Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lässyttävät selittäjävanhemmat
10.02.2019 |
Olin uimahallissa. Sekä saunassa että pukuhuoneessa oli näitä lässyttäviä selittäjä-äitejä lapselle puhutaan ihan sietämättömään sävyyn (miten aikuinen nainen saa edes sen äänen aikaiseksi, heliumillako) ja joka ikinen aivan selvä asia selitettiin, sanoitettiin ja sitä myötä joukkoistettiin.
”Mennään pisulle ettei tule altaaseen pisuhätää ja siellä on sitä klooria joka putsaa lässyti lässyti.”
Saunassa tuota ei päässyt edes pakoon, vaan siellkin ihan tyytyväisen lapsen tunteita sanoitettiin, että ”mennään syömään makaronipataa ettei tule nälkäkiukkua.” Suu kävi koko ajan.
Lapset oppivat puhumaan ilman lässytystä ihan mainiosti (kotonanikin muutama). Kyllä, te olette mahtavia vanhempia, mutta siitä huolimatta ihan koko aikaa ja tilaa ei tarvitse ottaa sillä sanoittamisella. Etenkään saunassa.
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
Isoveli valvoo kaikkialla kirjoitti:
Nämä ovat niitä vanhempia, jotka elävät ympäristölleen, eivät lapselleen, vaikka luulevat niin. Koko ajan kyttäävät, että huomataanhan heidän mahtava pedagoginen vanhemmuutensa ja huikea yrittämisensä leikkipuistoissa, IKEA:ssa, ruokakaupassa ja muualla julkisissa paikoissa.
Kotona sitten istutaan nenä kiinni somessa ja karjutaan, että mee pois, äitillä on nyt omaa aikaa! Katso niitä videoita, prkele.
Hirveää suorittamista ja muille elämistä. Sitten pimahdetaan ja otetaan avioero, kun oli niin raskasta ja halutaan omaa elämää :)
Jep. Juuri tämä siinä ärsyttää. ”Katsokaa nyt kaikki, kun The Täydellinen Äiti Täydelliskasvattaa Täydellispedagogisesti. ” ”Eikö nurkkapöytä kuule, täytyypä kasvattaa vielä vähän Lujemmalla Äänellä!”
Oletan, että tällaisten omat vanhemmat ovat olleet tuollaisia samanlaisia omituisia höpöttäjiä. Eivät siis ymmärrä, että muunlaistakin vanhemmuutta on. Ehkä ovat olleet ylisuojelevia, suorituksia seuraavia ja täydellisyyttä kaikessa vaativia jne.
Sitten nämä itse vanhemmiksi tullessaan jatkavat tätä. Kuvittelevat olevansa kaikessa tekemisessään jonkun valvonnan ja arvioinnin alla. Että muut arvostelevat heidän suoritustaan.
Epävarma itsetunto, toisin sanoen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se kamalaa, kun lapsille ihan puhutaan! Pitäisi olla suomalaiskansallisesti hiljaa ja naama karhunpepulla.
Ehei. Käsitit väärin.
Et ole ilmeisesti törmännyt näihin lässyttäjiin.
Huippu on, kun lapselta vielä kysytään joka asiaan lupaa.
Karseeta kuunneltavaa.
On siinä lapsen psyyke ihmeissään ja kovilla. Kovilla sekä se tossu vanhempi, joka kyselee....pystyyköhän sitten koskaan kieltämään, kun se lapsi sanookin, että ei.?
Miksi kyselee...kaiken? Aikuinen kyselee kolmevuotiaalta....
Siinä vasta sairaita tehdään.
Kylläpä jotkut ärsyyntyy pienistä asioista 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kamalaa, kun lapsille ihan puhutaan! Pitäisi olla suomalaiskansallisesti hiljaa ja naama karhunpepulla.
Ehei. Käsitit väärin.
Et ole ilmeisesti törmännyt näihin lässyttäjiin.
Huippu on, kun lapselta vielä kysytään joka asiaan lupaa.
Karseeta kuunneltavaa.
On siinä lapsen psyyke ihmeissään ja kovilla. Kovilla sekä se tossu vanhempi, joka kyselee....pystyyköhän sitten koskaan kieltämään, kun se lapsi sanookin, että ei.?
Miksi kyselee...kaiken? Aikuinen kyselee kolmevuotiaalta....Siinä vasta sairaita tehdään.
Katsopas, tuolla makaa maassa nainen. Mikähän sillä on? Pitäisköhän äidin sitä auttaa, haluaisitko? Ai et?
