Lue keskustelun säännöt.
Vierastatteko ihmisiä, jotka kuuluvat eri yhteiskuntaluokkaan ja joilla on siksi ns. erilainen habitus?
15.02.2019 |
Tarkoitan esim. jos luotte uusia ihmissuhteita, deittailette, harrastatte jne.
Oletteko aina avoimia vai tunnetteko vierautta toisenlaisen habituksen omaavia ihmisiä kohtaan?
Kommentit (196)
kun on kykyä edes jotain sosiaalisuuteen viittaa eikä roiku perässä häiriköimässä (juoksee sitten kakarana muualle), kertoo paljon.
mikäli on jatkuva riidanhaluisuus/ töksis somesta liveksi ja äänekäs mielipide poikkeaa senhetkisistä "fiiliksistä", jurruttakoon jonkun muun kanssa ongelmistaan. se ei ole rakentavaa. tietenkin häiriintyneeseen kiusaamishaluun puututaan senmukaisella painolla.
on sitten "lakkaus" ongelmiaan suoltava, kuuluu samaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunnista ihmisten yhteiskuntaluokkia kovin helposti. Täällä ei edes ole yhteiskuntaluokkia jos ei räikeimpiä ääripäitä lasketa. Kaikilla meillä on sama tausta kun mennään pari sukupolvea taaksepäin. Esimerkiksi rikas voi olla pelkällä peruskoulupohjalla, jotkut tohtorit pienituloisia. Näin omassa suvussani. Sitten löytyy selkeitä wt-tapauksia ja loput siltä väliltä samoista esivanhemmista. Luonnontieteellisen ja humupuolen koulutetut meillä paskat nakkaavat rikkauden ulkoisista tunnusmerkeistä, yksi ajaa ruosteisella pyörällä ja dyykkivaatteissa, joidenkin isosta autosta voi huomata rahavarannot ja se kaikkein rikkain on se josta ette ikinä arvaisi.
Oma ystäväpiiri valikoituu yhteenkuuluvaisuuden tunteen ja yhteisten kiinnostuksen kohteiden mukaan ja siihen kuuluu kaikenlaista väkeä. En yritä päästä piireihin, mihin piireihin? Seurustelukumppanin valinnassa voisi vaikuttaa erilaiset poliittiset mielipiteet ja se, jos toinen kovin vierastaa tai säikähtää toisenlaista koulutusta (itselleni kelpaa amis, joista moni säikähtää akateemisuutta)
Olen ylä-luokkaan kuuluva akateeminen, olen naimisissa samaan luokkaan kuuluvan ihmisen kanssa. Kasvoin paikkakunnalla, jossa suurin osa oli duunareita, ja olin koko ajan koulukiusattu. Duunareiden ronski huumori, pillujutut ja vassarihommat eivät kiinnosta, kun ne eivät ole omia juttuja, ja tänä päivänä niillä ei tee mitään. Duunareilla on paljon kasaantuneita ongelmia itsensä ja ympäristön kanssa, he ovat istuneet vankilassa ja mielisairaaloissa.
Kyllä taustan alkaa näkemään iän myötä pienistä arvovalinnoista, esim. puheenaiheista, sisustuksesta, pukeutumisesta tai vapaa-ajan harrastuksista.
Minusta taas sitä ei näe. Lainaamani tohtorismiehen kirjoitus on siitä hyvä esimerkki. Samat puheenaiheet vauva-palstalla ja siellä hengailu tuntuu toistuvan läpi yhteiskuntaluokkien. Koulutus ei lisää suvaitsevaisuutta tai viisautta, ja ihminen on sama taustasta ja koulutuksesta huolimatta.
Juttelen pultsareille, sorvareille ja toimareille mukavia.
Kaikkien kanssa tulen toimeen ja olen jopa saanut kiitosta siitä, että minä olen ainoa niistä ”herroista”, joka aina tervehtii, juttelee ja tuntee ihmiset nimeltä. (Tiedän kyllä vaimon ja lastenkin nimet)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu persoonastaaa, ei ihonväristä.
Vierailija kirjoitti:
Miten vastaisin ihmisten kuullen, ts. miten minut on opetettu vastaamaan:
Viihdyn mielelläni niissä kaveriporukoissa, jotka muodostuvat luonnostaan, esimerkiksi samanlaisten mielenkiinnonkohteiden ympärille. Ihmisillä on erilaisia taustoja ja ne ovat elämää rikastuttava asia. Mehän olemme samassa veneessä.
