Lue keskustelun säännöt.
Lässyttävät selittäjävanhemmat
10.02.2019 |
Olin uimahallissa. Sekä saunassa että pukuhuoneessa oli näitä lässyttäviä selittäjä-äitejä lapselle puhutaan ihan sietämättömään sävyyn (miten aikuinen nainen saa edes sen äänen aikaiseksi, heliumillako) ja joka ikinen aivan selvä asia selitettiin, sanoitettiin ja sitä myötä joukkoistettiin.
”Mennään pisulle ettei tule altaaseen pisuhätää ja siellä on sitä klooria joka putsaa lässyti lässyti.”
Saunassa tuota ei päässyt edes pakoon, vaan siellkin ihan tyytyväisen lapsen tunteita sanoitettiin, että ”mennään syömään makaronipataa ettei tule nälkäkiukkua.” Suu kävi koko ajan.
Lapset oppivat puhumaan ilman lässytystä ihan mainiosti (kotonanikin muutama). Kyllä, te olette mahtavia vanhempia, mutta siitä huolimatta ihan koko aikaa ja tilaa ei tarvitse ottaa sillä sanoittamisella. Etenkään saunassa.
Kommentit (182)
En voi sietää lässyttäjä vanhempia. Olen itse äiti ja minulla on 11-vuotias poika. En ole koskaan lässyttänyt hänelle. Olen puhunut pojalleni pienestä asti ihan normaalisti niinkuin ihmisille yleensä puhutaan. Poikani ei myöskään ole koskaan lässyttänyt. Lapselle pitää puhua normaalisti niin hänestä ei tule lässyttäjä aikuista. Minusta lässyttäjät kuulostavat vajakeilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Istuin kerran neljän tunnin junamatkan tällaisen äidin takana. Nämä muuten ovat yleensä äitejä, en muista koskaan nähneeni selittäjäisää. Äiti puhui tauotta koko matkan ajan: välillä kuvailtiin junan toimintaa, välillä kerrattiin, mitä matkalla oli tehty, mitä parhaillaan tapahtuu, ja kaikki tosiaan sillä kuuluvalla, opettavaisella lässytysäänellä. Lapsi oli ehkä neljä-viisivuotias ja varmaan jo olisi osannut puhua, mutta lapsi ei saanut äidiltä puheenvuoroa! En ymmärrä, miten lapsen kielellistä kehitystä tukee se, että äiti puhuu lapsen puolesta tauotta eikä anna tälle edes mahdollisuutta vastavuoroiseen kommunikaatioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua lasten kerhosta. 1v otti lelun poikani kädestä johon äiti lässyttämään. Kuulepa kun ei saa toisen kädestä ottaa, kun tulee toiselle paha mieli että annetaanpa nyt takaisin tämä ja sitten muistetaan ettei enää oteta toiselta. Lopputulos:
1v alkoi itkemään ja oma poika 4v oli hämillään tilanteesta. Seisoi auto kädessä eikä tiennyt uskaltaako sillä leikkiä enää. Jätti sitten auton lattialle ja meni muihin leikkeihin. 1v meni ottamaan auton ja hänen äitinsä mulkoili minua murhaavastiEikö lapselle saa enää opettaa, ettei toisen kädestä saa ottaa..?
Tietysti saa ja omille opetettu myös, mutta paljonko luulet yksivuotiaan ymmärtävän tuosta tauottomasta lässytyksestä. Itse ainakin olisin tiukasti komentanut ei saa ottaa tai pelkkä ei tuon ikäiselle
Puheen opettelu alkaa kyllä jo ihan vauva-ajasta. Jos ei kuule puhetta, ei opi puhumaankaan. Yksivuotias osaa jo monia sanoja, ymmärtää puhetta, jos on sitä kuullut. Joten voihan olla, että ko äidin lapsi alkaa tuottaa myös puhetta aikaisin.
Mykkiä ovat kailottajien lapset ja puolisot.
Jaa, minä kyllä tunnen puheliaita naisia, joilla myös lapset ovat puheliaita samoin hiljaisia vanhempia, joilla hiljaiset lapset. Minusta tuo persoonallisuuden piirre usein periytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua lasten kerhosta. 1v otti lelun poikani kädestä johon äiti lässyttämään. Kuulepa kun ei saa toisen kädestä ottaa, kun tulee toiselle paha mieli että annetaanpa nyt takaisin tämä ja sitten muistetaan ettei enää oteta toiselta. Lopputulos:
1v alkoi itkemään ja oma poika 4v oli hämillään tilanteesta. Seisoi auto kädessä eikä tiennyt uskaltaako sillä leikkiä enää. Jätti sitten auton lattialle ja meni muihin leikkeihin. 1v meni ottamaan auton ja hänen äitinsä mulkoili minua murhaavastiEikö lapselle saa enää opettaa, ettei toisen kädestä saa ottaa..?
