Lue keskustelun säännöt.
Vihaan vaimoani
13.02.2019 |
Vihaan vaimoani, niin että sattuu. Olen jatkuvasti väsynyt ja vihainen. Työpaikalla, kotona, yöllä sängyssä. Jeesus sentään, miten pahalta tuntuu. Hän vähättelee, kohtelee kuin vierasta ihmistä, nalkuttaa. Teen töitä paljon, annan palkastani 3/4 yhteiseen (hänen) käyttöön(sä), teen kotitöitä, hoidan lapsia joka päivä, hoidin myös lapset viimeisessä flunssakierteessä, vaikka työasiat kasaantuivat ihan tolkuttomasti (vaimo on osa-aikatöissä). Hän ei arvosta mitään, mitä teen kotona. Eilen illalla pimeällä painoin lumitöitä pää märkänä toista tuntia että saisin pihan auki, ja tämä kehtasi irvailla, että "oli varmaan hyvää liikuntaa", samaan aikaan kun istui sohvalla puhelin kourassa ja suklaalevy toisessa. Puhettakaan siitä, että mikään tekemäni asia ei hänelle kelpaa. Pyykit viikattu väärin. Ruuat pahanmakuisia. Imurointi huonoa. Ikkunaan jäi pesun jälkeen rantuja.
Entäs läheisyys sitten: pyysin saunassa, että voisimme ennen nukkumaanmenoa köllötellä sohvalla vierekkäin, ja hän sai heti hepulin, että "mihinkään seksihommaan ei sitten ruveta". Vastasin, että ei ollut mielessäkään. Siihen se sit jäi, että eukko kyttää puhelintaan sohvalla, ja minä istun nojatuolissa lukemassa. Vaikka toisaalta rakastaisinkin, ja kaipaisin läheisyyttä, en tiedä, voisinko edes hyvin hänen lähellään. Haluaisin puhua avioliittomme huonosta tilasta ja uhkaavasta erosta, mutta pelkään kohtausta ja sitä, että hän kääntää lapset minua vastaan. Olenhan kaiken päälle vielä huono isä.
Helpottipa edes vähän kun avasin ajatukseni tekstiksi.
Kommentit (271)
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä lapset ovat?
1,5 ja 5.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sano että pariterapia tai ero.
Mutta kas kun spesifisti mainitsit lumityöt...kuka teillä vaikka viime viikolla kävi kaupassa, teki ruoat, siivosi keittiön, imuroi, leikki lasten kanssa,keräsi lelut lattialta, vei/haki lapset pk:iin...?
Mutta, kuka nimikoi tarhavaatteet?
Täällä ihan sama takana. Tiedän tuon tunteen hyvin ja vaikka erosta on aikaa, en pysty enää kunnioittamaan exvaimoa, tuskin kykenen koskaan. En usko että hän kohteli minua tahallaan niikn, mutta ei hyväksynyt omaa riittämättömyyttään ja kaasi sen kaiken niskaani. Tuntuukin siltä että osalla nykynaisista on pahoja ongelmia minäkuvansa kanssa, ja kun oikea ja kuviteltu on täysin eri planeetoilta, eikä hyväksytä sitä mitä on, niin tehdään miehestä syntipukki.tä Tätä näkee täällä avlla todella usein. Ero sen sijaan on ollut elämäni paras päätös.
Jos tuo on totta, niin kissa on nostettava pöydälle. Jos ei keskustelu auta, niin akka mäkeen. Äläkä huolehdi lapsista, ei akka sitä voi kokonaan kontrolloida vaan saatte yhteishuoltajuuden. Vähemmänhän niitä tietysti näet sitten, mutta pääsevätpähän olemaan hyvinvoivan isän kanssa. Kukaan ei voita, jos tuhoat itsesi tuossa ahdistuksessa.
Inhottava vaimo. Elämäänsä kyllästynyt ja purkaa sen ap:hen. Ongelmana just se, ettei ap näe lapsia eron jälkeen...
Lakimiehen kans vois jutella ennalta ja esim.työterveydes psykologin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimosi voi olla narsistinen ja sairas ihminen. Suhteen pitäisi olla tasavertainen, ja molempien tehdä parhaansa ja osansa. Niin monet puolisot kyykyttävät toisiaan. Jos voi suhteessa noin huonosti, ja tuntuu, ettei keskustelu auta, niin sitten se on lähdettävä kohti itsekunnioitusta ja uusia mahdollisuuksia. Teet parhaasi lapsiasian eteen, varmasti tulee olemaan rankkaa, mutta ajan kanssa helpottaa. Kaikella on tapana järjestyä. Älä pelkää puolisoasi.
