Lue keskustelun säännöt.
Vttu tota miestä taas...
11.02.2019 |
Olen 1v tytön kanssa kotona ja hoidan kaiken täällä. Kodin, lapsen, ruuat, pyykit jne. Mies tulee töistä aina ihan miten sattuu syömään tai vaan kahville kun työ on sellainen, että pystyy lähtemään. Kävimme aamusta tytön kanssa mummolassa miehen lähdettyä ja tulimme puoli yhden aikoihin kotiin päikkäreille. Olin syönyt kylässä keittoa lounaaksi ja miestä ei ollut kuulunut kotiin. En tehnyt sitten ruokaa kun ajattelin, että teen neljäksi ruuan valmiiksi, että saa sitten mies syödä siitä juuri tehtyä ruokaa. No mieshän laukkasi kotiin ja hirveä huuto ja mylvintä kun mitä vttua ei ole ruokaa vaan jotain pelkkää valmismakaroonilaatikkoa (juuri tämmöisiä tilanteita varten pidän jääkaapissa valmisruokia.) Ja että ei mulle ruokaa oo kunhan sä saat syötyä eihän mulla oo väliä niin. Että ottaa päähän tommonen. Mun pitäis olla sidottu kotiin päivät pitkät päivystämässä miestä palvelemassa ja ruokkimassa kun sekin on yleensä niin vtun liikaa jos jääkaapissa on valmiina ruokaa annosrasioissa ja pitää itse lämmittää.
Alkaa riittää, teen kuitenkin miehelle kaikki ruuat ja jokainen ateria tulee hänelle valmiina. Sitten vttuilaan ja huudetaan kun joskus ei olekkaan ruokaa valmiina. Kiitos tästä, voisin jopa erota. Kun ei viittitä edes arvostaa. Monillekko tulee kaikki ruuat nenän eteen kun manulle illallinen. Ei stna
Kommentit (89)
Mun veli muutti mun mieheni käytöksen aikoinaan. Kutsuin veljen kylään auttamaan asennustöissä ja veli kuuli miten mies kohteli mua. Kuunteli kylppärissä, kun oli korjaamassa hanaa ja asentamassa vauvanhoitotasoa.
Oli melkoisen raivon vallassa, kun näki koko asetelman, minut ja vauvan itkemässä ja mies uhmakkaana sormi tanassa huutamassa että ei ole siivottu ja ei ole ruokaa valmiina.
Veli nappasi mieheni kädestä lukko-otteen ja taltutti olohuoneen matolle pienellä lennolla. Vähän manipuloi niveliä ja rauhoitti mieheni.
Sen jälkeen istutti mieheni keittiönpöydälle puhutteluun. Pari kertaa nappasi avarilla lättyyn, kun ei osanut käyttäytyä asiallisesti.
Aika selväksi teki sen että ei siedä yhtään tuollaista käytöstä siskoaan ja kummityttöä kohtaan.
Sen jälkeen mies on käyttäytynyt hyvin. Otti opikseen.
Ei tarvitse edes muistuttaa veljestä että kutsunko taas kylään...
Ehkä ap voisi kutsua veljensä kylään vähän tapakasvatukseen.
Veljelläni on taustalla judoa ja jutsua. Aika nohevasti otti mieheni käsittelyyn ja rauhoittu tilanteen.
Jos sulla ei ole veljeä, isää tai miehen isä ei saa mieheesi järkeä päähän, niin suosittelen suojakotia.
Tuollainen huutaminen makaronilaatikosta ei ole normaalia. Olet vaarassa.
Lapsen takia miehen pitää muuttua ja vähän äkkiä.
Onneksi oma perhe-elämä muuttui hetkessä rauhalliseksi. Joskus tarvitaan sukua apuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiittämätön lehmänperse! Et ole kylläikään harvinaisuus.
Minäkö olen kiittämätön 😂😂😂 ai että kun naurahdin oikein ääneen
Hih hih.
Kuka sitä pätkkään tuo taloon, että voit olla kotona? Mitä, jos menisit töihin? Vai joko on toinen tuloillaan, että voit jatkaa kotona oloa?
Tuollaiset paskapuheet voi lopettaa pian, kun perustulo tulee.
Sitten loppuu naisten alistaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiittämätön lehmänperse! Et ole kylläikään harvinaisuus.
