Lue keskustelun säännöt.
Vihaan vaimoani
13.02.2019 |
Vihaan vaimoani, niin että sattuu. Olen jatkuvasti väsynyt ja vihainen. Työpaikalla, kotona, yöllä sängyssä. Jeesus sentään, miten pahalta tuntuu. Hän vähättelee, kohtelee kuin vierasta ihmistä, nalkuttaa. Teen töitä paljon, annan palkastani 3/4 yhteiseen (hänen) käyttöön(sä), teen kotitöitä, hoidan lapsia joka päivä, hoidin myös lapset viimeisessä flunssakierteessä, vaikka työasiat kasaantuivat ihan tolkuttomasti (vaimo on osa-aikatöissä). Hän ei arvosta mitään, mitä teen kotona. Eilen illalla pimeällä painoin lumitöitä pää märkänä toista tuntia että saisin pihan auki, ja tämä kehtasi irvailla, että "oli varmaan hyvää liikuntaa", samaan aikaan kun istui sohvalla puhelin kourassa ja suklaalevy toisessa. Puhettakaan siitä, että mikään tekemäni asia ei hänelle kelpaa. Pyykit viikattu väärin. Ruuat pahanmakuisia. Imurointi huonoa. Ikkunaan jäi pesun jälkeen rantuja.
Entäs läheisyys sitten: pyysin saunassa, että voisimme ennen nukkumaanmenoa köllötellä sohvalla vierekkäin, ja hän sai heti hepulin, että "mihinkään seksihommaan ei sitten ruveta". Vastasin, että ei ollut mielessäkään. Siihen se sit jäi, että eukko kyttää puhelintaan sohvalla, ja minä istun nojatuolissa lukemassa. Vaikka toisaalta rakastaisinkin, ja kaipaisin läheisyyttä, en tiedä, voisinko edes hyvin hänen lähellään. Haluaisin puhua avioliittomme huonosta tilasta ja uhkaavasta erosta, mutta pelkään kohtausta ja sitä, että hän kääntää lapset minua vastaan. Olenhan kaiken päälle vielä huono isä.
Helpottipa edes vähän kun avasin ajatukseni tekstiksi.
Kommentit (271)
Vierailija kirjoitti:
AP:lle, otin eron tuollaisesta kuvailemastasi possusta, vaikka meillä oli yhteiset lapset.
Nyt on parempi arki. Ex-vaimo saa toteuttaa itseään ja näen kyllä lapsianikin ihan riittävän usein joka viikko.
Joo, ja oisitko eronnut jos ne lapset olisi jäänyt sinulle hoidettavaksi? Nyt on elämä helppoa, kun lapsiakin näkee silloin kun sopii, mutta varsinaista arjenvastuuta ei ole.
Muuten kyllä parempi kuin tajusitte erota. karseata luettavaa tämä vauvapalsta kun täällä hiehet vinkuu miten vihaavat vaimojaan, mutta silti täytyy vaan pysyä yhdessä.
Erotkaa ihmiset, jos ette osaa elää sovussa. Siitä hyötyy kaikki. Te itse, puoliso, eritoten lapset(lapsille kamalaa kuunneltavaa kun vanhemmat koko ajan kuin myrskynmerkit ja tunnelma kotona sen mukainen) ja jopa me vauvapalstaa lukevat. Ei tarvitse törmätä näihin samoihin parkuihin joka toisessa aloituksessa.
Ps. miehillä on kovaa nykyään, kun täytyy jakaa arki naisen kanssa tasapuolisesti ja tehdä niitä kotitöitä ja hoitaa joskus omia lapsiakin:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, teidän ongelmat kuulostaa nyt siltä, että ihan tilapäisistä ohimenevistä ongelmista on nyt kyse. En saa nyt ollenkaan kuvaa siitä että joku olisi niin pahasti pielessä.
Toivoisin, että näin olisi.