Mitä sitten käytännössä:
Lähes kaikki ystävä-/tuttavapiiristä yliopistokoulutettuja ja kohtuullisen hyvin tienaavia, itseasiassa useampi taitaa väitellyt tohtoriksi kuin käynyt AMK:n tai ammattikoulun. Eli melko huomattavaa segregaatiota. Kyseessä ei ole niinkään tietoinen valinta kuin se, että eri ammatilliset reitit vievät ihmisen helposti erilaisiin ympyröihin. Oma perhetaustani on melko tyypillinen ylemmän keskiluokan tausta: varakkaat ylemmän korkeakoulututkinnon käyneet vanhemmat, minä ja vaimoni olemme puolestaan tohtoreita (kaikilla oppiaineet "kovia").
Kyllä taustan alkaa näkemään iän myötä pienistä arvovalinnoista, esim. puheenaiheista, sisustuksesta, pukeutumisesta tai vapaa-ajan harrastuksista. Esimerkiksi melko varma ns. nousukkaan merkki on se, että puheet on suuret, päällä on viimeisintä huutoa ja alla tuliterä auto, mutta jo vaikenee puhe, kun tulee puhe lapsuuden lomamatkoista tai vaikkapa vaan "mitä sun vanhemmille kuuluu". Vieläpä niin, että nuo ulkoiset statussymbolit on valittu juuri siten, että kaikki varmasti ne tunnistaa, autossa pitää olla mersun merkki ja laukussa Vuittonin logo. Varakkaita ihmisiä on monenlaisia ja aika monilla ei kiinnosta ulkoiset asiat pätkääkään, mutta jos puhutaan sellaisista varakkaista ihmisista, joita ulkoinen habitus kiinnostaa, niin englantilaiset reunoskengät, mekaaninen perintökello tai hillityt perintökorut ovat kyllä paljon varmempi tapa tunnistaa kuin rantarolex.
Olen itse ylemmän keskiluokan (varat, koulutus) akateemisesta kodista, eikä meillä ollut mitään ulkomaan lomamatkoja tai perintökelloja. Purkkareilla ja perintökelloilla rehvastelijoita ei katsottu hyvällä:). Sisustusta oli kyllä viimeisen päälle, mutta se valittiin sen mukaan mikä sattui omaa silmää miellyttämään vaikka se oli tuohon aikaan aivan out - ja nyt in, ja koska asia kiinnosti eikä periaatteena ollut "nyt hankitaan sellaista mitä ei varmasti ole ylempikeskiluokkawannabeilla".
Eli jos yrittää sisustuksellaan, elämäntavallaan, autoillaan, harrastuksillaan ja millä vaan erottautua tai kuulua johonkin on se jotenkin säälittävää oli sitten kyseessä hillitty yläkeskiluokkaisuus tai kiipiminen. Tai alakeskiluokkaisuus tai mikä vaan. Sori.
Voin itse mennä katsomaan jotain artistia räkälään koska sattuu nyt vaan kiinnostamaan, en mieti mitä nyt tästä tuokin projektipäällikkötuttava ajattelee, ai kauheaa. Kotona on pieruverkkarit päällä, katson telkkarista soopaa ja luen samalla kielitiedettä. Tiedän kuka olen eikä minun tarvitse koko ajan miettiä sitä. Tehkää ihmiset asioita jotka kiinnostavat! Se on totta, monesti tulee vain tehtyä sitä jota ympärillä olevat ihmiset tekevät - sukupuolikin vaikuttaa. Ei siinä mitään. .Kaverit tai mies harrastaa jotain niin tuleepa nyt sitten osallistuttua tuohonkin joskus. Joku käy jääkiekko-ottelussa koska pojatkin menevät ja sitten syödään nakkeja mukista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pultsareiden kanssa on oikeasti hauskaa jutella. On jotenkin mielenkiintoista seurata niiden näkökulmia ja ajatuksia. Siinä on jotain virkistävää.
Olin nuorena au pairina Englannissa. Naapuri esitteli minulle uuden "ystävän" eli naisen, joka toimi lastenhoitajana. Minä luin todella paljon, pidin puistoista, museoista ja taiteesta ja nainen, johon naapuri minut tutustutti hoiti pieniä lapsia ja piti leipomisesta. Meillä ei ollut yhtään mitään yhteistä.
