Henkilökohtainen avustaja. Työn hyviä ja huonoja puolia.

huonoista puolista voisin pitää 10h monologin, hyvistä puolista,hmm, en ole keksinyt yhtään.

2v riitti ja inhosin  joka s***tanan kitisijä asiakasta(avustukset makso sossu muutenkin).Lopetin ku meinasin lyödä turpaan yhtä , onneksi meni ohi

Minulle on sattunut vain helppoja tapauksia asiakkaiksi. Tarvitsi vain olla seurana ja pyörätuolin työntäjänä erilaisissa tapahtumissa (tämä työsuhde oli itsestäänselvästi ennen korona-aikaa) ja muissa vain tarvitsi tehdä peruskodinhoitojuttuja ja kauppa-asioita. Ainoa miinupuoli oli, joidenkin kohdalla pitkähköt välimatkat. Heidän paikkakunnillaan ei ilmeisesti ollut ollenkaan työttömiä, niin kukaan muu ei ollut hakenut noihin paikkoihin. Jos on ollut, niin harmi näiden kannalta, että eivät olleet hakeneet helppoon hommaan.

Eikös ministereilläkin ja edustajilla ole juurikin noita avustajia. Muutama tai jokunen tonni kuussa

Riippuu tosiaan paljon avustettavasta. Itse toimin vuosia sitten kehitysvammaisten henkilökohtaisena avustajana, molemmat nuoria miehiä. Toinen oli mukava ja kiltti downia sairastava. Toinen taas oli arvaamaton autisti, joka teki mitä hulluimpia juttuja. Mm. rupesi masturboimaan kesken elokuvan katsomisen. Joskus käytiin Jokereiden matsissa ryhmän kanssa, joka koostui mukavista kehitysvammaisista miehistä. Iltapainotteista ja huonosti palkattua hommaa. Toisaalta ei mitään vastuutakaan. Pitkää pinnaa vaatii. 

Tykkään vaikka olen psykopaatille henk kohtainen avustaja.

Ymmärrän tilanteen, ei se ole helppoa. 

Juu, ei pidä ottaa riskiä! Itse olen avustanut vanhempia naisia. Ihan kivojakin, mutta kyllästyn ainakin 4kk kokopäivätyössä.

Hiljattain oli yhdellä muijalla, joka tissutteli puolesta päivästä eteenpäin vai olikohan jo aamukahvissakin "maitona" alkon tuote? Silloin hän tosin tiuski vähemmän.

Alkoi sitten haukkua työttömiä; on niitä, joilla ei ole ajokorttia.. "Jos on ajokortti, ei ole autoa" .. Oli kuulemma soitellut työkkäriin ja kysellyt sääntöjä. Nykyään pitää kulkea 80km päässä töissä. Sanoin, etten minä ajelisi. Ja työkkärisetä oli kertonut, mitä seuraa, kun kieltäytyy ekan kerran, ja tokan .., kolmannen.. ja neljännellä ei saa lainkaan tukea. Hän kai näiden sääntöjen avulla jotenkin järjestää itselleen avustajan ? Uhkaa soitella työkkäriin? Karenssia niille, jotka eivät hänen tiuskimistaan kuuntele? Se vaan, että sitten hänen on entistä hankalampi saada avustajaa, jos tulee tietoon tuollainen kiristys tai kiusaaminen.

Kiinnostaisi kyllä tällainen työ muun työni ohessa kun lisätuloja pitäisi saada. Yhteen firmaan jo hakemuksen laitoinkin, mutta en saanut mitään vastausta. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että kova pula on tekijöistä?

Mun työkaveri, vanhempi nainen tekee tätä lisätyönä. Hänelle on osunut oikein mukavia avustettavia ja tykkää hommasta.

Huonoja kokemuksia. Osa avustettavistahan ovat ns työnantajia

Eli maksavat palkan avustajalle, palkka rahan saavat tietenkin kaupungilta. Tämä on tehnyt sen, että itse olen kokenut jumalatonta kyykytystä. Olen mm istuttanut pihakukkia ja avustettava mittasi mittanauhalla oliko ne kohdillaan. Pesut ja siivoukset älytöntä pilkunviilausta. Mikään ei ollut koskaan hyvin.

Olin 2kk henkilökohtainen avustaja liikuntarajoitteiselle naiselle. Tämä nainen oli ihan mukava, mutta ihan sekopää ja kärsi vaikeista neurooseista. Joukkoon mahtui paljon kasvua ihmisenä ja päiviä, jolloin naurettiin yhdessä pissat housuissa. Mutta silti kamalin työ ikinä ja jouduin suorittamaan mitä oudoimpia työtehtäviä. Olin 25v ja hyväuskoinen. Palkka oli pieni ja 10-18 työajalla (myös lauantaivuorot välillä) veivät koko elämäni.

Toinen kenelle kävin haastattelussa viime vuonna oli ihan eri maata. Vaikutti ns helpolta tapaukselta. Mukava ja lempeä ihminen, joka lähinnä kaipasi kokkaus-ja kaupoilla käyntiapua.

Miksei näille avustettaville voitaisi tarjota eutanasiaa? Moni varmasti tarttuisi tilaisuuteen.

Mikähän näihin avustettaviin iskee kun he aliarvioivat työntekijöitä? Paskaa tulee niskaan ja ihan kaikki pilkulleen pitää mennä kuin he haluavat

Itselläni on pari helppoa paikkaa, teen-osa-aikaisena avustajan hommia, 30-40h/kk. Tärkeintä on jaksaa olla iloinen ja hyvällä tuulella ja autella kotona mitä nyt tarvitsevat. Aika meinaa käydä pitkäksi monesti kun on istumista ja puhelimella selailua ja kuunnella avustettavien höpinöitä. Itsellä myös firma palkanmaksajana joten ei ole sillä tavalla yksin ongelmatilanteissa.

