Lue keskustelun säännöt.
Vttu tota miestä taas...
11.02.2019 |
Olen 1v tytön kanssa kotona ja hoidan kaiken täällä. Kodin, lapsen, ruuat, pyykit jne. Mies tulee töistä aina ihan miten sattuu syömään tai vaan kahville kun työ on sellainen, että pystyy lähtemään. Kävimme aamusta tytön kanssa mummolassa miehen lähdettyä ja tulimme puoli yhden aikoihin kotiin päikkäreille. Olin syönyt kylässä keittoa lounaaksi ja miestä ei ollut kuulunut kotiin. En tehnyt sitten ruokaa kun ajattelin, että teen neljäksi ruuan valmiiksi, että saa sitten mies syödä siitä juuri tehtyä ruokaa. No mieshän laukkasi kotiin ja hirveä huuto ja mylvintä kun mitä vttua ei ole ruokaa vaan jotain pelkkää valmismakaroonilaatikkoa (juuri tämmöisiä tilanteita varten pidän jääkaapissa valmisruokia.) Ja että ei mulle ruokaa oo kunhan sä saat syötyä eihän mulla oo väliä niin. Että ottaa päähän tommonen. Mun pitäis olla sidottu kotiin päivät pitkät päivystämässä miestä palvelemassa ja ruokkimassa kun sekin on yleensä niin vtun liikaa jos jääkaapissa on valmiina ruokaa annosrasioissa ja pitää itse lämmittää.
Alkaa riittää, teen kuitenkin miehelle kaikki ruuat ja jokainen ateria tulee hänelle valmiina. Sitten vttuilaan ja huudetaan kun joskus ei olekkaan ruokaa valmiina. Kiitos tästä, voisin jopa erota. Kun ei viittitä edes arvostaa. Monillekko tulee kaikki ruuat nenän eteen kun manulle illallinen. Ei stna
Kommentit (89)
Oi jestas... Taas saa todeta, että oikein "hienoja" miehiä... Ja tyhmiä naisia... Voiko tuollainen miehen sairas käyttäytyminen tulla ihan puskista? Ei varmasti voi! Kukaan tervepäinen, kumppaniaan kunnioittava ja rakastava ihminen ei käyttäydy noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Mistä te löydätte näitä arkipäivän sankareita?
Minä ja mun miesystävä tapaillaan toistaiseksi yleensä vain viikonloppuisin. Hän tulee mun luo 2 tunnin junamatkan päästä silleen, että voidaan mennä yhdessä ruokakauppaan mun työpäivän päätteeksi - tämä siksi, että hän ei halua että kannan raskaita kauppakasseja.
Kun päästään kaupasta kotiin, mies istuttaa mut sohvalle, tuo lasin viiniä ja nostaa mun jalat syliinsä. Antaa jalkahieronnan samalla kun jutellaan.
Sitten mies kaataa mulle toisen lasin viiniä ja menee keittiöön laittamaan ruokaa. Ruuan valmistuessa kattaa pöydän, sytyttää kynttilät, taittelee servetit. Mä en kuulemma "saa" auttaa kun olen jo koko päivän ollut töissä.
Taustalle jotain lempeää musiikkia ja ruokaillaan, sitten jatketaan iltaa sohvalla musiikkia kuunnellen ja jutellen ja halien. Jossain vaiheessa käydään rakastelemassa, ehkä vielä toisen kerran ennen nukkumaanmenoa. Seuraavana aamuna sitten nukutaan pitkään, heräillään kun huvittaa ja otetaan vielä aamu"sessiot" ennen aamiaista.
Lauantaisin yleensä siivotaan yhdessä. Mies on pyytänyt etten turhaan rasittaisi itseäni työpäivän päälle siivoamalla ennen hänen tuloaan, hänen mielestään mm. lattioitten luutuaminen on liian "raskasta" minulle. Minä sitten yleensä vaihdan liinavaatteet ja pesen entiset, sekä pyyhin pölyt - nämä ovat mukavan "keveitä" töitä. Mies imuroi, moppaa ja pesee vessan + suihkun.
Mikäli tämä suhde menee joskus poikki, seuraavalla partnerilla on pikkasen nokittamista, että samalle tasolle pääsee :D
Kuulostaa mahtavalta näin miehen perspektiivistä. Juuri tuollaisen suhteen haluaisin, miinus toki se kahden tunnin junamatka että voi tapailla useamminkin ja helpommin.
Mulle tuo pe-ma on toistaiseksi ihan riittävä (mies lähtee maanantaina puoliltapäivin, käyttää vielä koiran pitkällä lenkillä ennen lähtöä + siivoaa keittiön ja puhdistaa pellettilämmittimen). Teen vaativaa kokopäivätyötä ja herään yleensä klo 5.30 että ehdin kahdeksaksi töihin --> menen 21.30 nukkumaan.
Tällä viikolla mies tosin tulee "viikonlopun" viettoon jo keskiviikkona. Aikoi huolehtia ruuista ja siivouksista ym sillä aikaa kun minä olen töissä perjantaihin asti.