Minäkö olen kiittämätön 😂😂😂 ai että kun naurahdin oikein ääneen
Hih hih.
Kuka sitä pätkkään tuo taloon, että voit olla kotona? Mitä, jos menisit töihin? Vai joko on toinen tuloillaan, että voit jatkaa kotona oloa?
Oletettavasti ap:n mies on ihan itse halunnut lapsen, jota ap nyt hoitaa kotona, kärsii tulonmenetykset jne. Mies saisi olla kiitollinen että joku hänen lastaan hoitaa pelkän ylläpidon hinnalla. Ap ei ole kotona ollakseen miehen palvelija vaan hoitaakseen lasta.
Siis mitä ihmettä! Mä olen lapsen kanssa kotona, ja mun mies käy kaupassa ja tekee ruuan kun tulee kotiin! Ja hän huolehtii, että meillä on täällä kaikkea tarvittavaa, ettei mun tarvitse raahautua lapsi kainalossa kauppaan. Vilkkaan lapsen kanssa kotitöitä on hankala tehdä.
Tämä sulle vain referenssinä.
Muutenkaan en tajua tuota, että jos teillä ei ole sovittuna mitään ja miehen aikataulua ei voi ennakoida, niin millainen pässi voi olettaa, että ruoka on aina valmiina hellalla porisemassa, kun hänelle juolahtaa mieleen ilmestyä kotiin.?!
Vierailija kirjoitti:
Ihan kun meillä valitettavasti. Kun molemmat ollaan etänä niin silloinkin klo 11 mies alkaa kysymään missä ruoka on? Ja jos sitä ei ole hirveä määkiminen mikset ole tehnyt ruokaa!!! Daa kun minäkin teen töitä etänä. Viimeksi sanoin että herra on hyvä ja hoitaa itse sapuskansa etäpäiviksi en todellakaan käytä työaikaani kokkailuun.
Ja sanottakoon että ennen lapsia meilläkin tehtiin ruokaa yhdessä ja nyt oletetaan että sitä ruokaa tekee vain minä.
Jos ei olisi lapsia olisin itse kanssa jo häipynyt..
Niin, että mielummin tuollaisen esimerkin periyttäminen lapsille kuin todellisen vastuun ottamista?
Miten lapset on este päättää parissuhde? Mitä lapset tuollaisella isällä tekee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olen mies, joka on itse hyvä kokki ja mielellään kokkaan aina itselleni ruuan niin tiedän mitä syön.
Itselleni ehto parisuhteeseen olisi se, että kumppani osaisi kokata ja syöttää itsensä kotiruualla. En ymmärrä miksi jotkut pariutuu ihmisen kanssa, joka on niin avuton että suorastaan kuin tarvitsee äidin jonka pitää kokata hänelle kotiruoka.
Jos ikinä päädyn enää parisuhteeseen, niin kumppanini pitää myös olla intohimoinen ruuanlaitosta, tai hänen on ainakin oltava siinä ok.
AP viestin lukiessani en voi kuin ihmetellä, että mikset valkannut kokkaavaa miestä. Se että MIES alkaa "mylvimään" kun kotona ei ole ruoka valmiina.... oh god.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas suutuin eilen siitä kun kuulin että mies käy ravintoloissa lounaalla silloinkin kun maksaa itse. Mä taas heitän sangollisen ruokaa kompostiin joka päivä kun tulee tehtyä ruokaa hänellekin. Sen ymmärrän että mennään ravintolaan kun asiakas maksaa mutta täytyykö oikeasti käyttää meidänkin rahoja sellaiseen. Nyt tuhlaantuu siis sekä meidän rahaa että mun aikaani. Tulee epä-arvostettu olo.
Sanoinkin että tästä lähtien laitan sitten ruokaa vain itselleni ja lapsille.
Mies muuten sanoi muutama vuosi sitten riidan yhteydessä että en ota häntä huomioon kun kokkaan vain itselleni. Eli ollaan oltu ihan tässä samassa tilanteessa aiemminkin.
Miksi ihmeessä heität hyvää ruokaa kompostiin? Syö itse seuraavana päivänä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiittämätön lehmänperse! Et ole kylläikään harvinaisuus.