No eikai superia tai tehyä kiinnostakaan, kun avustajat ei mitenkään ole liitoksissa hoiva-alaan:D

Viihdyn hyvin, hyvä palkka ,raskas työ, orjuuttavaa, mutta en välitä. 

Vierailija kirjoitti:

Huonoja kokemuksia. Osa avustettavistahan ovat ns työnantajia

Eli maksavat palkan avustajalle, palkka rahan saavat tietenkin kaupungilta. Tämä on tehnyt sen, että itse olen kokenut jumalatonta kyykytystä. Olen mm istuttanut pihakukkia ja avustettava mittasi mittanauhalla oliko ne kohdillaan. Pesut ja siivoukset älytöntä pilkunviilausta. Mikään ei ollut koskaan hyvin.

Eli ei pystynyt itse istuttamaan kukkia, mutta pystyi kyllä mittaamaan ne??? 

Tosi epävarmaa. Pitäisi olla aina käytettävissä, vaikka töitä on tosi vähän. Työnantajina on porukkaa, joka ei vaan tiedä, mitä se tarkoittaa. 

Muistakaahan avustajakollegat, että te olette siellä töissä tekemässä niitä asioita sen avustettavan puolesta, mitä hän haluaa ja sillä tavalla kuin hän haluaa ne tehtävän. Jos hän haluaa istuttaa kukat mittanauhan kanssa, ne istutetaan niin ja jos leiville levitetään margariini keittiövaaan kautta, niin myös tehdään. Ja jos toinen haluaa, että se hanuri kuurataan seitsemän kertaa yhden suihkun aikana, niin olkoon niin. Toki kannattaa olla selvillä siitä, mitä työtä avustettavalla voi teettää ja mitä ei.

Asiallinen kohtelu kuuluu kuitenkin kaikille, eikä haukkumista ym tarvitse kuunnella. On kuitenkin muistettava, että moni liikuntavammainen kärsii kovasta ahdistuksesta ja masennuksesta ja oireilee näitä eri tavoin. Siksi peräänkuulutan myös lempeyttä ja ymmärrystä avustettavaa kohtaan - mutta edelleen toistan, että toki kaikella rajansa.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaahan avustajakollegat, että te olette siellä töissä tekemässä niitä asioita sen avustettavan puolesta, mitä hän haluaa ja sillä tavalla kuin hän haluaa ne tehtävän. Jos hän haluaa istuttaa kukat mittanauhan kanssa, ne istutetaan niin ja jos leiville levitetään margariini keittiövaaan kautta, niin myös tehdään. Ja jos toinen haluaa, että se hanuri kuurataan seitsemän kertaa yhden suihkun aikana, niin olkoon niin. Toki kannattaa olla selvillä siitä, mitä työtä avustettavalla voi teettää ja mitä ei.

Asiallinen kohtelu kuuluu kuitenkin kaikille, eikä haukkumista ym tarvitse kuunnella. On kuitenkin muistettava, että moni liikuntavammainen kärsii kovasta ahdistuksesta ja masennuksesta ja oireilee näitä eri tavoin. Siksi peräänkuulutan myös lempeyttä ja ymmärrystä avustettavaa kohtaan - mutta edelleen toistan, että toki kaikella rajansa.

Nimenomaan EI puolesta. 

Öööhh no ainakin missä mä oon ollut, niin tunteja on todella vähän, ja keikkana yms, ja tyyliin "tuutko sunnuntaina klo 8-12 + klo 16-19 töihin?? voit siinä välillä vaikka hengailla kauppakeskuksessa"..............

Itelläni ei oo kenenkään avustettavan kanssa kemiat kohdannu niin hyvin, ettäkö ois syntyny super pitkäaikainen hyvä hoitosuhde. Oon lähihoitaja ja tein noita keikkoja joskus tosi nuorena jo ennen valmistumista, ja myös valmistumisen jälkeen joskus tai opiskeluaikoina en muista kumpi.

Monesti tosi huonosti resursoitu, tyyliin ollu joku vakava tarttuva sairaus asiakkaalla josta saa tietää vasta paikan päällä,  sitten jotain haavahoitoo tyyliin ja käsihanskat puuttuu ja vaikka mikä..

No toisessa firmassa nää oli aina ok, toisessa taas ei.

Mua ahdisti mennä tuntematotmien ihmisten kotiin, ja joskus nuorena kun tein miehillä keikkaa, olin joku 23 v, niin jokainen niistä yritti iskeä mua, yks ehdotti laivareissuja vaimolta salaa, vaimo oli myös siellä usein, ja yks ehdotti saunaan menoa yhdessä vinkvink ym.... Mutta tosi mukava kun soiteltiin tyyliin 10 v jälkeen että "hei jäit mieleen haluatko tulla auttamaan" mut siinä vaiheessa mulla oli jo vakituinen työ. :)

Jotkut keikat ollu mukavia, esim harrastukset jne, mut pk seudul on niin paljon avustajiii et sit se oli tylsää kun sit ei niitä keikkoja välttämättä tullu ssamalta hlöltö niin ei pystyny yhtään tutustuu kehenkään.

Myös huutavia asiakkaita jne tai ainakin yksi, ja sitten se kun kerrotaan elämän ikävistä asioista ja itse nuori ilonen tyttö.