Ihmisen taustalla ei välttämättä ole merkitystä, mutta kiinnostuksen kohteilla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveyskuntoutujilla ja joillain boheemeilla on erilainen habitus. Ei liity ihmisen koulutukseen mitenkään.
Olen joskus käynyt vieraana mielisairaalassa. Itselleni tuli siellä outo olo. Uskon teoriaan, jonka mukaan mielisairaus on tarttuvaa. Monesti lääkärit, jotka hoitavat mielisairaita ovat todella outoja.
Vierailija kirjoitti:
Olen duunariperheestä, mutta yliopistot käynyt ja tutkimushommissa. Tykkään pyöriä ihan kaikenlaisissa porukoissa, mutta ärsyttää kun moni duunari, ilmeisesti alemmuudentunteesta kyräilee ja vinoilee ja sitten kun kuulee että isäni ja äitini ovat siivoja ja talkkari, niin ovat heti paljon mukavampia. Illan päätteeksi tulee jotain "sä ootki ihan hyvä tyyppi" -höpinää.
Oma perhe oli niin kaukana tuollaisesta epävarmuuden eetoksesta. Telkkarista katottiin dokkarit ja ihmeteltiin maailman menoa, politiikkaa ja tiedettä. Vasta aikuisena tajunnut, miten mielettömän hyvällä itsetunnolla varustetut vanhemmat minulla on ollut. Ei ole tarvinnut kuunnella alemmuundentuntoista "kaiken maailman professorit jotka ei osaa oikeita töitä" höpinää. Kiitos <3
Tämä oli hyvä! Pitääkö sitä kotitaustaa aina korostaa, otetaan ihmiset ihmisinä ja asiat asioina. Sivistys ei vaadi rahaa. T. se akateeminen joka on aina saanut kuulla "hyvähän sulla on kun teillä on sitä ja tätä". Mm. alkoholismia ja mt-ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli jos yrittää sisustuksellaan, elämäntavallaan, autoillaan, harrastuksillaan ja millä vaan erottautua tai kuulua johonkin on se jotenkin säälittävää oli sitten kyseessä hillitty yläkeskiluokkaisuus tai kiipiminen. Tai alakeskiluokkaisuus tai mikä vaan. Sori.
Tehkää ihmiset asioita jotka kiinnostavat!
Oot muuten aika tuomitseva, etkä ota huomioon sitä että joitain ihmisiä saattaa nimenpmaan kiinnostaa joukkoon kuuluminen ja oman identiteetin analyysi.
Minusta sen enempää erottautumisessa kuin kiinnittymisessäkään ei ole mitään noloa tai säälittävää. Yksilön kannalta sen sijaan on harmillista se, jos hän haluaisi kuulua johonkin tai erottautua jostain, muttei pysty tai osaa tai uskalla, vaikka haluaisi. Ei säälittävää, mutta harmillista, koska siitähän seuraa kauhea turhautuminen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä taustan alkaa näkemään iän myötä pienistä arvovalinnoista, esim. puheenaiheista, sisustuksesta, pukeutumisesta tai vapaa-ajan harrastuksista.
Minusta taas sitä ei näe. Lainaamani tohtorismiehen kirjoitus on siitä hyvä esimerkki. Samat puheenaiheet vauva-palstalla ja siellä hengailu tuntuu toistuvan läpi yhteiskuntaluokkien. Koulutus ei lisää suvaitsevaisuutta tai viisautta, ja ihminen on sama taustasta ja koulutuksesta huolimatta.
Mitä tarkoitat "ihminen on sama taustasta ja koulutuksesta huolimatta"? Meinaatko ihan tosissaan, ettei ihmisen taitoihin, sosiaaliseen käytökseen ym. muka vaikuta se, ryyppääkö koko aikuisikänsä sossun tuilla? Vai puhutko ns. "ihmisarvosta"?. Ihmisarvo on luonnollisesti jokaisella, jonka vuoksi määreen "ihmisarvo" ainoa järjellinen käyttötarkoitus on se, jos halutaan erottaa ihmisiä jostain eläinlajeista tai kasveista (joilla em. ihmisarvoa ei ole). Vähän kuin joku toteaisi palkoista keskusteltaessa, että onhan ne numerot 1-10 kokonaislukuja. Mitä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavapiiriini kuuluu työttömiä, työkyvyttömiä, siivoojista, vastaanottokeskusten työntekijöitä, insinöörejä, ekonomeja, aatelisia, julkisuuden henkilöitä, johtajia, poliitikkoja ja tunnen pari pultsaria nimeltä ja tiedän, mitä heille kuuluu.
