Älykäs nainen jää tyhmää herkemmin sinkuksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisin, että se, että kuvailet normaalien ihmisten tuntuvan kehitysvammaisilta, voisi olla avain siihen, että olet sinkku. ;) Et nimittäin kuulosta hirveän lämpimältä ihmiseltä. Ja mitä olen käsittänyt, niin mies kaipaa sitä, että naisen seurassa on hyvä olla. Eikä siinä haittaa, vaikka nainen on älykäs. ;) 

Etkö itse muka ikinä ajattele mitään ikävää muista ihmisistä? Rehellisesti? Tuolla perusteella tuskin kukaan ihminen olisi siis lämmin.

Enkä usko, että kukaan sanoisi toiselle hänen vaikuttavan kehitysvammaiselta. Mutta sehän on vain fakta, että kehitysvammaisella ja keskiverrolla on älykkyydessä samanlainen ero kuin huippuälykkäällä ja keskiverrolla. Älä ota sitä väärin, se on vain vertauskuva.

Tsori, mä otan tuon väärin. Se, miten ihminen puhuu toisista ja millaista kieltä käyttää, kertoo jotain ihmisestä. Totta kai ajattelen kaikenlaista ikävää, mutta tiedän varsin hyvin, että se heijastelee vain omia negatiivisia tunteitani ja fiilistä itsestäni. Kun olen tyytyväinen itseeni, ajastukseni muista ovat positiivisempia. Toinen sanoo, että normaalit tuntuvat kehitysvammaisilta, kun taas joku toinen sanoo, että ei ehkä kohdata älyllisesti, mutta ihminen on mukava ja hänessä on muita hyviä puolia. Jos olisin huippuälykäs mies, jolla on jotain tunneälyä, ottaisin jälkimmäisen.

Vierailija kirjoitti:

Maanjäristys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin kärjistäen 99% tapauksissa jos on ongelmia löytää seurustelukumppania, löytyy se ongelma peilistä eikä muista ihmisistä. Pätee molempiin sukupuoliin.

Ei ole viisasta ilmoittaa kärjistävänsä ja sen jälkeen tiputella jotain kahden merkitsevän numeron prosenttilukuja.

Muutenkin, tuo väitteesi on vain heitto, eikä perustu mihinkään.

Tässä nähdään ero keskimääräistä älykkäämään (lainaamani henkilö) ja erittäin älykkään välillä (minä). Samalla tulee selväksi miksi erittäin älykäs ei oikein jaksa sellaisen äo 120 seuraakaan. Et ymmärrä että 99% on itseasiassa enemmän sanonnan tapainen ilmaisu kuin todellisuudessa kaksi merkitsevää numeroa. Jos olisi puhuttu 97% niin se olisi ollut kaksi merkitsevää numeroa.

Koska olet vain jonkin verran keskimääräistä älykkäämpi muttet kuitenkaan erittäin älykäs niin tulet hermostumaan kommentistani etkä kykene käsittelemään virhettäsi rationaalisesti.

Et kyllä vaikuta kovin älykkäältä. Ennemminkin vahvistukselle sille väitteelle että mitä tyhmempi, sen rajummin yläkanttiin älykkyytensä arvioi.

Vierailija kirjoitti:

Olisin rehellisesti sanoen yllättynyt, jos ap todella olisi minua älykkäämpi. Uskon, että hän olisi hyvinkin sillä tasolla, että parisuhde onnistuisi. Mutta filosofiset keskustelut tai keskustelut tulevaisuuden tekniikasta kävisin kyllä edelleen mieluiten asioihin perehtyneiden kavereitteni kanssa.

Muutenkaan huippuälykkäät miehet, so. paras 2%, eivät tavallisesti vaadi yhtä älykästä naista koska naisista yhtä älykkäitä ei ole kuin reippaasti prosentin murto-osia (miksi näin? sitä ei tarvitse ap:lle selittää jos hän on älykäs kuten väittää).

En pidä itseäni huippuälykkäänä. Kuitenkin sen verran älykkäänä pidän itseäni, että ystäväpiiriini on valikoitunut sieltä täältä hyvin välkkyjä naisia ja olen vasta aikuisena löytänyt heistä hengenheimolaisia. Jostakin syystä nämä kaikki naiset ovat sinkkuja vanhemmalla iällä (40+).

Tiedän, että naisten älykkyysjakauma on tasaisempi kuin miehillä. Eli miehissä on enemmän huippuälykkäitä kuin naisissa (joskin myös hrikkolahjaisia miehiä on enemmän, kuin heikkolahjaisia naisia). Parisuhde on muutakin, kuin älyllistä keskustelua ja tarkoitukseni oli todeta, että valinnanvaraa on huomattavasti vähemmän silloin, kun kohderyhmä on valmiiksi pieni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maanjäristys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin kärjistäen 99% tapauksissa jos on ongelmia löytää seurustelukumppania, löytyy se ongelma peilistä eikä muista ihmisistä. Pätee molempiin sukupuoliin.

Ei ole viisasta ilmoittaa kärjistävänsä ja sen jälkeen tiputella jotain kahden merkitsevän numeron prosenttilukuja.

Muutenkin, tuo väitteesi on vain heitto, eikä perustu mihinkään.