Mutta jos tämä näin etenee niin tuskinpa menee kauan ennen kuin mies muuttaa mun luokse.. :) Ollaan nyt nelisen kuukautta seurusteltu.
Ootko provo vai sokea? Sä oot kohdannut NARSISTIN! Se kietoo sut pikkusormensa ympäri kaikkine ihanine palveluksineen ja korottaa sut jalustalle. Sitten kun oot lopullisesti hänen koukussaan (asutte yhdessä, lapsi tulossa), hän vetää jakkaran altasi ja niin roikut hirressä..Alkaa piikittely, alistaminen, itsetuntosi nakertaminen pala palalta. Sinä pysyt hänen hirttosilmukassaan koska ikävöit suhteen alkuaikojen hurmaa. Aina kun yrität lähteä, hän antaa sinun taas maistaa sitä; kehuu, ihannoi, palvoo..kunnes olet taas hänen pauloissaan. Sitten hän jatkaa kiduttamistasi. Kunnes et enää jaksa yrittää pakoon.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Mistä te löydätte näitä arkipäivän sankareita?
Minä ja mun miesystävä tapaillaan toistaiseksi yleensä vain viikonloppuisin. Hän tulee mun luo 2 tunnin junamatkan päästä silleen, että voidaan mennä yhdessä ruokakauppaan mun työpäivän päätteeksi - tämä siksi, että hän ei halua että kannan raskaita kauppakasseja.
Kun päästään kaupasta kotiin, mies istuttaa mut sohvalle, tuo lasin viiniä ja nostaa mun jalat syliinsä. Antaa jalkahieronnan samalla kun jutellaan.
Sitten mies kaataa mulle toisen lasin viiniä ja menee keittiöön laittamaan ruokaa. Ruuan valmistuessa kattaa pöydän, sytyttää kynttilät, taittelee servetit. Mä en kuulemma "saa" auttaa kun olen jo koko päivän ollut töissä.
Taustalle jotain lempeää musiikkia ja ruokaillaan, sitten jatketaan iltaa sohvalla musiikkia kuunnellen ja jutellen ja halien. Jossain vaiheessa käydään rakastelemassa, ehkä vielä toisen kerran ennen nukkumaanmenoa. Seuraavana aamuna sitten nukutaan pitkään, heräillään kun huvittaa ja otetaan vielä aamu"sessiot" ennen aamiaista.
Lauantaisin yleensä siivotaan yhdessä. Mies on pyytänyt etten turhaan rasittaisi itseäni työpäivän päälle siivoamalla ennen hänen tuloaan, hänen mielestään mm. lattioitten luutuaminen on liian "raskasta" minulle. Minä sitten yleensä vaihdan liinavaatteet ja pesen entiset, sekä pyyhin pölyt - nämä ovat mukavan "keveitä" töitä. Mies imuroi, moppaa ja pesee vessan + suihkun.
Mikäli tämä suhde menee joskus poikki, seuraavalla partnerilla on pikkasen nokittamista, että samalle tasolle pääsee :D
Kuulostaa mahtavalta näin miehen perspektiivistä. Juuri tuollaisen suhteen haluaisin, miinus toki se kahden tunnin junamatka että voi tapailla useamminkin ja helpommin.
Mulle tuo pe-ma on toistaiseksi ihan riittävä (mies lähtee maanantaina puoliltapäivin, käyttää vielä koiran pitkällä lenkillä ennen lähtöä + siivoaa keittiön ja puhdistaa pellettilämmittimen). Teen vaativaa kokopäivätyötä ja herään yleensä klo 5.30 että ehdin kahdeksaksi töihin --> menen 21.30 nukkumaan.
Tällä viikolla mies tosin tulee "viikonlopun" viettoon jo keskiviikkona. Aikoi huolehtia ruuista ja siivouksista ym sillä aikaa kun minä olen töissä perjantaihin asti.
Mutta jos tämä näin etenee niin tuskinpa menee kauan ennen kuin mies muuttaa mun luokse.. :) Ollaan nyt nelisen kuukautta seurusteltu.
Sulla on siipimies? Ja olet ylpeä siitä?
Vähän jyystää sua ja puhuu pehmoisia niin oot tyytyväinen?
Liekö edes suomalainenkaan noin "ihana" mies?
Mieluummin ottaisin koiran kuin noin ällömakean miehenkuvatuksen.
Vierailija kirjoitti:
Mun veli muutti mun mieheni käytöksen aikoinaan. Kutsuin veljen kylään auttamaan asennustöissä ja veli kuuli miten mies kohteli mua. Kuunteli kylppärissä, kun oli korjaamassa hanaa ja asentamassa vauvanhoitotasoa.
Oli melkoisen raivon vallassa, kun näki koko asetelman, minut ja vauvan itkemässä ja mies uhmakkaana sormi tanassa huutamassa että ei ole siivottu ja ei ole ruokaa valmiina.
Veli nappasi mieheni kädestä lukko-otteen ja taltutti olohuoneen matolle pienellä lennolla. Vähän manipuloi niveliä ja rauhoitti mieheni.
Sen jälkeen istutti mieheni keittiönpöydälle puhutteluun. Pari kertaa nappasi avarilla lättyyn, kun ei osanut käyttäytyä asiallisesti.
