Lässyttävät selittäjävanhemmat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei haittaa, että puhutaan, vaan se, että ei voida puhua normaalilla tavalla, vaan lässytetään kuin toinen olisi joku vähä-älyinen.

Mitä se lässyttäminen tarkoittaa? Enkä usko, että kukaan puhuu tuolla tavalla, mitä ketjussa noissa esimerkeissä on kerrottu. Jossain vuorovaikutustutkimuksessa oli muuten löydöksenä ( en muista mikä oli, eikä ole linkkiä tähän hätään ), että vanhemman ääniala nousee, kun hän puhuu pienelle lapselle. Ts se on jopa tavallista, että pienelle lapselle puhutaan hieman korkeammalla äänellä.

Se on kuule sellaista ihan rehellistä lässytystä. Sellaista puhetta, mitä ei voisi puhua esim. töissä pomolle. Se ei johdu mistään sanoista erityisesti, vaan puhetavasta. Meillä oli naapurin tytölle lässytetty vissiin koko sen lapsuus, kun se oppi puhumaan kunnolla vasta leikkiessään lapseni kanssa. Jos ei olisi oppinut normaalia puhetapaa, takuulla olisi kiusattu koulussa.

Olen molempia tyylejä. Olen sekä tuppisuu, että selittäjä. Tämä johtuu ihan siitä, että lapseni ovat eriluonteisia, ja eri tavalla ympäristöönsä mukautuvia. Vanhin lapsista oli rauhallinen, seurasi tilannetta, katsoi minun esimerkistä. Joskus kysyi jotain, ja minä tietysti vastasin. Keskimmäinen oli ja on aika kiukkuinen tyyppi, ja hän rauhoittui lähinnä siihen että hänelle sanoi että kyllä, olet vihainen ja saat olla ja minä ymmärrän miksi sinä olet. Hän myös tarvitsi aivan selkeitä rajoja, jotta hänen oli hyvä olla. 

Ja sitten tämä kolmas. Hän kyselee ihan koko ajan, ja hän haluaa tietää kaikesta kaiken. Hänen kanssaan siis kun liikkuu, on puhuttava jatkuvasti. En tietenkään kailota kovaan ääneen, ja hiljennän lasta jos hän meinaa sen tehdä. Ja en kuulkaa itsekkään jaksa aina puhua, joten nautin todella niistä hetkistä kun kolmevuotiaamme on hiljaa. 

Mutta täytyy kyllä todeta, että itsekin mieluummin valitsen sen selittäjä-äidin kun hänen vastakohtansa tuppisuun. Sen eron huomaa, ketkä lapset on mulkoiltu hiljaiseki ja keille on selitetty käytössäännöt ja vaikka ne junan toiminnot tuhat kertaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei haittaa, että puhutaan, vaan se, että ei voida puhua normaalilla tavalla, vaan lässytetään kuin toinen olisi joku vähä-älyinen.

Mitä se lässyttäminen tarkoittaa? Enkä usko, että kukaan puhuu tuolla tavalla, mitä ketjussa noissa esimerkeissä on kerrottu. Jossain vuorovaikutustutkimuksessa oli muuten löydöksenä ( en muista mikä oli, eikä ole linkkiä tähän hätään ), että vanhemman ääniala nousee, kun hän puhuu pienelle lapselle. Ts se on jopa tavallista, että pienelle lapselle puhutaan hieman korkeammalla äänellä.

Kuule. Ihan on totta nuo tänne laitetut lainaukset.

Eivätkä ole edes pahimpia, mitä olen kuullut.

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä nyt tämä ketjun sisältö yllätti. Luin vauvakirjoista, että oman tekemisen ääneen selittäminen lapselle auttaa puheen kehitystä ja lienee tämä moodi jäänyt päälle. Olen tietoisesti pyrkinyt lapselleni selittämään ääneen mitä teen. En miellä olevani täydellinen äiti, joka yrittää hieroa tekemistään muiden naamoihin. Mutta myönnän, että tuosta ohjeesta on lienee ollut hyötyäkin kun 2v 10kk osaa puhua laajimmillaan seitsemän sanan lauseita. 👍

Tämä! Itsekin olen lukenut, että lapselle pitää puhua paljon ja esimerkiksi uhmaikäisen tunteita pitäisi nimenomaan pyrkiä sanoittamaan, vaikka se täällä näyttää monelle hirveä kirosana olevankin. Aion kyllä jatkossakin kuunnella lastenkasvatuksessa ennemmin asiantuntijoita kuin kärttyisiä mielensäpahoittajia.