Tässä nähdään ero keskimääräistä älykkäämään (lainaamani henkilö) ja erittäin älykkään välillä (minä). Samalla tulee selväksi miksi erittäin älykäs ei oikein jaksa sellaisen äo 120 seuraakaan. Et ymmärrä että 99% on itseasiassa enemmän sanonnan tapainen ilmaisu kuin todellisuudessa kaksi merkitsevää numeroa. Jos olisi puhuttu 97% niin se olisi ollut kaksi merkitsevää numeroa.

Koska olet vain jonkin verran keskimääräistä älykkäämpi muttet kuitenkaan erittäin älykäs niin tulet hermostumaan kommentistani etkä kykene käsittelemään virhettäsi rationaalisesti.

Et kyllä vaikuta kovin älykkäältä. Ennemminkin vahvistukselle sille väitteelle että mitä tyhmempi, sen rajummin yläkanttiin älykkyytensä arvioi.

Kumpikin vaikuttaa tietävänsä toisen älykkyyden. No katsotaanpa kuinka hyvin ”älykäs” ihminen muutaman lauseen jälkeen oikein osaa sen toisen älykkyyden arvioida. Laittakaapa jokaisen viestin perää kirjoittajan älykkyys. Jokainen kirjoittaja, joka siis tietää oman äo:nsa voi sitten itse nähdä kuinka hyvin tunnistetaan jonkun randomin älykkyys ja kuinka paljon on vaan ihan luulemista ja kuinka paljon ihan vaan ennakkoluulojen perusteella tehtyjä vääriä johtopäätöksiä.

Jos ap ajattelee, että hänen on vaikea löytää miestä, hän käyttäytyy ajatuksensa mukaisesti ja se näkyy. Kannattaa keskittyä ajattelemaan, että on rakastettava ja ihana ihminen ja vieläpä ihanan älykäskin. Sitten vain tyrkylle ja odottamaan, kun miehet kilvan rupeavat riiaamaan. Tai riiaamaan itse.

Oma älykkyysosamääräni on jossain 130 tienoilla, ja olen sinkku, mutta en sanoisi sinkkuuteni syyksi älykkyyttä, vaan ihan muita juttuja, esimerkiksi erikoisuuttani ja itsetunto-ongelmia ja pelkoa siitä, että toinen ei tykkää minusta, ja ei niin realistisia kumppanivalintoja. Jos on jotenkin valtavirrasta poikkeava, pitää ehkä nähdä pikkasen enemmän vaivaa, että löytää ihmisen, jonka kanssa kokee yhteenkuuluvuutta, mutta ei se kokemukseni mukaan mahdotonta ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei kestä sitä jos nainen on älykkäämpi ja osaavampi.

Paska puhetta.

En ole vain tavannut alykkaampaa naista kun itse olen. AO 160 tai enemman.

Koulussa oli joitakin joilla lanttu leikkasi, mutta nuo tytot olivat yleensa ilkeita muille ihmisille.

Vaimo AO 130 ja itseani harmittaa kun ei pysty keskustelemaan mistaan.

Ei muista eilista keskustelua, jotta sita voisi jatkaa. Eli kompleksissempien asioiden kasittely ei onnistu.

Mun nakokulmasta ihmiset on aina tyhmia. Olen sopeutunut ja hyvaksynyt asian.

 

Jessus! Minäkin olen naimisissa miehen kanssa, joka on virallisissa Mensan testeissä saanut ÄO:n 160. Meillä on kyllä juttua piisannut jo 40 vuotta, vaikka minulla ihan varmasti on alhaisempi älykkyysosamäärä kuin hänellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisin, että se, että kuvailet normaalien ihmisten tuntuvan kehitysvammaisilta, voisi olla avain siihen, että olet sinkku. ;) Et nimittäin kuulosta hirveän lämpimältä ihmiseltä. Ja mitä olen käsittänyt, niin mies kaipaa sitä, että naisen seurassa on hyvä olla. Eikä siinä haittaa, vaikka nainen on älykäs. ;) 

Etkö itse muka ikinä ajattele mitään ikävää muista ihmisistä? Rehellisesti? Tuolla perusteella tuskin kukaan ihminen olisi siis lämmin.

Enkä usko, että kukaan sanoisi toiselle hänen vaikuttavan kehitysvammaiselta. Mutta sehän on vain fakta, että kehitysvammaisella ja keskiverrolla on älykkyydessä samanlainen ero kuin huippuälykkäällä ja keskiverrolla. Älä ota sitä väärin, se on vain vertauskuva.

Tsori, mä otan tuon väärin. Se, miten ihminen puhuu toisista ja millaista kieltä käyttää, kertoo jotain ihmisestä. Totta kai ajattelen kaikenlaista ikävää, mutta tiedän varsin hyvin, että se heijastelee vain omia negatiivisia tunteitani ja fiilistä itsestäni. Kun olen tyytyväinen itseeni, ajastukseni muista ovat positiivisempia. Toinen sanoo, että normaalit tuntuvat kehitysvammaisilta, kun taas joku toinen sanoo, että ei ehkä kohdata älyllisesti, mutta ihminen on mukava ja hänessä on muita hyviä puolia. Jos olisin huippuälykäs mies, jolla on jotain tunneälyä, ottaisin jälkimmäisen.

Tiedoksesi, että treffeillä kertoisin syyksi version, jonka suosikkinaisesi kertoisi. Siksi, että minulla on sosiaalista pelisilmää.

Ehkä käytin provokatiivista vertausta saadakseni varmemmin aikaan keskustelua? Toisaalta, en minä pidä kehitysvammaisia yhtään huonompina ihmisinä. En kuitenkaan valitsisi kehitysvammaista seurustelukumppanikseni mutta syistä, jotka eivät millään tavalla liity ihmisarvoon.