Minäkö olen kiittämätön 😂😂😂 ai että kun naurahdin oikein ääneen
Hih hih.
Kuka sitä pätkkään tuo taloon, että voit olla kotona? Mitä, jos menisit töihin? Vai joko on toinen tuloillaan, että voit jatkaa kotona oloa?
Tuollaiset paskapuheet voi lopettaa pian, kun perustulo tulee.
Sitten loppuu naisten alistaminen.
Nainenhan on tahdoton olento vailla vastuuta omasta toimeentulostaan. Tavattoman monet naiset vaan jää huonoonkin parisuhteeseen, kun heillä ei ole varaa lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas suutuin eilen siitä kun kuulin että mies käy ravintoloissa lounaalla silloinkin kun maksaa itse. Mä taas heitän sangollisen ruokaa kompostiin joka päivä kun tulee tehtyä ruokaa hänellekin. Sen ymmärrän että mennään ravintolaan kun asiakas maksaa mutta täytyykö oikeasti käyttää meidänkin rahoja sellaiseen. Nyt tuhlaantuu siis sekä meidän rahaa että mun aikaani. Tulee epä-arvostettu olo.
Sanoinkin että tästä lähtien laitan sitten ruokaa vain itselleni ja lapsille.
Mies muuten sanoi muutama vuosi sitten riidan yhteydessä että en ota häntä huomioon kun kokkaan vain itselleni. Eli ollaan oltu ihan tässä samassa tilanteessa aiemminkin.
Miksi ihmeessä heität hyvää ruokaa kompostiin? Syö itse seuraavana päivänä!
Tai pakasta ettei tarvitse joka päivä olla uhriutumassa, kun oikein ruokaa joutuu tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä te löydätte näitä arkipäivän sankareita?
Minä ja mun miesystävä tapaillaan toistaiseksi yleensä vain viikonloppuisin. Hän tulee mun luo 2 tunnin junamatkan päästä silleen, että voidaan mennä yhdessä ruokakauppaan mun työpäivän päätteeksi - tämä siksi, että hän ei halua että kannan raskaita kauppakasseja.
Kun päästään kaupasta kotiin, mies istuttaa mut sohvalle, tuo lasin viiniä ja nostaa mun jalat syliinsä. Antaa jalkahieronnan samalla kun jutellaan.
Sitten mies kaataa mulle toisen lasin viiniä ja menee keittiöön laittamaan ruokaa. Ruuan valmistuessa kattaa pöydän, sytyttää kynttilät, taittelee servetit. Mä en kuulemma "saa" auttaa kun olen jo koko päivän ollut töissä.
Taustalle jotain lempeää musiikkia ja ruokaillaan, sitten jatketaan iltaa sohvalla musiikkia kuunnellen ja jutellen ja halien. Jossain vaiheessa käydään rakastelemassa, ehkä vielä toisen kerran ennen nukkumaanmenoa. Seuraavana aamuna sitten nukutaan pitkään, heräillään kun huvittaa ja otetaan vielä aamu"sessiot" ennen aamiaista.
Lauantaisin yleensä siivotaan yhdessä. Mies on pyytänyt etten turhaan rasittaisi itseäni työpäivän päälle siivoamalla ennen hänen tuloaan, hänen mielestään mm. lattioitten luutuaminen on liian "raskasta" minulle. Minä sitten yleensä vaihdan liinavaatteet ja pesen entiset, sekä pyyhin pölyt - nämä ovat mukavan "keveitä" töitä. Mies imuroi, moppaa ja pesee vessan + suihkun.
Mikäli tämä suhde menee joskus poikki, seuraavalla partnerilla on pikkasen nokittamista, että samalle tasolle pääsee :D
Vierailija kirjoitti:
Huonon miehen valitsit itsellesi.
Itse en olisi tuollainen mulkku, mutta valitsit sitten tuollaisen miehen itsellesi. Sääliksi käy lastasikin kun tuollaisen isän on saanut. Minä en olisi ollut tuollainen.
T: Työtön timppa
Täytyy yhtyä tähän kanssasi työtön timppa.
Jos ap:n mies asuisi naapurissa niin kävisin koputtamassa kovaa oveen että pää kiinni. Sen verran ottaa hermoon perheelleen uhoavat isät.