Tietysti saa ja omille opetettu myös, mutta paljonko luulet yksivuotiaan ymmärtävän tuosta tauottomasta lässytyksestä. Itse ainakin olisin tiukasti komentanut ei saa ottaa tai pelkkä ei tuon ikäiselle
Puheen opettelu alkaa kyllä jo ihan vauva-ajasta. Jos ei kuule puhetta, ei opi puhumaankaan. Yksivuotias osaa jo monia sanoja, ymmärtää puhetta, jos on sitä kuullut. Joten voihan olla, että ko äidin lapsi alkaa tuottaa myös puhetta aikaisin.
Mykkiä ovat kailottajien lapset ja puolisot.
Jaa, minä kyllä tunnen puheliaita naisia, joilla myös lapset ovat puheliaita samoin hiljaisia vanhempia, joilla hiljaiset lapset. Minusta tuo persoonallisuuden piirre usein periytyy.
Ei puhelias ole sama asia kuin Kailottaja. Kailottaja ei anna muille suunvuoroa. Hän paasaa,paasaa,paasaa,paasaa.
Puhun paljon, ja en aina kuuntele vaan keskeytän. Minulla on jännittämistä ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa, se varmaan purkautuu sitten pulputtamisena. Ja minulla on aina ollut tapana puhua hieman äänekkäästi ja paljon. Ihan tutummat sanovat välillä etä shh ja pyytävät olemaan välillä hiljaa, ja en siitä pahastu jos se tehdään asiallisesti. Olen aika erakko luonne, ja sitten kun joudun ihmisvilinään, niin reagoin sitten juuri pölisemmällä. Tunteiden säätelyssäkin hieman häikkää, et kaikki ei aina ole yks yhteen, ja muistuttaisin että oudot ihmiset näkevät monkin hetkittäisen tilanteen, että sen perusteella ei voi ihmisiä "mollata". Kaikki me ollaan erilaisia persoonia. Ja hyvä niin, rikkauttahan se on. Suomalaiset kulkevat välillä niin synkkinä. Ja ne kännykät kädessä. Joskus jopa kiva jopa hymyillä jollekkin vieraalle, ja vaikka hetkeksi jutustella. Tiukat pipot nyt vaihtoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua lasten kerhosta. 1v otti lelun poikani kädestä johon äiti lässyttämään. Kuulepa kun ei saa toisen kädestä ottaa, kun tulee toiselle paha mieli että annetaanpa nyt takaisin tämä ja sitten muistetaan ettei enää oteta toiselta. Lopputulos:
1v alkoi itkemään ja oma poika 4v oli hämillään tilanteesta. Seisoi auto kädessä eikä tiennyt uskaltaako sillä leikkiä enää. Jätti sitten auton lattialle ja meni muihin leikkeihin. 1v meni ottamaan auton ja hänen äitinsä mulkoili minua murhaavastiEikö lapselle saa enää opettaa, ettei toisen kädestä saa ottaa..?
Tietysti saa ja omille opetettu myös, mutta paljonko luulet yksivuotiaan ymmärtävän tuosta tauottomasta lässytyksestä. Itse ainakin olisin tiukasti komentanut ei saa ottaa tai pelkkä ei tuon ikäiselle
Aaa, kuulut siihen ihmisjoukkoon joka olettaa lapsen sanavaraston ja ajattelun kehittyvän maagisesti sisältä päin ja puhut esimerkiksi "pahasta mielestä" vasta kun hän myöhemmässä leikki-iässä on itsenäisesti kypsynyt tietämään mitä se tarkoittaa?
Sitä paitsi noissa tilanteissa voi olla sen 4-vuotiaan kannalta oleellista pukea tilanne sanoiksi, hänen näkökulmansa tulee huomioiduksi vaikka 1v ei sitä osaa ja 4v ehkä malttaa odottaa odottaa hetken sitä auton palautumista. Mutta ilmeisesti 4-vuotiaalle ei ole juuri puhuttu kun hän siitä niin hämmästyi. Hyvä että kohtaa sitäkin vaikka perhekerhossa jos omat vanhemmat ei harrasta.
No olisiko kannattanut huomioida se 4-vuotiaskin? Pyytää anteeksi lapsensa puolesta, kertoa, ettei hän 1-vuotiaana vielä ymmärrä, ettei toisen kädestä saa ottaa leluja ja ojentaa auto takaisin sanoen samalla "ole hyvä".