Maanjäristys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen kumppanin täytyy olla erityisen älykäs? Itselläni on myös korkea ÄO, mutta en ole ikinä kokenut mitenkään tarpeelliseksi että esim. kaverini tai puolisoni olisivat älykkäitä. Sellainen ihan tavallinen riittää. Mieheni on ammatiltaan kokki, eikä varmasti matemaattis-loogisessa mielessä lähellekään yhtä älykäs kuin minä, mutta mitä merkitystä sillä arjessa on? 

Älykkyysosamäärätesti testaa ns. yleistä älykkyyttä, joka korreloi vahvasti kaikkien muidenkin henkisten taitojen kanssa. Jos olet löytänyt itsellesi ihmisen, jolla on matala ÄO, mutta hän osaa silti esim riidellä viisaasti, kehua, tukea, kuunnella, purkaa tunteitaan, ottaa vastuuta ja kasvattaa jälkeläisiä viisaasti, olet löytänyt harvinaisen poikkeuksen.

Älykkyys ja ihmissuhdetaidot eivät kyllä oman kokemukseni mukaan korreloi juurikaan keskenään, ja jos korrelaatio löytyy, niin se on kyllä pikemminkin niin päin että poikkeuksellisen älykkäät ihmiset ovat keskimäärin varsin haastavia kumppaneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maanjäristys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä lukeudun aloittajan näkökulmasta lähestulkoon kehitysvammaiseksi omalla 120+ äo:llä, mutta mun poikani on tutkitusti huomattavasti keskimääräistä älykkäämpi ja herra varjelkoon häntä joskus tulevaisuudessa aloittajan kaltaiselta puolisolta! Vanhempana toivon lapsilleni ennen kaikkea mukavaa ja reilua puolisoa, joka olla itsestään varma ja kyvyistään ylpeä sellaisella tavalla, että ei ole tarvetta ylenkatsoa muita. Tällaiseksi pyrin hänet myös itse kasvattamaan. Eihän valinta toki minun ole, mutta voisi kuvitella, että nuo em. piirteet tekevät toisen seurasta huomattavasti miellyttävämmän.

Mitä paremmin lapsesi kasvatat, sitä paremmin hän osaa hyödyntää hänelle siunaantunutta älykkyyttä, ja sitä surullisempi hän tulee olemaan, jos jokin luonnonvoima pakottaisi hänet parisuhteeseen tyhmän ihmisen kanssa.

Tilastollisesti, kuitenkin, aikuistuttuaan poikasi etsii vierelleen nimenomaan älykkään puolison. Toivottakoon tosin, että nimenomaan AP:n kaltaisen, koska AP tietää mitä haluaa ja osaa analysoida itseään. Se, että siitä uskaltaa kertoa vauvafoorumilla ei tee hänestä ilkeää , itsekästä tai pahaa ihmistä.

Kyllä tuo ap:n asenne on hyvin luotaantyöntävä. Älykkään puolison voi poika (ihan mielellään) etsiäkin! Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että ihminen on todella älykäs. Tunnen monia todella kiinnostavia, hauskoja, hyvin älykkäitä ihmisiä! Heille on vaan se ominaista, etteivät pidä normaaleja ihmisiä "kehitysvammaisina" tai hauku muita tyhmiksi, (joka sekään ei taida olla millään tavalla tieteellisesti vakiintunut termi?) He osaavat keskustella monipuolisesti erilaisten ihmisten kanssa sulkeutumatta mihinkään omaan kuplaansa. Kas kun se sosiaalinen älykkyys on oikeasti yksi älykkyyden muoto, jopa aika tärkeä sellainen!

Tosin alan pikkuhiljaa epäillä, että koko aloitus on muutamaa astetta fiksumpi provo...

;) Hetkeksi herpaannuin minäkin ja menin lankaan!

Sosiaalista älykkyyttä ei ole olemassakaan. Sosiaaliset taidot voi oppia lähes kuka tahansa, älykkyyttä ei.

Kyllähän sinäkin pidät kehitysvammaisia varmaan vähän tyhminä ja erilaisina, vaikket sitä ääneen sanokaan? Ihan samalla tavalla huippuälykäs voi tuntea keskivertoihmisistä, eikä sen kirjoittaminen nettiin tarkoita sitä, että olisi sitä irl toisille sanomassa. Miksi automaattisesti oletat niin? Älykkäällä on usein hyvät käytöstavat, eli sosiaaliset taidot (mitä moni kutsuu ”sosiaaliseksi älykkyydeksi”). Autistit sitten erikseen.

Moni keskiverto tai tyhmä tuntuu usein pitävän huippuälykkäitä tyhminä tai sellaisena, joilta muka puuttuisi sosiaaliset taidot. Tätä he kyllä mielellään itse tuovat jatkuvasti esille, eivätkä näe siinä mitään vikaa. Kyse taitaa olla enemmänkin siitä, että heidän on vain vaikeaa ymmärtää itseään älykkäämpien ajatustenjuoksua jolloin se älykkäämpi vaikuttaa heidän mielestään tyhmältä.

En tiedä jos mitään virallista sosiaalista älykkyyttä on, mutta on olemassa mukavia ihmisiä joiden seurassa on helppo viihtyä, ovat luontevia, hauskoja, rentoja omia itsejään. Väittäisin että sitä ei voi oppia. Päin vastoin tämä tuntuu olevan silmiin pistävä puute monissa älykkäiksi mielletyissä ihmisissä. Ehkä sitä älykkyyttä on kehitetty muiden taitojen kustannuksella?