Haluaisin takaisin sen naisen, joka hän oli esimerkiksi vielä 3-4 v sitten: luova, innostava, hyvä keskustelija, sielunkumppani. Nyt vain tuntuu, että hänestä on tullut toisenlainen. Välillä ajattelen, onkohan hänellä esimerkiksi paha nettiriippuvuus?
Ap
Hänestä on tullut toisenlainen, koska on tehnyt lapsia kanssasi?
SIis oikeasti, näissä miesten vihaketjuissa vaimoa kohtaan toistuvasti ihmettelen samaa ilmiötä. Miehet tuntuvat näkevän naiset ominaisuuslistoina sekä valitessaan paria että valittaessaan paristaan. Tämä omituisuus huipentuu hämmentyneeseen kitinään, kun aiemmin älykäs nainen nyt muka enää ei olekaan sitä. Viemäriinkö naisen äly valui vai puristuiko synnytyksissä korvista ulos?
Puuttuuko teiltä listaajamiehistä itseltä joku palikka päästä?
Vierailija kirjoitti:
Ota ero.Kaikkea ei tarvii kestää.Lapsia ei kukaan menetä erossa.Heille on tärkeää,että kummatki vanhemmat voi hyvin :).Mä ottaisin tuollasen miehen heti :).Ja tekisin myös osan töistäsi,jotka teet.
No huhhuh. Ihan tuntematta ottaisit kun toinen sanoo tekevänsä kotitöitä ja vihaavansa vaimoaan.
Mutta olisipa kiva kuulla vaimon versio, veikkaan että ihan sama tarina. Paljon kotitöitä, lasten asioita, toinen ei arvosta, vittuilee, on etäinen ja kylmä kun itse yrittää viritellä seksiä tai läheisyyttä.
Meillä aika sama tilanne ja useinkin kiukussani näen mieheni just noin : laiska, kiittämätön, passiivinen, etäinen, tietenkin taas minä tein tämän ja tuon ja olin sairaan lapsen kanssa jne...
Mutta tää on näiden vihasilmälasien läpi katsottuna. Tunne on jokseenkin molemminpuolinen, kuten teilläkin. Kurjaa ☹️ täällä on muutto edessä ja nyt tuhannen taalan kysymys on, muutetaanko yhdessä vai erikseen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mies, sinussa on aina vika. Ei nainen muuten ole kiukkuinen tai tyytymätön. Ei nainen yksin voi riidellä, teet jotain varmasti väärin. Mietippä vähän. Vaimosi kantaa joka tapauksessa suurta vastuuta. Kunnioittasit häntä ja yritä olla parempi mies."
Pää hajoaa! Maailman täydellisimmässä miehessäkin on ainakin se vika että on liian täydellinen.
Mies ei voi saada naista tyytyväiseksi. Olen yrittänyt ja olen lähes identtisessä tilanteessa aloittajan kanssa.
Olen kääntänyt poskea sata kertaa, madellut nöyränä, täyttänyt toiveet, tuonut kukkia ja hoitanut kotia. Tuloksena on että nyt minulla on kotona jäätävä nalkuttava akka.
Päätin viikko sitten alkaa yhtä vittumaiseksi kuin vaimo, katsotaan kuinka monta vuotta kestää. Itse kestin 17 vuotta.
Työkaluni, kopioitu vaimolta: en vastaa mitään kun minulle puhutaan, en vastaa tekstareihin, en kerro mikä vaivaa, olen kiukkuisen näköinen mahdollisimman usein, vittuilen, naljailen, en kerro mielipidettäni, vitkuttelen kaikessa niin että kaikki suunnitelmat menevät pilalle.
Onnea teille. Olette ehdottomasti luotuja toisillenne!
Jos ihminen on niin tyhmä, että tuota on katsellut 17v niin eiköhän siinä samassa mene seuraavat 17vuottakin. Sitten ootteki jo muistisairaita, ettekä muista mistä piti piruilla.