Aika selväksi teki sen että ei siedä yhtään tuollaista käytöstä siskoaan ja kummityttöä kohtaan.
Sen jälkeen mies on käyttäytynyt hyvin. Otti opikseen.
Ei tarvitse edes muistuttaa veljestä että kutsunko taas kylään...
Ehkä ap voisi kutsua veljensä kylään vähän tapakasvatukseen.
Veljelläni on taustalla judoa ja jutsua. Aika nohevasti otti mieheni käsittelyyn ja rauhoittu tilanteen.
Jos sulla ei ole veljeä, isää tai miehen isä ei saa mieheesi järkeä päähän, niin suosittelen suojakotia.
Tuollainen huutaminen makaronilaatikosta ei ole normaalia. Olet vaarassa.
Lapsen takia miehen pitää muuttua ja vähän äkkiä.
Onneksi oma perhe-elämä muuttui hetkessä rauhalliseksi. Joskus tarvitaan sukua apuun.
Olen ap eikä toikaan musta kyllä kovin fiksulta kuulosta. Mieheni sitä paitsi harrasti vapaaottelua monta vuotta, että ei ihan häntä nippuun tolleen laitettaisi. Eikä se oikeastaan mitään ratkaisekkaan.
Ennen lasta mies teki itsekkin jotain. Teki kotitöitä, ruokaa ei kyllä hirveästi laittanut, mutta kävi sentään kaupassa. Nyt kun olen kotona "lomailemassa" niin tottakai minä hoidan kaiken hänelle heti paikalla! Ja tosiaankaan kun minua ei haittaa niitä ruokia laittaa, vaan se on täysin pyllystä kun jos sitä ruokaa ei ole niin kauhea haloo. Ei ongelmaa kun mies olisi vain, että ok keksin jotakin eikä alkaisi syyttelemään ruuan puuttumisesta. Ruuanlaittaminen on ihan pakkopullaa nykyään kun todellakin on vain "pakko" tehdä... ei toki olisi, itsehän tämän omalta osaltani olen mahdollistanut.
Vierailija kirjoitti:
Jos eukko on kotona, joutaa se kyllä sapuskaa laittamaan.
Tekisi kerralla useamman päivän ruuan, ei tarvitsisi aina ruokaa laittaa. Ja voihan ruuan tehdä vähän etukäteen, joka on helppo sitten lämmittää.
Turhaa riitelyä lapsellisesta asiasta. Kyllähän miehelle on ruokaa oltava, kun hän töistä saapuu.
Jos eukko ei ole kotona miehen saapuessa kotiin, laittaisi lapun pöydälle, että laitoin vähän etukäteen ruuan, ota jääkaapista ruoka.
Aikuinen normaali ihminen ei tarvitse mitään palvelijaa. Jos toinen muuten kotona ollessaan hyvää hyvyyttään laittaa ruuan aina valmiiksi ja joskus syystä tai toisesta ei laita, niin ei kukaan tervepäinen siitä ala raivoamaan :) tuollaisella raivopuuskalla minun mieheni ei tarvitsisi enää ikinä odottaa valmista ruokaa itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä nyt sitten on tapahtunut? Ap, kun lakkasit olemasta ovimatto ja sanoit miehellesi (sanoithan?) ettei tällainen käy päinsä, mitä hän vastasi?
Vierailija kirjoitti:
Jos eukko on kotona, joutaa se kyllä sapuskaa laittamaan.
Tekisi kerralla useamman päivän ruuan, ei tarvitsisi aina ruokaa laittaa. Ja voihan ruuan tehdä vähän etukäteen, joka on helppo sitten lämmittää.
Turhaa riitelyä lapsellisesta asiasta. Kyllähän miehelle on ruokaa oltava, kun hän töistä saapuu.
Jos eukko ei ole kotona miehen saapuessa kotiin, laittaisi lapun pöydälle, että laitoin vähän etukäteen ruuan, ota jääkaapista ruoka.
No jepjep, hlvetti vaan kun laitan sitä perhanan ruokaa joka päivä, kaikki aamupalat ja iltapalatkin päälle. Sitten kun sitä sillä sekunnilla ei ole niin kauhea älämölö. Mies syö myös niin hirveitä määriä, että ei isot satsitkaan riitä kuin ehkä seuraavaksi päiväksi. Ihan turha luulo tehdä iso keitto tai laatikko kun menee kaikki hetkessä kuitenkin. Ja mies vielä siitäkin valittaa, jos samaa ruokaa pitää syödä monta kertaa. Pakastaahan ei voi. Ja tosiaan kun sekin tuntuu olevan ongelma, että sitä olisi siellä jääkaapissa, minun pitäisi olla se vielä lämmittämässäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiittämätön lehmänperse! Et ole kylläikään harvinaisuus.
Minäkö olen kiittämätön 😂😂😂 ai että kun naurahdin oikein ääneen
Hih hih.
Kuka sitä pätkkään tuo taloon, että voit olla kotona? Mitä, jos menisit töihin? Vai joko on toinen tuloillaan, että voit jatkaa kotona oloa?
