Lue keskustelun säännöt.
Vihaan vaimoani
13.02.2019 |
Vihaan vaimoani, niin että sattuu. Olen jatkuvasti väsynyt ja vihainen. Työpaikalla, kotona, yöllä sängyssä. Jeesus sentään, miten pahalta tuntuu. Hän vähättelee, kohtelee kuin vierasta ihmistä, nalkuttaa. Teen töitä paljon, annan palkastani 3/4 yhteiseen (hänen) käyttöön(sä), teen kotitöitä, hoidan lapsia joka päivä, hoidin myös lapset viimeisessä flunssakierteessä, vaikka työasiat kasaantuivat ihan tolkuttomasti (vaimo on osa-aikatöissä). Hän ei arvosta mitään, mitä teen kotona. Eilen illalla pimeällä painoin lumitöitä pää märkänä toista tuntia että saisin pihan auki, ja tämä kehtasi irvailla, että "oli varmaan hyvää liikuntaa", samaan aikaan kun istui sohvalla puhelin kourassa ja suklaalevy toisessa. Puhettakaan siitä, että mikään tekemäni asia ei hänelle kelpaa. Pyykit viikattu väärin. Ruuat pahanmakuisia. Imurointi huonoa. Ikkunaan jäi pesun jälkeen rantuja.
Entäs läheisyys sitten: pyysin saunassa, että voisimme ennen nukkumaanmenoa köllötellä sohvalla vierekkäin, ja hän sai heti hepulin, että "mihinkään seksihommaan ei sitten ruveta". Vastasin, että ei ollut mielessäkään. Siihen se sit jäi, että eukko kyttää puhelintaan sohvalla, ja minä istun nojatuolissa lukemassa. Vaikka toisaalta rakastaisinkin, ja kaipaisin läheisyyttä, en tiedä, voisinko edes hyvin hänen lähellään. Haluaisin puhua avioliittomme huonosta tilasta ja uhkaavasta erosta, mutta pelkään kohtausta ja sitä, että hän kääntää lapset minua vastaan. Olenhan kaiken päälle vielä huono isä.
Helpottipa edes vähän kun avasin ajatukseni tekstiksi.
Kommentit (271)
Sinun vaimoasi en tietenkään tunne, mutta tulipa tosi paljon erään kaverin vaimo tuosta mieleen. Joka päivä mitätöi, arvostelee ja vähättelee miestään ja mikään ei koskaan kelpaa. Kaveri itse (kuin myös pariskunnan noin parikymppiset lapset) on sitä mieltä, että vaimo on pesunkestävä narsisti ja uskon tämän, koska nainen ei suostu avioliitto- tai mihinkään muuhunkaan terapiaan, sanoo kuulemma että hänessä itsessään ei ole mitään vikaa, ainoastaan miehessä. Olen kysynyt monta kertaa, että mikä estää eroamasta kun lapsetkin ovat jo aikuisia ja kaveri vastaa aina että "olen mä sitä kyllä ajatellut", mutta vuodet vain kuluvat eikä mitään tapahdu. Jotenkin se mies ei vaan osaa sitä askelta ottaa. Harmittaa hänen puolestaan.
Nosta kissa pöydälle, ap.
-mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä on nyt se teidän perus "Itsepä olet kumppanisi valinnut." jolla viestitetään aloittajalle että hänessä on jotain vikaa tästä syystä ja että kaikki on hänen vastuulla kumppanivalinnan takia. Eikö se pädekään nyt kun aloittaja on mies eikä nainen? Normaalisti tuo fraasi on aina viiden ensimmäisen kommentin joukossa, mutta nyt siellä onkin vain "Olet ihana!" 😂
Meillä ainakin exvaimosta kuoriutui tälläinen vasta lasten synnyttyä. Eron jälkeen minun työni väheni vaikka lapsia enemmän hoidankin.
AP on ihme valittaja. Miksi sinä et tee niitä kotitöitä kunnolla eikä vain sinnepäin? Toki jos ei kotieläimä kelpaa niin ihan vapaasti voi erota. Selkeesti vaimo on vttuuntunut vätykseen ja olisikin mielenkiintoista kuulla tarinan toinen puoli.
APn vaimo on ihan normitapaus. Jos tuollaisista me kaikki erottaisiin niin erotilastot hyppäisi taivaisiin. Tämä uusi feministinen järjestys vaatii veronsa ja uhrinsa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sano että pariterapia tai ero.
Mutta kas kun spesifisti mainitsit lumityöt...kuka teillä vaikka viime viikolla kävi kaupassa, teki ruoat, siivosi keittiön, imuroi, leikki lasten kanssa,keräsi lelut lattialta, vei/haki lapset pk:iin...?
Mutta, kuka nimikoi tarhavaatteet?
Kyllä pitää olla hirveästi vaatetta lapsilla, jos niiden nimikointi työstä käy....
