Narsisti särki sydämeni, itken täällä silmät päästäni!
Miten aikuinen ihminen voi olla näin sinisilmäinen? Olihan ne merkit ilmassa, ja yhdessä vaiheessa aloin jo miettimään tyypin mielenterveyttä. Mutta olin niin ihastunut /rakastanut/läheisriippuvainen etten välittänyt. Nyt joudun vielä näkemään häntä 2-3 krt viikko. Alussa oli mykkäkoulua, nyt tämä ihminen v*ttuilee, kyselee onko kaikki ok jne ja hymyilee päälle.
Piti se tässä iässä tällaiseen tapaukseenkin törmätä. Kun nyt olen tutkinut näitä "kuinka tunnistat narsistin" niin on ihan klassinen esimerkki. Kumpa olisin tajunnut jo syksyllä.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Lue paljon narsismista, se auttoi mua käsittelemään asiaa. Ei tarvitse olla mitään tieteellistä kirjallisuutta, ihan ihmisten blogeja ja sellaista. Juttele jonkun luotettavan ihmisen kanssa joka tuon ihmisen tuntee, se voi auttaa sinua uskomaan omat ajatuksesi todeksi.
Nykyään narsismia käsitellään osittain kepeästi, narsismiin vihjaavat julkaisut myyvät. Miksi, koska moni kokee tulleensa jossain elämänvaiheessa loukatuksi ja syitä on helpompti hakea muista, kuin oppia itse itsestään. Narsismiin liittyy vahvasti kasvatus, omat vanhemmat, heidän vajavaisuus vanhempina. Nykyajan tyhmä trendi on leimata varsinkin exät narsisteiksi, eivät he pääsääntöisesti sitä ole. Voi olla narsistisia, itsekkäitä piirteitä, mutta ei huomioida mitä leimaaja itse on käyttäytynyt toisen piirteiden ilmaantuessa. Kaikki ihmiset eivät taitureita ihmissuhteiden kulmakivissä, eikä pidäkään. Enemmän on vaatimuksia, kuin toisen ihmisen sisimpään tutustumista. Narsistien leimaajat usein eivät ole tutustuneet ihmiseen, eivät tunne toista. Ja toinen ääripää, jotka kärsivät narsistin kostosta koko ikänsä. Ellet tunne narsismia, lue tämä ajatuksella ja mieti, tiedätkö tosiaan mitään narsismin synnystä:
Ei ollut eka parisuhde, vaan salasuhde, josta piti tulla vuosisadan rakkaustarina. Nyt tylsästi vaan oman miehen kanssa, samaa tylsää kakkaa loppuelämä
Oot itse narsisti. Ja rakastunut oman kuvaasi rakkaudesta. Toisista ihmisistä et välitä etkä ymmärrä hevonp-aa.
Ja alotin sen pelkkänä seksisuhteena. Mies vaan pian alkoi rakkauspommittamaan, niin lopulta taivuin vakavampaan :(
Vierailija kirjoitti:
Ja alotin sen pelkkänä seksisuhteena. Mies vaan pian alkoi rakkauspommittamaan, niin lopulta taivuin vakavampaan :(
😂😂😂😂 Ja se tässä surettaa?
Surettaa, koska menin tyhmä rakastumaan.
Vieläkin välillä itkettää, ehkä kerran viikossa. Lähinnä oma tyhmyys ja elämän tyhjyys ilman narskua.
Ap
Minäkin yritän päästä henkisesti irti narsistista. En tajua miten tämä on näin vaikeaa. Päässä pyörii kuin joku filmi uudestaan ja uudestaan ja siinä filmissä on pääosassa tuo narsisti-ihastukseni jonka kanssa tapailin muutaman kk ajan.
Tavattiin treffisivustolla ja mies halusi nähdä livenä jo samana iltana. Pidin hänen itsevarmuudestaan ja päättäväisyydestään. Aluksi emmin että voiko sitä näin nopeasti vaan tavata mutta hän puhui minut ympäri. Teki vaikutuksen dominoivalla käytöksellään.
Kirjoitan ehkä myöhennin lisää. Nyt en jaksa tällä puhelimella näpytellä kun saa koko ajan korjailla typoja.
Narsismin vastinkappale on liikoja itsestään luuleva, yksinkertainen kana. Ilmaisia lounaita ei ole, mene itseesi äläkä uikuta.
Nyt jatkan tuota tekstiäni.
Kenenkään muun kanssa ei ole ollut niin "tapahtumarikasta" niin lyhyessä ajassa (muutama kk) kuin tämän miehen kanssa. Emme siis tehneet juuri mitään sen kummempaa, vaan se "tapahtumarikkaus" tuli lähinnä miehen persoonallisuudesta, josta en ottanut mitään selvää. Välillä hän vaikutti hauraalta, yhtenä hetkenä niin vahvalta ja ylemmyydentuntoiselta, toisena hetkenä katsoi minua ihaillen ja jopa kehui, sitten saattoi käyttäytyä kuin olisi pahin vihamieheni.
Puhui entisistä rakkauksistaan, mikä kyllä loukkasi minua. Koko ajan muistutti, että minuun hän ei ole rakastunut, että katsotaan tuleeko niitä rakkaustuntemuksia ajan kanssa. ja jos ei tule, niin pitää vaan jatkaa elämässä eteenpäin. Tuo olisi pitänyt jo herättää minut todellisuuteen.
Huomasin hänen olevan oikeastaan pohjimmiltaan epävarma, ja siitä syystä hänelle oli tärkeää kaikki se, mitä hän omistaa ja miltä hän näyttää tuntemattomien ihmisten silmissä. Piti olla hienot menopelit, piti pysyä hoikkana ja atleettisena. Kyllähän se viehätti.
Hän tosiaan puhui entisistä rakkauksistaan, ja kertoi erojen syyksi aina joko "yhteisen päätöksen" tai sen, että nainen oli pettänyt.
Mietin koko ajan että teinkö minä jotain väärin, että olisinko voinut estää tämän jotenkin. Mutta sitten taas muistan ne hetket joina mies on kohdellut minua kuin likaviemäriä, vaikka olisin ollut hänelle kuinka mukava tahansa.
Mutta kai se on aika selvä, että kun toinen alussa kehuu ja yhtäkkiä ei enää käyttäydykään siten vaan aivan päinvastoin, tuntuu se paljon pahemmalta kuin se, ettei sitä kivaa kohtelua olisi saanut alussakaan. Ei hän koskaan minua ylitsevuotavasti kehunut, mutta kehui kuitenkin ja jotenkin tuntui, että ne vähäisetkin kehut tulivat jotenkin syvältä sydämestä. Taisi olla pelkkää teeskentelyä.
En käsitä miten tästä ihmisestä on niin vaikea päästä henkisesti yli. Olen kärsinyt tästä niin paljon, etten ole mistään elämässäni tähän ikään mennessä kärsinyt yhtä paljon. Toivon että tämä h-lvetti on pian ohi.
En halua vähätellä kenenkään tuskaa tai sydänsuruja, mutta oikeasti vähän liian moni ihminen leimataan nykyään narsistiksi. Suurin osa näistä ihmisistä ei kuitenkaan ole narsisteja. Monilla ihmisillä voi myös olla joitain narsistisia piirteitä, mutta se ei vielä tarkoita että he olisivat narsisteja.
Oliko tää eka parisuhteesi? Tottakai eron jälkeen suretaan.. ihan luonnollista 🤔