Äiti kyllä tietää, että jokainen on velvollinen auttamaan...mutta mistä ihmeestä se lapsi sen tietäisi.
On kyllä ihan älytöntä se kyselyn määrä. Siinä aikuinen laittaa itsensä kyselyikäisen lapsen rooliin. Vie lapselta sen luontaisen oikeuden kysellä. Mitä siitä tulisi, jos ne molemmat kyselisi ...koko ajan. Saako se lapsi olla lapsi lainkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai lapselle tulee sanoittaa, miksi ja miten toimitaan. Sama nuhtelemisessa: lapsen tulee tietää, mikä tarkalleen meni väärin.
Voi teitä kylmiä tuppisuita, joiden jälkeläisistä kasvaa samanlaisia tuppisuita. :D
Eilen taisi junassa olla tuollaisen pajattajan jälkeläinen, kun nuori nainen suorastaan huusi edessään istuvalle kaverilleen asiansa. Kaveri ei paljoa saanut suunvuoroa, mutta koko juna varmasti kuuli, mitä tällä naisella oli mielen päällään. Sen lisäksi hän alkoi puhelimellaan suorittamaan jotain työhaastattelua tai vastaavaa. Puhelin näytti pätkivän välillä, jota hän sadatteli, mutta desibelit eivät laskeneet missään vaiheessa. Oli kyllä tuskainen junamatka.
Kyllä sille kaikottajalle voi sanoa, että on hiljempaa, että täällä on muuta ihmisiä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, minä aion kyllä jatkossakin puhua lapselleni, sori vaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä huomannut, että ylipäätään julkisella paikalla lapselle puhumista (ilman lässytystä ja tauotonta puheenvirtaa) voidaan pitää outona. Minä ainakin puheliaana ihmisenä saan katseita lääkärin odotushuoneessa, hississä, jopa päiväkodin eteisessä kun juttelen ihan normaalisti lapsen kanssa. Yleensä just odotushuoneen tyyppisessä paikassa ollaan ihan tuppisuina ja jos lapsi kysyy jotain, niin vanhempi tuskin edes vastaa ja on vaivautunut.
Saman olen huomannut ja mietinkin taas tätä ketjua lukiessani että taitaa aika moni pitää tavallistakin puhetta lässyttämisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua lasten kerhosta. 1v otti lelun poikani kädestä johon äiti lässyttämään. Kuulepa kun ei saa toisen kädestä ottaa, kun tulee toiselle paha mieli että annetaanpa nyt takaisin tämä ja sitten muistetaan ettei enää oteta toiselta. Lopputulos:
1v alkoi itkemään ja oma poika 4v oli hämillään tilanteesta. Seisoi auto kädessä eikä tiennyt uskaltaako sillä leikkiä enää. Jätti sitten auton lattialle ja meni muihin leikkeihin. 1v meni ottamaan auton ja hänen äitinsä mulkoili minua murhaavastiEikö lapselle saa enää opettaa, ettei toisen kädestä saa ottaa..?
Tietysti saa ja omille opetettu myös, mutta paljonko luulet yksivuotiaan ymmärtävän tuosta tauottomasta lässytyksestä. Itse ainakin olisin tiukasti komentanut ei saa ottaa tai pelkkä ei tuon ikäiselle
Puheen opettelu alkaa kyllä jo ihan vauva-ajasta. Jos ei kuule puhetta, ei opi puhumaankaan. Yksivuotias osaa jo monia sanoja, ymmärtää puhetta, jos on sitä kuullut. Joten voihan olla, että ko äidin lapsi alkaa tuottaa myös puhetta aikaisin.
Kaksi eri asiaa.
Kertoa lapselle ja juttelua.
Tai
Lässyttää koko ajan. Sehän on lapsen aivoille ihan hermostuttavaa...ei ole rauhaa.
Hiljaisuus on myös opittava. Ei kaikkea sanoilla. Eleillä voinkertoa myös paljon.
Se on se sisälukutaito arvokas asia. Täällä on moneen kertaan kerrottu, millaista se sairas lässyttämisselittäminen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua lasten kerhosta. 1v otti lelun poikani kädestä johon äiti lässyttämään. Kuulepa kun ei saa toisen kädestä ottaa, kun tulee toiselle paha mieli että annetaanpa nyt takaisin tämä ja sitten muistetaan ettei enää oteta toiselta. Lopputulos:
1v alkoi itkemään ja oma poika 4v oli hämillään tilanteesta. Seisoi auto kädessä eikä tiennyt uskaltaako sillä leikkiä enää. Jätti sitten auton lattialle ja meni muihin leikkeihin. 1v meni ottamaan auton ja hänen äitinsä mulkoili minua murhaavastiEikö lapselle saa enää opettaa, ettei toisen kädestä saa ottaa..?