Eilen olin juhlissa frakissa.
Kyllä minä tulen toimeen kaikkien kanssa, mutta toki eri asioista puhutaan erityyppisten ja eritaustaisten ihmisten kanssa. Ei kannata yrittää jutella metsänhoidosta kaupunkilaissairaanhoitajan kanssa, eikä johtamisesta aulaemännän, tai sijoittamisesta toimeentulotukiasiakkaan kanssa. Ei myöskään kannata puhua koirista kissanrakastajalle, lapsista veloille eikä gaypridesta seurakuntasisarille. Minä kyllä löydän jotain puhuttavaa kenelle tahansa, mutta se joukko, joiden kiinnostuksenkohteet käyvät yksiin omieni kanssa, ja joiden kanssa minulla siksi on hauskinta, eikä seurustelu tunnu työltä, on huomattavan pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten vastaisin ihmisten kuullen, ts. miten minut on opetettu vastaamaan:
Viihdyn mielelläni niissä kaveriporukoissa, jotka muodostuvat luonnostaan, esimerkiksi samanlaisten mielenkiinnonkohteiden ympärille. Ihmisillä on erilaisia taustoja ja ne ovat elämää rikastuttava asia. Mehän olemme samassa veneessä.
Mitä sitten käytännössä:
Lähes kaikki ystävä-/tuttavapiiristä yliopistokoulutettuja ja kohtuullisen hyvin tienaavia, itseasiassa useampi taitaa väitellyt tohtoriksi kuin käynyt AMK:n tai ammattikoulun. Eli melko huomattavaa segregaatiota. Kyseessä ei ole niinkään tietoinen valinta kuin se, että eri ammatilliset reitit vievät ihmisen helposti erilaisiin ympyröihin. Oma perhetaustani on melko tyypillinen ylemmän keskiluokan tausta: varakkaat ylemmän korkeakoulututkinnon käyneet vanhemmat, minä ja vaimoni olemme puolestaan tohtoreita (kaikilla oppiaineet "kovia").
Kyllä taustan alkaa näkemään iän myötä pienistä arvovalinnoista, esim. puheenaiheista, sisustuksesta, pukeutumisesta tai vapaa-ajan harrastuksista. Esimerkiksi melko varma ns. nousukkaan merkki on se, että puheet on suuret, päällä on viimeisintä huutoa ja alla tuliterä auto, mutta jo vaikenee puhe, kun tulee puhe lapsuuden lomamatkoista tai vaikkapa vaan "mitä sun vanhemmille kuuluu". Vieläpä niin, että nuo ulkoiset statussymbolit on valittu juuri siten, että kaikki varmasti ne tunnistaa, autossa pitää olla mersun merkki ja laukussa Vuittonin logo. Varakkaita ihmisiä on monenlaisia ja aika monilla ei kiinnosta ulkoiset asiat pätkääkään, mutta jos puhutaan sellaisista varakkaista ihmisista, joita ulkoinen habitus kiinnostaa, niin englantilaiset reunoskengät, mekaaninen perintökello tai hillityt perintökorut ovat kyllä paljon varmempi tapa tunnistaa kuin rantarolex.
Olen itse ylemmän keskiluokan (varat, koulutus) akateemisesta kodista, eikä meillä ollut mitään ulkomaan lomamatkoja tai perintökelloja. Purkkareilla ja perintökelloilla rehvastelijoita ei katsottu hyvällä:). Sisustusta oli kyllä viimeisen päälle, mutta se valittiin sen mukaan mikä sattui omaa silmää miellyttämään vaikka se oli tuohon aikaan aivan out - ja nyt in, ja koska asia kiinnosti eikä periaatteena ollut "nyt hankitaan sellaista mitä ei varmasti ole ylempikeskiluokkawannabeilla".
