin monipuolisesti siitä asti, kun olin pieni.
Olen nykyisin keskituloinen ja elän ihan mukavaa elämää. Arvostan aineettomia asioita aineellisten edelle, enkä häpeä myöntää, että elän vaatimattomasti (en tuo sitä esiinkään toisaalta).
Se, mikä jäi häiritsemään tekstissäsi, oli sokea piste kaltaisilleni. Meitä ensimmäisen sukupolven luokkanousijoita on myös, joille materia ei sinänsä merkitse mitään eikä se ole koskaan kiinnostanut. Ja tosiaan pienituloiset duunarit voivat olla tosi sivistyneitä.
Ymmärrän hyvin, että jos näkee hyvin kapealta sektorilta ihmisiä koulutuksen ja elämäntyylin osalta, voi syntyä mielikuva, että luokat, arvot ja asenteet olisivat linjassa kuvaamallasi tavalla. Todellisuus on onneksi paljon kiinnostavampi. :) Ilokseni tunnen ihmisiä äärimmäisen erilaisilla koulutustaustoilla ja elämänhistorioilla, niin en ole päässyt kovin paljon elämään kuplassa.
Toivottavasti en kuulostanut moittivalta, enemmänkin tämä oli ääneen miettimistä. :)
Tämä vastaukseni siis molempiin viesteihisi.
Joo. Harvemmin niitä kiinnostaa minun juttuni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten vastaisin ihmisten kuullen, ts. miten minut on opetettu vastaamaan:
Viihdyn mielelläni niissä kaveriporukoissa, jotka muodostuvat luonnostaan, esimerkiksi samanlaisten mielenkiinnonkohteiden ympärille. Ihmisillä on erilaisia taustoja ja ne ovat elämää rikastuttava asia. Mehän olemme samassa veneessä.
Mitä sitten käytännössä:
Lähes kaikki ystävä-/tuttavapiiristä yliopistokoulutettuja ja kohtuullisen hyvin tienaavia, itseasiassa useampi taitaa väitellyt tohtoriksi kuin käynyt AMK:n tai ammattikoulun. Eli melko huomattavaa segregaatiota. Kyseessä ei ole niinkään tietoinen valinta kuin se, että eri ammatilliset reitit vievät ihmisen helposti erilaisiin ympyröihin. Oma perhetaustani on melko tyypillinen ylemmän keskiluokan tausta: varakkaat ylemmän korkeakoulututkinnon käyneet vanhemmat, minä ja vaimoni olemme puolestaan tohtoreita (kaikilla oppiaineet "kovia").
Kyllä taustan alkaa näkemään iän myötä pienistä arvovalinnoista, esim. puheenaiheista, sisustuksesta, pukeutumisesta tai vapaa-ajan harrastuksista. Esimerkiksi melko varma ns. nousukkaan merkki on se, että puheet on suuret, päällä on viimeisintä huutoa ja alla tuliterä auto, mutta jo vaikenee puhe, kun tulee puhe lapsuuden lomamatkoista tai vaikkapa vaan "mitä sun vanhemmille kuuluu". Vieläpä niin, että nuo ulkoiset statussymbolit on valittu juuri siten, että kaikki varmasti ne tunnistaa, autossa pitää olla mersun merkki ja laukussa Vuittonin logo. Varakkaita ihmisiä on monenlaisia ja aika monilla ei kiinnosta ulkoiset asiat pätkääkään, mutta jos puhutaan sellaisista varakkaista ihmisista, joita ulkoinen habitus kiinnostaa, niin englantilaiset reunoskengät, mekaaninen perintökello tai hillityt perintökorut ovat kyllä paljon varmempi tapa tunnistaa kuin rantarolex.
Ja tässä en tarkoita missään nimessä sitä, että vähävarainen/matala koulutustausta olisi itsessään mikään häpeä (ei kukaan voi valita mihin perheeseen syntyy). Kummastelen vaan sitä, miten jotkut, etenkin nousukkaat, häpeävät perhetaustaansa ja yrittävät sitä kaikin puolin piilotella.
Ei minunkaan perhetaustassa tarvitse mennä kuin isovanhempiin asti niin eipä ole enää korkeakoulusta tai muutakaan statusta. Olen heistä aivan yhtä ylpeä kuin niistä sukulaisistani, joilla on ollut motivaatiota, lahjoja ja ennen kaikkea mahdollisuus opiskella ja hankkia hyvä toimeentulo.
Mietin jonkun aikaa, ennen kun sain kiinni siitä, mikä mua tässä viestissä jäi hämäämään. Varmaankin se, että (ilmeisestä syystä kuten se, keiden kanssa luonnostaan viettää aikaa) tekstistäsi puuttuu kokonaan ulottuvuus, josta itse olen kiinnostunut: se, millainen ajattelija ihminen on, miten hänen kanssaan voi keskustella jne. Olen itse perheestä, jossa tulotaso oli alhainen, mutta vanhemmat olivat erittäin hereillä yhteiskunnallisissa asioissa. Meillä luettiin paljon ja keskusteltiin monipuolisesti siitä asti, kun olin pieni.