Ärsyttää tälläisety miehet, jotka täällä vinkuu, että ovat vuosikymmeniä kuunnelleet vit**levia vaimojaan. No kukahan käski? Oma vika olisit muuttanut elämääsi jo 15v sitten niin et olisi katkeroitunut. Mikään ei ole niin pahaa luettavaa/kuunneltavaa, kuin katkeroittunut ihminen, joka vinkuu kovaa kohtaloaan. Jokainen on oman onnensa seppä ja jokainen tekee itse ratkaisunsa. Niiden kanssa on elettävä ja jos on tehnyt huonoja ratkaisuja, ei niitä auta vauvapalstalla itkeä. Tee elämällesi jotakin (eli eroa)ja teistä kumpikin on sen jälkeen 100% onnellisempi. Ihan kumpikin. Tuollainen elämä on molemmille yhtä helvettiä. Samalla lailla se vaimo on kärsinyt.
Kas näin! Mies lukee parisuhdeoppaita, yrittää keskustella, yrittää muuttua, ottaa naisen toiveet huomioon ja yrittää ja yrittää tehdä naista onnelliseksi. Väärin! Katkeroituminen on miehen oma vika, mitäs yritti liikaa ja liian kauan luoda parempaa parisuhdetta ja kotia.
Vaimo ei kärsi, hän tuntuu nauttivan kun keksii aina vain uusia tapoja nöyryyttää minua. Kun joskus sanoo suoraan totuuden, alkaa viikkojen mykkäkoulu.
Mutta: tyhmä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi riidellä yksinkin. Ja myöskään nainen ei saa miestä tyytyväiseksi, kun se toinen osapuoli on vaan sellainen, koskaan ei ole mikään hyvin.
Meillä noin yksi päivä seitsemästä on hyvin, loput vastapuoli murjottaa tai vittuilee. Tämä on kai kotoa opittua, meillä miehen isä myös on aivan samanlainen ahdisti vaimonsa vittuilullaan, lopulta kuoliaaksi.
Siitä yksin riitelystä, mieheni tekee sen vaikka näin: kysyn vaikka että keitetäänkö kahvit. Mies vastaa siihen että joo hyvä, pahvit pitää viedä, vie myös ne lehdet lehtikeräykseen. Siis ihan vittuillakseen vittuilee.
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli silmiä avaava keskustelu. Luulin aluksi, että aloitus on mieheni. Meillä tilanne on se, että mies on aina vihainen ja ärtynyt koko perheelle. Migreenejä monta kertaa viikossa. Lisäksi minua kohtaan täysin kylmä, ei seksiä, suudelmia ja kosketusta.
Olen vähällä lähteä, vaikka koko ajan toivon, että välimme parantuisi. En siis ole kyllästynyt, mutta kaipaan läheisyyttä.
Meillä ei nykyisin kyllä ole riitojakaan. Mies raivoaa yksin, ja minä annan sen mennä. Aloitin masennuslääkityksen puhtaasti siksi, että kestäisin raivoamista välinpitämättömänä. Toimii.
Ymmärrän mieheni raivon ja väsymyksen. Meilläkin pienet lapset. Lisäksi minulla on vaativa asiantuntijatyö, jossa on joskus ylitöitä ja matkoja. Ja jos ei olekaan, niin työmatkat vievät päivittäin 2,5 h. Mies ei kuitenkaan suostu muuttamaan lähemmäs työtäni, vaikka alue olisi ihan kiva. Jos vien lapset aamulla, olen normipäivänkin jälkeen kotona noin klo 19. Sen jälkeen lasten iltatoimet ja itse nukkumaan, että pääsee ylös klo 5. Yöunista ei vaativaa ajattelutyötä tekevä voi tinkiä.