Vierailija kirjoitti:
No sano että pariterapia tai ero.
Mutta kas kun spesifisti mainitsit lumityöt...kuka teillä vaikka viime viikolla kävi kaupassa, teki ruoat, siivosi keittiön, imuroi, leikki lasten kanssa,keräsi lelut lattialta, vei/haki lapset pk:iin...?
Minä kävin kaupassa, tein ruuat, leikin lasten kanssa, imuroin. Vaimo keräsi leluja lattialta, vei/haki lapset päiväkodista, lukuun ottamatta lasten sairauspäiviä, jotka hoidin kotona lapsia.
Lumityöt olivat vaan ylimääräinen riesa, joka sai kupin nurin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne tekemiset ap aina mene tasan ja tapahdu täsmälleen samaan aikaan. Kannattaa joskus oikeasti vähän seurata, mitä se sun vaimo tekee päivän mittaan. Kirjatkaa vaikka tekemiset minuuttitarkasti listaan ja verratkaa viikon lopulla. JOS sinä teet enemmän, tuon listan perusteella on helppo alkaa miettiä, mitä pitää tehdä ja miten tarpeelliset työt kannattaa jakaa.
Susta tuntuu, että vain sä teet hommia, ja vaimo-perskules vaan loikoilee sohvalla "kännykkä ja suklaalevy kädessä". Entä mitä SINÄ teet, kun vaimo ahertaa?
Meillä minä teen noin 3/4 kotitöistä ja silti mies saattaa kiukustua, jos - silloin kun hän harvoin jotain tekee - minä istuskelen katsomassa telkkua, kun hän saa hommansa valmiiksi. Vaikka sen tsiljoona kertaa itse on vetänyt unia, kun minä kuulustelen kokeisiin lasta/teen ruokaa/siivoan/pyykkään/korjaan vaatteita/kuskaan lapsia harrastuksiin/silitän/käyn kaupassa/tyhjään tiskaria/vien roskia/hoidan puutarhaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sano että pariterapia tai ero.
Mutta kas kun spesifisti mainitsit lumityöt...kuka teillä vaikka viime viikolla kävi kaupassa, teki ruoat, siivosi keittiön, imuroi, leikki lasten kanssa,keräsi lelut lattialta, vei/haki lapset pk:iin...?
Spesifisti, täällä pitää aina olla jonkun mieleen kun kirjoittaa. Ehkä siksi kirjoitti sen noin kun asiat vaan ovat noin spesifisti. Ärsyttävä sana muuten tuo spesifisti.
Pointti oli että kaikista kotitöistä ap mainitsi tehneensä lumityöt, kun näissä kotityöväännöissä miehet aina kertoo tekevänsä muutaman kerran vuodessa tehtäviä töitä, kuten just lumitöitä, ja luulee sen myötä tekevänsä yhtä paljon kuin naiset, vaikka naiset tekisivät kaiken päivittäisen homman.
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin eron heti huomenna, asuntokin on jo valmiiksi katsottuna. En vaan haluaisi vaarantaa välejä lapsiini.
Jos se vaimo ei ole liitossa pärjännyt lasten kanssa niin ei jaksa yksinkään. Heittämällä saat viikko-viikko -systeemin. Toki vaimo varmaan uhkaa ja kiristää, mutta ei pysty sinun isyyttäsi estämään. Lähde heti. Muuten elämä lipuu ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nalkuttavat muijat alapeukuttaa taas paineessa.
Kuulostaa kurjalta. Tuohon ei auta kuin puhuminen. Sanot suoraan et sua ahdistaa teidän suhde. et se on menossa huonoon suuntaan. Et haluat korjata tilanteen. Älä syyllistä vaan puhu minä muodossa. Mulla on paha olla koska... Minua väsyttää koska... Minä haluaisin.... ja nää ei saa jatkua et ...koska sä.....
