Päiväkodin henkilökunta keksinyt lapselleni lempinimem, jolla nyt lasta kutsuvat

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähän sama tilanne. Siskokset ovat nimiltään Eleonoora ja Josefiina. Tarhan tädit olivat keksineet alkaa kutsua heitä nimillä Ellu ja Jossu. Olen tyttärilleni antanut kauniit nimet, niin joku kehtaa keksiä heille noinrumat lempinimet. Olen antanut tarhaan palautetta, että tyttöjä pitää kutsua oikeilla nimillä, mutta niin ne tädit vaan jatkaa tuota nimittelyä. Ei mikään ihme, että lapset oppivat kiusaamaan toisiaan.

Kuka antaa lapselle noin vaikeita kutsumanimiä. Viimeistään koulussa lapsesi itse lyhentävät nimensä.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Mutta jos asia sua oikeasti häiritsee, niin ota asia puheeksi. Esim. kun kuulet lastasi kutsuttavan lempinimellä sano: ”Minusta olisi mukavampi kun kutsuisitte häntä oikealla nimellään.”

Tuosta se alkaa, lapsi on oma persoona jolla on oma elämä. Et voi kontrolloida kaikkea. Anna lapsesi olla oma itsensä ja pitää lempinimensä vertaisverkostossaan.

Minun poikani on Valtteri ja inhosin kun kaikki kutsuivat häntä  Valluksi. Minusta se oli ruma nimi.

Nyt poika on 8-vuotta ja sanon itsekin häntä aina Valluksi. Jotenkin sitä vain tottuu.

Vierailija kirjoitti:

Ja siis mitä haittaa rumastakaan lempinimestä on?

Totta. Eskarissa kun hoitajat alkaa kutsua tyttöjä nimillä Pimpsu ja Kylli, niin haittaahan ei ole, pelkkää riemua.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähän sama tilanne. Siskokset ovat nimiltään Eleonoora ja Josefiina. Tarhan tädit olivat keksineet alkaa kutsua heitä nimillä Ellu ja Jossu. Olen tyttärilleni antanut kauniit nimet, niin joku kehtaa keksiä heille noinrumat lempinimet. Olen antanut tarhaan palautetta, että tyttöjä pitää kutsua oikeilla nimillä, mutta niin ne tädit vaan jatkaa tuota nimittelyä. Ei mikään ihme, että lapset oppivat kiusaamaan toisiaan.

Anna heidän pomolleen palautetta, tarvittaessa pomon pomolle, vrt. edellä hoitajien opettajan näkemys.

Henkilökohtaisesti inhoan "lempinimiä" tyyppiä "ellu" ja "jossu". En ikinä käytä kenestäkään tällaisia, vaan kutsun mieluiten niillä oikeilla nimillä.

Vierailija kirjoitti:

Aiotko kieltää lapsen kavereitakin käyttämästä lempinimeä? Enkä kapiaista armeijassa?

Onko sulla hallintaongelmia? Mies kutsuu nipottajaksi ja ei viitsi siivota kun tekee aina kuitenkin väärin?

Armeijassa ei ole hellittelynimiä. Siellä Virtanen on Virtanen ja Korhonen on Korhonen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähän sama tilanne. Siskokset ovat nimiltään Eleonoora ja Josefiina. Tarhan tädit olivat keksineet alkaa kutsua heitä nimillä Ellu ja Jossu. Olen tyttärilleni antanut kauniit nimet, niin joku kehtaa keksiä heille noinrumat lempinimet. Olen antanut tarhaan palautetta, että tyttöjä pitää kutsua oikeilla nimillä, mutta niin ne tädit vaan jatkaa tuota nimittelyä. Ei mikään ihme, että lapset oppivat kiusaamaan toisiaan.

Mitä jos sinäkin kokeilisit tuota tätsytaktiikkaa?

Vierailija kirjoitti:

Tuosta se alkaa, lapsi on oma persoona jolla on oma elämä. Et voi kontrolloida kaikkea. Anna lapsesi olla oma itsensä ja pitää lempinimensä vertaisverkostossaan.

Samalla voi ryhtyä itsekin kutsumaan samalla tavalla hellittelynimillä niitä hoitajia kuten Kylperö tai Tuhti-Teija. Jos hoitaja siitä loukkaantuu, niin ihmettelee, että jos meidän Aada on teille Aapukka, niin miksi ihmeessä meidän perheessä ei voi olla hoitajille kutsumanimiä.

