Lue keskustelun säännöt.
Vttu tota miestä taas...
11.02.2019 |
Olen 1v tytön kanssa kotona ja hoidan kaiken täällä. Kodin, lapsen, ruuat, pyykit jne. Mies tulee töistä aina ihan miten sattuu syömään tai vaan kahville kun työ on sellainen, että pystyy lähtemään. Kävimme aamusta tytön kanssa mummolassa miehen lähdettyä ja tulimme puoli yhden aikoihin kotiin päikkäreille. Olin syönyt kylässä keittoa lounaaksi ja miestä ei ollut kuulunut kotiin. En tehnyt sitten ruokaa kun ajattelin, että teen neljäksi ruuan valmiiksi, että saa sitten mies syödä siitä juuri tehtyä ruokaa. No mieshän laukkasi kotiin ja hirveä huuto ja mylvintä kun mitä vttua ei ole ruokaa vaan jotain pelkkää valmismakaroonilaatikkoa (juuri tämmöisiä tilanteita varten pidän jääkaapissa valmisruokia.) Ja että ei mulle ruokaa oo kunhan sä saat syötyä eihän mulla oo väliä niin. Että ottaa päähän tommonen. Mun pitäis olla sidottu kotiin päivät pitkät päivystämässä miestä palvelemassa ja ruokkimassa kun sekin on yleensä niin vtun liikaa jos jääkaapissa on valmiina ruokaa annosrasioissa ja pitää itse lämmittää.
Alkaa riittää, teen kuitenkin miehelle kaikki ruuat ja jokainen ateria tulee hänelle valmiina. Sitten vttuilaan ja huudetaan kun joskus ei olekkaan ruokaa valmiina. Kiitos tästä, voisin jopa erota. Kun ei viittitä edes arvostaa. Monillekko tulee kaikki ruuat nenän eteen kun manulle illallinen. Ei stna
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonon miehen valitsit itsellesi.
Itse en olisi tuollainen mulkku, mutta valitsit sitten tuollaisen miehen itsellesi. Sääliksi käy lastasikin kun tuollaisen isän on saanut. Minä en olisi ollut tuollainen.
T: Työtön timppa
Et olisi et, mutta ilman pillua näytät olevan...
Tuskin kukaan on niin paska mies kuin tämä ap:n vauvalle ja äidille huutava ukkeli, joka ei osaa itse laittaa ruokaansa.
Turpaanhan tuollaista sontaläjää tekisi mieli vedellä. Jos oma poikani tai vävy käyttäytyisi noin, niin häpeäisin silmäni päästä ja antaisin selkään aikuiselle pojalleni tai vävylle ja vauva äidin kanssa minun luo turvaan.
Tämä on aika selvä.
En nimittäin katso läpi sormien vauvalle ja äidille huutamista. Se pienokaisen koti on oltava turvallinen ja stressitön tila, että sielä on hyvä lapsen kasvaa.
Onneksi ei ole tuollaisia huolia.
Millaisessa lähiössä ap oikein asuukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiittämätön lehmänperse! Et ole kylläikään harvinaisuus.
Sepä se. Näitä lapsen tasolle itseään typistäviä itsenäisiä rohkeita nykynaisia riittää, jotka kirjoittavat itsestään elämäkerrassaan itsestään sen sakarin ja miehestä syypään kaikkiin ongelmiin. Niin makaa, kun petaa.
Sinä epäilemättä modernina isänä sitten vanhempainvapaallasi laitat gurmeet tulelle rouvallesi kaksi kertaa päivässä, ja itket onnesta hänen hyvää makuaan, kun ei hätäeineksiä suostu syömään.
Vierailija kirjoitti:
Olen 1v tytön kanssa kotona ja hoidan kaiken täällä. Kodin, lapsen, ruuat, pyykit jne. Mies tulee töistä aina ihan miten sattuu syömään tai vaan kahville kun työ on sellainen, että pystyy lähtemään. Kävimme aamusta tytön kanssa mummolassa miehen lähdettyä ja tulimme puoli yhden aikoihin kotiin päikkäreille. Olin syönyt kylässä keittoa lounaaksi ja miestä ei ollut kuulunut kotiin. En tehnyt sitten ruokaa kun ajattelin, että teen neljäksi ruuan valmiiksi, että saa sitten mies syödä siitä juuri tehtyä ruokaa. No mieshän laukkasi kotiin ja hirveä huuto ja mylvintä kun mitä vttua ei ole ruokaa vaan jotain pelkkää valmismakaroonilaatikkoa (juuri tämmöisiä tilanteita varten pidän jääkaapissa valmisruokia.) Ja että ei mulle ruokaa oo kunhan sä saat syötyä eihän mulla oo väliä niin. Että ottaa päähän tommonen. Mun pitäis olla sidottu kotiin päivät pitkät päivystämässä miestä palvelemassa ja ruokkimassa kun sekin on yleensä niin vtun liikaa jos jääkaapissa on valmiina ruokaa annosrasioissa ja pitää itse lämmittää.
