Vierastatteko ihmisiä, jotka kuuluvat eri yhteiskuntaluokkaan ja joilla on siksi ns. erilainen habitus?

Kyllä.

Minulla on duunaritausta ja olen akateemisesti kouluttautunut. Huomaan vierastavani huomattavasti porvarillisemman taustan omaavia, joissa hyväosaisuus on kulkenut vuosia ja jotka eivät tavallaan huomaa hyväosaisuuttaan. Usein tällaiset ovat enemmän tai vähemmän oikealla ja konservatiiveja myös. Ammatiltaan juristia, KTM tms. Usein tällaiset saattavat myös tuoda esiin omaa statustaan ja se ei herätä mielenkiintoani.

 Mutta toisaalta vierastan myös näköalatonta duunarielämää.

Yritän aina kuitenkin ensin jutella ihmisten kanssa muuten kuin tentata heitä koulutuksista ja työstä, enkä lähteä liikkeelle stereotypiasta, että en voisi kiinnostua jostakusta, jolla on tietty koulutus.

En oikein jaksa akateemisia tuttujani. Eivät oikein hyväksy sitä, että alemman keskiluokan ammatilla ja sijoittamisella on onnistunut tekemään selvästi enempi rahaa kuin se stereotyyppinen akateeminen menestyjä. Pankissa sentään tykkäävät musta, vaikka olisi millaiset työvaatteet niskassa.

Vierailija kirjoitti:

Mistä Ap on saanut päähäsi että luokka määrittelisi habituksen? 

Ei ehkä liity tähän kysymykseen sitten mitenkään, mutta vierastan itse vain nousukkaita, joille raha merkitsee sivistystä enemmän, ja jotka korostavat rahaa joka käänteessä. Pidän sitä vastenmielisenä.

Pidän vastenmielisenä koko luokkajakoa mutta myönnän, että hallituksen toimet ovat jakaneet Suomen köyhiin ja rikkaisiin, mikä edesauttaa näiden rahaihmisten nousua "valtaapitäväksi luokaksi" jolla on hämmästyttävän huonot arvot ja vain ohut yleissivistys ja tavat. 

Jos tässä maassa jotain pitäisi luokkajaon nimissä ajatella, se asia olisi heikoimmista huolen pitäminen. Se määrittelee Suomen tien tästä eteenpäin. 

Aina jonkun pitää tulla luokkakeskusteluihin esittämään, että "ei Suomessa ole yhteiskuntaluokkia" ja tärkeintä on sydämen sivistys. *huoh*

Mikä ihmeen habitus? Kielitoimiston sanakirjan muaan habitus = hahmo, olemus, ulkomuoto, (ruumiin)rakenne. Riippuuko se yhteiskuntaluokasta? Tarkoittaako ap pukeutumista vai mitä? Lihavuutta / laihuutta? Itse kuulunen koulutuksen ja varallisuuden puolesta ylempään keskiluokkaan, mutta pukeudun kohtalaisen huolimattomasti enkä meikkaa. Onko ulkoiseen olemukseen panostaminen teidän mielestä ylä-, keski- vai alaluokkaista?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Se on ihan tuttu ilmiö myös eläinmaailmassa. Älä hengaa heikomman kanssa, heikko laskee ryhmän vahvuutta ja kiinnostavuutta.

Sorry

Tai saa sen oman keskinkertaisuutensa näyttämään siinä porukassa paremmalta.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen habitus? Kielitoimiston sanakirjan muaan habitus = hahmo, olemus, ulkomuoto, (ruumiin)rakenne. Riippuuko se yhteiskuntaluokasta? Tarkoittaako ap pukeutumista vai mitä? Lihavuutta / laihuutta? Itse kuulunen koulutuksen ja varallisuuden puolesta ylempään keskiluokkaan, mutta pukeudun kohtalaisen huolimattomasti enkä meikkaa. Onko ulkoiseen olemukseen panostaminen teidän mielestä ylä-, keski- vai alaluokkaista?

Sinä se et ole Bourdieutäsi lukenut, joten tuskin olet ylempää keskiluokkaa.