Eli jos yrittää sisustuksellaan, elämäntavallaan, autoillaan, harrastuksillaan ja millä vaan erottautua tai kuulua johonkin on se jotenkin säälittävää oli sitten kyseessä hillitty yläkeskiluokkaisuus tai kiipiminen. Tai alakeskiluokkaisuus tai mikä vaan. Sori.
Voin itse mennä katsomaan jotain artistia räkälään koska sattuu nyt vaan kiinnostamaan, en mieti mitä nyt tästä tuokin projektipäällikkötuttava ajattelee, ai kauheaa. Kotona on pieruverkkarit päällä, katson telkkarista soopaa ja luen samalla kielitiedettä. Tiedän kuka olen eikä minun tarvitse koko ajan miettiä sitä. Tehkää ihmiset asioita jotka kiinnostavat! Se on totta, monesti tulee vain tehtyä sitä jota ympärillä olevat ihmiset tekevät - sukupuolikin vaikuttaa. Ei siinä mitään. .Kaverit tai mies harrastaa jotain niin tuleepa nyt sitten osallistuttua tuohonkin joskus. Joku käy jääkiekko-ottelussa koska pojatkin menevät ja sitten syödään nakkeja mukista.
Pointtini oli juurikin se, ettei niillä lomamatkoilla tai perintökelloilla leuhoteta, vaan ne vaan "on". Viihdyn itsekin yhtä lailla niin lähiöpubissa kuin oopperassa enkä häpeä kumpaakaan.
Totesin vain yllä miten olen huomannut nousukkaiden toimivan, älä ammu viestintuojaa :)
Se mitä vierastan on tuo nousukkaille yleinen perhetaustan peittely ja/tai halveksuminen. Ola perhe on aina oma perhe oli lähtökohdat mitkä tahansa. Joku sovinto pitää ihmisellä olla taustansa kanssa, jos haluaa olla jotensakin tasapainoinen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä tulen toimeen kaikkien kanssa, mutta toki eri asioista puhutaan erityyppisten ja eritaustaisten ihmisten kanssa. Ei kannata yrittää jutella metsänhoidosta kaupunkilaissairaanhoitajan kanssa, eikä johtamisesta aulaemännän, tai sijoittamisesta toimeentulotukiasiakkaan kanssa. Ei myöskään kannata puhua koirista kissanrakastajalle, lapsista veloille eikä gaypridesta seurakuntasisarille. Minä kyllä löydän jotain puhuttavaa kenelle tahansa, mutta se joukko, joiden kiinnostuksenkohteet käyvät yksiin omieni kanssa, ja joiden kanssa minulla siksi on hauskinta, eikä seurustelu tunnu työltä, on huomattavan pieni.
Pointtihan nimenomaan on se, että jutellaan aina tilanteen mukaan ihmisiä kiinnostavista asioista. Tällöin pystytään laajentamaan omaa ymmärrystä ja näkökulmaa.
Vierailija kirjoitti:
Luonnontieteellisen ja humupuolen koulutetut meillä paskat nakkaavat rikkauden ulkoisista tunnusmerkeistä, yksi ajaa ruosteisella pyörällä ja dyykkivaatteissa
Tulee mieleen sananparsi "tehdä välttämättömyydestä hyve"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnontieteellisen ja humupuolen koulutetut meillä paskat nakkaavat rikkauden ulkoisista tunnusmerkeistä, yksi ajaa ruosteisella pyörällä ja dyykkivaatteissa
Tulee mieleen sananparsi "tehdä välttämättömyydestä hyve"
Ei me kaikki olla köyhiä. Hiiteen stereotypiat.
13, duunari, FM, downshiftaaja, hippi
Ja tässä en tarkoita missään nimessä sitä, että vähävarainen/matala koulutustausta olisi itsessään mikään häpeä (ei kukaan voi valita mihin perheeseen syntyy). Kummastelen vaan sitä, miten jotkut, etenkin nousukkaat, häpeävät perhetaustaansa ja yrittävät sitä kaikin puolin piilotella.
Ei minunkaan perhetaustassa tarvitse mennä kuin isovanhempiin asti niin eipä ole enää korkeakoulusta tai muutakaan statusta. Olen heistä aivan yhtä ylpeä kuin niistä sukulaisistani, joilla on ollut motivaatiota, lahjoja ja ennen kaikkea mahdollisuus opiskella ja hankkia hyvä toimeentulo.