Alkaa riittää, teen kuitenkin miehelle kaikki ruuat ja jokainen ateria tulee hänelle valmiina. Sitten vttuilaan ja huudetaan kun joskus ei olekkaan ruokaa valmiina. Kiitos tästä, voisin jopa erota. Kun ei viittitä edes arvostaa. Monillekko tulee kaikki ruuat nenän eteen kun manulle illallinen. Ei stna
Tiedän miltä toi tuntuu. Elänyt saman lläpi sillä erotuksella, että ilmoitin miehelle pärjääväni yksin paljon paremmin vähemmällä työllä. Minä kävin töissä kaiken lisäksi. Mun työpäivä klo 6 ja päätty 23:00. Mies ei kirjaimellisesti tehnyt yhtään mitään, vaikka asiasta sanoin moneen kertaan. Sitten lähdin ja kun lähdin, niin hän ihmetteli miksi lähdin.
Kolme vuotta olin sinkkuna ja tapasin uuden miehen. Onneksi tämä tekee asioita ilman että tarvii erikseen sanoa. On ihmisissä eroa ja sen huomaa, kun asuu saman katon alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonon miehen valitsit itsellesi.
Itse en olisi tuollainen mulkku, mutta valitsit sitten tuollaisen miehen itsellesi. Sääliksi käy lastasikin kun tuollaisen isän on saanut. Minä en olisi ollut tuollainen.
T: Työtön timppa
Et olisi et, mutta ilman pillua näytät olevan...
heh itse ottaisin mieluummin työttömän timpankin.
kyllä mä voisin kuvitella että toi timppakin olisi parempi mies kuin hullu ap.n mies. Eihän kukaan terve ihminen käyttäydy noin. Aika paha tuosta huonompaa on löytää :D
Ap.n mies taitaa olla melkoinen wt-kuningas?
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Mistä te löydätte näitä arkipäivän sankareita?
Minä ja mun miesystävä tapaillaan toistaiseksi yleensä vain viikonloppuisin. Hän tulee mun luo 2 tunnin junamatkan päästä silleen, että voidaan mennä yhdessä ruokakauppaan mun työpäivän päätteeksi - tämä siksi, että hän ei halua että kannan raskaita kauppakasseja.
Kun päästään kaupasta kotiin, mies istuttaa mut sohvalle, tuo lasin viiniä ja nostaa mun jalat syliinsä. Antaa jalkahieronnan samalla kun jutellaan.
Sitten mies kaataa mulle toisen lasin viiniä ja menee keittiöön laittamaan ruokaa. Ruuan valmistuessa kattaa pöydän, sytyttää kynttilät, taittelee servetit. Mä en kuulemma "saa" auttaa kun olen jo koko päivän ollut töissä.
Taustalle jotain lempeää musiikkia ja ruokaillaan, sitten jatketaan iltaa sohvalla musiikkia kuunnellen ja jutellen ja halien. Jossain vaiheessa käydään rakastelemassa, ehkä vielä toisen kerran ennen nukkumaanmenoa. Seuraavana aamuna sitten nukutaan pitkään, heräillään kun huvittaa ja otetaan vielä aamu"sessiot" ennen aamiaista.
Lauantaisin yleensä siivotaan yhdessä. Mies on pyytänyt etten turhaan rasittaisi itseäni työpäivän päälle siivoamalla ennen hänen tuloaan, hänen mielestään mm. lattioitten luutuaminen on liian "raskasta" minulle. Minä sitten yleensä vaihdan liinavaatteet ja pesen entiset, sekä pyyhin pölyt - nämä ovat mukavan "keveitä" töitä. Mies imuroi, moppaa ja pesee vessan + suihkun.
Mikäli tämä suhde menee joskus poikki, seuraavalla partnerilla on pikkasen nokittamista, että samalle tasolle pääsee :D
Kuulostaa mahtavalta näin miehen perspektiivistä. Juuri tuollaisen suhteen haluaisin, miinus toki se kahden tunnin junamatka että voi tapailla useamminkin ja helpommin.