Itse uskon, että keskimääräisellä ja keskimääräistä älykkäämmältä on myös keskimääräistä paremmat sosiaaliset taidot. Älykkäiksi mielletään usein autistiselta vaikuttavat (erit. miehet) mutta tosiasiassa tutkimuksissa on todettu se, että keskimäärin älykkäillä on usein erinomainen huumorintaju ja he osaavat sopeuttaa käytöstään moneen seuraan sopivaksi.

Älykäs osaa säätää vakionopeudensäätimensä kahdeksaankymmeneen vaikka enemmänkin nopeutta irtoaisi.

Niinhän sitä äkkiseltään luulisi, mutta älykkyys ei vaan sulje mitenkään pois negatiivisia luonteenpiirteitä.

Eihän sen kuulukaan? Jokaisella on lupa olla juuri sellainen luonteeltaan kuin on, oli sitten älykäs tai tyhmä tai jotain siltä väliltä. Kaikki älykkäät eivät ole todellakaan luonteeltaan samanlaisia. Ns. sosiaaliset taidot ovat tutkimusten mukaan älykkäillä paremmat.

Miksi jollain (tyhmällä?) on aina kova tarve kuvitella älykkäiden olevan jotain ilkeitä, kuivia autisteja ilman sosiaalisia taitoja? Totuus kun on usein aivan toinen. Rasittavan väärä stereotypia. Joku defenssi? Halu uskoa, että kaikissa on yhtä paljon jotain ”hyvää”?

Stereotypia perustuu siihen että se on tarpeeksi usein totta. Muuten mielikuvaa ilmiön yleisyydestä ei synny.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisin, että se, että kuvailet normaalien ihmisten tuntuvan kehitysvammaisilta, voisi olla avain siihen, että olet sinkku. ;) Et nimittäin kuulosta hirveän lämpimältä ihmiseltä. Ja mitä olen käsittänyt, niin mies kaipaa sitä, että naisen seurassa on hyvä olla. Eikä siinä haittaa, vaikka nainen on älykäs. ;) 

Etkö itse muka ikinä ajattele mitään ikävää muista ihmisistä? Rehellisesti? Tuolla perusteella tuskin kukaan ihminen olisi siis lämmin.

Enkä usko, että kukaan sanoisi toiselle hänen vaikuttavan kehitysvammaiselta. Mutta sehän on vain fakta, että kehitysvammaisella ja keskiverrolla on älykkyydessä samanlainen ero kuin huippuälykkäällä ja keskiverrolla. Älä ota sitä väärin, se on vain vertauskuva.

Tsori, mä otan tuon väärin. Se, miten ihminen puhuu toisista ja millaista kieltä käyttää, kertoo jotain ihmisestä. Totta kai ajattelen kaikenlaista ikävää, mutta tiedän varsin hyvin, että se heijastelee vain omia negatiivisia tunteitani ja fiilistä itsestäni. Kun olen tyytyväinen itseeni, ajastukseni muista ovat positiivisempia. Toinen sanoo, että normaalit tuntuvat kehitysvammaisilta, kun taas joku toinen sanoo, että ei ehkä kohdata älyllisesti, mutta ihminen on mukava ja hänessä on muita hyviä puolia. Jos olisin huippuälykäs mies, jolla on jotain tunneälyä, ottaisin jälkimmäisen.

Tiedoksesi, että treffeillä kertoisin syyksi version, jonka suosikkinaisesi kertoisi. Siksi, että minulla on sosiaalista pelisilmää.

Ehkä käytin provokatiivista vertausta saadakseni varmemmin aikaan keskustelua? Toisaalta, en minä pidä kehitysvammaisia yhtään huonompina ihmisinä. En kuitenkaan valitsisi kehitysvammaista seurustelukumppanikseni mutta syistä, jotka eivät millään tavalla liity ihmisarvoon.

Niin, no, itse ei ole tullut edes mieleenkään ajatella normaaleista ihmisistä noin, vaikka älykkyysosamäärä jossain 130:n paikkeilla huitelee, mutta kukin tavallaan. Pidän monia älyltään keskivertoja ihmisiä omalla tavallaan fiksuina. Heillä on taatusti taitoja ja kykyjä, joita minulla ei ole, myös älyllisesti.

Ehkä käytit, ei se kiellettyä ole. En minäkään valitsisi kehitysvammaista kumppania, koska se ei palvelisi kenenkään etua.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nainen, joka on älykäs, mutta ei tykkää ottaa tätä yhteiskuntaa mitenkään annettuna tai mennä ihan kaikkien sosiaalisten normien mukaan vain, koska niin kuuluu tehdä. Mulla on vähän omalaatuinen ja provosoiva huumorintaju. Useat tapaamani miehet olivat kyllä teorian tasolla selkeästi älykkäitä, matemaattisesti ainakin, mutta muutoin paljastuivat aika hajuttomiksi ja mauttomiksi. Olen sellainen, että jos en ole tyytyväinen, olen valmis olemaan loppuikäni sinkku. Asia oli helppo hyväksyä, koska perhe ei kuulu haaveisiini.