Etenkin jos pieniä lapsia on kotona ja huudetaan jostain ruuasta. Se pistää raivoon.
Ap voi sanoa miehelleen täältä terveiset Jaska ei hyväksy tuota käytöstä. Saa luvan loppua nyt (napsautin sormia).
Vähintään sosiaalitädit soittaisin tuollaiselle häirikölle. Ei tuo ole lapselle turvallinen ilmapiiri tuollainen. Tajuaako se huutaja että pilaa vauvan rintamaidotkin lisäämällä äidin stressiä? Ottaa raivoon lukea näitä idioottimiehiä. Tekisi mieli ihan oikeasti puhutella kovalla äänenpainolla näitä isejä. Hölömöjä ovat.
Millainen mies huutaa kotona jossa on vauva?
En minä ainakaan huutaisi, kyllähän sen järkikin sanoisi että vauvalle ja äidille ollaan kohteliaasti.
t. Jaska 28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa että näin sinkkumiehenä hieman hymyillyttää. Aivan mainion miehen olet valinnut meidän kilttimiesten sijaan. Onneksi olkoon ja nautinnollista loppuelämää.
Itsekäs mies ap:lla.
Toivottavasti tajuaa tehdä muutoksen. Ei ole vauvalla hyvä olla tuollaisessa kodissa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Mistä te löydätte näitä arkipäivän sankareita?
Minä ja mun miesystävä tapaillaan toistaiseksi yleensä vain viikonloppuisin. Hän tulee mun luo 2 tunnin junamatkan päästä silleen, että voidaan mennä yhdessä ruokakauppaan mun työpäivän päätteeksi - tämä siksi, että hän ei halua että kannan raskaita kauppakasseja.
Kun päästään kaupasta kotiin, mies istuttaa mut sohvalle, tuo lasin viiniä ja nostaa mun jalat syliinsä. Antaa jalkahieronnan samalla kun jutellaan.
Sitten mies kaataa mulle toisen lasin viiniä ja menee keittiöön laittamaan ruokaa. Ruuan valmistuessa kattaa pöydän, sytyttää kynttilät, taittelee servetit. Mä en kuulemma "saa" auttaa kun olen jo koko päivän ollut töissä.
Taustalle jotain lempeää musiikkia ja ruokaillaan, sitten jatketaan iltaa sohvalla musiikkia kuunnellen ja jutellen ja halien. Jossain vaiheessa käydään rakastelemassa, ehkä vielä toisen kerran ennen nukkumaanmenoa. Seuraavana aamuna sitten nukutaan pitkään, heräillään kun huvittaa ja otetaan vielä aamu"sessiot" ennen aamiaista.
Lauantaisin yleensä siivotaan yhdessä. Mies on pyytänyt etten turhaan rasittaisi itseäni työpäivän päälle siivoamalla ennen hänen tuloaan, hänen mielestään mm. lattioitten luutuaminen on liian "raskasta" minulle. Minä sitten yleensä vaihdan liinavaatteet ja pesen entiset, sekä pyyhin pölyt - nämä ovat mukavan "keveitä" töitä. Mies imuroi, moppaa ja pesee vessan + suihkun.
Mikäli tämä suhde menee joskus poikki, seuraavalla partnerilla on pikkasen nokittamista, että samalle tasolle pääsee :D
Kuulostaa mahtavalta näin miehen perspektiivistä. Juuri tuollaisen suhteen haluaisin, miinus toki se kahden tunnin junamatka että voi tapailla useamminkin ja helpommin.
Ihme hommaa.
Kannattaisko aapeen viedä lapsi hoitoon ja mennä töihin? Kuulostaa, että et itsekään arvosta sitä kotonaoloasi.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Mistä te löydätte näitä arkipäivän sankareita?
Minä ja mun miesystävä tapaillaan toistaiseksi yleensä vain viikonloppuisin. Hän tulee mun luo 2 tunnin junamatkan päästä silleen, että voidaan mennä yhdessä ruokakauppaan mun työpäivän päätteeksi - tämä siksi, että hän ei halua että kannan raskaita kauppakasseja.
Kun päästään kaupasta kotiin, mies istuttaa mut sohvalle, tuo lasin viiniä ja nostaa mun jalat syliinsä. Antaa jalkahieronnan samalla kun jutellaan.