Mulle tuo pe-ma on toistaiseksi ihan riittävä (mies lähtee maanantaina puoliltapäivin, käyttää vielä koiran pitkällä lenkillä ennen lähtöä + siivoaa keittiön ja puhdistaa pellettilämmittimen). Teen vaativaa kokopäivätyötä ja herään yleensä klo 5.30 että ehdin kahdeksaksi töihin --> menen 21.30 nukkumaan.
Tällä viikolla mies tosin tulee "viikonlopun" viettoon jo keskiviikkona. Aikoi huolehtia ruuista ja siivouksista ym sillä aikaa kun minä olen töissä perjantaihin asti.
Mutta jos tämä näin etenee niin tuskinpa menee kauan ennen kuin mies muuttaa mun luokse.. :) Ollaan nyt nelisen kuukautta seurusteltu.
Ootko provo vai sokea? Sä oot kohdannut NARSISTIN! Se kietoo sut pikkusormensa ympäri kaikkine ihanine palveluksineen ja korottaa sut jalustalle. Sitten kun oot lopullisesti hänen koukussaan (asutte yhdessä, lapsi tulossa), hän vetää jakkaran altasi ja niin roikut hirressä..Alkaa piikittely, alistaminen, itsetuntosi nakertaminen pala palalta. Sinä pysyt hänen hirttosilmukassaan koska ikävöit suhteen alkuaikojen hurmaa. Aina kun yrität lähteä, hän antaa sinun taas maistaa sitä; kehuu, ihannoi, palvoo..kunnes olet taas hänen pauloissaan. Sitten hän jatkaa kiduttamistasi. Kunnes et enää jaksa yrittää pakoon.
Joo. Koska naisensa huomioivan miehen on pakko olla narsisti vai? :D
Lapsia ei ihan hirveän suurella todennäköisyydellä varmaankaan tule, minä olen liki 44-vuotias vela :D
Et saa käydä kaupassa, et saa mopata..Hän sanelee sääntöjä vasta neljän kuukauden seurustelun jälkeen. Voi tuntua lutuselta, mutta entäpä kun leikkimielinen, höpsönhassu "saa" muuttuukin ilman lainausmerkkejä olevaksi oikeaksi kielloksi. Eikä rajoitu pelkästään sinun mielestäsi ikäviin asioihin kuten siivoamiseen.
Muista tämä mun viestini, tämä varoitus sitten, kun olet vyötäröäsi myöten nesteessä tuon hurmaavan hidalgosi kanssa. Ja muista silloin myös se, että apua saa, kunhan sitä uskaltaa pyytää. Narsismin kynsistä voi pelastua.
Totta kai mä SAAN tehdä ihan mitä haluan. Kyse on siitä, että mies haluaa auttaa, ei siitä, että hän haluaa rajoittaa. Tietysti mieluummin käyn kaupassa ja siivoan hänen kanssaan kuin yksin. En nyt ihan näe ongelmaa tässä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huonon miehen valitsit itsellesi.
Itse en olisi tuollainen mulkku, mutta valitsit sitten tuollaisen miehen itsellesi. Sääliksi käy lastasikin kun tuollaisen isän on saanut. Minä en olisi ollut tuollainen.
T: Työtön timppa
Täys komppi.
Mikä mies se sellainen on joka huutaa vauvalle ja vaimolle? En voi käsittää.
Jos olisin naapurina niin ottaisin ukon välittömästi puhutteluun vaikka rappukäytävässä. Että naiselle ja lapselle ei käyttäydytä tuohon sävyyn. Tän terottaisin aika tarkkaan sille äijälle että jäisi varmasti mieleen.
T: Työtön_Repa 94-
treffit kirjoitti:
Mistä te löydätte näitä arkipäivän sankareita?
Minä ja mun miesystävä tapaillaan toistaiseksi yleensä vain viikonloppuisin. Hän tulee mun luo 2 tunnin junamatkan päästä silleen, että voidaan mennä yhdessä ruokakauppaan mun työpäivän päätteeksi - tämä siksi, että hän ei halua että kannan raskaita kauppakasseja.
Kun päästään kaupasta kotiin, mies istuttaa mut sohvalle, tuo lasin viiniä ja nostaa mun jalat syliinsä. Antaa jalkahieronnan samalla kun jutellaan.