Jossakin vaiheessa löysin kolmikymppisen miehen, joka ei ollut käynyt koskaan edes lukiota tai korkeakoulua, ja hän ja minä loksahdimme yhteen kuin palapelissä. Miehellä oli ollut rankka nuoruus, mutta hän oli todella terävä ajattelija. Pelkällä amistaustalla hän oli kivunnut yhden firman johtoon kolmekymppisenä pelaamalla yksi kerrallaan paikkoja ylöspäin. Hän arkaili huumoriaan ja ajatuksiaan, mutta turhaan. Me esimerkiksi päädymme välillä spekuloimaan, miten ihmiskunta olisi helpointa tuhota katkomalla palveluja yksitellen, ja mitä vaikutuksia missäkin olisi esimerkiksi sähkö- tai vesijohtoverkon katkeamisella pysyvästi, ja kirjoitimme tästä jotain novellinpätkää. Ei sillä, että tahtoisimme pahaa kellekään tai ikinä satuttaisimme kanssaeläjiä "huviksemme", mutta tuollaisen ajatteleminen saa miettimään asioita aivan eri kantilta. Mies myös kysyi minulta kaksi kuukautta tunnettuamme esimerkiksi, olisinko valmis tap*pamaan jossakin tilanteessa. Moni deitti juoksisi tuosta karkuun, mutta minä ymmärsin, että mies tutkii psyykeäni eikä värvää minua. :D Olemme myös intoilleet, että jos saamme kutsun linnan juhliin (koska ainakin minulla on jo melko merkittäviä kirjallisia ansioita), kysymme kaikilta Sipilöiltä, että niin kukas sinä olitkaan, hamstraamme ruokaa laukkuun ja naimme vessassa seinää vasten mekko korvissa. 

Joko olemme molemmat todella liian älykkäitä ja turhautuneita istuaksemme yhteiskunnan muottiin, tai sitten olemme orastavia psykopaatteja. Rehellisesti en tiedä, ja se tässä välillä hirvittääkin.

Orastavilta psykopaateilta kuulostatte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maanjäristys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä lukeudun aloittajan näkökulmasta lähestulkoon kehitysvammaiseksi omalla 120+ äo:llä, mutta mun poikani on tutkitusti huomattavasti keskimääräistä älykkäämpi ja herra varjelkoon häntä joskus tulevaisuudessa aloittajan kaltaiselta puolisolta! Vanhempana toivon lapsilleni ennen kaikkea mukavaa ja reilua puolisoa, joka olla itsestään varma ja kyvyistään ylpeä sellaisella tavalla, että ei ole tarvetta ylenkatsoa muita. Tällaiseksi pyrin hänet myös itse kasvattamaan. Eihän valinta toki minun ole, mutta voisi kuvitella, että nuo em. piirteet tekevät toisen seurasta huomattavasti miellyttävämmän.

Mitä paremmin lapsesi kasvatat, sitä paremmin hän osaa hyödyntää hänelle siunaantunutta älykkyyttä, ja sitä surullisempi hän tulee olemaan, jos jokin luonnonvoima pakottaisi hänet parisuhteeseen tyhmän ihmisen kanssa.

Tilastollisesti, kuitenkin, aikuistuttuaan poikasi etsii vierelleen nimenomaan älykkään puolison. Toivottakoon tosin, että nimenomaan AP:n kaltaisen, koska AP tietää mitä haluaa ja osaa analysoida itseään. Se, että siitä uskaltaa kertoa vauvafoorumilla ei tee hänestä ilkeää , itsekästä tai pahaa ihmistä.

Kyllä tuo ap:n asenne on hyvin luotaantyöntävä. Älykkään puolison voi poika (ihan mielellään) etsiäkin! Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että ihminen on todella älykäs. Tunnen monia todella kiinnostavia, hauskoja, hyvin älykkäitä ihmisiä! Heille on vaan se ominaista, etteivät pidä normaaleja ihmisiä "kehitysvammaisina" tai hauku muita tyhmiksi, (joka sekään ei taida olla millään tavalla tieteellisesti vakiintunut termi?) He osaavat keskustella monipuolisesti erilaisten ihmisten kanssa sulkeutumatta mihinkään omaan kuplaansa. Kas kun se sosiaalinen älykkyys on oikeasti yksi älykkyyden muoto, jopa aika tärkeä sellainen!

Tosin alan pikkuhiljaa epäillä, että koko aloitus on muutamaa astetta fiksumpi provo...

;) Hetkeksi herpaannuin minäkin ja menin lankaan!

Sosiaalista älykkyyttä ei ole olemassakaan. Sosiaaliset taidot voi oppia lähes kuka tahansa, älykkyyttä ei.

Kyllähän sinäkin pidät kehitysvammaisia varmaan vähän tyhminä ja erilaisina, vaikket sitä ääneen sanokaan? Ihan samalla tavalla huippuälykäs voi tuntea keskivertoihmisistä, eikä sen kirjoittaminen nettiin tarkoita sitä, että olisi sitä irl toisille sanomassa. Miksi automaattisesti oletat niin? Älykkäällä on usein hyvät käytöstavat, eli sosiaaliset taidot (mitä moni kutsuu ”sosiaaliseksi älykkyydeksi”). Autistit sitten erikseen.

Moni keskiverto tai tyhmä tuntuu usein pitävän huippuälykkäitä tyhminä tai sellaisena, joilta muka puuttuisi sosiaaliset taidot. Tätä he kyllä mielellään itse tuovat jatkuvasti esille, eivätkä näe siinä mitään vikaa. Kyse taitaa olla enemmänkin siitä, että heidän on vain vaikeaa ymmärtää itseään älykkäämpien ajatustenjuoksua jolloin se älykkäämpi vaikuttaa heidän mielestään tyhmältä.

