Oliko sulla sellainen "oikea" lastenkirjojen maalaismummola?

Oli. Paitsi toinen isovanhemmista etäinen.

Oli juu. Lampaita, kanoja ja kissoja. Mummi teki pannukakkua ja vaari kertoi tarinoita. 

Oli. Toki siellä myös lapsuuteni elin. Haluaisin takaisin siihen aikaan, elämässä ei huolen päivää.

Oli, ilo tosin loppui, kun kaupunki pakotti myymään tilan ja sen tilalle rakennettiin betonilähiö.

Kerrostalokuutiossa oli minun mummola. Mutta ihmiset ja lämpö siellä on jäänyt lopuksi iäksi sydämeen.

Olisi ollut varmaan jos isoäiti olisi elänyt ja pappa jättänyt muuttamatta kaupunkiin. Mummi asui ukin kanssa palveluasunnossa ja kotitaloa yksi lapsista kunnes muutti äitinsä luo. Mummi oli kyllä tosi tärkeä ja rakastava ja varmaan se kotitalo olisi ollut ihana mummila siellä maalla. Ukista en muista paljoakaan ja papan luona kävin kylässä. 

Oli, sadepäivinä luin Arto Melleriä, isä ei tykännyt 

Oli, tunnelma oli aina lämmin ja kahvikin maistui siellä erityisen hyvältä. Samassa suuressa maalaistalossa asui kolme lapsista, joista kahdella oli perhe.

Ei peltoa eikä metsää, mutta pienellä maalaiskunnalla isossa rintamamiestalossa oli minun mummolani. Sellainen perinteinen lämminhenkinen mummola.

Oli mutta asuin itse niin kaukana ettei tuolla useinkaan käyty narsistiäitini kanssa

Oli. Olen sen suhteen ollut todella onnekas.

Oli. Oli ihanat mummu ja pappa. Oli pihakeinu, kasvimaa, kukkapenkki, kani ja koira. Mummu Oli huolehtivainen pullantuoksuinen mummu ja pappa oli hauskojen leikkien ja kisailujen keksijä. Nyt he ovat jo taivaassa pilven reunalla molemmat.

Ei ollut maalaismummolaa mutta kaupunkimummola oli. Eivät kumpikaan kaivanneet maataloa kun sieltä olivat kerran pois päässeet. Mökki heillä kyllä oli. Mukavat muistot jäi niin kaupungista kuin mökiltään. 

Oli ja nyt ne 80ha pellot ja metsät ovat minun 😁

Huussista tullessa usein ajattelin kuinka onnekas olen 

Oli, isän puolelta maatila. Oli maitotila joten eläimiä oli lehmät, kissat ja koirat. Siellä sitä tuli vietettyä kaikki viikonloput ja lomat. Lähellä oli järvi, missä meillä oli vene. Siellä käytiin usein kalassa. Ikävöin noita aikoja. Serkut olivat usein myös siellä.

Oli. Karjasta olivat tosin jo luopuneet kun synnyin, mutta navetta oli tallella ja siellä tuli leikittyä paljon. Siellä oli karjakeittiön vieressä huone, johon mummu oli järjestänyt meille leikkikaupan; oli "kassakone" eli vanha kirjoituskone ja kaikkia vanhoja maitopurkkeja, kahvipaketteja, jne niissä oli hiekkaa sisällä niin tuntui aidommalta se osto kun oli muka tuotetta sisällä. 😄 Paljon metsää ja peltoja ympärillä. Mummu opetti hiihtämään, on muuten rakas harrastus vielä näin aikuisiälläkin. Mummu ja pappa opetti polttopuiden tekoa ja pinoamista, pihahommia noin muutenkin. Mummun ruoat oli parhaita... Muistan vieläkin sen tuoreen hiivaleivän tuoksun ja kalasopan maun... 

Pappa kuoli 12 vuotta sitten, mummu on ollut nyt 3 vuotta muistisairaiden yksikössä eikä ole enää kuin kuoret siitä vanhasta persoonasta jäljellä. Vaalin mun lapsuusmuistoja sydämessäni. 

Oi niitä aikoja ennen älypuhelimia. Kahvipöydässä ei kuulunut viestiääniä. Ihmiset olivat aidosti läsnä! 

Oli, maalaistalo järven rannalla. Mummu leipoi ja laittoi ruokaa. Pappa ja setäni hoitivat karjan. Heinäntekoaikaan syöjiä oli paljon ja joka ilta lämmitettiin sauna. Sukujoulut on jääneet mieleen erityisesti. Lapsuuteni oli muutoin kamala ja traumaattinen, mutta mummulassa oli ihanaa, koska siellä ei ryypätty ja rällätty. 

Puppa?