Sitten mies kaataa mulle toisen lasin viiniä ja menee keittiöön laittamaan ruokaa. Ruuan valmistuessa kattaa pöydän, sytyttää kynttilät, taittelee servetit. Mä en kuulemma "saa" auttaa kun olen jo koko päivän ollut töissä.
Taustalle jotain lempeää musiikkia ja ruokaillaan, sitten jatketaan iltaa sohvalla musiikkia kuunnellen ja jutellen ja halien. Jossain vaiheessa käydään rakastelemassa, ehkä vielä toisen kerran ennen nukkumaanmenoa. Seuraavana aamuna sitten nukutaan pitkään, heräillään kun huvittaa ja otetaan vielä aamu"sessiot" ennen aamiaista.
Lauantaisin yleensä siivotaan yhdessä. Mies on pyytänyt etten turhaan rasittaisi itseäni työpäivän päälle siivoamalla ennen hänen tuloaan, hänen mielestään mm. lattioitten luutuaminen on liian "raskasta" minulle. Minä sitten yleensä vaihdan liinavaatteet ja pesen entiset, sekä pyyhin pölyt - nämä ovat mukavan "keveitä" töitä. Mies imuroi, moppaa ja pesee vessan + suihkun.
Mikäli tämä suhde menee joskus poikki, seuraavalla partnerilla on pikkasen nokittamista, että samalle tasolle pääsee :D
Ja sit sää putosit sängystä ja heräsit..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun veli muutti mun mieheni käytöksen aikoinaan. Kutsuin veljen kylään auttamaan asennustöissä ja veli kuuli miten mies kohteli mua. Kuunteli kylppärissä, kun oli korjaamassa hanaa ja asentamassa vauvanhoitotasoa.
Oli melkoisen raivon vallassa, kun näki koko asetelman, minut ja vauvan itkemässä ja mies uhmakkaana sormi tanassa huutamassa että ei ole siivottu ja ei ole ruokaa valmiina.
Veli nappasi mieheni kädestä lukko-otteen ja taltutti olohuoneen matolle pienellä lennolla. Vähän manipuloi niveliä ja rauhoitti mieheni.
Sen jälkeen istutti mieheni keittiönpöydälle puhutteluun. Pari kertaa nappasi avarilla lättyyn, kun ei osanut käyttäytyä asiallisesti.
Aika selväksi teki sen että ei siedä yhtään tuollaista käytöstä siskoaan ja kummityttöä kohtaan.
Sen jälkeen mies on käyttäytynyt hyvin. Otti opikseen.
Ei tarvitse edes muistuttaa veljestä että kutsunko taas kylään...
Ehkä ap voisi kutsua veljensä kylään vähän tapakasvatukseen.
Veljelläni on taustalla judoa ja jutsua. Aika nohevasti otti mieheni käsittelyyn ja rauhoittu tilanteen.
Jos sulla ei ole veljeä, isää tai miehen isä ei saa mieheesi järkeä päähän, niin suosittelen suojakotia.
Tuollainen huutaminen makaronilaatikosta ei ole normaalia. Olet vaarassa.
Lapsen takia miehen pitää muuttua ja vähän äkkiä.
Onneksi oma perhe-elämä muuttui hetkessä rauhalliseksi. Joskus tarvitaan sukua apuun.
Olen lukenut tämän viestin jossain toisessakin ketjussa ja aika raju reaktio veljeltäsi.
Tunnen perheitä joissa sisarukset ovat todella suojelevaisia toisiaan kohtaan ja täytyy sanoa että minä ihailen sitä että suku on läheinen ja puuttuu epäkohtiin.
Kysymykseni onkin lähinnä se että millainen mies, joka rakastaa perhettään käyttäytyy noin vauvalle ja äidille?
Onko tuo rakkautta jos mies huutaa ja käyttäytyy agressiivisesti?
Ap tee heti selväksi ettet siedä tuota yhtään pätkää vaan seuraavaksi tulee ero ja ukko maksamaan elareita.
Palstalle vastanneet pikkupojat eivät tunnu tajuavan, mitä varten pienen lapsen kotihoidontukea maksetaan. Se ei todellakaan ole siksi, että mies saa henkilökohtaisen palvelijan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun veli muutti mun mieheni käytöksen aikoinaan. Kutsuin veljen kylään auttamaan asennustöissä ja veli kuuli miten mies kohteli mua. Kuunteli kylppärissä, kun oli korjaamassa hanaa ja asentamassa vauvanhoitotasoa.