Onko siis kyseessä Tero joka sai lempinimen Terska?

Vierailija kirjoitti:

Eli mielummin Otto Vee, Otto Koo ja Otto Är. Kun Otto, Ode ja Otsu?

ja kun Otto Vee:täkin on useampi, niin Otto Virtanen, Otto Vartinen....

Minun tyttö on Inkeri, jota lapsen isovanhemmat yrittää vääntää inksuksi ja inkuksi, itelle tulee noista mieleen joku kitisevä teini ja lapsi ite suuttuu kun sanovat väärin, -  ei siinä, lapsen luokalla on semmonen Lumia, jolle ovat keksineet lempinimeksi Lumppu. Ai kamala, ja siis ihan viattomasti tietenkin, tyttö ihmetteli miksi menin niin vaikeaksi kun mainitsi asiasta.

Sillä lapsella on nyt alkanut oma elämä omassa vertaisryhmässä ja sitä on turha lähteä silottelemaan miksikään. Hänestä tulee sielä yhteisön jäsen, missä muitakin kutsutaan lempinimillä. Hyvää harjottelua koulua ja loppuelämää varten, vai aiotko kieltää kulkemassa vielä lukiossakin lempinimet?

No ei pitäisi ulkopuolisten sekaantua lasten eikä muidenkaan nimenmuunteluun. Oma nimi on kuitenkin yksi tärkeimmistä identiteetin osista.

Mua ärsyttää, kun lapsemme isoäiti käyttää keksimäänsä lempinimeä lapsestamme. Syynä on se, että lapsemme serkulle annettiin niin omituinen nimi, ettei isovanhemmat kehtaa käyttää sitä julkisilla paikoilla, vaan kiertävät sen käyttämällä hänestä lempinimeä. No tasapuolisuuden vuoksi meidänkin lapsellemme keksittiin sitten lempinimi.

Ja tiedän, että syy on tuo, sillä isovanhemmat olivat todella järkyttyneitä, kun serkun nimi oli selvinnyt. Eivät he sitä serkun vanhemmille sanoneet suoraan, mutta meille. Mutta se minua ärsyttääkin: miksi meidän lapsen pitää siitä kärsiä?

Minusta asia on niin, että jos on nimi annettu, niin sitä pitää käyttää. Lempinimet eivät ole OK, ellei vanhemmat niitä keksi.

Mua ärsyttää, kun ne lempinimet yleensä ovat rumiakin vielä, esim. Aurora on Aukku tai Leo on Leksa ja Matleena on Matte.

Eli ap:n lapsi on Leo, jota nyt kutsutaan lexaksi? Voi ei.

Vierailija kirjoitti:

Sillä lapsella on nyt alkanut oma elämä omassa vertaisryhmässä ja sitä on turha lähteä silottelemaan miksikään. Hänestä tulee sielä yhteisön jäsen, missä muitakin kutsutaan lempinimillä. Hyvää harjottelua koulua ja loppuelämää varten, vai aiotko kieltää kulkemassa vielä lukiossakin lempinimet?

Eli jos dementikkovanhus kutsuu hoitajaa Vi--uhuo--ksi, niin se on vain kiva juttu, koska kyseessä on hoitajan vertaisryhmä?

Jos ei vanhemmille kelpaa se, että muutkin aikuiset lähentyvät lapsen kanssa, hassuttelevat ja keksivät hellittelynimiä, niin sitten ne lapset pitäisi hoitaa ihan itse. Jos lapsen vie päivähoitoon, niin silloin täytyy sietää sitä että lapsella on muitakin läheisiä aikuisia joilla on lapseen ihan itsenäinen ihmissuhde, joka ei kulje vanhemman kautta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on Leo jota suku kutsuu kiusallaankin Leksaksi kun tietää tuon nimen minua ärsyttävän. Ehkä ajan kuluessa tuo into laantuu, tai sitten ei. Minä kutsun lastani ristimänimellä ja se riittää. 

Erikoista sukua kun tahalleen haluuvat ärsyttää kun tietävän sinun ärsyyntyvän Leksa nimen käytöstä Leon sijaan.