Olen nykyisin keskituloinen ja elän ihan mukavaa elämää. Arvostan aineettomia asioita aineellisten edelle, enkä häpeä myöntää, että elän vaatimattomasti (en tuo sitä esiinkään toisaalta).
Se, mikä jäi häiritsemään tekstissäsi, oli sokea piste kaltaisilleni. Meitä ensimmäisen sukupolven luokkanousijoita on myös, joille materia ei sinänsä merkitse mitään eikä se ole koskaan kiinnostanut. Ja tosiaan pienituloiset duunarit voivat olla tosi sivistyneitä.
Ymmärrän hyvin, että jos näkee hyvin kapealta sektorilta ihmisiä koulutuksen ja elämäntyylin osalta, voi syntyä mielikuva, että luokat, arvot ja asenteet olisivat linjassa kuvaamallasi tavalla. Todellisuus on onneksi paljon kiinnostavampi. :) Ilokseni tunnen ihmisiä äärimmäisen erilaisilla koulutustaustoilla ja elämänhistorioilla, niin en ole päässyt kovin paljon elämään kuplassa.
Toivottavasti en kuulostanut moittivalta, enemmänkin tämä oli ääneen miettimistä. :)
Tekstistäsi paistaa läpi, ettet aidosti pysty pääsemään kaikkien kanssa samalle tasolle.
Kuulun ylempään keskiluokkaan ja teen elämysmatkoja WT-väen räkälöihin. Viimeksi eräs kanta-asiakas ei päässyt sisään, koska sillä oli paskat housuissa.
Vierailija kirjoitti:
Miten vastaisin ihmisten kuullen, ts. miten minut on opetettu vastaamaan:
Viihdyn mielelläni niissä kaveriporukoissa, jotka muodostuvat luonnostaan, esimerkiksi samanlaisten mielenkiinnonkohteiden ympärille. Ihmisillä on erilaisia taustoja ja ne ovat elämää rikastuttava asia. Mehän olemme samassa veneessä.
Mitä sitten käytännössä:
Lähes kaikki ystävä-/tuttavapiiristä yliopistokoulutettuja ja kohtuullisen hyvin tienaavia, itseasiassa useampi taitaa väitellyt tohtoriksi kuin käynyt AMK:n tai ammattikoulun. Eli melko huomattavaa segregaatiota. Kyseessä ei ole niinkään tietoinen valinta kuin se, että eri ammatilliset reitit vievät ihmisen helposti erilaisiin ympyröihin. Oma perhetaustani on melko tyypillinen ylemmän keskiluokan tausta: varakkaat ylemmän korkeakoulututkinnon käyneet vanhemmat, minä ja vaimoni olemme puolestaan tohtoreita (kaikilla oppiaineet "kovia").
Kyllä taustan alkaa näkemään iän myötä pienistä arvovalinnoista, esim. puheenaiheista, sisustuksesta, pukeutumisesta tai vapaa-ajan harrastuksista. Esimerkiksi melko varma ns. nousukkaan merkki on se, että puheet on suuret, päällä on viimeisintä huutoa ja alla tuliterä auto, mutta jo vaikenee puhe, kun tulee puhe lapsuuden lomamatkoista tai vaikkapa vaan "mitä sun vanhemmille kuuluu". Vieläpä niin, että nuo ulkoiset statussymbolit on valittu juuri siten, että kaikki varmasti ne tunnistaa, autossa pitää olla mersun merkki ja laukussa Vuittonin logo. Varakkaita ihmisiä on monenlaisia ja aika monilla ei kiinnosta ulkoiset asiat pätkääkään, mutta jos puhutaan sellaisista varakkaista ihmisista, joita ulkoinen habitus kiinnostaa, niin englantilaiset reunoskengät, mekaaninen perintökello tai hillityt perintökorut ovat kyllä paljon varmempi tapa tunnistaa kuin rantarolex.
Mistä kaupasta ostit vanhempasi?
Kyllä vierastan. En voi sille mitään, ns. Wt on vaan niin eri maailmasta. Samoin moni duunari pilkkaa korkeasti koulutettuja, esim. eksäni haukkui minua kultalusikka suussa syntyneeksi ja etten tiedä oikeasta elämästä mitään. Tosi rasittavaa. Olen ihan tavallisesta, nippa nappa keskituloisesta akateemisesta perheestä kotoisin, ei meillä missään rahassa uitu.
Luokkayhteiskunta on luonnonmukainen järjestys, myös eläinyhteisöt ovat vahvasti hierarkkisia ja kaikenlainen wt-aines pysyy lestissään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten vastaisin ihmisten kuullen, ts. miten minut on opetettu vastaamaan:
Viihdyn mielelläni niissä kaveriporukoissa, jotka muodostuvat luonnostaan, esimerkiksi samanlaisten mielenkiinnonkohteiden ympärille. Ihmisillä on erilaisia taustoja ja ne ovat elämää rikastuttava asia. Mehän olemme samassa veneessä.