Oli melkoisen raivon vallassa, kun näki koko asetelman, minut ja vauvan itkemässä ja mies uhmakkaana sormi tanassa huutamassa että ei ole siivottu ja ei ole ruokaa valmiina.
Veli nappasi mieheni kädestä lukko-otteen ja taltutti olohuoneen matolle pienellä lennolla. Vähän manipuloi niveliä ja rauhoitti mieheni.
Sen jälkeen istutti mieheni keittiönpöydälle puhutteluun. Pari kertaa nappasi avarilla lättyyn, kun ei osanut käyttäytyä asiallisesti.
Aika selväksi teki sen että ei siedä yhtään tuollaista käytöstä siskoaan ja kummityttöä kohtaan.
Sen jälkeen mies on käyttäytynyt hyvin. Otti opikseen.
Ei tarvitse edes muistuttaa veljestä että kutsunko taas kylään...
Ehkä ap voisi kutsua veljensä kylään vähän tapakasvatukseen.
Veljelläni on taustalla judoa ja jutsua. Aika nohevasti otti mieheni käsittelyyn ja rauhoittu tilanteen.
Jos sulla ei ole veljeä, isää tai miehen isä ei saa mieheesi järkeä päähän, niin suosittelen suojakotia.
Tuollainen huutaminen makaronilaatikosta ei ole normaalia. Olet vaarassa.
Lapsen takia miehen pitää muuttua ja vähän äkkiä.
Onneksi oma perhe-elämä muuttui hetkessä rauhalliseksi. Joskus tarvitaan sukua apuun.
Olen ap eikä toikaan musta kyllä kovin fiksulta kuulosta. Mieheni sitä paitsi harrasti vapaaottelua monta vuotta, että ei ihan häntä nippuun tolleen laitettaisi. Eikä se oikeastaan mitään ratkaisekkaan.
Ennen lasta mies teki itsekkin jotain. Teki kotitöitä, ruokaa ei kyllä hirveästi laittanut, mutta kävi sentään kaupassa. Nyt kun olen kotona "lomailemassa" niin tottakai minä hoidan kaiken hänelle heti paikalla! Ja tosiaankaan kun minua ei haittaa niitä ruokia laittaa, vaan se on täysin pyllystä kun jos sitä ruokaa ei ole niin kauhea haloo. Ei ongelmaa kun mies olisi vain, että ok keksin jotakin eikä alkaisi syyttelemään ruuan puuttumisesta. Ruuanlaittaminen on ihan pakkopullaa nykyään kun todellakin on vain "pakko" tehdä... ei toki olisi, itsehän tämän omalta osaltani olen mahdollistanut.
Eipä se että on harrastellut jotain ole merkki siitä että ei pistetä lattialle.
Aika moni ei harrastamaton pistää tonttiin harrastelijat. Mikäli ei ole kisaaja tai ei löydy sitä kuuluisaa mustaa vyötä kaapista.
Vapari on kilpalaji ja pitäisi olla niitä mitaleja että pärjää, muuten on aika turha päteä vaparilla.
Vähän sama kuin että jos ei ole sitä mustaa vyötä niin aika turha siinä on lähteä räpeltelemän mitään harrastelijan pohjalta.
Näin. Uskon että tuon toisen tarinan veli pistäisi aika äkäseen ap:n miehen nippuun matolle ja rullaisi tiukkaan pakettiin. Sitten koko paketin voisikin lähettää pesulaan.
Ei tuollaista törkypyykkiä viitsi kotona pestä. Sen verran törkynen tyyppi on.
Jos miehillä olisi oma järjestö niin ap:n mieheltä pitäisi ottaa termi mies pois ja alentaa pojuksi.
Sen verran pikkupoikamaista kiukuttelua että oikein hävettää.
Voit ap kertoa terveiset miehelle että koko aihe vapaa naureskelee tollasille kakaroille.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Mistä te löydätte näitä arkipäivän sankareita?
Minä ja mun miesystävä tapaillaan toistaiseksi yleensä vain viikonloppuisin. Hän tulee mun luo 2 tunnin junamatkan päästä silleen, että voidaan mennä yhdessä ruokakauppaan mun työpäivän päätteeksi - tämä siksi, että hän ei halua että kannan raskaita kauppakasseja.
Kun päästään kaupasta kotiin, mies istuttaa mut sohvalle, tuo lasin viiniä ja nostaa mun jalat syliinsä. Antaa jalkahieronnan samalla kun jutellaan.
