Lue keskustelun säännöt.
Vihaan vaimoani
13.02.2019 |
Vihaan vaimoani, niin että sattuu. Olen jatkuvasti väsynyt ja vihainen. Työpaikalla, kotona, yöllä sängyssä. Jeesus sentään, miten pahalta tuntuu. Hän vähättelee, kohtelee kuin vierasta ihmistä, nalkuttaa. Teen töitä paljon, annan palkastani 3/4 yhteiseen (hänen) käyttöön(sä), teen kotitöitä, hoidan lapsia joka päivä, hoidin myös lapset viimeisessä flunssakierteessä, vaikka työasiat kasaantuivat ihan tolkuttomasti (vaimo on osa-aikatöissä). Hän ei arvosta mitään, mitä teen kotona. Eilen illalla pimeällä painoin lumitöitä pää märkänä toista tuntia että saisin pihan auki, ja tämä kehtasi irvailla, että "oli varmaan hyvää liikuntaa", samaan aikaan kun istui sohvalla puhelin kourassa ja suklaalevy toisessa. Puhettakaan siitä, että mikään tekemäni asia ei hänelle kelpaa. Pyykit viikattu väärin. Ruuat pahanmakuisia. Imurointi huonoa. Ikkunaan jäi pesun jälkeen rantuja.
Entäs läheisyys sitten: pyysin saunassa, että voisimme ennen nukkumaanmenoa köllötellä sohvalla vierekkäin, ja hän sai heti hepulin, että "mihinkään seksihommaan ei sitten ruveta". Vastasin, että ei ollut mielessäkään. Siihen se sit jäi, että eukko kyttää puhelintaan sohvalla, ja minä istun nojatuolissa lukemassa. Vaikka toisaalta rakastaisinkin, ja kaipaisin läheisyyttä, en tiedä, voisinko edes hyvin hänen lähellään. Haluaisin puhua avioliittomme huonosta tilasta ja uhkaavasta erosta, mutta pelkään kohtausta ja sitä, että hän kääntää lapset minua vastaan. Olenhan kaiken päälle vielä huono isä.
Helpottipa edes vähän kun avasin ajatukseni tekstiksi.
Kommentit (271)
Vierailija kirjoitti:
Vihaan vaimoani, niin että sattuu. Olen jatkuvasti väsynyt ja vihainen. Työpaikalla, kotona, yöllä sängyssä. Jeesus sentään, miten pahalta tuntuu. Hän vähättelee, kohtelee kuin vierasta ihmistä, nalkuttaa. Teen töitä paljon, annan palkastani 3/4 yhteiseen (hänen) käyttöön(sä), teen kotitöitä, hoidan lapsia joka päivä, hoidin myös lapset viimeisessä flunssakierteessä, vaikka työasiat kasaantuivat ihan tolkuttomasti (vaimo on osa-aikatöissä). Hän ei arvosta mitään, mitä teen kotona. Eilen illalla pimeällä painoin lumitöitä pää märkänä toista tuntia että saisin pihan auki, ja tämä kehtasi irvailla, että "oli varmaan hyvää liikuntaa", samaan aikaan kun istui sohvalla puhelin kourassa ja suklaalevy toisessa. Puhettakaan siitä, että mikään tekemäni asia ei hänelle kelpaa. Pyykit viikattu väärin. Ruuat pahanmakuisia. Imurointi huonoa. Ikkunaan jäi pesun jälkeen rantuja.
Entäs läheisyys sitten: pyysin saunassa, että voisimme ennen nukkumaanmenoa köllötellä sohvalla vierekkäin, ja hän sai heti hepulin, että "mihinkään seksihommaan ei sitten ruveta". Vastasin, että ei ollut mielessäkään. Siihen se sit jäi, että eukko kyttää puhelintaan sohvalla, ja minä istun nojatuolissa lukemassa. Vaikka toisaalta rakastaisinkin, ja kaipaisin läheisyyttä, en tiedä, voisinko edes hyvin hänen lähellään. Haluaisin puhua avioliittomme huonosta tilasta ja uhkaavasta erosta, mutta pelkään kohtausta ja sitä, että hän kääntää lapset minua vastaan. Olenhan kaiken päälle vielä huono isä.