meillä mä teen naisena paljon, siivoan, pyykkään, teen ruuan, tiskaan, hoidan lapsen yms. Mies tekee pitkää päivää (työmatka pitkä) mä taas osa-aikaa. Mutta kyllä kaipaan silti et toinenkin edes välillä ottaa sen puukorin kainaloon tai tekee ruuan kun tuun iltatyöstä. en voi valittaa et mies ei tee mitään, kyl se tekee. mut totuus on et pyykit voi odottaa vaikka viikon menoa narulle ellen siitä erikseen sano - ja ne siis on korissa keittiönpöydällä joten huomaamatta ne ei jää. samoin roskapussi pyörii eteisessä ikuisesti. lapsen hanskat on mytyssä jossain eikä kuivumassa vaikka siitäkin sanottu joka ikinen päivä niin lapselle kuin miehellekin. jotenkin siihen vain tottuu. ja tekee. sit kun istun illalla sohvalla kännykällä eikä juurikaan huvita taas lähteä liiteriin tai pihalle lapioimaan tai pyykkejä/tiskejä laittamaan niin tuhahtelua ja mulkoilua tulee. ne lumityötkin saatoin tahallaan jättää huomiselle. tänään tein jotain muuta. ja eilen ne just kolasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap! Jätä se sika, ansaitset parempaa!
N44
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sano että pariterapia tai ero.
Mutta kas kun spesifisti mainitsit lumityöt...kuka teillä vaikka viime viikolla kävi kaupassa, teki ruoat, siivosi keittiön, imuroi, leikki lasten kanssa,keräsi lelut lattialta, vei/haki lapset pk:iin...?
Spesifisti, täällä pitää aina olla jonkun mieleen kun kirjoittaa. Ehkä siksi kirjoitti sen noin kun asiat vaan ovat noin spesifisti. Ärsyttävä sana muuten tuo spesifisti.
Pointti oli että kaikista kotitöistä ap mainitsi tehneensä lumityöt, kun näissä kotityöväännöissä miehet aina kertoo tekevänsä muutaman kerran vuodessa tehtäviä töitä, kuten just lumitöitä, ja luulee sen myötä tekevänsä yhtä paljon kuin naiset, vaikka naiset tekisivät kaiken päivittäisen homman.
Olipa hyvin naistyypillinen vastaus. "Muutaman kerran vuodessa tehtävä työ"...
Et selvästikään ole vilkaissut ulos? Meillä ainakin lumityöt alkoivat joulukuussa, ja jatkuvat edelleen, melkein joka päivä. Auki pidettävää pihatietä on pitkästi, samoin autoille parkkipaikat. Kattolumet tulevat suoraan ajotielle, joten niitäkin on mätettävä pois, viime sunnuntaina viimeksi.
Ero oli minulle paras päätös tähän mennessä!
Vieläkin tulee ihana tyyni ja hyvä tunnelma jo pelkästä ajatuksesta, ettei se hallitseva ja vähättelevä kontrolloija odota kotona!!!!
Ahdistus tulee ajatuksesta, että liian pitkään odotin eron uskallusta.
Ero kirpaisee. Varaudu, että vuosi menee asioiden kuntoon saattamisessa eron jälkeen, mutta todellakin on sen arvoista.
Harvassa on ne naiset jotka pystyvät täyttämään ne omat vaatimuksensa, mitä äitiyteen tulee. Se on monelle ensimmäinen kerta kun tehdään itselle tiliä ja myöntäminen on vaikeaa. Helpompaa on lisätä omia tehtäviä miehelle, ikään kuin näistä olisi yhdessä sovittu. Monet monet kodit olisi ehjänä jos tuoreet äidit ei suorittaisi äiteyttä ja samaan aikaan yrittäisi pelastaa maapalloa ja kilpailla kuka on paras äiti. Miestä ei nykypäivänä tarvitse edes muistaa, vain ohjeistaa ja komentaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sano että pariterapia tai ero.
Mutta kas kun spesifisti mainitsit lumityöt...kuka teillä vaikka viime viikolla kävi kaupassa, teki ruoat, siivosi keittiön, imuroi, leikki lasten kanssa,keräsi lelut lattialta, vei/haki lapset pk:iin...?
Mutta, kuka nimikoi tarhavaatteet?
Kyllä pitää olla hirveästi vaatetta lapsilla, jos niiden nimikointi työstä käy....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin eron heti huomenna, asuntokin on jo valmiiksi katsottuna. En vaan haluaisi vaarantaa välejä lapsiini.
Jos se vaimo ei ole liitossa pärjännyt lasten kanssa niin ei jaksa yksinkään. Heittämällä saat viikko-viikko -systeemin. Toki vaimo varmaan uhkaa ja kiristää, mutta ei pysty sinun isyyttäsi estämään. Lähde heti. Muuten elämä lipuu ohi.
Täällä on ainakin asiat juuri noin, että omat työt eivät sitten lisääntyneetkään, ja nainen on hätää kärsimässä, vaikka minä olin se laiska.
Nuo asiat yleensä vaan tapahtuu, itsestään. Pari minuuttia vaan per tehtävä.