Niinpä. Mutta jos nainen sen tekee, niin se on urakka vailla vertaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sanot vihaavasi vaimoasi olen varma, että rakastat häntä. Viha ei ole rakkauden vastakohta vaan rakkaus ja viha kulkevat käsi kädessä. Nosta kissa pöydälle ja keskustele hänen kanssaan mainitsemistasi asioista. Turhaan murehdit etukäteen seurauksista vielä, kun et tiedä miten hän reagoi. Luulen, että vaimosi käytös viestii siitä, että hän haluaa läheisyyttä myös sinulta muttei ehkä uskalla tai osaa sanoa sitä. Tai edes itse ymmärrä haluavansa.
Lupaathan rakastaa puolisoasi hyvinä ja huonoina hetkinä aina kuolemaan asti, aamen.
Kyllä teidän asiat järjestyy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani.
Jokaisen ihmisen pitäisi olla arvostettu edes kotona.
N
vaateripustin kirjoitti:
Omg missä tuollaisia miehiä on? Sä oot ihana. En ymmärrä miksei vaimosi arvosta sinua,nyt kannattaisi keskustella vakavasti asiat halkipoikki ja pinoon. Onko vaimosi kenties masentunut tai jotain.. ?
Mutta pitemmälle kun asian antaa mennä katkeruus alkaa nostaa päätään ja se ei tietty johda muutaku isoon parisuhdesotaan..
Mutta joo koitahan keskustella vaimosi kanssa josko joku tolkku tulisi
Noita löytyy yllättävän paljon parisuhteissa. Ovat monesti kritiikillä nujerrettuja tai lapsien viemisellä alistettuja, joten eivät pidä itsestään mitään ääntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP on ihme valittaja. Miksi sinä et tee niitä kotitöitä kunnolla eikä vain sinnepäin? Toki jos ei kotieläimä kelpaa niin ihan vapaasti voi erota. Selkeesti vaimo on vttuuntunut vätykseen ja olisikin mielenkiintoista kuulla tarinan toinen puoli.
Kuka määrittelee milloin kotityöt on tehty kunnolla? Ehkä se onkin niin, että mies on vttuuntunut tähän perheen päällpäsmäriin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaateripustin kirjoitti:
Omg missä tuollaisia miehiä on? Sä oot ihana.
Turha nyt innostua noin kovasti. Ap on yhtä todellinen kuin yksisarvinen tai Teräsmies. "Pyykit viikattu väärin". Jotain rajaa satuilussakin. Naisen kirjoittama teksti. Kukaan mies mitään pyykkejä viikkaa.
Vaimosi kuulostaa todella vaativalta, jos olisin samassa tilanteessa niin yrittäisin puhua ensin hänen kanssaa ja lähtisin sitten pois, jos ei kuuntele. Ei tuollaista jatkuvaa mitätöintiä jaksa kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä... kirjoitti:
Minä voisin olla vaimosi... Meillä tuo johtuu siitä, että mies on nimenomaan paljon töissä ja minä hoidan ns. kaiken sen kodin metatyön oman työni lisäksi: hoitoajat, lääkärit, neuvolat, sukulaisten näkemisen järjestämisen, reissujen miettimisen jne. Se ei oikeasti paljon lämmitä, jos kerran viikossa tekee lumityöt päähiessä... Joskus ajattelin, että ei haittaa vaikka mies on paljon töissä, koska tuo kuitenkin rahaa kotiin, maksaa osan laskuista ja ostaa lapsille tarvittavat tarvikkeet/vaatteet (sen jälkeen, kun olen sanonut, että lapset tarvitsisi uudet kengät).
Olen ihan oikeasti kyllästynyt siihen, että mies on niin paljon töissä ja on työmäärästä ihan väsynyt ja stressaantunut... Olen monta kertaa yrittänyt tästä keskustella, mutta aina sama virsi: "Kohta kiire töissä helpottaa". Ei ole helpottanut...
Olen ottanut jo välinpitämättömän asenteen. Haluaisin vaan, että mies olisi enemmän kotona kuin töissä. Ihan sama vaikka tulisi vähemmän rahaa taloon. Rahalla ei voi ostaa sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, jonka menettää tekemällä paljon töitä ja olemalla pois kotoa ne pienet, tärkeät hetket.
En toki itsekään ole täydellinen, mutta olen vain niin väsynyt, etten jaksa panostaa kuin lapsiin ja se johtaa siihen, etten myöskään jaksa pitää itsestäni tai parisuhteestamme huolta.
Nosta kissa pöydälle. Todennäköisesti teissä kummassakin on vikaa, mutta et saa tietää vaimosi asennoitumista sinuun kysymättä...
Ei kai niitä hoitoaikoja, lääkäreitä ja neuvola-aikoja jatkuvasti tilailla, ellei perheessä ole vakavaa sairautta. Eikä niitä sukulaisiakaan ole pakko koko ajan tavata ja reissuja suunnitella.
Olipas paljon kommentteja, kiitos niistä.