Mitä sitten käytännössä:
Lähes kaikki ystävä-/tuttavapiiristä yliopistokoulutettuja ja kohtuullisen hyvin tienaavia, itseasiassa useampi taitaa väitellyt tohtoriksi kuin käynyt AMK:n tai ammattikoulun. Eli melko huomattavaa segregaatiota. Kyseessä ei ole niinkään tietoinen valinta kuin se, että eri ammatilliset reitit vievät ihmisen helposti erilaisiin ympyröihin. Oma perhetaustani on melko tyypillinen ylemmän keskiluokan tausta: varakkaat ylemmän korkeakoulututkinnon käyneet vanhemmat, minä ja vaimoni olemme puolestaan tohtoreita (kaikilla oppiaineet "kovia").
Kyllä taustan alkaa näkemään iän myötä pienistä arvovalinnoista, esim. puheenaiheista, sisustuksesta, pukeutumisesta tai vapaa-ajan harrastuksista. Esimerkiksi melko varma ns. nousukkaan merkki on se, että puheet on suuret, päällä on viimeisintä huutoa ja alla tuliterä auto, mutta jo vaikenee puhe, kun tulee puhe lapsuuden lomamatkoista tai vaikkapa vaan "mitä sun vanhemmille kuuluu". Vieläpä niin, että nuo ulkoiset statussymbolit on valittu juuri siten, että kaikki varmasti ne tunnistaa, autossa pitää olla mersun merkki ja laukussa Vuittonin logo. Varakkaita ihmisiä on monenlaisia ja aika monilla ei kiinnosta ulkoiset asiat pätkääkään, mutta jos puhutaan sellaisista varakkaista ihmisista, joita ulkoinen habitus kiinnostaa, niin englantilaiset reunoskengät, mekaaninen perintökello tai hillityt perintökorut ovat kyllä paljon varmempi tapa tunnistaa kuin rantarolex.
Ja tässä en tarkoita missään nimessä sitä, että vähävarainen/matala koulutustausta olisi itsessään mikään häpeä (ei kukaan voi valita mihin perheeseen syntyy). Kummastelen vaan sitä, miten jotkut, etenkin nousukkaat, häpeävät perhetaustaansa ja yrittävät sitä kaikin puolin piilotella.
Ei minunkaan perhetaustassa tarvitse mennä kuin isovanhempiin asti niin eipä ole enää korkeakoulusta tai muutakaan statusta. Olen heistä aivan yhtä ylpeä kuin niistä sukulaisistani, joilla on ollut motivaatiota, lahjoja ja ennen kaikkea mahdollisuus opiskella ja hankkia hyvä toimeentulo.
Mietin jonkun aikaa, ennen kun sain kiinni siitä, mikä mua tässä viestissä jäi hämäämään. Varmaankin se, että (ilmeisestä syystä kuten se, keiden kanssa luonnostaan viettää aikaa) tekstistäsi puuttuu kokonaan ulottuvuus, josta itse olen kiinnostunut: se, millainen ajattelija ihminen on, miten hänen kanssaan voi keskustella jne. Olen itse perheestä, jossa tulotaso oli alhainen, mutta vanhemmat olivat erittäin hereillä yhteiskunnallisissa asioissa. Meillä luettiin paljon ja keskusteltiin monipuolisesti siitä asti, kun olin pieni.
Olen nykyisin keskituloinen ja elän ihan mukavaa elämää. Arvostan aineettomia asioita aineellisten edelle, enkä häpeä myöntää, että elän vaatimattomasti (en tuo sitä esiinkään toisaalta).
Se, mikä jäi häiritsemään tekstissäsi, oli sokea piste kaltaisilleni. Meitä ensimmäisen sukupolven luokkanousijoita on myös, joille materia ei sinänsä merkitse mitään eikä se ole koskaan kiinnostanut. Ja tosiaan pienituloiset duunarit voivat olla tosi sivistyneitä.
Ymmärrän hyvin, että jos näkee hyvin kapealta sektorilta ihmisiä koulutuksen ja elämäntyylin osalta, voi syntyä mielikuva, että luokat, arvot ja asenteet olisivat linjassa kuvaamallasi tavalla. Todellisuus on onneksi paljon kiinnostavampi. :) Ilokseni tunnen ihmisiä äärimmäisen erilaisilla koulutustaustoilla ja elämänhistorioilla, niin en ole päässyt kovin paljon elämään kuplassa.
Toivottavasti en kuulostanut moittivalta, enemmänkin tämä oli ääneen miettimistä. :)
Tekstistäsi paistaa läpi, ettet aidosti pysty pääsemään kaikkien kanssa samalle tasolle.
En varmasti pystykään, vaikka monien kanssa se onnistuukin. En tietenkään väittänyt, että olisin kenen vain kanssa "samalla tasolla", mitä se sinulle sitten merkitseekin. :)
Oikeasti on hienoa tulla duunariperheestä. Se on pääoma. Pystyt paremmin juttelemaan ihmisille oikealla tavalla. Tohtorisperheen vesa ei siihen pysty.