Helpottipa edes vähän kun avasin ajatukseni tekstiksi.
Tuollaistahan se avioliitto on.
Siksi olen vela.
Kävin Yhdysvalloissa uuden vuoden aikaan. Olin viikon lomalla kaverillani ja katselin sitä avioliittoa vähän lähempää.
Kaverillani on kannabislääkitys.
Eli kun hän tulee töistä niin heti autosta astuttuaan kiskaiseen jointin rauhallisesti autotallissaan ja menee hyväntuulisena kotiin. Kun vaimo alkaa piikittelemään ja piilovittuilemaan hän vain hymyilee ja tervehtii lapsia.
Ignooraa siis täysin vaimon ilkeilyt. Tuo lääkitys on parantanut miehen hyvinvointia tosi paljon ja ei kyllä stressaile pahemmin. Joskus avaimet on hukassa, mutta se siitä.
vaimonkin mielestä hänen miehensä on paljon rennompi ja muistuttaa enemmän sitä miestä kenen kanssa meni aikoinaan naimisiin. Silti en voi olla huomaamatta että ovat olleet liian kauan yhdessä.
Ei ihmisiä ole tarkoitettu pitkiin liittoihin. No heille ei ero tule kuuloonkaan niin on sitten onneksi lääkitys.
Milloinhan suomalaiset miehet saavat vastaavan mahdollisuuden. Lääkekannabistahan ilmeisesti saa, mutta ei ihan miesten vaihdevuosiin tai kireeseen tunnelmaan kotioloissa.
Toivotaan pian muutosta niin perhehelvetit vähenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse nainen ja äiti, mutta uskallan silti myöntää, että me naiset olemme rakentaneet jonkinlaisen pyhyyden ja hurskauden ympärillemme, koska lapset ja koska äitiys. Ikään kuin äitiys toisi oikeassa olemisen armolahjan.
Arvostella ei saa, koska lapset. Kaikki on sallittua, koska lapset. Kaikkea saa vaatia, koska lapset. Meiltä ei saa vaatia, koska lapset.
Tiedän jo monta perhettä, jossa isä elättää perheen, mutta tekee myös puolet kaikista kotitöistä ja lastenhoidosta ja silti humpataan äidin tarpeiden ympärillä, koska pyhä äitiys.
Vierailija kirjoitti:
Mene hoitoon ja ota ero. Tuolla luonteella ja käytöksellä varmasti oletkin sekä huono puoliso että surkea isä. Minäkin olin kun sairastuin. Sittemmin olen saanut anteeksi, lapset huomasivat, että en olekaan se ainut ongelma perheessä.
Ottamatta kantaa puolisosi sukupuoleen, vaikuttaa siltä, että hän olisi vähän valuvikainen.
Eli syntymässä saamapuolelle jäänyt. Valitettavasti tuollaiset virheet eivät korjaannu itsestään, vaan lukuisia ankeita ja piinallisia kohtaamisia on luvassa. Hoida oman raha-asiasi tip top kuntoon ja ala markkinoida sitä ajatusta, että olisi paprempi, jos tienne erkanesivat. Loppupeleissä paras ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne tekemiset ap aina mene tasan ja tapahdu täsmälleen samaan aikaan. Kannattaa joskus oikeasti vähän seurata, mitä se sun vaimo tekee päivän mittaan. Kirjatkaa vaikka tekemiset minuuttitarkasti listaan ja verratkaa viikon lopulla. JOS sinä teet enemmän, tuon listan perusteella on helppo alkaa miettiä, mitä pitää tehdä ja miten tarpeelliset työt kannattaa jakaa.
Susta tuntuu, että vain sä teet hommia, ja vaimo-perskules vaan loikoilee sohvalla "kännykkä ja suklaalevy kädessä". Entä mitä SINÄ teet, kun vaimo ahertaa?