Vierailija kirjoitti:

Olen molempia tyylejä. Olen sekä tuppisuu, että selittäjä. Tämä johtuu ihan siitä, että lapseni ovat eriluonteisia, ja eri tavalla ympäristöönsä mukautuvia. Vanhin lapsista oli rauhallinen, seurasi tilannetta, katsoi minun esimerkistä. Joskus kysyi jotain, ja minä tietysti vastasin. Keskimmäinen oli ja on aika kiukkuinen tyyppi, ja hän rauhoittui lähinnä siihen että hänelle sanoi että kyllä, olet vihainen ja saat olla ja minä ymmärrän miksi sinä olet. Hän myös tarvitsi aivan selkeitä rajoja, jotta hänen oli hyvä olla. 

Ja sitten tämä kolmas. Hän kyselee ihan koko ajan, ja hän haluaa tietää kaikesta kaiken. Hänen kanssaan siis kun liikkuu, on puhuttava jatkuvasti. En tietenkään kailota kovaan ääneen, ja hiljennän lasta jos hän meinaa sen tehdä. Ja en kuulkaa itsekkään jaksa aina puhua, joten nautin todella niistä hetkistä kun kolmevuotiaamme on hiljaa. 

Mutta täytyy kyllä todeta, että itsekin mieluummin valitsen sen selittäjä-äidin kun hänen vastakohtansa tuppisuun. Sen eron huomaa, ketkä lapset on mulkoiltu hiljaiseki ja keille on selitetty käytössäännöt ja vaikka ne junan toiminnot tuhat kertaa. 

Ei tässä ketjussa puhuta normaalista puhumisesta, vaan sellaisesta teennäisestä lässyttämisestä.

Mielummin lässytys kun että ei puhu lapselle yhtään mitään. Näitäkin näkee jotka ei millään lailla edes reagoi lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, harmi kun nuo lapset oppivat tuolla tyylill keskustelemaan, sanoittamaan tunteitaan ja ennakoimaan asioita - on umpimieliselle mykälle ap: lle kova paikka. Ja että suomalaiset vielä, petturuutta !

Ei se ole mitään sanoittamista, vaan omien kuvitelmien suoltamista eli ääneen höpöttämistä ja aiheesta eksymistä.

Tämä aihe on aivan pähkä hullu. Suomalaisella keskustelupalstalla moititaan äitejä, jotka puhuvat liikaa lapsilleen. Kuitenkin suomalaisia yleensä moititaan mököttäjinä ja tuppisuina, harvoin liian puheliaina. En omassa tuttavapiirissäni ole törmännyt  kailottajiin enkä kimittäjiin, vieraisiin ihmisiin en yleensä edes kiinnitä huomiota.

Et ole ymmärtänyt laisinkaan, mistä tässä ketjussa puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Mielummin lässytys kun että ei puhu lapselle yhtään mitään. Näitäkin näkee jotka ei millään lailla edes reagoi lapseen.

Ääripäät on aina pahoja.

Tästä lässyttämisestä lapsille ja jatkuvasta höpöttämisestä mitä nyt tehdään ja mitä seuraavaksi tehdään, tuli ihan vasta telkkarista dokkari. Siinä kerrottiin mitä tällainen toiminta tekee lapsen aivoille. Eli lasten aivoit eivät pääse kehittymään vaan heistä tulee normaalia typerämpiä tai jää normaalia typerämpiä. Lapsille pitäisi puhua ihan normaalisti kuten muillekkin ihmisille, eikä jatkuvasti toitottaa mitä sen pitää seuraavaksi tehdä ja mitä nyt parhaillaan tapahtuu. Eikä missään nimessä minkään kokoiselle lapselle / vauvalle pidä lässyttää.

Ei näitä paljon voi olla koska en ole ikinä törmännyt vaikka paljon ihmisten ilmoilla liikunkin.