Sitten mies kaataa mulle toisen lasin viiniä ja menee keittiöön laittamaan ruokaa. Ruuan valmistuessa kattaa pöydän, sytyttää kynttilät, taittelee servetit. Mä en kuulemma "saa" auttaa kun olen jo koko päivän ollut töissä.
Taustalle jotain lempeää musiikkia ja ruokaillaan, sitten jatketaan iltaa sohvalla musiikkia kuunnellen ja jutellen ja halien. Jossain vaiheessa käydään rakastelemassa, ehkä vielä toisen kerran ennen nukkumaanmenoa. Seuraavana aamuna sitten nukutaan pitkään, heräillään kun huvittaa ja otetaan vielä aamu"sessiot" ennen aamiaista.
Lauantaisin yleensä siivotaan yhdessä. Mies on pyytänyt etten turhaan rasittaisi itseäni työpäivän päälle siivoamalla ennen hänen tuloaan, hänen mielestään mm. lattioitten luutuaminen on liian "raskasta" minulle. Minä sitten yleensä vaihdan liinavaatteet ja pesen entiset, sekä pyyhin pölyt - nämä ovat mukavan "keveitä" töitä. Mies imuroi, moppaa ja pesee vessan + suihkun.
Mikäli tämä suhde menee joskus poikki, seuraavalla partnerilla on pikkasen nokittamista, että samalle tasolle pääsee :D
Ja sit sää putosit sängystä ja heräsit..
Niinhän sitä voisi luulla, jos omassa elämässä ei ole nallekarkit menneet tasan. :)
Mutta ei, heräsin herätyskelloon, halin miestä, vastaanotin aamusuukot ja lähdin laittamaan itselleni aamupuuroa ennen suihkuun menoa. Mies jäi sänkyyn koiran kanssa, ruokki ja käytti sen sen jälkeen kun heräili mun heippasuukkoon siinä ennen kahdeksaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstalle vastanneet pikkupojat eivät tunnu tajuavan, mitä varten pienen lapsen kotihoidontukea maksetaan. Se ei todellakaan ole siksi, että mies saa henkilökohtaisen palvelijan.
Ei pidä aliarvioida noin rajusti sukupuolen perusteella. Kyllä ne tietää, mutta kun ovat ikuisia pikkupoikia, niin sisaruskateudeksihan se menee. Koska kyllähän tuollaisesta pojusta pitäisi kotihoidontukea maksaa.
Parempi laittaa tilanne kuntoon heti. Vai millaiseksi luulet elämän menevän kun palaat töihin? Aivan, palvelu jatkukoon kun mies on tottunut.
Terveisin eräs id*ootti jonka mies ei osannut edes pari vuotta työttömänä ollessaan laittaa sitä p*rkeleen ruokaa vaan se jäi mun klo 17.30 töistä pääsevän huoleksi.
Edellinen viesti jäi sensuuriin, kokeillaan jos tämä tulisi ***-versiona läpi. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mistä näitä luusereita löytyy? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun veli muutti mun mieheni käytöksen aikoinaan. Kutsuin veljen kylään auttamaan asennustöissä ja veli kuuli miten mies kohteli mua. Kuunteli kylppärissä, kun oli korjaamassa hanaa ja asentamassa vauvanhoitotasoa.
Oli melkoisen raivon vallassa, kun näki koko asetelman, minut ja vauvan itkemässä ja mies uhmakkaana sormi tanassa huutamassa että ei ole siivottu ja ei ole ruokaa valmiina.
Veli nappasi mieheni kädestä lukko-otteen ja taltutti olohuoneen matolle pienellä lennolla. Vähän manipuloi niveliä ja rauhoitti mieheni.
Sen jälkeen istutti mieheni keittiönpöydälle puhutteluun. Pari kertaa nappasi avarilla lättyyn, kun ei osanut käyttäytyä asiallisesti.
Aika selväksi teki sen että ei siedä yhtään tuollaista käytöstä siskoaan ja kummityttöä kohtaan.
Sen jälkeen mies on käyttäytynyt hyvin. Otti opikseen.
Ei tarvitse edes muistuttaa veljestä että kutsunko taas kylään...
Ehkä ap voisi kutsua veljensä kylään vähän tapakasvatukseen.
Veljelläni on taustalla judoa ja jutsua. Aika nohevasti otti mieheni käsittelyyn ja rauhoittu tilanteen.
Jos sulla ei ole veljeä, isää tai miehen isä ei saa mieheesi järkeä päähän, niin suosittelen suojakotia.