Tuollaiset paskapuheet voi lopettaa pian, kun perustulo tulee.
Sitten loppuu naisten alistaminen.
Nainenhan on tahdoton olento vailla vastuuta omasta toimeentulostaan. Tavattoman monet naiset vaan jää huonoonkin parisuhteeseen, kun heillä ei ole varaa lähteä.
Ja mies on näköjään tahdoton olento ilman vastuuta edes ruoan järjestämisestä itselleen tai siitä, että pienen lapsen ei tarvitse kuunnella kun äidille raivotaan tyhjästä.
Jos lapsi on 1v niin ap on varmaankin menossa pian töihin ja on molempien tahdosta kotona.
Vierailija kirjoitti:
No mitä nyt sitten on tapahtunut? Ap, kun lakkasit olemasta ovimatto ja sanoit miehellesi (sanoithan?) ettei tällainen käy päinsä, mitä hän vastasi?
Ei ole vielä mitään. Mies söi nyrpeänä makaroonilaatikon ja lähti. Aion todellakin sanoa tästä, en jaksa tämmöistä pompottelua enää. Moni muu arvostaisi varmasti vaivannäköäni ja ainaisia valmiita aterioita. Miehestä on lapsen myötä tullut käsittämättömän itsekäs ja omahyväinen minä minä mulle kaikki nyt ja sinä teet heti. En todellakaan osannut odottaa sitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Mistä te löydätte näitä arkipäivän sankareita?
Minä ja mun miesystävä tapaillaan toistaiseksi yleensä vain viikonloppuisin. Hän tulee mun luo 2 tunnin junamatkan päästä silleen, että voidaan mennä yhdessä ruokakauppaan mun työpäivän päätteeksi - tämä siksi, että hän ei halua että kannan raskaita kauppakasseja.
Kun päästään kaupasta kotiin, mies istuttaa mut sohvalle, tuo lasin viiniä ja nostaa mun jalat syliinsä. Antaa jalkahieronnan samalla kun jutellaan.
Sitten mies kaataa mulle toisen lasin viiniä ja menee keittiöön laittamaan ruokaa. Ruuan valmistuessa kattaa pöydän, sytyttää kynttilät, taittelee servetit. Mä en kuulemma "saa" auttaa kun olen jo koko päivän ollut töissä.
Taustalle jotain lempeää musiikkia ja ruokaillaan, sitten jatketaan iltaa sohvalla musiikkia kuunnellen ja jutellen ja halien. Jossain vaiheessa käydään rakastelemassa, ehkä vielä toisen kerran ennen nukkumaanmenoa. Seuraavana aamuna sitten nukutaan pitkään, heräillään kun huvittaa ja otetaan vielä aamu"sessiot" ennen aamiaista.
Lauantaisin yleensä siivotaan yhdessä. Mies on pyytänyt etten turhaan rasittaisi itseäni työpäivän päälle siivoamalla ennen hänen tuloaan, hänen mielestään mm. lattioitten luutuaminen on liian "raskasta" minulle. Minä sitten yleensä vaihdan liinavaatteet ja pesen entiset, sekä pyyhin pölyt - nämä ovat mukavan "keveitä" töitä. Mies imuroi, moppaa ja pesee vessan + suihkun.
Mikäli tämä suhde menee joskus poikki, seuraavalla partnerilla on pikkasen nokittamista, että samalle tasolle pääsee :D
Kuulostaa mahtavalta näin miehen perspektiivistä. Juuri tuollaisen suhteen haluaisin, miinus toki se kahden tunnin junamatka että voi tapailla useamminkin ja helpommin.
Mulle tuo pe-ma on toistaiseksi ihan riittävä (mies lähtee maanantaina puoliltapäivin, käyttää vielä koiran pitkällä lenkillä ennen lähtöä + siivoaa keittiön ja puhdistaa pellettilämmittimen). Teen vaativaa kokopäivätyötä ja herään yleensä klo 5.30 että ehdin kahdeksaksi töihin --> menen 21.30 nukkumaan.
Tällä viikolla mies tosin tulee "viikonlopun" viettoon jo keskiviikkona. Aikoi huolehtia ruuista ja siivouksista ym sillä aikaa kun minä olen töissä perjantaihin asti.
Mutta jos tämä näin etenee niin tuskinpa menee kauan ennen kuin mies muuttaa mun luokse.. :) Ollaan nyt nelisen kuukautta seurusteltu.
Ootko provo vai sokea? Sä oot kohdannut NARSISTIN! Se kietoo sut pikkusormensa ympäri kaikkine ihanine palveluksineen ja korottaa sut jalustalle. Sitten kun oot lopullisesti hänen koukussaan (asutte yhdessä, lapsi tulossa), hän vetää jakkaran altasi ja niin roikut hirressä..Alkaa piikittely, alistaminen, itsetuntosi nakertaminen pala palalta. Sinä pysyt hänen hirttosilmukassaan koska ikävöit suhteen alkuaikojen hurmaa. Aina kun yrität lähteä, hän antaa sinun taas maistaa sitä; kehuu, ihannoi, palvoo..kunnes olet taas hänen pauloissaan. Sitten hän jatkaa kiduttamistasi. Kunnes et enää jaksa yrittää pakoon.