Vierailija kirjoitti:

Istuin kerran neljän tunnin junamatkan tällaisen äidin takana. Nämä muuten ovat yleensä äitejä, en muista koskaan nähneeni selittäjäisää. Äiti puhui tauotta koko matkan ajan: välillä kuvailtiin junan toimintaa, välillä kerrattiin, mitä matkalla oli tehty, mitä parhaillaan tapahtuu, ja kaikki tosiaan sillä kuuluvalla, opettavaisella lässytysäänellä. Lapsi oli ehkä neljä-viisivuotias ja varmaan jo olisi osannut puhua, mutta lapsi ei saanut äidiltä puheenvuoroa! En ymmärrä, miten lapsen kielellistä kehitystä tukee se, että äiti puhuu lapsen puolesta tauotta eikä anna tälle edes mahdollisuutta vastavuoroiseen kommunikaatioon.

Mä törmään säännöllisesti yhteen tällaiseen isään. En viitsi kirjoittaa tähän missä, ettei tunnista itseään.

Vierailija kirjoitti:

Ei näitä paljon voi olla koska en ole ikinä törmännyt vaikka paljon ihmisten ilmoilla liikunkin.

Ei olekaan. Mä en ole törmännyt viimeisen 10 vuoden aikana kuin yhteen, vaikka olen paljon tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa.

Lässytän ja aion jatkaa. Lapseni on iloinen ja onnellinen😘

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä nyt tämä ketjun sisältö yllätti. Luin vauvakirjoista, että oman tekemisen ääneen selittäminen lapselle auttaa puheen kehitystä ja lienee tämä moodi jäänyt päälle. Olen tietoisesti pyrkinyt lapselleni selittämään ääneen mitä teen. En miellä olevani täydellinen äiti, joka yrittää hieroa tekemistään muiden naamoihin. Mutta myönnän, että tuosta ohjeesta on lienee ollut hyötyäkin kun 2v 10kk osaa puhua laajimmillaan seitsemän sanan lauseita. 👍

Tämä! Itsekin olen lukenut, että lapselle pitää puhua paljon ja esimerkiksi uhmaikäisen tunteita pitäisi nimenomaan pyrkiä sanoittamaan, vaikka se täällä näyttää monelle hirveä kirosana olevankin. Aion kyllä jatkossakin kuunnella lastenkasvatuksessa ennemmin asiantuntijoita kuin kärttyisiä mielensäpahoittajia.

Kyllä sinä saat lässyttää ja sanoittaa vaikka mitä sun lapselle, tee se kuitenkin kotona. Ei lapselle tarvitse puhua tauotta koko ajan, kun olette liikenteessä. Kyllä äiti saa ja äidin pitääkin olla välillä hiljaa. Ei lapsi jaksa jatkuvaa puhetulvaa. Mieti jos joku pälpättäisi sun korvaan jatkuvalla syötöllä. Olisiko kivaa?

Vuorovaikutusta. Lapsi oppii kuuntelemaan ja vastaamaan. Paljon näkee Turuilla ja toreilla äiti selaa kännykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vuorovaikutusta. Lapsi oppii kuuntelemaan ja vastaamaan. Paljon näkee Turuilla ja toreilla äiti selaa kännykkää.

Lukutaito?

Täällä on moneen kertaan kerrottu että näillä selittävillä lässyttäjillä on mykät lapset (ja miehet) ja kyse on piiiiiiitkästä monologista. On jopa viitattu tutkimuksiin,jotka kertoo sen haittaavan lapsen kehitystä.

Oon huomannut että vanhemmat keskittyy siihen kännykkään vaikka lapset mukana. Lukekaa satuja kotona lapsille paljon,jutella, höpsötelkää jne.

Ehkä sydämeenne sattuu kuitenkin eniten se, että jollakin tuntemattomalla lapsella on välittävä aikuinen.

Minä puhun lapsilleni, teinit huutavat veetä. Näitä asioita pitää vain kestää, jos julkiselle paikalle menee.

Vierailija kirjoitti:

Oon huomannut että vanhemmat keskittyy siihen kännykkään vaikka lapset mukana. Lukekaa satuja kotona lapsille paljon,jutella, höpsötelkää jne.

Tää ei sitten taas liity ketjun aiheeseen millään tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sydämeenne sattuu kuitenkin eniten se, että jollakin tuntemattomalla lapsella on välittävä aikuinen.

Minä puhun lapsilleni, teinit huutavat veetä. Näitä asioita pitää vain kestää, jos julkiselle paikalle menee.

Ei se lässyttäjä ole välittävä aikuinen. Hänhän ei ajattele lasta yhtään siinä esiintyessään.