Tuollainen huutaminen makaronilaatikosta ei ole normaalia. Olet vaarassa.
Lapsen takia miehen pitää muuttua ja vähän äkkiä.
Onneksi oma perhe-elämä muuttui hetkessä rauhalliseksi. Joskus tarvitaan sukua apuun.
Olen ap eikä toikaan musta kyllä kovin fiksulta kuulosta. Mieheni sitä paitsi harrasti vapaaottelua monta vuotta, että ei ihan häntä nippuun tolleen laitettaisi. Eikä se oikeastaan mitään ratkaisekkaan.
Ennen lasta mies teki itsekkin jotain. Teki kotitöitä, ruokaa ei kyllä hirveästi laittanut, mutta kävi sentään kaupassa. Nyt kun olen kotona "lomailemassa" niin tottakai minä hoidan kaiken hänelle heti paikalla! Ja tosiaankaan kun minua ei haittaa niitä ruokia laittaa, vaan se on täysin pyllystä kun jos sitä ruokaa ei ole niin kauhea haloo. Ei ongelmaa kun mies olisi vain, että ok keksin jotakin eikä alkaisi syyttelemään ruuan puuttumisesta. Ruuanlaittaminen on ihan pakkopullaa nykyään kun todellakin on vain "pakko" tehdä... ei toki olisi, itsehän tämän omalta osaltani olen mahdollistanut.
Eipä se että on harrastellut jotain ole merkki siitä että ei pistetä lattialle.
Aika moni ei harrastamaton pistää tonttiin harrastelijat. Mikäli ei ole kisaaja tai ei löydy sitä kuuluisaa mustaa vyötä kaapista.
Vapari on kilpalaji ja pitäisi olla niitä mitaleja että pärjää, muuten on aika turha päteä vaparilla.
Vähän sama kuin että jos ei ole sitä mustaa vyötä niin aika turha siinä on lähteä räpeltelemän mitään harrastelijan pohjalta.
Näin. Uskon että tuon toisen tarinan veli pistäisi aika äkäseen ap:n miehen nippuun matolle ja rullaisi tiukkaan pakettiin. Sitten koko paketin voisikin lähettää pesulaan.
Ei tuollaista törkypyykkiä viitsi kotona pestä. Sen verran törkynen tyyppi on.
Jos miehillä olisi oma järjestö niin ap:n mieheltä pitäisi ottaa termi mies pois ja alentaa pojuksi.
Sen verran pikkupoikamaista kiukuttelua että oikein hävettää.
Voit ap kertoa terveiset miehelle että koko aihe vapaa naureskelee tollasille kakaroille.
Ap taisi kehua jossain viestissään että hänen miehensä on harrastanut vaparia.
Varmasti muut vaparin harrastajat ja lajin kovimmat on ylpeitä hienosta mainostuksesta lajia kohtaan.
Harrastajana mies joka ei osaa itse tehdä itselleen ruokaa ja huutaa vauvalle ja vaimolleen sitä että ruokaa ei ole tehty. Aika masentavaa tekoa tämä ap:n mies.
Siis oppiko se mitään sielä vaparissa? Pitäisikö sille opettaa sielä vaparissa jotain? Käytöstapoja =)
En kyllä tuollaista harrastajaa ilolla ottaisi mukaan harrastustoimintaan. Aika kehnoa käyttäytymistä aikuiselta mieheltä.
että sellainen tarina. Kuka tuollaisen miehen on sinulle oikein valinnut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 1v tytön kanssa kotona ja hoidan kaiken täällä. Kodin, lapsen, ruuat, pyykit jne. Mies tulee töistä aina ihan miten sattuu syömään tai vaan kahville kun työ on sellainen, että pystyy lähtemään. Kävimme aamusta tytön kanssa mummolassa miehen lähdettyä ja tulimme puoli yhden aikoihin kotiin päikkäreille. Olin syönyt kylässä keittoa lounaaksi ja miestä ei ollut kuulunut kotiin. En tehnyt sitten ruokaa kun ajattelin, että teen neljäksi ruuan valmiiksi, että saa sitten mies syödä siitä juuri tehtyä ruokaa. No mieshän laukkasi kotiin ja hirveä huuto ja mylvintä kun mitä vttua ei ole ruokaa vaan jotain pelkkää valmismakaroonilaatikkoa (juuri tämmöisiä tilanteita varten pidän jääkaapissa valmisruokia.) Ja että ei mulle ruokaa oo kunhan sä saat syötyä eihän mulla oo väliä niin. Että ottaa päähän tommonen. Mun pitäis olla sidottu kotiin päivät pitkät päivystämässä miestä palvelemassa ja ruokkimassa kun sekin on yleensä niin vtun liikaa jos jääkaapissa on valmiina ruokaa annosrasioissa ja pitää itse lämmittää.