Joo. Koska naisensa huomioivan miehen on pakko olla narsisti vai? :D
Lapsia ei ihan hirveän suurella todennäköisyydellä varmaankaan tule, minä olen liki 44-vuotias vela :D
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Mistä te löydätte näitä arkipäivän sankareita?
Minä ja mun miesystävä tapaillaan toistaiseksi yleensä vain viikonloppuisin. Hän tulee mun luo 2 tunnin junamatkan päästä silleen, että voidaan mennä yhdessä ruokakauppaan mun työpäivän päätteeksi - tämä siksi, että hän ei halua että kannan raskaita kauppakasseja.
Kun päästään kaupasta kotiin, mies istuttaa mut sohvalle, tuo lasin viiniä ja nostaa mun jalat syliinsä. Antaa jalkahieronnan samalla kun jutellaan.
Sitten mies kaataa mulle toisen lasin viiniä ja menee keittiöön laittamaan ruokaa. Ruuan valmistuessa kattaa pöydän, sytyttää kynttilät, taittelee servetit. Mä en kuulemma "saa" auttaa kun olen jo koko päivän ollut töissä.
Taustalle jotain lempeää musiikkia ja ruokaillaan, sitten jatketaan iltaa sohvalla musiikkia kuunnellen ja jutellen ja halien. Jossain vaiheessa käydään rakastelemassa, ehkä vielä toisen kerran ennen nukkumaanmenoa. Seuraavana aamuna sitten nukutaan pitkään, heräillään kun huvittaa ja otetaan vielä aamu"sessiot" ennen aamiaista.
Lauantaisin yleensä siivotaan yhdessä. Mies on pyytänyt etten turhaan rasittaisi itseäni työpäivän päälle siivoamalla ennen hänen tuloaan, hänen mielestään mm. lattioitten luutuaminen on liian "raskasta" minulle. Minä sitten yleensä vaihdan liinavaatteet ja pesen entiset, sekä pyyhin pölyt - nämä ovat mukavan "keveitä" töitä. Mies imuroi, moppaa ja pesee vessan + suihkun.
Mikäli tämä suhde menee joskus poikki, seuraavalla partnerilla on pikkasen nokittamista, että samalle tasolle pääsee :D
Kuulostaa mahtavalta näin miehen perspektiivistä. Juuri tuollaisen suhteen haluaisin, miinus toki se kahden tunnin junamatka että voi tapailla useamminkin ja helpommin.
Mulle tuo pe-ma on toistaiseksi ihan riittävä (mies lähtee maanantaina puoliltapäivin, käyttää vielä koiran pitkällä lenkillä ennen lähtöä + siivoaa keittiön ja puhdistaa pellettilämmittimen). Teen vaativaa kokopäivätyötä ja herään yleensä klo 5.30 että ehdin kahdeksaksi töihin --> menen 21.30 nukkumaan.
Tällä viikolla mies tosin tulee "viikonlopun" viettoon jo keskiviikkona. Aikoi huolehtia ruuista ja siivouksista ym sillä aikaa kun minä olen töissä perjantaihin asti.
Mutta jos tämä näin etenee niin tuskinpa menee kauan ennen kuin mies muuttaa mun luokse.. :) Ollaan nyt nelisen kuukautta seurusteltu.
Sulla on siipimies? Ja olet ylpeä siitä?
Vähän jyystää sua ja puhuu pehmoisia niin oot tyytyväinen?
Liekö edes suomalainenkaan noin "ihana" mies?
Mieluummin ottaisin koiran kuin noin ällömakean miehenkuvatuksen.
Mikä on "siipimies"? :D
Mä olen kuule jo sen verran vanha, että puheet ei muhun vaikuta. Teot ovat ne, mitkä ratkaisee.
Ja ei, ei onneksi ole suomalainen. Kun vertaa tuohon ap:n mieheen niin LUOJAN KIITOS ei ole.
Koirahan mulla jo onkin, senkin hoidossa mies auttaa tietysti - kerää jopa sen jätökset pihalta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas suutuin eilen siitä kun kuulin että mies käy ravintoloissa lounaalla silloinkin kun maksaa itse. Mä taas heitän sangollisen ruokaa kompostiin joka päivä kun tulee tehtyä ruokaa hänellekin. Sen ymmärrän että mennään ravintolaan kun asiakas maksaa mutta täytyykö oikeasti käyttää meidänkin rahoja sellaiseen. Nyt tuhlaantuu siis sekä meidän rahaa että mun aikaani. Tulee epä-arvostettu olo.
Sanoinkin että tästä lähtien laitan sitten ruokaa vain itselleni ja lapsille.
Mies muuten sanoi muutama vuosi sitten riidan yhteydessä että en ota häntä huomioon kun kokkaan vain itselleni. Eli ollaan oltu ihan tässä samassa tilanteessa aiemminkin.
Miksi ihmeessä heität hyvää ruokaa kompostiin? Syö itse seuraavana päivänä!