Tietysti saa ja omille opetettu myös, mutta paljonko luulet yksivuotiaan ymmärtävän tuosta tauottomasta lässytyksestä. Itse ainakin olisin tiukasti komentanut ei saa ottaa tai pelkkä ei tuon ikäiselle
Puheen opettelu alkaa kyllä jo ihan vauva-ajasta. Jos ei kuule puhetta, ei opi puhumaankaan. Yksivuotias osaa jo monia sanoja, ymmärtää puhetta, jos on sitä kuullut. Joten voihan olla, että ko äidin lapsi alkaa tuottaa myös puhetta aikaisin.
Kaksi eri asiaa.
Kertoa lapselle ja juttelua.Tai
Lässyttää koko ajan. Sehän on lapsen aivoille ihan hermostuttavaa...ei ole rauhaa.
Hiljaisuus on myös opittava. Ei kaikkea sanoilla. Eleillä voinkertoa myös paljon.
Voi myös antaa sille lapselle tilaa ja antaa hänen itse keksiä kysymyksensä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä huomannut, että ylipäätään julkisella paikalla lapselle puhumista (ilman lässytystä ja tauotonta puheenvirtaa) voidaan pitää outona. Minä ainakin puheliaana ihmisenä saan katseita lääkärin odotushuoneessa, hississä, jopa päiväkodin eteisessä kun juttelen ihan normaalisti lapsen kanssa. Yleensä just odotushuoneen tyyppisessä paikassa ollaan ihan tuppisuina ja jos lapsi kysyy jotain, niin vanhempi tuskin edes vastaa ja on vaivautunut.
Saman olen huomannut ja mietinkin taas tätä ketjua lukiessani että taitaa aika moni pitää tavallistakin puhetta lässyttämisenä.
Kuten on jo monta kertaa sanottu, niin tällaiset showtime-lässyttäjä-sanoittaja-monologistivanhemmat eivät kävele jatkuvasti vastaan. Näitä ei siis ole kaikki vanhemmat, jotka kommunikoivat lapsensa kanssa. Silleen normaalisti.
Tulet törmäämään tällaiseen julkisilla paikoilla jossakin ja ymmärrät.
Se on se kova ääni, esittäminen ja muiden läsnäolijoiden tiedostaminen. Ja jatkuva pölinä, johon lapsi ei saa sanaa väliin. Vauvoille puhuminen on eri juttu, kyse on isommille lapsille höpisijästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä huomannut, että ylipäätään julkisella paikalla lapselle puhumista (ilman lässytystä ja tauotonta puheenvirtaa) voidaan pitää outona. Minä ainakin puheliaana ihmisenä saan katseita lääkärin odotushuoneessa, hississä, jopa päiväkodin eteisessä kun juttelen ihan normaalisti lapsen kanssa. Yleensä just odotushuoneen tyyppisessä paikassa ollaan ihan tuppisuina ja jos lapsi kysyy jotain, niin vanhempi tuskin edes vastaa ja on vaivautunut.
Saman olen huomannut ja mietinkin taas tätä ketjua lukiessani että taitaa aika moni pitää tavallistakin puhetta lässyttämisenä.
Kuten on jo monta kertaa sanottu, niin tällaiset showtime-lässyttäjä-sanoittaja-monologistivanhemmat eivät kävele jatkuvasti vastaan. Näitä ei siis ole kaikki vanhemmat, jotka kommunikoivat lapsensa kanssa. Silleen normaalisti.
Tulet törmäämään tällaiseen julkisilla paikoilla jossakin ja ymmärrät.
Se on se kova ääni, esittäminen ja muiden läsnäolijoiden tiedostaminen. Ja jatkuva pölinä, johon lapsi ei saa sanaa väliin. Vauvoille puhuminen on eri juttu, kyse on isommille lapsille höpisijästä.