Mies tekee 90 % töitä etänä. Hän on siis paljon kotona ja vapaa-aikaa on runsaasti. En vaadi häntä tekemään kotitöitä, mutta hän oma-aloitteisesti itse tekee ne lähes kaikki viikolla. Minulla ei ole viikolla aikaa ja energiaa, ja olen ehdottanut, että voitaisko jättää kotityöt tässä elämänvaiheessa vähemmälle tai palkata apua. Viikonloppuna toki kokkaan, hoidan lasten vaatehankintoja ja asioita sekä olen lasten kanssa. Parempaan en pysty tässä elämäntilanteessa. Muita, vähemmän vaativia töitä läheltä kotoa olen hakenut, mutta ei ole tärpännyt. Osaamiseni on niin erikoisosaamista. Toisaalta tykkään työstäni ja minulla on hyvä työ, josta saan kohtuullista palkkaa. Melkoinen uhraus olisi siitä luopuakin, mutta perheeni takia voisin sen tehdä. Vaan ei tärppää.
Mieheni ei enää viehäty niistä asioista, joihin minussa rakastui: älystä, keskustelutaidosta, huumorista, uteliaisuudesta. En ole edes ikäisekseni hullumman näköinen.
Eli joo, syytä on minussakin. Mutta toisaalta mies on niin joustamaton monissa asioissa, että on tavallaan ajanut itsensä umpikujaan.
Sinä siis olet poissa lähes kokoajan arkena ja miehesi hoitaa rulettia ---> peukut sata nolla naiselle. :D Jos kuvio olisi toisinpäin niin miestä vaadittaisiin jättäytymään työttömäksi tai vähintään hankkimaan au pair naisen avuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, teidän ongelmat kuulostaa nyt siltä, että ihan tilapäisistä ohimenevistä ongelmista on nyt kyse. En saa nyt ollenkaan kuvaa siitä että joku olisi niin pahasti pielessä.
Toivoisin, että näin olisi.
Haluaisin takaisin sen naisen, joka hän oli esimerkiksi vielä 3-4 v sitten: luova, innostava, hyvä keskustelija, sielunkumppani. Nyt vain tuntuu, että hänestä on tullut toisenlainen. Välillä ajattelen, onkohan hänellä esimerkiksi paha nettiriippuvuus?
Ap
Hänestä on tullut toisenlainen, koska on tehnyt lapsia kanssasi?
SIis oikeasti, näissä miesten vihaketjuissa vaimoa kohtaan toistuvasti ihmettelen samaa ilmiötä. Miehet tuntuvat näkevän naiset ominaisuuslistoina sekä valitessaan paria että valittaessaan paristaan. Tämä omituisuus huipentuu hämmentyneeseen kitinään, kun aiemmin älykäs nainen nyt muka enää ei olekaan sitä. Viemäriinkö naisen äly valui vai puristuiko synnytyksissä korvista ulos?
Puuttuuko teiltä listaajamiehistä itseltä joku palikka päästä?
:D eli nainen saa muuttua miten passiiviseksi vätykseksi tahansa, mutta sitä ei saa hämmästellä eikä arvostella? Entä jos mies muuttuu seksihaluttomaksi juopoksi lapsiperheaikana, räyhäättekö naiselle että "mitä miestä ahdistelette, ymmärtäkää nyt miestä!!"
Kuulostaa siltä että vaimollasi on vihanhallinnan kanssa ongelmia. Ehkä masennustakin. Hoitoon vaan se nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän väärä palsta tällaisille avautumisille. Tarkoitan vaan sitä, että miehenä et varmasti saa tukea täältä naisvoittoiselta sivustolta ja kaikki kääntyy sinua vastaa.
Niin tämä on VAUVA-palsta. Vauvoistahan voi keskustella vain naiset. Tai sitten siitä miksi miehet ei osallistu.
Ootko mun mies? Istut tietokoneella pelaamassa nykyään suurimman osan kotonaoloajasta? Nyt lapset ja minä lähdössä hiihtolomareissulle, saat jäädä yksin kotiin ja lapsi tuli sulta pyytämään että urheilisitte yhdessä tänään ennen kuin lähdemme, niin vastasit lähteväsi nyt yksin salille?
Teit joo lumihommat kerran kun pyysin, mutta tähän asti minä tein ne joka kerta tänä talvena.
Jaa että muuttoa mietit, yksin, niinpä tietysti. Sitten syytät eksää kun lapset on katkeria.