Lue keskustelun säännöt.
Mitä asioita et vieläkään ole tehnyt, vaikka teininä olit ihan varma että vanhempana teet sen?
15.02.2019 |
Minä en vieläkään ole käynyt kiertämässä Helsingin kaikkia yökerhoja. Itse asiassa en ole kuin muutaman kerran elämässäni yökerhossa käynyt. Myöskään en ole Alkosta hakenut Kossupulloa, vaikka sitäkin kovasti 15-vuotiaana odotin että pääsisin tekemään sen.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Mä oliiin siinä mielessä omituinen teini etttä mullla ei ollut minkäänlaisia haaveita enkä fanitttanut mitään/ketäään.
Lama ajaan lapsi. Kukaaan ei välitttänyt niiin siiitä se varmaan tuleee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mennyt naimisiin jääkiekkoilijan kanssa. Toki se ei vieläkään ole liian myöhäistä ;) N33
Vierailija kirjoitti:
Joskus teininä kun kävin vanhempien kanssa Kanarialla minulla oli suuret suunnitelmat mitä teen kun tulen sinne joskus vanhempana uudestaan ilman vanhempia. Piti mennä rannalle ilman yläosaa, bilettää kaikki yöt vetäen 20 drinksua tunnissa ja harrastaa ryhmäseksiä öisellä rannalla. Kanarialla on käyty aikuisenakin ilman vanhempia, mutta mitään noista ei ole tullut tehtyä.
Minulla oli myös tuo että aina kun oltiin perheen kanssa matkoilla, niin suunnittelin sitä että tulen vielä joskus vanhempana yksin samaan paikkaan ja teen kaikkea syntistä minkä vanhemmat nyt kieltäisivät.
Antanut lasteni olla ulkona ilman rajoituksia. Teininä olin varma, että kun minulla on lapsia en koskaan aseta heille kotiintuloaikaa. Vaan kuinkas sitten kävikään....
En ole muuttunut kauniiksi. Teininä ajattelin että kun olen 25v niin olen tajuttoman kaunis, ja että rumuuteni on vain nuoruuteen liittyvä ilmiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankkinut rastoja ja nenä- tai kulmalävistystä.
Jossakin vaiheessa sitten aloin ajatella järkevästi, että etenkään lävistyksiä ei saa joissakin ammateissa olla, joten sen vuoksi en hanki. Niistä jää ikävä arpikin, kun ottaa pois.
Lävistykset ovat mielestäni vieläkin hienoja niillä keille sopii, mutta minä olen kuin olenkin sellaisessa ammatissa, missä ei lävistyksiä saa olla. Kiitän itseäni, etten siis koskaan hankkinut mitään lävistystä.
En tiedä, minkä ikäinen kuvittelin olevani, tuntuu etten muutenkaan oikein lapsena hahmottanut aikuisten ihmisten ikiä.
Mutta kuvittelin, että minulla on mies ja lapsia, asutaan isossa omakotitalossa, omistetaan hevonen ja punainen avoauto. Pukeudun aina ratsastusvaatteisiin ja ratsastan päivät pitkät hevosella.
Kuvitelmissani olin myös jostakin syystä lyhyt ja pyylevä, oikeasti olen aina ollut mallia pitkä ja hoikka.
Eipä ole mikään noista toteutunut. Olen 3-kynppinen ja minulla ei ole lapsia. Asutaan kerrostalossa avomiehen kanssa ja hevosta en haluaisi hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsemurhaa.
Sama. Ajatuksen asteelle on jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostanut satasella karkkia. Teininä (markka-aikaan) suunnittelin, että aikuisena teen niin.
Suudellut naista, rakastellut naista, perustanut perhettä, saanut vilpitöntä välittämistä osakseni.
Vaikeaa on ollut henkisesti, voin luvata, mutta onneksi olen parhaan 10 %:n joukossa urheiluvedonlyönnin ammattilaisten keskuudessa. Kyllä se elämä vaan jaksaa yllättää kerta kerran jälkeen 🌞🤸♂️😊🌜🙂😎🏈☺😍😘🤩🤗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyönyt miestä. Pelkäsin äitini väkivaltaisen käytöksen takia, että itsekin olisin parisuhteissani väkivaltainen.
En ikinä lähtenyt opiskelemaan mitään taidealaa tai ryhtynyt taiteilijaksi. Ei haittaa, mutta jos teini-ikäinen minä olisi saanut tietää että päädyin opiskelemaan aivan päinvastaista asiaa tämä purskahtaisi itkuun. Harmittelin vuosia sitä että hukkasin intohimoni, mutta nykyään koen sen olevan positiivinen asia. Minuuteni oli aivan liian liitoksissa tuohon taiteilijuuteen. Tuttujen kautta tuli myös nähtyä tarkemmin millaista tiettyjen suomen taidesisäpiirien meno on... ei käy kateeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole muuttunut kauniiksi. Teininä ajattelin että kun olen 25v niin olen tajuttoman kaunis, ja että rumuuteni on vain nuoruuteen liittyvä ilmiö.
Kaikki lasten leffat ja sadut yms. tuputti (ainakin silloin kun olin itse lapsi) ajatusta, että kaikille hyville ihmisille käy ns. ruma ankanpoikanen -ilmiö, ellei sitten ole jo valmiiksi kaunis. Sellaiseen vaihtoehtoon ei valmisteltu ollenkaan, että kun kasvaa isoksi niin omistaa edelleen tyypilliset suomalaiset laatikkokasvot ja pienet, syvällä olevat silmät :D
Mä olen saanut kaiken merkittävän, mistä haaveilin nuorena. Lapsia, hieno mies, ihana koti, koira, farkkuauto, asunut ulkomailla, hyvä työ jne. Olen onnellisessa asemassa. Pikkuhaaveista on toteutumatta esim. se, etten osaa vieläkään tanssia.
Saavuttanut huikeaa ammatillista menestystä ja / tai julkaissut kirjan.
Tullut ammattihuilistiksi. Ei se soittokipinä sitten ollutkaan ihan niin suuri kuin silloin luulin :D Omaksi ilokseni soittelen edelleen.
Minusta ei ole tullut näyttelijää USAan...
Kasvanut isoksi.