Niin siis me syödään lasten kanssa välillä samaa ruokaa kolmekin päivää. En tietenkään saman tien laita ruokaa kompostiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas suutuin eilen siitä kun kuulin että mies käy ravintoloissa lounaalla silloinkin kun maksaa itse. Mä taas heitän sangollisen ruokaa kompostiin joka päivä kun tulee tehtyä ruokaa hänellekin. Sen ymmärrän että mennään ravintolaan kun asiakas maksaa mutta täytyykö oikeasti käyttää meidänkin rahoja sellaiseen. Nyt tuhlaantuu siis sekä meidän rahaa että mun aikaani. Tulee epä-arvostettu olo.
Sanoinkin että tästä lähtien laitan sitten ruokaa vain itselleni ja lapsille.
Mies muuten sanoi muutama vuosi sitten riidan yhteydessä että en ota häntä huomioon kun kokkaan vain itselleni. Eli ollaan oltu ihan tässä samassa tilanteessa aiemminkin.
Miksi ihmeessä heität hyvää ruokaa kompostiin? Syö itse seuraavana päivänä!
Tai pakasta ettei tarvitse joka päivä olla uhriutumassa, kun oikein ruokaa joutuu tekemään.
Niin pakastaisinkin jos tietäisin ettei mies aio sitä omaa osuuttaan siitä syödä. Ja jatkossa toiminkin näin koska en aio enää kokata hänelle. Voidaan sitten lasten kanssa sulattaa joskus kun tarvitaan. Me kun syödään lasten kanssa yhteensä sen verran kun mies yhdellä aterialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Mistä te löydätte näitä arkipäivän sankareita?
Minä ja mun miesystävä tapaillaan toistaiseksi yleensä vain viikonloppuisin. Hän tulee mun luo 2 tunnin junamatkan päästä silleen, että voidaan mennä yhdessä ruokakauppaan mun työpäivän päätteeksi - tämä siksi, että hän ei halua että kannan raskaita kauppakasseja.
Kun päästään kaupasta kotiin, mies istuttaa mut sohvalle, tuo lasin viiniä ja nostaa mun jalat syliinsä. Antaa jalkahieronnan samalla kun jutellaan.
Sitten mies kaataa mulle toisen lasin viiniä ja menee keittiöön laittamaan ruokaa. Ruuan valmistuessa kattaa pöydän, sytyttää kynttilät, taittelee servetit. Mä en kuulemma "saa" auttaa kun olen jo koko päivän ollut töissä.
Taustalle jotain lempeää musiikkia ja ruokaillaan, sitten jatketaan iltaa sohvalla musiikkia kuunnellen ja jutellen ja halien. Jossain vaiheessa käydään rakastelemassa, ehkä vielä toisen kerran ennen nukkumaanmenoa. Seuraavana aamuna sitten nukutaan pitkään, heräillään kun huvittaa ja otetaan vielä aamu"sessiot" ennen aamiaista.
Lauantaisin yleensä siivotaan yhdessä. Mies on pyytänyt etten turhaan rasittaisi itseäni työpäivän päälle siivoamalla ennen hänen tuloaan, hänen mielestään mm. lattioitten luutuaminen on liian "raskasta" minulle. Minä sitten yleensä vaihdan liinavaatteet ja pesen entiset, sekä pyyhin pölyt - nämä ovat mukavan "keveitä" töitä. Mies imuroi, moppaa ja pesee vessan + suihkun.
Mikäli tämä suhde menee joskus poikki, seuraavalla partnerilla on pikkasen nokittamista, että samalle tasolle pääsee :D
Kuulostaa mahtavalta näin miehen perspektiivistä. Juuri tuollaisen suhteen haluaisin, miinus toki se kahden tunnin junamatka että voi tapailla useamminkin ja helpommin.
Mulle tuo pe-ma on toistaiseksi ihan riittävä (mies lähtee maanantaina puoliltapäivin, käyttää vielä koiran pitkällä lenkillä ennen lähtöä + siivoaa keittiön ja puhdistaa pellettilämmittimen). Teen vaativaa kokopäivätyötä ja herään yleensä klo 5.30 että ehdin kahdeksaksi töihin --> menen 21.30 nukkumaan.
Tällä viikolla mies tosin tulee "viikonlopun" viettoon jo keskiviikkona. Aikoi huolehtia ruuista ja siivouksista ym sillä aikaa kun minä olen töissä perjantaihin asti.
Mutta jos tämä näin etenee niin tuskinpa menee kauan ennen kuin mies muuttaa mun luokse.. :) Ollaan nyt nelisen kuukautta seurusteltu.
Ootko provo vai sokea? Sä oot kohdannut NARSISTIN! Se kietoo sut pikkusormensa ympäri kaikkine ihanine palveluksineen ja korottaa sut jalustalle. Sitten kun oot lopullisesti hänen koukussaan (asutte yhdessä, lapsi tulossa), hän vetää jakkaran altasi ja niin roikut hirressä..Alkaa piikittely, alistaminen, itsetuntosi nakertaminen pala palalta. Sinä pysyt hänen hirttosilmukassaan koska ikävöit suhteen alkuaikojen hurmaa. Aina kun yrität lähteä, hän antaa sinun taas maistaa sitä; kehuu, ihannoi, palvoo..kunnes olet taas hänen pauloissaan. Sitten hän jatkaa kiduttamistasi. Kunnes et enää jaksa yrittää pakoon.