Alkaa riittää, teen kuitenkin miehelle kaikki ruuat ja jokainen ateria tulee hänelle valmiina. Sitten vttuilaan ja huudetaan kun joskus ei olekkaan ruokaa valmiina. Kiitos tästä, voisin jopa erota. Kun ei viittitä edes arvostaa. Monillekko tulee kaikki ruuat nenän eteen kun manulle illallinen. Ei stna
Tiedän miltä toi tuntuu. Elänyt saman lläpi sillä erotuksella, että ilmoitin miehelle pärjääväni yksin paljon paremmin vähemmällä työllä. Minä kävin töissä kaiken lisäksi. Mun työpäivä klo 6 ja päätty 23:00. Mies ei kirjaimellisesti tehnyt yhtään mitään, vaikka asiasta sanoin moneen kertaan. Sitten lähdin ja kun lähdin, niin hän ihmetteli miksi lähdin.
Kolme vuotta olin sinkkuna ja tapasin uuden miehen. Onneksi tämä tekee asioita ilman että tarvii erikseen sanoa. On ihmisissä eroa ja sen huomaa, kun asuu saman katon alla.
06-23. Jep
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 1v tytön kanssa kotona ja hoidan kaiken täällä. Kodin, lapsen, ruuat, pyykit jne. Mies tulee töistä aina ihan miten sattuu syömään tai vaan kahville kun työ on sellainen, että pystyy lähtemään. Kävimme aamusta tytön kanssa mummolassa miehen lähdettyä ja tulimme puoli yhden aikoihin kotiin päikkäreille. Olin syönyt kylässä keittoa lounaaksi ja miestä ei ollut kuulunut kotiin. En tehnyt sitten ruokaa kun ajattelin, että teen neljäksi ruuan valmiiksi, että saa sitten mies syödä siitä juuri tehtyä ruokaa. No mieshän laukkasi kotiin ja hirveä huuto ja mylvintä kun mitä vttua ei ole ruokaa vaan jotain pelkkää valmismakaroonilaatikkoa (juuri tämmöisiä tilanteita varten pidän jääkaapissa valmisruokia.) Ja että ei mulle ruokaa oo kunhan sä saat syötyä eihän mulla oo väliä niin. Että ottaa päähän tommonen. Mun pitäis olla sidottu kotiin päivät pitkät päivystämässä miestä palvelemassa ja ruokkimassa kun sekin on yleensä niin vtun liikaa jos jääkaapissa on valmiina ruokaa annosrasioissa ja pitää itse lämmittää.
Alkaa riittää, teen kuitenkin miehelle kaikki ruuat ja jokainen ateria tulee hänelle valmiina. Sitten vttuilaan ja huudetaan kun joskus ei olekkaan ruokaa valmiina. Kiitos tästä, voisin jopa erota. Kun ei viittitä edes arvostaa. Monillekko tulee kaikki ruuat nenän eteen kun manulle illallinen. Ei stna
Tiedän miltä toi tuntuu. Elänyt saman lläpi sillä erotuksella, että ilmoitin miehelle pärjääväni yksin paljon paremmin vähemmällä työllä. Minä kävin töissä kaiken lisäksi. Mun työpäivä klo 6 ja päätty 23:00. Mies ei kirjaimellisesti tehnyt yhtään mitään, vaikka asiasta sanoin moneen kertaan. Sitten lähdin ja kun lähdin, niin hän ihmetteli miksi lähdin.
Kolme vuotta olin sinkkuna ja tapasin uuden miehen. Onneksi tämä tekee asioita ilman että tarvii erikseen sanoa. On ihmisissä eroa ja sen huomaa, kun asuu saman katon alla.
06-23. Jep
Jos vaikka käy töissä kerran viikossa? En oikein muuta keksi
Oispa kiva jos ois nainen joka tekis silloin tällöin ruokaa. Mäkin voisin tehdä hänelle vastavuoroisesti
Aika huonon miehen olet itsellesi löytänyt.
Minä jättäisin viikoksi miettimään miten ja mistä sitä ruokaa voi itse hakea ja tehdä.
Koska voivat.