En tiedä jos mitään virallista sosiaalista älykkyyttä on, mutta on olemassa mukavia ihmisiä joiden seurassa on helppo viihtyä, ovat luontevia, hauskoja, rentoja omia itsejään. Väittäisin että sitä ei voi oppia. Päin vastoin tämä tuntuu olevan silmiin pistävä puute monissa älykkäiksi mielletyissä ihmisissä. Ehkä sitä älykkyyttä on kehitetty muiden taitojen kustannuksella?

Itse uskon, että keskimääräisellä ja keskimääräistä älykkäämmältä on myös keskimääräistä paremmat sosiaaliset taidot. Älykkäiksi mielletään usein autistiselta vaikuttavat (erit. miehet) mutta tosiasiassa tutkimuksissa on todettu se, että keskimäärin älykkäillä on usein erinomainen huumorintaju ja he osaavat sopeuttaa käytöstään moneen seuraan sopivaksi.

Älykäs osaa säätää vakionopeudensäätimensä kahdeksaankymmeneen vaikka enemmänkin nopeutta irtoaisi.

Niinhän sitä äkkiseltään luulisi, mutta älykkyys ei vaan sulje mitenkään pois negatiivisia luonteenpiirteitä.

Eihän sen kuulukaan? Jokaisella on lupa olla juuri sellainen luonteeltaan kuin on, oli sitten älykäs tai tyhmä tai jotain siltä väliltä. Kaikki älykkäät eivät ole todellakaan luonteeltaan samanlaisia. Ns. sosiaaliset taidot ovat tutkimusten mukaan älykkäillä paremmat.

Miksi jollain (tyhmällä?) on aina kova tarve kuvitella älykkäiden olevan jotain ilkeitä, kuivia autisteja ilman sosiaalisia taitoja? Totuus kun on usein aivan toinen. Rasittavan väärä stereotypia. Joku defenssi? Halu uskoa, että kaikissa on yhtä paljon jotain ”hyvää”?

Stereotypia perustuu siihen että se on tarpeeksi usein totta. Muuten mielikuvaa ilmiön yleisyydestä ei synny.

Väitän uudestaan stereotypian perustuvan tässä tapauksessa siihen, että nämä vähän autistiset/sosiaalisesti lahjattomat ”älyköt” bongaa tyhmempikin. Isompi osa älykkäistä ui todellisuudessa kuin kala vedessä erilaisten ihmisten parissa ja jopa kameleonttimaisesti vaihtaa tyylilajista toiseen kulloisestakin keskustelukumppanistaan riippuen.

Älykkäällä on monesti kiinnostusta monipuolisesti sekä erittäin laaja yleissivistys. Uteliaina he imevät tietoa kuin sienet ja voivat keskustella vaivattomasti niin talonrakennuksesta kuin ihmisen kulttuurisesta evoluutiostakin.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin herätellä keskustelua aiheesta ”nirsot naiset”. Olen itse tällainen ja varmasti moni sinkkuystäväni. Olemme kaikki koulutettuja, laaja-alaisesti asioista kiinnostuneita ja voimme keskustella keskenämme hyvin monipuolisesti mistä vain. Lisäksi olemme fyysisesti ja henkisesti terveitä, hoikkia ja liikunnallisia.

Kaikilla tuntuu olevan samakaltainen ongelma eli vastaavaa, keskimääräistä selvästi älykkäämpää miestä ei tahdo löytyä.

Ihminenhän tunnistaa itseään selvästi vähemmän älykkään muttei päin vastoin. Suurin osa ihmisistä sijoittuu välillä 90-120 mitä älykkyysosamäärään tulee mutta kun ÄO on >140, keskimääräinen ihminen tuntuu vähän kuin kehitysvammaiselta. Ja ääripäitähän on jo lähtökohtaisesti paljon vähemmän.

Tunnistaako täällä monikin ns. nirsoksi haukuttu samaa? Työelämässä ne fiksut ja kivat miehet ovat vakaissa parisuhteissa ja vapaat ovat alkoholiongelmaisia yms. jotenkin nyrjähtäneitä. Treffipalstalla taas vakavaa seuraa etsivät ne vähän hitaat ja kenties fiksut mutta sosiaalisesti rajoittuneet miehet.

”Suurin osa sijoittuu välillä 90-120” ei pidä paikkansa.

120 äo ~6% väestöstä.

Et kyllä muutenkaan vaikuta kovin fiksulta tekstisi perusteella vaan enemmän menee kehitysvamman puolelle nuo jutut. Provo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maanjäristys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin kärjistäen 99% tapauksissa jos on ongelmia löytää seurustelukumppania, löytyy se ongelma peilistä eikä muista ihmisistä. Pätee molempiin sukupuoliin.

Ei ole viisasta ilmoittaa kärjistävänsä ja sen jälkeen tiputella jotain kahden merkitsevän numeron prosenttilukuja.

Muutenkin, tuo väitteesi on vain heitto, eikä perustu mihinkään.

Tässä nähdään ero keskimääräistä älykkäämään (lainaamani henkilö) ja erittäin älykkään välillä (minä). Samalla tulee selväksi miksi erittäin älykäs ei oikein jaksa sellaisen äo 120 seuraakaan. Et ymmärrä että 99% on itseasiassa enemmän sanonnan tapainen ilmaisu kuin todellisuudessa kaksi merkitsevää numeroa. Jos olisi puhuttu 97% niin se olisi ollut kaksi merkitsevää numeroa.