Suorat housut, kauluspaidat, preppytyyli karkoittaa minut.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen habitus? Kielitoimiston sanakirjan muaan habitus = hahmo, olemus, ulkomuoto, (ruumiin)rakenne. Riippuuko se yhteiskuntaluokasta? Tarkoittaako ap pukeutumista vai mitä? Lihavuutta / laihuutta? Itse kuulunen koulutuksen ja varallisuuden puolesta ylempään keskiluokkaan, mutta pukeudun kohtalaisen huolimattomasti enkä meikkaa. Onko ulkoiseen olemukseen panostaminen teidän mielestä ylä-, keski- vai alaluokkaista?

Kyse on tavasta, jolla panostaa ulkoiseen olemukseen, ei siitä, panostaako.

Suomessa on monta tapaa olla keskiluokkainen, sen vuoksi ei ole absoluuttisia tunnusmerkkejä.

Kyllä viihdyn parhaiten sellaisessa seurassa, joka on saman tyylistä. Samantyylistä siis sekä ulkonäöltä että juttujen perusteella, hyvin usein nämä kulkevatkin käsi kädessä.

En tietoisesti valikoi seuraani, mutta ujostelen kovin erilaisten seurassa enkä uskalla itse ottaa heihin kontaktia. Toki juttelen sitten jos toinen puoli tekee aloitteen.

En  välitä deittieni historiasta ja siten olen deitannut paljon naisia eri yhteiskuntaluokista ja maista.  Jatko onkin sujunut siten heikommin, monella naisella on huono pitkä miessuhde takana ja ovat mielummin ilman. Itsetunto-ongelmia on monella myös.

Minä en jaottele ihmisiä mihinkään luokkakategorioihin, enkä edes tiedä, miten tuollainen jaottelu onnistuisi. En tiedä kavereideni varallisuutta tai koulutusta niin tarkkaan. Eivät ne kiinnosta minua. Enemmän kiinnostaa hyvä keskustelu tai mielenkiintoinen tekeminen.

Miten vastaisin ihmisten kuullen, ts. miten minut on opetettu vastaamaan:

Viihdyn mielelläni niissä kaveriporukoissa, jotka muodostuvat luonnostaan, esimerkiksi samanlaisten mielenkiinnonkohteiden ympärille. Ihmisillä on erilaisia taustoja ja ne ovat  elämää rikastuttava asia. Mehän olemme samassa veneessä.

Mitä sitten käytännössä:

Lähes kaikki ystävä-/tuttavapiiristä yliopistokoulutettuja ja kohtuullisen hyvin tienaavia, itseasiassa useampi taitaa väitellyt tohtoriksi kuin käynyt AMK:n tai ammattikoulun. Eli melko huomattavaa segregaatiota. Kyseessä ei ole niinkään tietoinen valinta kuin se, että eri ammatilliset reitit vievät ihmisen helposti erilaisiin ympyröihin. Oma perhetaustani on melko tyypillinen ylemmän keskiluokan tausta: varakkaat ylemmän korkeakoulututkinnon käyneet vanhemmat, minä ja vaimoni olemme puolestaan tohtoreita (kaikilla oppiaineet "kovia").

Kyllä taustan alkaa näkemään iän myötä pienistä arvovalinnoista, esim. puheenaiheista, sisustuksesta, pukeutumisesta tai vapaa-ajan harrastuksista. Esimerkiksi melko varma ns. nousukkaan merkki on se, että puheet on suuret, päällä on viimeisintä huutoa ja alla tuliterä auto, mutta jo vaikenee puhe, kun tulee puhe lapsuuden lomamatkoista tai vaikkapa vaan "mitä sun vanhemmille kuuluu". Vieläpä niin, että nuo ulkoiset statussymbolit on valittu juuri siten, että kaikki varmasti ne tunnistaa, autossa pitää olla mersun merkki ja laukussa Vuittonin logo. Varakkaita ihmisiä on monenlaisia ja aika monilla ei kiinnosta ulkoiset asiat pätkääkään, mutta jos puhutaan sellaisista varakkaista ihmisista, joita ulkoinen habitus kiinnostaa, niin englantilaiset reunoskengät, mekaaninen perintökello tai hillityt perintökorut ovat kyllä paljon varmempi tapa tunnistaa kuin rantarolex.

Olen alemmasta keskiluokasta lähtöisi ja sellaiseksi tunnen itseni edelleen. Vierasta sekä alhaisen koulutustason edustajia sekä yläluokkalaisia korkeakulttuurin edustajia. Parhaiten viihdyn samanlaisesta taustasta tulevien, kuitenkin kohtuullisen hyvin koulutettujen ihmisten kanssa, jotka osaavat keskustella muustakin kuin autonromuista ja ryyppyreissuista.

