Lue keskustelun säännöt.
Henkilökohtainen avustaja. Työn hyviä ja huonoja puolia.
Kommentit (218)
Kokemuksista voi kirjoittaa, tietenkin mahdollisimman anonyymisti.
Suora työnantajamalli on ongelmallinen, kun ta ei ymmärrä velvollisuuksiaan. Vammaiset toimivat työnantajina siksi, että muuten kunnan pitäisi huolehtia turhan monesta asiasta ergonomia yms. Työsuhdeasiat ovat harvalla hanskassa. Eikä edes asiallinen käytös ole itsestään selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvät puolet: Joku muu tekee ne hommat ja minä voin tehdä parempia töitä.
Haastakaa huonot työnantajat oikeuteen huonoista työoloista !
Ei työnantajan tarvitse osallistua siihen työhön jota avustaja tekee. Mulla lukee sopparissa työnantajan määräämät työt. Onhan niitä avustajia keikkunut katolla rännejä puhdistamassa, vedä sinne nyt joku heikossa hapessa oleva työnantaja mukaan. Ei kyllä sinne saisi mennä kukaan ilman oikeaa opastusta ja välineitä mutta....
Lainsuojattomia ollaan. Ei ole pääpomoa keneen ottaa yhteyttä jos ongelmia tulee.
Arvatkaas että miten vaikeaa, raskasta on toimia työnantajana kun olet vakavasti sairas ihminen?! Itse en täältä sängystä enää kauaa jaksa työvuorolistoja tehdä. Etsiä itse sijaisia kun avustajat sairastuvat. Soitella verottajalle, työterveyteen jne. Hoidella työntekijöiden asioita! Joku päivä on pakko luovuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
up!
harkitsen tätä työtä. Alla paha burnout ja oman alan hommiin en uskalla tällä hetkellä hakeakaan, kun toipuminen vielä niin kesken. Olen herkkä luonteeltani, ja tätä ketjua kun lukee, niin kyllä mietityttää...
eikö kenelläkään ole hyviä kokemuksia tästä työstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaitiolovelvollisuus? Kuinka kävisi,jos hoitolaitosten, vaikka sairaaloiden hoitajat tai kodinhoitajat kirjoittaisivat lehtien palstoille tarkasti potilaiden yksityisasioita. Monista kommenteista voi ainakin avustettava tunnistaa,kenestä puhutaan.
Tosin on niin,että usein kirjoituksillaan voi antaa kuvan enemmän kirjoittajasta itsestään kuin avustettavasta henkilöstä.
On eri asia puhua asioista oikeasti yksityiskohtaisesti ja tunnistettavasti sekä kuvailla tarkkaan avustettava niin, että hänet voi oikeasti siitä tunnistaa.
Sellaisesta ei ole tässä ketjussa näkynyt mielestäni merkkejä. Asioista on puhuttu, kuitenkin olennaisimmat tuntomerkit jättäen pois.
Myös hoitajat saattavat kertoa työstään, siellä kohtaamistaan työkavereista, asiakkaista ja omaisista joiden kanssa ollut haastetta tai mielenkiintoisia tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Jollekin avustaja on ystäväpalvelun tyyppinen. Toisilla avustaja huolehtii vaipat, pesut, kodin siivoukset, lasten ja koirien hoitamiset, lääkkeiden jaon, kaupoa-asiat, kaiken. Työ on raskasta ja palkka pieni.
Tai sitten avustajan hommat ovat tuolta väliltä. Itse autan avustettavaa mm. kauppa-asioinnissa, asioiden hoidossa, laskujen maksussa, liikkumisessa jonkin verran, muistutan asioista, kuten lääkkeiden otosta jne. En jaa lääkkeitä tai tee hoidollisia tehtäviä, avustettavalla käy myös kotihoito. Teemme avustettavan kanssa yhdessä niin paljon kuin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin tänään haastattelussa, henkilökohtaisen avustajan paikkaan. Avustettava vaati pientä remonttitaitoa, puutarhatöitä, ruoanlaittoa, siivousta, kynsienlaittoa ja kampaustaitoa. Palkka 10, 08/h. Työtunteja 10-15 viikossa, aamulla, illalla sekä viikonloppuisin. Oltava valmiudessa jatkuvasti. Voi pyhä jysäys. Ei ihme, että nämä samat hakevat avustajia jatkuvasti mol:in sivuilla.
Normaaleja työtehtäviä muuten paitai remontointihommat ja suurelta osin puutarhatyöt.