Meillä minä teen noin 3/4 kotitöistä ja silti mies saattaa kiukustua, jos - silloin kun hän harvoin jotain tekee - minä istuskelen katsomassa telkkua, kun hän saa hommansa valmiiksi. Vaikka sen tsiljoona kertaa itse on vetänyt unia, kun minä kuulustelen kokeisiin lasta/teen ruokaa/siivoan/pyykkään/korjaan vaatteita/kuskaan lapsia harrastuksiin/silitän/käyn kaupassa/tyhjään tiskaria/vien roskia/hoidan puutarhaa...
Mä en silitä enkä hoida puutarhaa jos ihan perinteisestä puutarhasta puhutaan. Mut joo ihan niihin kymmeniin pikkuhommiin saa menemään uskomattoman paljon aikaa jos minuuutteja aletaan laskemaan yhteen.
AP, tällä palstalla sitten vaimosi kaltaiset naiset alapeukuttavat sohviensa pohjalta. Niistä älä välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaateripustin kirjoitti:
Omg missä tuollaisia miehiä on? Sä oot ihana. En ymmärrä miksei vaimosi arvosta sinua,nyt kannattaisi keskustella vakavasti asiat halkipoikki ja pinoon. Onko vaimosi kenties masentunut tai jotain.. ?
Mutta pitemmälle kun asian antaa mennä katkeruus alkaa nostaa päätään ja se ei tietty johda muutaku isoon parisuhdesotaan..
Mutta joo koitahan keskustella vaimosi kanssa josko joku tolkku tulisi
Naisvihaa. Heti kun mies tekee ihan normaaleja asioita niin hän on joku palvonnan kohde. Arvostetaanko vaimoja missään, vaikka he raatavat? Ei,vaimo kelpaa vain poikalapsen synnyttämiseen.
En todellakaan arvostaisi tuollaista miestä, ei naisella ole mitään velvoitteita. Ei miehetkään puolusta raatavaa naista.
Aaaaina miehen puolella. Ei nainen saa mitään pisteitä työstään, se on itsestäänselvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä voisin olla vaimosi... Meillä tuo johtuu siitä, että mies on nimenomaan paljon töissä ja minä hoidan ns. kaiken sen kodin metatyön oman työni lisäksi: hoitoajat, lääkärit, neuvolat, sukulaisten näkemisen järjestämisen, reissujen miettimisen jne. Se ei oikeasti paljon lämmitä, jos kerran viikossa tekee lumityöt päähiessä... Joskus ajattelin, että ei haittaa vaikka mies on paljon töissä, koska tuo kuitenkin rahaa kotiin, maksaa osan laskuista ja ostaa lapsille tarvittavat tarvikkeet/vaatteet (sen jälkeen, kun olen sanonut, että lapset tarvitsisi uudet kengät).
Olen ihan oikeasti kyllästynyt siihen, että mies on niin paljon töissä ja on työmäärästä ihan väsynyt ja stressaantunut... Olen monta kertaa yrittänyt tästä keskustella, mutta aina sama virsi: "Kohta kiire töissä helpottaa". Ei ole helpottanut...
Olen ottanut jo välinpitämättömän asenteen. Haluaisin vaan, että mies olisi enemmän kotona kuin töissä. Ihan sama vaikka tulisi vähemmän rahaa taloon. Rahalla ei voi ostaa sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, jonka menettää tekemällä paljon töitä ja olemalla pois kotoa ne pienet, tärkeät hetket.
En toki itsekään ole täydellinen, mutta olen vain niin väsynyt, etten jaksa panostaa kuin lapsiin ja se johtaa siihen, etten myöskään jaksa pitää itsestäni tai parisuhteestamme huolta.
Nosta kissa pöydälle. Todennäköisesti teissä kummassakin on vikaa, mutta et saa tietää vaimosi asennoitumista sinuun kysymättä...
Minun korvaani kuulostaa siltä, että ette kommunikoi tarpeeksi. Joku hiertää vaimoasikin, eikä ehkä osaa/halua puhua? Sinuna nostaisin kissan pöydälle, ihan rauhallisesti tuntemuksistasi kertoen. Jos vaimosi ei halua "kuulla" sinua, tiedät ainakin yrittäneesi.