Jostain syystä on todella yleistä, että nämä sanoittajamammat unohtavat kaikessa täydellisyydessään ja "katsokaa, kuinka tiedostava vanhempi olen, olenhan lukenut kaikki trendikkäimmät kasvatusoppaat, kuten käytöksestäni ja puheestani huokuu" -esityksessään, että he ovat tekemisissä ihan oikeiden ihmisten kanssa. Muille ihmisille puhutaan vain lapsen kautta.
Esim. kaupassa lapselle kerrotaan, että nyt laitetaan nämä ostokset hihnalle ja sanotaan kassatädille hei. Nyt maksetaan ja pakataan ostokset ja miten sanotaan? Sanotaan "Kiitos, hei hei!". Samalla ei kuitenkaan itse välttämättä oteta edes katsekontaktia siihen palvelevaan työntekijään, saatika tervehditä tai kiitetä vilpittömästi. Ahtaalla kaupan käytävällä ei suinkaan sanota edessäolijalle, että "anteeksi, pääsisikö tästä ohi", vaan puhe suunnataan lapselle "no niin, täällä onkin paljon ruuhkaa, pyydetäänpä sievästi tätiltä, päästäisiinkö me nopeasti tästä menemään".
Tämä aihe on aivan pähkä hullu. Suomalaisella keskustelupalstalla moititaan äitejä, jotka puhuvat liikaa lapsilleen. Kuitenkin suomalaisia yleensä moititaan mököttäjinä ja tuppisuina, harvoin liian puheliaina. En omassa tuttavapiirissäni ole törmännyt kailottajiin enkä kimittäjiin, vieraisiin ihmisiin en yleensä edes kiinnitä huomiota.[/quote]
Tämä onkin se ydin. Aihe on aivan absurdi, ellei ole tätä tyyliä vierestä todistanut. Itse kirjoitin tuolla aiemmin, että tapaan säännöllisesti kymmeniä perheitä, joissa puhutaan lapsille normaalilla äänellä ja annetaan myös lapsille suunvuoro. Kuunnellaan välillä muitakin ihmisiä. Ilman tätä yhtä ihmistä, jonka kommunikaatio on aivan omaa luokkaansa, pitäisin minäkin aihetta ihan pimeänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltämättä nyt tämä ketjun sisältö yllätti. Luin vauvakirjoista, että oman tekemisen ääneen selittäminen lapselle auttaa puheen kehitystä ja lienee tämä moodi jäänyt päälle. Olen tietoisesti pyrkinyt lapselleni selittämään ääneen mitä teen. En miellä olevani täydellinen äiti, joka yrittää hieroa tekemistään muiden naamoihin. Mutta myönnän, että tuosta ohjeesta on lienee ollut hyötyäkin kun 2v 10kk osaa puhua laajimmillaan seitsemän sanan lauseita. 👍
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä nyt tämä ketjun sisältö yllätti. Luin vauvakirjoista, että oman tekemisen ääneen selittäminen lapselle auttaa puheen kehitystä ja lienee tämä moodi jäänyt päälle. Olen tietoisesti pyrkinyt lapselleni selittämään ääneen mitä teen. En miellä olevani täydellinen äiti, joka yrittää hieroa tekemistään muiden naamoihin. Mutta myönnän, että tuosta ohjeesta on lienee ollut hyötyäkin kun 2v 10kk osaa puhua laajimmillaan seitsemän sanan lauseita. 👍
Jatka samalla tavalla, niin teen minäkin. En häpeä puhua lapsilleni esim julkisessa liikennevälineessä. Vastaan lapseni kysymyksiin, en hyssyttele hiljaiseksi. Vaikea olla kaikille mieliksi, ja sen opetan lapsellenikin. Toki toiset pitää ottaa huomioon, emmekä mitään showta vedä toisten edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se ei haittaa, että puhutaan, vaan se, että ei voida puhua normaalilla tavalla, vaan lässytetään kuin toinen olisi joku vähä-älyinen.
Mitä se lässyttäminen tarkoittaa? Enkä usko, että kukaan puhuu tuolla tavalla, mitä ketjussa noissa esimerkeissä on kerrottu. Jossain vuorovaikutustutkimuksessa oli muuten löydöksenä ( en muista mikä oli, eikä ole linkkiä tähän hätään ), että vanhemman ääniala nousee, kun hän puhuu pienelle lapselle. Ts se on jopa tavallista, että pienelle lapselle puhutaan hieman korkeammalla äänellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ei haittaa, että puhutaan, vaan se, että ei voida puhua normaalilla tavalla, vaan lässytetään kuin toinen olisi joku vähä-älyinen.