Koska olet vain jonkin verran keskimääräistä älykkäämpi muttet kuitenkaan erittäin älykäs niin tulet hermostumaan kommentistani etkä kykene käsittelemään virhettäsi rationaalisesti.

Et kyllä vaikuta kovin älykkäältä. Ennemminkin vahvistukselle sille väitteelle että mitä tyhmempi, sen rajummin yläkanttiin älykkyytensä arvioi.

En minä ainakaan tämän perusteella pystyisi sanomaan ap:n älykkyydestä mitään, mutta ylimieliseltä ja epämiellyttävältä hän kyllä vaikuttaa. Ehkä näillä tekijöillä olisi kuitenkin älykkyyttä enemmän tekemistä sen sinkkuuden kanssa. Tämä on vähän sama ilmiö kuin miesten liian kiltti. Etsitään itsestä jokin perushyvä piirre joka on parisuhdemarkkinoilla plussaa, mutta joka ei yksin riitä, ja aletaan syyttämään tätä piirrettä niistä pariutumisongelmista kun ei kyetä käsittelemään niitä omia vikoja joista ne todelliset syyt löytyisi.

Maanjäristys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen kumppanin täytyy olla erityisen älykäs? Itselläni on myös korkea ÄO, mutta en ole ikinä kokenut mitenkään tarpeelliseksi että esim. kaverini tai puolisoni olisivat älykkäitä. Sellainen ihan tavallinen riittää. Mieheni on ammatiltaan kokki, eikä varmasti matemaattis-loogisessa mielessä lähellekään yhtä älykäs kuin minä, mutta mitä merkitystä sillä arjessa on? 

Älykkyysosamäärätesti testaa ns. yleistä älykkyyttä, joka korreloi vahvasti kaikkien muidenkin henkisten taitojen kanssa. Jos olet löytänyt itsellesi ihmisen, jolla on matala ÄO, mutta hän osaa silti esim riidellä viisaasti, kehua, tukea, kuunnella, purkaa tunteitaan, ottaa vastuuta ja kasvattaa jälkeläisiä viisaasti, olet löytänyt harvinaisen poikkeuksen.

Tarkoitatko tässä yhteydessä matalalla älykkyydellä jotain 100 paikkeilla olevaa. Jos tarkoitat, niin väitteesi ei pidä paikkaansa. Noissa luettelemissasi asioissa tärkeiksi muodostuvat esim. empatia, kasvuympäristöstä opitut asiat, kiintymysmalli jne. Tietysti, jos älykkyys menee vaikkapa alle 80, niin vaikutuksia alkaa näkyä laajemmin.

Hyväksykää jo totuus, että se on naisen ulkonäkö, mikä ratkaisee parisuhde "markkinoilla". Jos älykäs nainen on myös todella kaunis, niin kyllä sellainen kaunis nainen aina miehen löytää. Jos on kaksi naista, toinen todella kaunis ja älykäs, ja toinen todella kaunis, mutta samalla myös todella tyhmä, niin tottakai mies valitsee niistä naisista sen kauniin, ja älykkään, eli parhaimman mahdollisen vaihtoehdon. Mutta jos tarjolla on todella kaunis, mutta tyhmä nainen ja uskomattoman älykäs, mutta ruma nainen, niin mies valitsee sen tyhmän ja kauniin. Ensisijaisesti siis mies haluaa älykkään ja kauniin naisen, mutta on valmis tinkimään siitä älykkyydestä sitten, jos sellaista ei löydy. Kunhan nainen ei ole ruma. Siis älykkäät ja rumat ne ovat niitä, jotka eivät saa helposti miestä. Noh, jos nyt joku nainen sattuu olemaan sekä ruma että tyhmä, niin ei myös sellainenkaan kovin helposti miestä löydä.

MUTTA...Rumien naisten, oli sitten älykäs tai tyhmä, ei kannata nyt vaipua epätoivoon. Sillä totuushan on myös se, että "kauneus on katsojan silmissä", eikä siis rumuudelle ja kauneudelle ole mitään tiettyä tarkkaa kaavaa, eikä määritelmää. Nainen voi olla jonkun miehen mielestä maailman rumin, mutta taas päinvastaisesti sitten jonkun toisen miehen mielestä maailman kaunein, ja ihanin. Eli kyllä "rumatkin" naiset voi miehen löytää.

Vierailija kirjoitti:

Maanjäristys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen kumppanin täytyy olla erityisen älykäs? Itselläni on myös korkea ÄO, mutta en ole ikinä kokenut mitenkään tarpeelliseksi että esim. kaverini tai puolisoni olisivat älykkäitä. Sellainen ihan tavallinen riittää. Mieheni on ammatiltaan kokki, eikä varmasti matemaattis-loogisessa mielessä lähellekään yhtä älykäs kuin minä, mutta mitä merkitystä sillä arjessa on? 

Älykkyysosamäärätesti testaa ns. yleistä älykkyyttä, joka korreloi vahvasti kaikkien muidenkin henkisten taitojen kanssa. Jos olet löytänyt itsellesi ihmisen, jolla on matala ÄO, mutta hän osaa silti esim riidellä viisaasti, kehua, tukea, kuunnella, purkaa tunteitaan, ottaa vastuuta ja kasvattaa jälkeläisiä viisaasti, olet löytänyt harvinaisen poikkeuksen.

