Lue keskustelun säännöt.
Mitä asioita et vieläkään ole tehnyt, vaikka teininä olit ihan varma että vanhempana teet sen?
15.02.2019 |
Minä en vieläkään ole käynyt kiertämässä Helsingin kaikkia yökerhoja. Itse asiassa en ole kuin muutaman kerran elämässäni yökerhossa käynyt. Myöskään en ole Alkosta hakenut Kossupulloa, vaikka sitäkin kovasti 15-vuotiaana odotin että pääsisin tekemään sen.
Kommentit (45)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ostanut nahkahousuja. Päätin 16-vuotiaaa ostavani sellaiset, kun äiti ei antanut ostaa.
Kun kauan sitten tuli puhetta siitä, missä kukin näkisi itsensä vuonna 2000, minä en nähnyt oikein mitään. Sitten ajattelin muiden tavoin, että olisin 35-vuotias ja katselisin vuosituhannen vaihteen ilotulitusta miehen ja parin tenavan kanssa. Vielä en ole löytänyt edes miesystävää, jonka kanssa niitä lapsia tekisin.
Saanut Nobelin kirjallisuuspalkintoa. En tosin myöskään ole sitä ensimmäistäkään romaania kirjoittanut, joten saattaa jäädä saamatta 😊 hieman on unelmat muuttuneet sitten teini-iän.
Sirffaa, pelaa jalkapallo, käy edes yhdellä festarilla, hanki kacereita ja opettele soittamaan kitaraa. Maailma vei mukanaan, monille asioille ei ollut joko resursseja tak mahdollisuutta. Monissa asioissa huomasin junan jo menneen ja kuduin etten saanut aloittaa sitä jo lapsena. Sellaista se elämä on ja sen kanssa on tultava toimeen, maailma ei ole mikkään reilu paikka. Mi usta tuli pienituloinen pätkätyöllistynyt nyhverö joka ei edes edes onnistunut kavereita hankkimaan, saati löytämään itselleen harrastusta. Vapaa-aikana kuluukin joko täällä Vauvalla tai sitten tekemäättä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun jonkun kaupungin keskustassa kerrostaloasunnossa, sellaisessa jossa on paksut seinät ja leveät ikkunalaudat ja josta on lyhyt matka elokuviin, kahvilaan ja ravintoloihin. Olen asunut vain lähiöissä.
En ole vieläkään nelikymppisenä saanut lapsia, vaikka teininä ajattelin että minulla on 3-4 lasta kolmekymppisenä, ja sen jälkeen ei enempää lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole hankkinut silikonirintoja. Kärsin teininä kovasti pienistä rinnoistani ja vannoin, että sitten kun olen vanhempi, hankin silikonit ja saan isommat rinnat. Nyt olen 35 v. ja rinnat on yhä pienet, mutta enää ei ole tarvetta silikoneille.
Harrastanut seksiä
Ollut parisuhteessa
Mennyt naimisiin
Saanut lapsia
Ostanut omaa asuntoa
Näitä on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittelin teininä syöväni aikuisena kärpäsentoukkia, sirkkoja ja muita hyönteisiä. En ole syönyt niitä vieläkään.
- Hankkinut lapsia
- Käynyt ulkomailla
- Valmistunut yliopistosta (jätin kesken ja menin alan töihin)
- Hankkinut omistusasuntoa
(ikää 44, nainen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mennyt naimisiin sen pojan kanssa, johon olin suunnattoman ihastunut yläasteella. Olin ihan varma, että jonain päivänä hän huomaa minut, rakastuu palavasti ja aikuisena menemme naimisiin ja saamme lapsia.
Asunut ulkomailla.
Perustanut perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus teininä kun kävin vanhempien kanssa Kanarialla minulla oli suuret suunnitelmat mitä teen kun tulen sinne joskus vanhempana uudestaan ilman vanhempia. Piti mennä rannalle ilman yläosaa, bilettää kaikki yöt vetäen 20 drinksua tunnissa ja harrastaa ryhmäseksiä öisellä rannalla. Kanarialla on käyty aikuisenakin ilman vanhempia, mutta mitään noista ei ole tullut tehtyä.
Olen tehnyt erinäisiä asioita, joista hädin tuskin uskalsin haaveilla teininä:
-Opetellut soittamaan
-Rakastellut huomattavan kauniin tytön kanssa
-Suonut ymmärrystä vanhemmilleni, jotka näin jälkikäteen ajatellenkin olivat aika kusipäitä toisinaan.
-Purjehtinut Atlantin yli.
-Kirjoitin romaanin. Tosin sitä ei julkaistu, enkä ole enää jaksanut kehitellä sitä.
Mutta mitä EN ole tehnyt, kuten otsikko oli. Taisin olla aika maanläheinen tyyppi. Minulla ei ollut suuria ajatuksia tulevasta. Purjehtimisesta haaveilin ja sitä olen saanut tehdä.
No yksi sentään tuli mieleeni: en ole käynyt kostamassa koulukiusaajilleni. Minulla oli pitkään erittäin väkivaltaisia mielikuvia tästä asiasta. Näin jopa unta, jossa tapoin pari heistä. Ajan mittaan tajusin, että eivät he tule pyytämään anteeksi. Paksupäisin paskiainen näytti päätyneen Huovinrinteelle skappariksi. Onnea vain alaisilleen... tosin hänellä nyt ei välttämättä monta palvelusvuotta ole enää jäljellä. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin pohtia että jossain mielessä minun pitää antaa anteeksi. Ei niin, että nöyristelisin tai millään tavalla ottaisin heihin yhteyttä. Ymmärsin vain, että he eivät kusipäätä kummemmiksi muutu, elleivät sitä oma-aloitteisesti tee, ja vaikka tekisivät, minun olisi silti vaikea uskoa heidän muutoksensa vilpittömyyteen. Niinpä on helpointa lakata muistelemasta pahaa pahalla siinä määrin kuin se tietoisesti on mahdollista. Eiköhän pääosa heistä ollut nössöjä, jotka menivät muutaman pahansisuisen kusipään mukana lapsellisuuttaan, ja sen myötä nykyään ihan kunnon ihmisiä. Turha minun on heitä pahalla muistella. Ja tämä skappari ja toinen häntä muistuttava tyyppi nyt ovat... mitä ovat. Jos minä en heillä persettäni pyyhkinyt, niin näiden vuosien aikana joku on sen tehnyt tavalla tai toisella, kyllä he niin käsittämättömiä tyyppejä olivat.
Teininä ajattelin, että kun olen 30, minulla on vakituinen työ, mies, neljä lasta ja omakotitalo järven rannalla. Nyt 35-vuotiaana ei ole yhtäkään noista.
Mä oliiin siinä mielessä omituinen teini etttä mullla ei ollut minkäänlaisia haaveita enkä fanitttanut mitään/ketäään.
Hakenut yliopistoon opiskelemaan.