Sääliksi käy, varmaan yksi viheliäisimmistä ammateista. Luulin, että orjuus on nykypäivänä kiellettyä mutta tämä on porsaareikä omaan kotiorjaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten moni sanonut, riippuu paljon avustettavasta. Itsellä oli suhteellisen helppo tapaus, mutta kyllä samojen asioiden jankkaaminen kävi lopulta hermolle. Eli jos olet sopiva luonteeltasi ja avustettava mukava, se voi olla ok.
Mutta kuten kaikki on sanonut, todella todella huono palkka ilman mitään etuja ja työvuorot mitä sattuu. Jos avustettava kuuluu hetaliittoon, lisät saattaa olla paremmat. (Joillakin paikkakunnilla ei juuri niitä muuten makseta.)
Kannattaa muuten muistaa, että Hetaliiton mukaan irtisanoutumisaika on yhden kuukauden! Vaihda siinä sitten työpaikkaa. Itse en koskaan menisi töihin Hetaliittoon kuuluvalle tuon takia. Kaksi viikkoa kyllä riittäisi tuohonkin irtisanomisajaksi.
Eli avustettavillasi oli muistiongelmia ja sinä et ymmärtänyt asiaa ja siksi hermostuit. Avustajaksi kannattaa ryhtyä ainoastaan ihmisen, joka ymmärtää avustettavan olevan sairas ja toimintarajoitteinen. Jos avustettava kuuluu Heta-liittoon lisät eivät ainoastaan saata olla parempia vaan ne ovat parempia.
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin ihmetellyt joskus tuota, että on niin tärkeä työ. Joillakin varmasti onkin, mutta sitten on ihmisiä, jotka eivät ole oikein kiinnostuneita tekemään mitään ja silti pyytävät avustajan tai joku pyytää heille. Eikä tietenkään kenenkään ole pakko haluta tehdä mitään sen saa jokainen itse valita, mutta miksi sitten pyytää avustaja jos ei kuitenkaan tarvitse apua mihinkään ?
Tähän(kin) itse väsyin henkilökohtaisen avustajan työssä. Liikaa oli asiakkaita, joiden luona ei tehty mitään. Piti maanitella ja yrittää suostutella, "saisinko edes pölyt pyyhkiä". Lopulta aina lähdin vain pois, koska ei ole mitään järkeä seisoa tuntikausia tyhjän panttina jossain, ja työnantajallakin on oikeus tietää, jos jollain asiakkaalla ei koskaan ole tekemistä. Ei toisen kodissa voi väkisin alkaa tehdä jotain ilman toisen lupaa ja ohjausta, joten jos asiakas sanoo ei, niin silloin ei tehdä mitään. Ihmettelen, miksi kyseisillä henkilöillä on avustaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvatkaas että miten vaikeaa, raskasta on toimia työnantajana kun olet vakavasti sairas ihminen?! Itse en täältä sängystä enää kauaa jaksa työvuorolistoja tehdä. Etsiä itse sijaisia kun avustajat sairastuvat. Soitella verottajalle, työterveyteen jne. Hoidella työntekijöiden asioita! Joku päivä on pakko luovuttaa.
Suosittelen vammaispalveluun yhteydenottoa. Sano, ettet jaksa. Itse kieltäydyin täysin työnantajamallista. Sanoin, etten pysty siihen eikä siihen ryhtyminen olisi reilua niin avustajan kuin itseni kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollekin avustaja on ystäväpalvelun tyyppinen. Toisilla avustaja huolehtii vaipat, pesut, kodin siivoukset, lasten ja koirien hoitamiset, lääkkeiden jaon, kaupoa-asiat, kaiken. Työ on raskasta ja palkka pieni.
Tai sitten avustajan hommat ovat tuolta väliltä. Itse autan avustettavaa mm. kauppa-asioinnissa, asioiden hoidossa, laskujen maksussa, liikkumisessa jonkin verran, muistutan asioista, kuten lääkkeiden otosta jne. En jaa lääkkeitä tai tee hoidollisia tehtäviä, avustettavalla käy myös kotihoito. Teemme avustettavan kanssa yhdessä niin paljon kuin mahdollista.
Kuulostaa silti kauhean raskaalta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tehnyt firman kautta nyt puolitoista vuotta avustajan hommia. Itsellä käynyt tuuri ja pari hyvää vakiasiakasta. Yleensä ei mitään rankkaa. Lähinnä kauppa-asiointia, ruoan valmistamista, siivoilua. Lisäksi pelailen pelikonsoleita ja paljon pelkkää jutustelua. Nytkin olen töissä, tänään kaksi asiakasta, yhteensä 10 tuntia.