Mitä se lässyttäminen tarkoittaa? Enkä usko, että kukaan puhuu tuolla tavalla, mitä ketjussa noissa esimerkeissä on kerrottu. Jossain vuorovaikutustutkimuksessa oli muuten löydöksenä ( en muista mikä oli, eikä ole linkkiä tähän hätään ), että vanhemman ääniala nousee, kun hän puhuu pienelle lapselle. Ts se on jopa tavallista, että pienelle lapselle puhutaan hieman korkeammalla äänellä.
Kuule. Ihan on totta nuo tänne laitetut lainaukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä varmaan ärsytän sua :D En tosin tunnusta pajattavani mitenkään tauotta, mutta mulla on luonnostaan vähän lapsekas ääni ja joskus sorrun jopa vähän lässyttämäänkin yksivuotiaalleni. Minä juttelen hänelle paljon siksi, että minusta on mukavaa jutella hänelle. Ja niin pienelle on helpointa jutella sellaisista asioista, jotka liittyvät melko kiinteästi siihen kyseiseen hetkeen ja ovat ehkä konkreettisesti havaittavissa, sillä yksivuotias tuskin kykenee senkään vertaa ymmärtämään hirveän abstrakteja keskustelunaiheita. Muista varmaankin tuntuu, että siinä se nyt lässyttää itsestäänselvyyksiä. Sen voin kuitenkin luvata, että en missään tapauksessa esiinny yhtään kenellekään. Olen olettanut, että muutkin keskittyvät lähinnä omiin asioihinsa eivätkä kuuntele minun höpötyksiäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäkää korvatulppia.
No sepä se onkin sitten kiva tapa risteillä tai matkailla oman perheen kanssa. Kälättäjä ja korvatulpat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäkää korvatulppia.
No sepä se onkin sitten kiva tapa risteillä tai matkailla oman perheen kanssa. Kälättäjä ja korvatulpat.
Jos ei kestä kuulla kanssaihmisten puhetta, korvatulpat lienee hyvä ratkaisu ainakin uimahallissa.
Joissain muissa tilanteissa ehkä sopii paremmin esim. kuunnella kuulokkeista itselle sopivaa musiikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäkää korvatulppia.
No sepä se onkin sitten kiva tapa risteillä tai matkailla oman perheen kanssa. Kälättäjä ja korvatulpat.
Jos ei kestä kuulla kanssaihmisten puhetta, korvatulpat lienee hyvä ratkaisu ainakin uimahallissa.
Joissain muissa tilanteissa ehkä sopii paremmin esim. kuunnella kuulokkeista itselle sopivaa musiikkia.
Ei uimahallissa voi olla omien lastensa kanssa korvatulpat päässä. Tai ravintolassa tai junassa.
Eikö kälättäjä voi vaan saarnata hiljempaa? Tai nauhoittaa ne saarnansa niille mykille lapsilleen?
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä nyt tämä ketjun sisältö yllätti. Luin vauvakirjoista, että oman tekemisen ääneen selittäminen lapselle auttaa puheen kehitystä ja lienee tämä moodi jäänyt päälle. Olen tietoisesti pyrkinyt lapselleni selittämään ääneen mitä teen. En miellä olevani täydellinen äiti, joka yrittää hieroa tekemistään muiden naamoihin. Mutta myönnän, että tuosta ohjeesta on lienee ollut hyötyäkin kun 2v 10kk osaa puhua laajimmillaan seitsemän sanan lauseita. 👍
Ajattele, mä en tätä tehnyt koska siihen aikaan kun kasvatin lapseni ei puhuttu mitään sanoittamisesta. lapseni puhui kokonaisia lauseita 1,5 vuotiaana, ekat sanat tuli 10kk vanhana. Lapselle puhuminen on ihan eri asia kuin lässyttävä taukoamaton pälätys.
Kyllä ääniala nousee luonnostaan puhuttaessa vauvoille ja ihan pienille lapsille.
Tässä ei nyt ollutkaan kyse siitä, vaan vanhemmista, jotka jostain syystä puhuvat isommille lapsilleen lässyttäen ja taukoamatta.
Apua! Taidan olla tiedostamattani tällainen! Pahoittelen, tuohan on ihan hemmetin ärsyttävää!! Puhun muutenkin paljon, joten puhun myös lapselle, Täytyypä ottaa ajatus tästä ja tarkkailla omaa papatusta. Puolustaudun kumminkin sillä, että just jossain uimahallissa lasta joutuu kohtalaisen paljon ohjeistamaan. Mutta todellakin, ei tartte koko aika suun käydä. T. Nolo
Se ei haittaa, että puhutaan, vaan se, että ei voida puhua normaalilla tavalla, vaan lässytetään kuin toinen olisi joku vähä-älyinen.