Pysyn kaukana wt-ihmisistä.

Olen duunariperheestä, mutta yliopistot käynyt ja tutkimushommissa. Tykkään pyöriä ihan kaikenlaisissa porukoissa, mutta ärsyttää kun moni duunari, ilmeisesti alemmuudentunteesta kyräilee ja vinoilee ja sitten kun kuulee että isäni ja äitini ovat siivoja ja talkkari, niin ovat heti paljon mukavampia. Illan päätteeksi tulee jotain "sä ootki ihan hyvä tyyppi" -höpinää.

Oma perhe oli niin kaukana tuollaisesta epävarmuuden eetoksesta. Telkkarista katottiin dokkarit ja ihmeteltiin maailman menoa, politiikkaa ja tiedettä. Vasta aikuisena tajunnut, miten mielettömän hyvällä itsetunnolla varustetut vanhemmat minulla on ollut. Ei ole tarvinnut kuunnella alemmuundentuntoista "kaiken maailman professorit jotka ei osaa oikeita töitä" höpinää. Kiitos <3

Mielenterveyskuntoutujilla ja joillain boheemeilla on erilainen habitus. Ei liity ihmisen koulutukseen mitenkään.

Sairaalassa töissä huomaa nailääkäreissä sen duunareiden vierastamisen.Onneksi on ulkomaalaisia lääkäreitä,joiden kanssa asiat sujuu.

juu, luokkasotaa hokevat takkutukat vasemmistolaiset ja anarkistit jäävät huomiotta.

Vierailija kirjoitti:

Olen duunariperheestä, mutta yliopistot käynyt ja tutkimushommissa. Tykkään pyöriä ihan kaikenlaisissa porukoissa, mutta ärsyttää kun moni duunari, ilmeisesti alemmuudentunteesta kyräilee ja vinoilee ja sitten kun kuulee että isäni ja äitini ovat siivoja ja talkkari, niin ovat heti paljon mukavampia. Illan päätteeksi tulee jotain "sä ootki ihan hyvä tyyppi" -höpinää.

Oma perhe oli niin kaukana tuollaisesta epävarmuuden eetoksesta. Telkkarista katottiin dokkarit ja ihmeteltiin maailman menoa, politiikkaa ja tiedettä. Vasta aikuisena tajunnut, miten mielettömän hyvällä itsetunnolla varustetut vanhemmat minulla on ollut. Ei ole tarvinnut kuunnella alemmuundentuntoista "kaiken maailman professorit jotka ei osaa oikeita töitä" höpinää. Kiitos <3

Koen myös olevani kulttuurikodista,vaikka vanhemmat oli tosi vähävaraisia,kouluttamattomia duunareita syrjäkylillä.Fiksuja,paljon lukevia ihmisiä silti.Paljon on myös merkinnyt se,että vanhemmat olivat kannustavia ja meille lapsille on selvää,että ollaan toivottuja ja haluttuja lapsia vanhemmillamme.Kaikki lapset käytiin yliopisto ja otettiin jonkilainen sosio-ekonominen loikka.

Ei ole anteeksipyytelevä olo missään seurassa eikä tarvetta perseennuolentaan.

Aloin oikein miettiä mihin luokkaan itse kuulun. Duunari taidan olla mutta se ei tarkoita että viihtyisin vain kaltaisieni seurassa. Asun pienellä paikkakunnalla ja täällä ehkä erot eivät näy niin selvästi. Yhteisissä jutuissa häärää kaikki luokat ja kaikki myös tuntevat toisensa.

Luokkaerot tuli ehkä selvemmin esiin kun kylän keskeinen kahvila-ravintola jossa viihtyivät kaikki vauvasta vaariin vaihtoi omistajaa. Uudella omistajalla oli ehkä tietynlainen maine ihmisten silmissä ja paikka kyllä selvästi muuttui hänen näköisekseen, siellä alkoi käydä tietynlaiset ihmiset ja suuri osa vaihtoi muualle.

Itse viihdyn ehkä parhaiten samoja asioita harrastavien kanssa, se voi olla yhdistävä tekijä. Esim kirjamessuilla tunnen aina olevani samankaltaisteni joukossa luokista huolimatta.