Joo. Koska naisensa huomioivan miehen on pakko olla narsisti vai? :D
Lapsia ei ihan hirveän suurella todennäköisyydellä varmaankaan tule, minä olen liki 44-vuotias vela :D
Et saa käydä kaupassa, et saa mopata..Hän sanelee sääntöjä vasta neljän kuukauden seurustelun jälkeen. Voi tuntua lutuselta, mutta entäpä kun leikkimielinen, höpsönhassu "saa" muuttuukin ilman lainausmerkkejä olevaksi oikeaksi kielloksi. Eikä rajoitu pelkästään sinun mielestäsi ikäviin asioihin kuten siivoamiseen.
Muista tämä mun viestini, tämä varoitus sitten, kun olet vyötäröäsi myöten nesteessä tuon hurmaavan hidalgosi kanssa. Ja muista silloin myös se, että apua saa, kunhan sitä uskaltaa pyytää. Narsismin kynsistä voi pelastua.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Mistä te löydätte näitä arkipäivän sankareita?
Minä ja mun miesystävä tapaillaan toistaiseksi yleensä vain viikonloppuisin. Hän tulee mun luo 2 tunnin junamatkan päästä silleen, että voidaan mennä yhdessä ruokakauppaan mun työpäivän päätteeksi - tämä siksi, että hän ei halua että kannan raskaita kauppakasseja.
Kun päästään kaupasta kotiin, mies istuttaa mut sohvalle, tuo lasin viiniä ja nostaa mun jalat syliinsä. Antaa jalkahieronnan samalla kun jutellaan.
Sitten mies kaataa mulle toisen lasin viiniä ja menee keittiöön laittamaan ruokaa. Ruuan valmistuessa kattaa pöydän, sytyttää kynttilät, taittelee servetit. Mä en kuulemma "saa" auttaa kun olen jo koko päivän ollut töissä.
Taustalle jotain lempeää musiikkia ja ruokaillaan, sitten jatketaan iltaa sohvalla musiikkia kuunnellen ja jutellen ja halien. Jossain vaiheessa käydään rakastelemassa, ehkä vielä toisen kerran ennen nukkumaanmenoa. Seuraavana aamuna sitten nukutaan pitkään, heräillään kun huvittaa ja otetaan vielä aamu"sessiot" ennen aamiaista.
Lauantaisin yleensä siivotaan yhdessä. Mies on pyytänyt etten turhaan rasittaisi itseäni työpäivän päälle siivoamalla ennen hänen tuloaan, hänen mielestään mm. lattioitten luutuaminen on liian "raskasta" minulle. Minä sitten yleensä vaihdan liinavaatteet ja pesen entiset, sekä pyyhin pölyt - nämä ovat mukavan "keveitä" töitä. Mies imuroi, moppaa ja pesee vessan + suihkun.
Mikäli tämä suhde menee joskus poikki, seuraavalla partnerilla on pikkasen nokittamista, että samalle tasolle pääsee :D
Kuulostaa mahtavalta näin miehen perspektiivistä. Juuri tuollaisen suhteen haluaisin, miinus toki se kahden tunnin junamatka että voi tapailla useamminkin ja helpommin.
Mulle tuo pe-ma on toistaiseksi ihan riittävä (mies lähtee maanantaina puoliltapäivin, käyttää vielä koiran pitkällä lenkillä ennen lähtöä + siivoaa keittiön ja puhdistaa pellettilämmittimen). Teen vaativaa kokopäivätyötä ja herään yleensä klo 5.30 että ehdin kahdeksaksi töihin --> menen 21.30 nukkumaan.
Tällä viikolla mies tosin tulee "viikonlopun" viettoon jo keskiviikkona. Aikoi huolehtia ruuista ja siivouksista ym sillä aikaa kun minä olen töissä perjantaihin asti.
Mutta jos tämä näin etenee niin tuskinpa menee kauan ennen kuin mies muuttaa mun luokse.. :) Ollaan nyt nelisen kuukautta seurusteltu.
Ootko provo vai sokea? Sä oot kohdannut NARSISTIN! Se kietoo sut pikkusormensa ympäri kaikkine ihanine palveluksineen ja korottaa sut jalustalle. Sitten kun oot lopullisesti hänen koukussaan (asutte yhdessä, lapsi tulossa), hän vetää jakkaran altasi ja niin roikut hirressä..Alkaa piikittely, alistaminen, itsetuntosi nakertaminen pala palalta. Sinä pysyt hänen hirttosilmukassaan koska ikävöit suhteen alkuaikojen hurmaa. Aina kun yrität lähteä, hän antaa sinun taas maistaa sitä; kehuu, ihannoi, palvoo..kunnes olet taas hänen pauloissaan. Sitten hän jatkaa kiduttamistasi. Kunnes et enää jaksa yrittää pakoon.
Jep jep, jos ei vielä ole sika, niin kohta on.
Vierailija kirjoitti:
Huonon miehen valitsit itsellesi.