Älykkyys ja ihmissuhdetaidot eivät kyllä oman kokemukseni mukaan korreloi juurikaan keskenään, ja jos korrelaatio löytyy, niin se on kyllä pikemminkin niin päin että poikkeuksellisen älykkäät ihmiset ovat keskimäärin varsin haastavia kumppaneita.

Noh. Omakohtaisista kokemuksista voidaan puhua loputtomiin, mutta se ei kovin viisasta tässä yhteydessä ole. Omakohtaisilla kokemuksilla on myös taipumus vahvistaa stereotypioita, kun ihmiset peilaavat kokemuksiaan ennakko-oletuksiin.

Esimerkiksi kohdallasi voi olla, että muistat vain ne ikävät älyköt. Mukavat älyköt muistat ehkä vain mukavina ihmisinä. Tai sitten et vain ole tavannut tarpeeksi älykköjä.

Jos olisit, tutkimukset osoittavat, että siellä olisi ollut kosolti sosiaalisesti taitavia tyyppejä. Enemmän, kuin vähemmän älykkäissä piireissä.

Vierailija kirjoitti:

Ap. Miten se, että sinä ja ystäväsi olette hoikkia ja liikunnallisia littyy älykkyyteen?  Minä olen keskimääräistä älykkäämpi mies, mutta sitä asiaa en kyllä erikseen kerro kuin korkeintaan tuntemattomana vauvapalstalla. Sellaisen asian kertominen erikseen olisi jo junttimaista, ja laskisi sosiaalista arvoani.  Kyllä älyn, puhetaidot ja yleissivistyksen huomaa ilman että sitä tarvii erikseen korostaa,

PS. En ehkä olisi innostunut seurastasi.  Mittailet vähän liikaa asioita.  Turhantärkeys ei ole seksikästä.

Samaa mieltä. Ensiksikin, oletko todella testannut jossain virallisesti ÄO:si? Ilmeisesti olet ja sulle on ehkä tärkeää tuoda sitä esille. En pidä itseäni erityisen älykkäänä, vaikka olen menestynyt kaikissa opinnoissani kiitettävästi ja olen laaja-alaisesti kiinnostunut monenlaisista asioista. Ei mua silti kiinnosta testata älykkyyttäni, puhua siitä ja vertailla itseäni muihin. Olen kiinnostunut muista ihmisistä ihmisinä, en älykkyysosamäärinä. Ehkä tämän vuoksi tapaan mukavia, kiinnostavia ja fiksuja miehiä. Ehkä kannattaisi siis ensin vilkaista peiliin. Ylimielisyys ei ole millään tavalla kiinnostavaa.

Eli ap:lle ei riitä että mies on älykäs, vaan pitää olla:

- ap:ta älykkäämpi

- pitkä

- komea

- menestynyt

- koulutettu

- varakas

- sosiaalisesti briljantti

Kieltämättä tuossa valinnan vara jää olemattoman pieneksi. Ja ellei ap itse ole huipputapaus naisena, voi olla kannattavampaa investoida kissoihin.

uskokaajo kirjoitti:

Hyväksykää jo totuus, että se on naisen ulkonäkö, mikä ratkaisee parisuhde "markkinoilla". Jos älykäs nainen on myös todella kaunis, niin kyllä sellainen kaunis nainen aina miehen löytää. Jos on kaksi naista, toinen todella kaunis ja älykäs, ja toinen todella kaunis, mutta samalla myös todella tyhmä, niin tottakai mies valitsee niistä naisista sen kauniin, ja älykkään, eli parhaimman mahdollisen vaihtoehdon. Mutta jos tarjolla on todella kaunis, mutta tyhmä nainen ja uskomattoman älykäs, mutta ruma nainen, niin mies valitsee sen tyhmän ja kauniin. Ensisijaisesti siis mies haluaa älykkään ja kauniin naisen, mutta on valmis tinkimään siitä älykkyydestä sitten, jos sellaista ei löydy. Kunhan nainen ei ole ruma. Siis älykkäät ja rumat ne ovat niitä, jotka eivät saa helposti miestä. Noh, jos nyt joku nainen sattuu olemaan sekä ruma että tyhmä, niin ei myös sellainenkaan kovin helposti miestä löydä.

MUTTA...Rumien naisten, oli sitten älykäs tai tyhmä, ei kannata nyt vaipua epätoivoon. Sillä totuushan on myös se, että "kauneus on katsojan silmissä", eikä siis rumuudelle ja kauneudelle ole mitään tiettyä tarkkaa kaavaa, eikä määritelmää. Nainen voi olla jonkun miehen mielestä maailman rumin, mutta taas päinvastaisesti sitten jonkun toisen miehen mielestä maailman kaunein, ja ihanin. Eli kyllä "rumatkin" naiset voi miehen löytää.

Et ymmärtänyt yhtään mitään. Miehiä olisi jonoksi asti (edelleen näin nelikymppisenä). Saisin miehen. Ja ihan perusfiksunkin sellaisen. Mutta kun se perusfiksu ei riitä. Valitettavasti.

Mietin, viitsinkö edes vastata kommenttiisi. Siksi, että aloitukseni ei liittynyt miehen ”saamisen” vaikeuteen. Toisekseen siksi, että kirjoitustapasi perusteella keskustelumme tuskin olisi hedelmällistä väitellessämme ihan eri asioista.