Sitten mies kaataa mulle toisen lasin viiniä ja menee keittiöön laittamaan ruokaa. Ruuan valmistuessa kattaa pöydän, sytyttää kynttilät, taittelee servetit. Mä en kuulemma "saa" auttaa kun olen jo koko päivän ollut töissä.
Taustalle jotain lempeää musiikkia ja ruokaillaan, sitten jatketaan iltaa sohvalla musiikkia kuunnellen ja jutellen ja halien. Jossain vaiheessa käydään rakastelemassa, ehkä vielä toisen kerran ennen nukkumaanmenoa. Seuraavana aamuna sitten nukutaan pitkään, heräillään kun huvittaa ja otetaan vielä aamu"sessiot" ennen aamiaista.
Lauantaisin yleensä siivotaan yhdessä. Mies on pyytänyt etten turhaan rasittaisi itseäni työpäivän päälle siivoamalla ennen hänen tuloaan, hänen mielestään mm. lattioitten luutuaminen on liian "raskasta" minulle. Minä sitten yleensä vaihdan liinavaatteet ja pesen entiset, sekä pyyhin pölyt - nämä ovat mukavan "keveitä" töitä. Mies imuroi, moppaa ja pesee vessan + suihkun.
Mikäli tämä suhde menee joskus poikki, seuraavalla partnerilla on pikkasen nokittamista, että samalle tasolle pääsee :D
Kuulostaa mahtavalta näin miehen perspektiivistä. Juuri tuollaisen suhteen haluaisin, miinus toki se kahden tunnin junamatka että voi tapailla useamminkin ja helpommin.
Mulle tuo pe-ma on toistaiseksi ihan riittävä (mies lähtee maanantaina puoliltapäivin, käyttää vielä koiran pitkällä lenkillä ennen lähtöä + siivoaa keittiön ja puhdistaa pellettilämmittimen). Teen vaativaa kokopäivätyötä ja herään yleensä klo 5.30 että ehdin kahdeksaksi töihin --> menen 21.30 nukkumaan.
Tällä viikolla mies tosin tulee "viikonlopun" viettoon jo keskiviikkona. Aikoi huolehtia ruuista ja siivouksista ym sillä aikaa kun minä olen töissä perjantaihin asti.
Mutta jos tämä näin etenee niin tuskinpa menee kauan ennen kuin mies muuttaa mun luokse.. :) Ollaan nyt nelisen kuukautta seurusteltu.
Puhukaa asiasta ja sopikaa. Ei mies voi niin pösilö olla, että ajattelee ruokaa olevan aina tarjolla, kun hän astuu ovesta sisään. Vai eikö mies ole koskaan laittanut itse ruokaa eli on pilalle passattu?
Jos eukko on kotona, joutaa se kyllä sapuskaa laittamaan.
Tekisi kerralla useamman päivän ruuan, ei tarvitsisi aina ruokaa laittaa. Ja voihan ruuan tehdä vähän etukäteen, joka on helppo sitten lämmittää.
Turhaa riitelyä lapsellisesta asiasta. Kyllähän miehelle on ruokaa oltava, kun hän töistä saapuu.
Jos eukko ei ole kotona miehen saapuessa kotiin, laittaisi lapun pöydälle, että laitoin vähän etukäteen ruuan, ota jääkaapista ruoka.
Ääsburgerilla on nyt monta rautaa tulessa.
Mä taas suutuin eilen siitä kun kuulin että mies käy ravintoloissa lounaalla silloinkin kun maksaa itse. Mä taas heitän sangollisen ruokaa kompostiin joka päivä kun tulee tehtyä ruokaa hänellekin. Sen ymmärrän että mennään ravintolaan kun asiakas maksaa mutta täytyykö oikeasti käyttää meidänkin rahoja sellaiseen. Nyt tuhlaantuu siis sekä meidän rahaa että mun aikaani. Tulee epä-arvostettu olo.
Sanoinkin että tästä lähtien laitan sitten ruokaa vain itselleni ja lapsille.
Mies muuten sanoi muutama vuosi sitten riidan yhteydessä että en ota häntä huomioon kun kokkaan vain itselleni. Eli ollaan oltu ihan tässä samassa tilanteessa aiemminkin.