Asiat järjestyvät kyllä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo etääntyvät lapset on huonoin tekosyy jäädä suhteeseen. Sun vaimo ei voi laillisesti estää teidän tapaamisia ja jos vaimo ei niitä lapsia hoida nytkään saat heittämällä viikko-viikko systeemin tai melko helposti jopa lähihuoltajuuden.
Jos tämä aloitus on totta ap, niin minuakin inhottaa ja ällöttää vaimosi. Ei helv... T. nainen 55v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietämättä kaikkea taustaa, niin vaikea arvioida. Mutta suosittelen että nostat kissan pöydälle ja puitte asiaa. Ja uskallat vaatia puolisoa osallistumaan parisuhteen pystyssä pitämiseen. Jos keskustelu ei onnistu yhdessä hakeutukaa parisuhde terapeutin luokse. Ennen kuin ero tapahtuu. Mutta sinä olet paras arvioimaan onko tilanteeseen mahdollista saada ryhtiliikettä.
Toi että olet joutunut jo vihan kierteeseen tarkoittaa sitä että nyt on viimeiset sekunnit jolloin asialle voi tehdä jotain. Kun joudut välipitämättömyyden tilaan peli on menetetty ja ero tapahtuu. Niin ja tuossa vihan kierteessä ei kannata olla pitkään koska se tulee vaikuttamaan tulevaisuuteen jos ero syntyy. Jos haluat luovuttaa niin luovuta nyt äläkä kuukauden tai puolenvuoden päästä
------
Mutta edeltävässä suhteessa minusta alkoi tuntumaan että kaikki tekeminen kaatuu minun kontolle, onneksi suhde oli niin alussa että pystyi tekemään eron ennen kuin suhde pääsi liian pitkälle. Mukava ja kaunis nainen oli mutta ei vain riittänyt minulle.
Pistä rahahanat kiinni ja lopeta naisen hyysääminen.
Hoidat vain lapset ja itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä... kirjoitti:
Minä voisin olla vaimosi... Meillä tuo johtuu siitä, että mies on nimenomaan paljon töissä ja minä hoidan ns. kaiken sen kodin metatyön oman työni lisäksi: hoitoajat, lääkärit, neuvolat, sukulaisten näkemisen järjestämisen, reissujen miettimisen jne. Se ei oikeasti paljon lämmitä, jos kerran viikossa tekee lumityöt päähiessä... Joskus ajattelin, että ei haittaa vaikka mies on paljon töissä, koska tuo kuitenkin rahaa kotiin, maksaa osan laskuista ja ostaa lapsille tarvittavat tarvikkeet/vaatteet (sen jälkeen, kun olen sanonut, että lapset tarvitsisi uudet kengät).
Olen ihan oikeasti kyllästynyt siihen, että mies on niin paljon töissä ja on työmäärästä ihan väsynyt ja stressaantunut... Olen monta kertaa yrittänyt tästä keskustella, mutta aina sama virsi: "Kohta kiire töissä helpottaa". Ei ole helpottanut...
Olen ottanut jo välinpitämättömän asenteen. Haluaisin vaan, että mies olisi enemmän kotona kuin töissä. Ihan sama vaikka tulisi vähemmän rahaa taloon. Rahalla ei voi ostaa sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, jonka menettää tekemällä paljon töitä ja olemalla pois kotoa ne pienet, tärkeät hetket.
En toki itsekään ole täydellinen, mutta olen vain niin väsynyt, etten jaksa panostaa kuin lapsiin ja se johtaa siihen, etten myöskään jaksa pitää itsestäni tai parisuhteestamme huolta.
Nosta kissa pöydälle. Todennäköisesti teissä kummassakin on vikaa, mutta et saa tietää vaimosi asennoitumista sinuun kysymättä...