Itse en olisi tuollainen mulkku, mutta valitsit sitten tuollaisen miehen itsellesi. Sääliksi käy lastasikin kun tuollaisen isän on saanut. Minä en olisi ollut tuollainen.
T: Työtön timppa
Et olisi et, mutta ilman pillua näytät olevan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun veli muutti mun mieheni käytöksen aikoinaan. Kutsuin veljen kylään auttamaan asennustöissä ja veli kuuli miten mies kohteli mua. Kuunteli kylppärissä, kun oli korjaamassa hanaa ja asentamassa vauvanhoitotasoa.
Oli melkoisen raivon vallassa, kun näki koko asetelman, minut ja vauvan itkemässä ja mies uhmakkaana sormi tanassa huutamassa että ei ole siivottu ja ei ole ruokaa valmiina.
Veli nappasi mieheni kädestä lukko-otteen ja taltutti olohuoneen matolle pienellä lennolla. Vähän manipuloi niveliä ja rauhoitti mieheni.
Sen jälkeen istutti mieheni keittiönpöydälle puhutteluun. Pari kertaa nappasi avarilla lättyyn, kun ei osanut käyttäytyä asiallisesti.
Aika selväksi teki sen että ei siedä yhtään tuollaista käytöstä siskoaan ja kummityttöä kohtaan.
Sen jälkeen mies on käyttäytynyt hyvin. Otti opikseen.
Ei tarvitse edes muistuttaa veljestä että kutsunko taas kylään...
Ehkä ap voisi kutsua veljensä kylään vähän tapakasvatukseen.
Veljelläni on taustalla judoa ja jutsua. Aika nohevasti otti mieheni käsittelyyn ja rauhoittu tilanteen.
Jos sulla ei ole veljeä, isää tai miehen isä ei saa mieheesi järkeä päähän, niin suosittelen suojakotia.
Tuollainen huutaminen makaronilaatikosta ei ole normaalia. Olet vaarassa.
Lapsen takia miehen pitää muuttua ja vähän äkkiä.
Onneksi oma perhe-elämä muuttui hetkessä rauhalliseksi. Joskus tarvitaan sukua apuun.
Olen ap eikä toikaan musta kyllä kovin fiksulta kuulosta. Mieheni sitä paitsi harrasti vapaaottelua monta vuotta, että ei ihan häntä nippuun tolleen laitettaisi. Eikä se oikeastaan mitään ratkaisekkaan.
Ennen lasta mies teki itsekkin jotain. Teki kotitöitä, ruokaa ei kyllä hirveästi laittanut, mutta kävi sentään kaupassa. Nyt kun olen kotona "lomailemassa" niin tottakai minä hoidan kaiken hänelle heti paikalla! Ja tosiaankaan kun minua ei haittaa niitä ruokia laittaa, vaan se on täysin pyllystä kun jos sitä ruokaa ei ole niin kauhea haloo. Ei ongelmaa kun mies olisi vain, että ok keksin jotakin eikä alkaisi syyttelemään ruuan puuttumisesta. Ruuanlaittaminen on ihan pakkopullaa nykyään kun todellakin on vain "pakko" tehdä... ei toki olisi, itsehän tämän omalta osaltani olen mahdollistanut.
Eipä se että on harrastellut jotain ole merkki siitä että ei pistetä lattialle.
Aika moni ei harrastamaton pistää tonttiin harrastelijat. Mikäli ei ole kisaaja tai ei löydy sitä kuuluisaa mustaa vyötä kaapista.
Vapari on kilpalaji ja pitäisi olla niitä mitaleja että pärjää, muuten on aika turha päteä vaparilla.
Vähän sama kuin että jos ei ole sitä mustaa vyötä niin aika turha siinä on lähteä räpeltelemän mitään harrastelijan pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Ennen lasta teitte rintarinnan ruokaa, kotitöitä, kävittä kaupassa, jne? Mutta saatuanne lapsen miehestä tuli täysin kelvoton?
ps. mies tekee noin samasta syystä, kun koirat nuolevat pallejaan.
No miksi koirat nuolee pallejaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiittämätön lehmänperse! Et ole kylläikään harvinaisuus.
Minäkö olen kiittämätön 😂😂😂 ai että kun naurahdin oikein ääneen
Hih hih.
Kuka sitä pätkkään tuo taloon, että voit olla kotona? Mitä, jos menisit töihin? Vai joko on toinen tuloillaan, että voit jatkaa kotona oloa?
Tuollaiset paskapuheet voi lopettaa pian, kun perustulo tulee.
Sitten loppuu naisten alistaminen.
Nainenhan on tahdoton olento vailla vastuuta omasta toimeentulostaan. Tavattoman monet naiset vaan jää huonoonkin parisuhteeseen, kun heillä ei ole varaa lähteä.
Ja mies on näköjään tahdoton olento ilman vastuuta edes ruoan järjestämisestä itselleen tai siitä, että pienen lapsen ei tarvitse kuunnella kun äidille raivotaan tyhjästä.
Jos lapsi on 1v niin ap on varmaankin menossa pian töihin ja on molempien tahdosta kotona.
Tekisitkö itse, jos joku muu tekisi?
Lol