Töitä olisi välillä liikaakin, mutta nollatuntisopimus mahdollistaa sen että työvuorolistojen valmistumisen jälkeen voin valkata lisätöitä sen minkä jaksan. Ja jos on joku ilkeä asiakas ollut, sinne en ota vuoroja. Onneksi muutamalla vakkarilla on tarjolla tarvittaessa usein lisävuoroja.
Ei tätä loppuelämäänsä jaksa tehdä, vaihtelevat ja yleensä vajaat vuorot aiheuttavat sen että kokonaisia vapaapäiviä on harvoin kahta peräkkäin. Vuorot heittelevät usein päivittäin jne. Mutta sopii työ varsinkin sellaiselle jonka ei tarvitse haalia vuoroja niin että palaa loppuun. Lisäksi opintojen ohella ihan kätevä työ.
Jutustelua? Pelikonsolilla pelaamista? Ei taida tällaisiin vammaispalvelu myöntää henkilökohtaisen avun tunteja...
Minulla on yli 20 vuoden kokemus henkilökohtaisesta avustamisesta. Avustettavia on ollut useita, muutamaa olen avustanut yli 10 vuotta. Minulle sopii parhaiten, että teen useamman luona. En jaksaisi samaa ihmistä ja rutiineja 40 tuntia viikossa, vaikka olisi kuinka mukava paikka. Minulla on ollut yksi tällainen erityisen hankala avustettava. Muuten kaikki ovat olleet mukavia. Jos pysyn terveenä, teen tätä työtä vielä eläkkeelläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tehnyt firman kautta nyt puolitoista vuotta avustajan hommia. Itsellä käynyt tuuri ja pari hyvää vakiasiakasta. Yleensä ei mitään rankkaa. Lähinnä kauppa-asiointia, ruoan valmistamista, siivoilua. Lisäksi pelailen pelikonsoleita ja paljon pelkkää jutustelua. Nytkin olen töissä, tänään kaksi asiakasta, yhteensä 10 tuntia.
Töitä olisi välillä liikaakin, mutta nollatuntisopimus mahdollistaa sen että työvuorolistojen valmistumisen jälkeen voin valkata lisätöitä sen minkä jaksan. Ja jos on joku ilkeä asiakas ollut, sinne en ota vuoroja. Onneksi muutamalla vakkarilla on tarjolla tarvittaessa usein lisävuoroja.
Ei tätä loppuelämäänsä jaksa tehdä, vaihtelevat ja yleensä vajaat vuorot aiheuttavat sen että kokonaisia vapaapäiviä on harvoin kahta peräkkäin. Vuorot heittelevät usein päivittäin jne. Mutta sopii työ varsinkin sellaiselle jonka ei tarvitse haalia vuoroja niin että palaa loppuun. Lisäksi opintojen ohella ihan kätevä työ.Jutustelua? Pelikonsolilla pelaamista? Ei taida tällaisiin vammaispalvelu myöntää henkilökohtaisen avun tunteja...
Kyllä myöntää. Jokaisella vaikeasti vammaisella on oikeus vähintään 30 tuntiin henkiläkohtaista apua vapaa-ajan avustamiseen mm. harrastuksiin, sosiaaliseen kanssa käymiseen jne. Joidenkin vammaisten luona avustetaan 16 tuntia päivässä. On ihan selvä, että suuri osa ajasta ollaan vain saatavilla. Vai touhuatko sinä koko ajan kodissasi?
No eikö tuollaista työtä voi tehdä kännissä sitten ihan hyvin?
Siis kännissä nyt luulisi kestävän vähän herjaakin ja huonoa kohteluakin.
Mielestäni on tärkeää, että henkilökohtaisen avustajan työtä tehneet kirjoittavat kokemuksistaan. Työympäristö eroaa paljon esimerkiksi sairaalasta, koska työtä tehdään avustettavan kotona. Työntekijä on silloin paljon haavoittuvammassa asemassa. Esimerkiksi sairaalassa työntekijällä on työkavereiden, esimiehen, työsuojeluorganisaation, työterveyshuollon ja ammattiliiton tuki ongelmatilanteissa. Henkilökohtaisen avustajan työtä tekevät ovat käsitykseni mukaan usein nuoria naisia ja heillä ei välttämättä ole rohkeutta viedä kohtaamiaan ongelmiaan eteenpäin. Huomasin viime kuussa odottaessani vuoroani eräässä terveydenhuollon toimipaikassa kyltin seinällä "Meillä on nolla toleranssi epäasiallisen käytöksen suhteen". Miksi muissa työpaikoissa pitäisi tyytyä vähempään?