Metatyö on ihan normaalia ajattelua ja jos se on vaikeaa niin ei kannata tehdä lapsia. Minä hoidän tuon metatyön, ja voin kertoa että esim omakotitalon remontti vaatii kymmeniä kertoja enemmän metatyötä mitä lapsiarjen pyöritys vuodessa. En osaa kyllä edes lääkärin muistamista tai neuvolaa pitää työnä kun ihmisillä on kalenteri mikä piippaa vaikka päivää ennen. On hienoa kun esim lumitöitä ei pidetä minään, mutta ilmeisesti kalenteriin neuvola-ajan lisääminen on työ. Kaksilla rattailla mennään tässäkin. Yhisä
Vierailija kirjoitti:
Ei ne tekemiset ap aina mene tasan ja tapahdu täsmälleen samaan aikaan. Kannattaa joskus oikeasti vähän seurata, mitä se sun vaimo tekee päivän mittaan. Kirjatkaa vaikka tekemiset minuuttitarkasti listaan ja verratkaa viikon lopulla. JOS sinä teet enemmän, tuon listan perusteella on helppo alkaa miettiä, mitä pitää tehdä ja miten tarpeelliset työt kannattaa jakaa.
Susta tuntuu, että vain sä teet hommia, ja vaimo-perskules vaan loikoilee sohvalla "kännykkä ja suklaalevy kädessä". Entä mitä SINÄ teet, kun vaimo ahertaa?
Meillä minä teen noin 3/4 kotitöistä ja silti mies saattaa kiukustua, jos - silloin kun hän harvoin jotain tekee - minä istuskelen katsomassa telkkua, kun hän saa hommansa valmiiksi. Vaikka sen tsiljoona kertaa itse on vetänyt unia, kun minä kuulustelen kokeisiin lasta/teen ruokaa/siivoan/pyykkään/korjaan vaatteita/kuskaan lapsia harrastuksiin/silitän/käyn kaupassa/tyhjään tiskaria/vien roskia/hoidan puutarhaa...
Unohdit tarhavaatteiden nimikoinnin
Kirjoita vaimollesi kirje, kerro siinä kaikki mieltä painavat asiat. Paperille on helpompi ilmaista asiat niinkuin ne tuntee ja kokee. Hienosti osasit kertoa kaiken meille, varmaankin kyllä tiivistettynä.
Jos vaimo ei havahdu siitä omaan käytökseensä, ja on puolustuskannalla edelleen. Niin sitten kannattaa miettiä tulevaisuutta uudelleen.
Kuulostat todella hyvältä tyypiltä, tsemppiä!
Missä on nyt se teidän perus "Itsepä olet kumppanisi valinnut." jolla viestitetään aloittajalle että hänessä on jotain vikaa tästä syystä ja että kaikki on hänen vastuulla kumppanivalinnan takia. Eikö se pädekään nyt kun aloittaja on mies eikä nainen? Normaalisti tuo fraasi on aina viiden ensimmäisen kommentin joukossa, mutta nyt siellä onkin vain "Olet ihana!" 😂
Vierailija kirjoitti:
Missä on nyt se teidän perus "Itsepä olet kumppanisi valinnut." jolla viestitetään aloittajalle että hänessä on jotain vikaa tästä syystä ja että kaikki on hänen vastuulla kumppanivalinnan takia. Eikö se pädekään nyt kun aloittaja on mies eikä nainen? Normaalisti tuo fraasi on aina viiden ensimmäisen kommentin joukossa, mutta nyt siellä onkin vain "Olet ihana!" 😂
Jos aloittaja olisi nainen, niin ensimmäisen kolmen kommentin joukossa olisi kaksi kertaa "jätä se sika".
Ei tarvi riidellä kotitöistä kun noudattaa vanhaa hyvää työjärjestystä. Meillä mies käy töissä ja tienaa+hoitaa kotona miesten työt. Minä teen osa-aikatöitä silloin tällöin ja hoidan kotityöt ja lapset. Molemmat ovat tyytyväisiä eikä tarvitse koskaan riidellä mistään kun on selkeä perinteinen työnjako. En voisi kuvitellakkaan, että odottaisin mieheni siivoavan tai tekevän ruokaa, täysin hullu ajatus, eikä mieheni voisi kuvitella, että vaihtaisin renkaat tai menisin kokoaikatöihin.
Toivon sydämestäni, että saat eron vietyä loppuun pian. Ansaitset elämän, niitä sinulla on vai yksi!!!!!