Avaukseni oli voimakas ja näköjään keskustelu heräsi. Tämä ilta meni vaimon kanssa paremmin, nyt sain lapset unille ja vaimo itse ehdotti elokuvan katsomista. En kyllä enää jaksa. Hän oli tehnyt tänään ruokaa, joka kyllä oli parempaa kuin oma makaronilaatikkoni. En tiedä silti, jaksaisinko jatkaa hänen kanssaan, vaikealta tuntuu vieläkin. Yritän jotenkin avata keskustelua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
AP on ihme valittaja. Miksi sinä et tee niitä kotitöitä kunnolla eikä vain sinnepäin? Toki jos ei kotieläimä kelpaa niin ihan vapaasti voi erota. Selkeesti vaimo on vttuuntunut vätykseen ja olisikin mielenkiintoista kuulla tarinan toinen puoli.
Tässä on malliesimerkki nalkuttavasta naisesta, jolle ei mikään riitä.
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin eron heti huomenna, asuntokin on jo valmiiksi katsottuna. En vaan haluaisi vaarantaa välejä lapsiini.
Äkkiä sä ne unohdat. Tulevat sitten aikuisina tykö jos niissä on munaa. uuden naisen kans hankit (sen vaatimuksesta) uuden katraan ja toivot, että niiden äpsyjen kanssa menee paremmin.
No tää vois olla meiltä melkeinpä... Mun mies kuvittelee tekevänsä paljonkin kotitöitä. Kehtaa vihapäissään jopa väittää, että minä "en tee mitään", vaikkei hänellä itsellään ole mitään käsitystä siitä, mitä omakotitalon, lemmikkien ja lapsiperhearjen pyöritys minulta vaatii osa-aikatyöni lisäksi. Teen meillä remontitkin. Jos olen vuorokauden pois kotoa, saan palata sotkuiseen kotiin (pidän kodin joka päivä siistinä itse), ruuaksi on syöty eineksiä ja lapsille annettu ruutuaikaa ihan liikaa. Hän tuhlaa rahat ruokakaupassa ihan järjettömiin ostoksiin kun ei osaa kokata eli siten suunnitella ruokia. Hän on mielestään kiltti ja kiva tyyppi, joka vie lapsia Hoploppiin ja jos pyydän, niin vaikka luistelemaan, mutta oma-aloitteisuus puuttuu kaikessa täysin. Hän tekee kotityöt niinkuin teinit tekevät, eli esittää imuroivansa, mutta lopputulos on ihan se ja sama imuroiko ollenkaan, jos ei viitsi imuroida nurkista ja huonekalujen alta. Hänen mielestään kaiken voi jättää huomiseen, eli kun joudun sanomaan jostain akuutista, niin tietysti "nalkutan". Teen kaikki metatyöt myös toki, mies ei viitsi käyttää edes kalenteria, vaikka on luonnostaan epäjärjestelmällinen tyyppi eli tarvitsisi listoja ja kalenteria selvitäkseen tavallisesta arjesta. Häntä kiinnostaa oma ura yli kaiken, mikä on ihan hienoa tavallaan, mutta minun syyttäminen laiskaksi ja nalkuttavaksi eukoksi on täysin kohtuutonta, ja johtuu käsittääkseni siitä hirveästä kaunasta ja vihasta, mitä hän minua kohtaan tuntee. Tai, kuten olen arvellut, hän vihaa sitä, minkälaisia tunteita aiheutan hänessä. Ei varmaan tarvitse sanoa, että meidän olisi pitänyt erota monta vuotta sitten jo, mutta elämä ei ole niin yksinkertaista.
Minä niin uskon, että tämä on todellisuutta suuressa osassa suomalaisia perheitä! Erityisesti särähti korvaan vittuilu sohvalta suklaalevyä mussuttaessa.
Ota ero, hyvä mies..Tuon tyyppiset naiset uhkailevat lapsilla, mutta kyllä sinä saat heitä tavata aivan varmasti.
Ps. Jätä mennessäsi salikortti pöydälle. Vaimosi on sen tarpeessa.
Millä silmillä sinä mahdoit aloitusta oikein lukea? Ap mainitsi jo heti aloituksessa kyllä muutakin kuin lumityöt. Ja mainitsi myös tekevänsä enemmän ansiotöitä kuin vaimo.
"Teen töitä paljon" "(vaimo on osa-aikatöissä)"
"teen kotitöitä"
"hoidan lapsia joka päivä, hoidin myös lapset viimeisessä flunssakierteessä"
"Pyykit viikattu väärin. Ruuat pahanmakuisia. Imurointi huonoa. Ikkunaan jäi pesun jälkeen rantuja."
Ja sekin tosiaan oli yksi pointti, että vaimo valittaa kaikista miehen tekemisistä, myös kotitöistä. Mikään ei kelpaa vaikka mies tekee paljon kaikkea perheen ja kodin eteen.