Voi olla että olen jo törmännyt, en vain tavallisesti jää ihmisten keskustelua pidemmäksi aikaa kuuntelemaan. Eikä se minua ärsytä millään tavalla. Yhdellä tuttavallani on puhe ihan kaikkien kanssa sen kuulosta että lässyttäisi vaikka ei sille itse mitään voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä huomannut, että ylipäätään julkisella paikalla lapselle puhumista (ilman lässytystä ja tauotonta puheenvirtaa) voidaan pitää outona. Minä ainakin puheliaana ihmisenä saan katseita lääkärin odotushuoneessa, hississä, jopa päiväkodin eteisessä kun juttelen ihan normaalisti lapsen kanssa. Yleensä just odotushuoneen tyyppisessä paikassa ollaan ihan tuppisuina ja jos lapsi kysyy jotain, niin vanhempi tuskin edes vastaa ja on vaivautunut.
Saman olen huomannut ja mietinkin taas tätä ketjua lukiessani että taitaa aika moni pitää tavallistakin puhetta lässyttämisenä.
Kuten on jo monta kertaa sanottu, niin tällaiset showtime-lässyttäjä-sanoittaja-monologistivanhemmat eivät kävele jatkuvasti vastaan. Näitä ei siis ole kaikki vanhemmat, jotka kommunikoivat lapsensa kanssa. Silleen normaalisti.
Tulet törmäämään tällaiseen julkisilla paikoilla jossakin ja ymmärrät.
Se on se kova ääni, esittäminen ja muiden läsnäolijoiden tiedostaminen. Ja jatkuva pölinä, johon lapsi ei saa sanaa väliin. Vauvoille puhuminen on eri juttu, kyse on isommille lapsille höpisijästä.
Voi olla että olen jo törmännyt, en vain tavallisesti jää ihmisten keskustelua pidemmäksi aikaa kuuntelemaan. Eikä se minua ärsytä millään tavalla. Yhdellä tuttavallani on puhe ihan kaikkien kanssa sen kuulosta että lässyttäisi vaikka ei sille itse mitään voi.
No täällä on moneen kertaan kerrottu, että aina ei pääse pakoon. Kyllä se kovaääninen kaakatus ja The Esitys sitten alkaa kalvaa, kun sitä kuuntelee yhden lennon, ravintolaillan tms ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Irmeli, nyt ollaan täällä vaatekaupassa, äiti katsoo sulle puseroa, tule seisomaan tähän viereen ettei olla muiden tiellä, olisko tää keltainen sun mielestä kiva, tässä punaisessa on parempi malli, tykkäätkö? Ai tykkäät niin mennään kassalle, äidillä on lompakko täällä kassissa, haluatko maksaa tämän itse vai maksaako äiti kortilla, no niin, tässä raha, se on 20 euron seteli, pidä kiinni siitä ettei tipu, noin anna raha tädille kassalla, älä hukkaa. Joo anna raha nyt, saat siitä sitten viisikymmentä senttiä takaisin, laitetaanko raha sun taskuun vai äidin lompakkoon, ai sun taskuun, vedän vetskarin kiinni niin ei tipu, onko sulla tumput mukana? Ai mut eihän niitä vielä tarvita kun seuraavaksi mennään syömään,. tossa olis vierekkäin subi tai hese, kumpaan irmeli haluat?
Tätä seurasin kerran lastenvaateliikkeessä, äidin suu kävi tauotta sen kahden minuutin aikana mitä liikkessä viettivät. Onneksi poistuin paikalta ennen kuin alkoi vihloa korvia.
Mikä siinä niin ärsyttää? Ärsyttääkö sinua samalla lailla kahden aikuisen välinen keskustelu? Minä en varmaan mitenkään edes huomaisi tuollaista, saati että se ärsyttäisi. Korkeintaan saattaisin ajatella, että kiva kun vanhempi puhuu lapselleen ja seurustelee sen kanssa. Niin moni vaan tuijottaa mykkänä puhelinta.
Mä voin kertoa, mikä siinä ärsyttää, vaikken ole näitä esimerkkejä tänne kirjoittanutkaan.
-Vanhemman lässyttävä, epänormaali ääni. Lässyttäjä voi olla myös isä.
-Tauoton, jatkuva lässytys. Ei kukaan pysty kuuntelemaan monotonista monologia iän kaiken. Ei edes vieras ihminen.
-Se, että kaikesta pitää sanoa. Ettei jätetä mitään tilaa omalle ajattelulla. Viisas vanhempi opastaa ja neuvoo vaikeat asiat. Mutta jos sitä lässytystä tulee tauotta ihan kaikesta, ei lapsi erota mikä on tärkeää ja mikä yhdentekevää. Eikä jaksa kuunnella kaikkea sitä puhetulvaa.
-Lapsen puolesta ei tarvitse selostaa, että nyt sulla on nälkä, nyt sulla on suru, nyt sulla on hiki jne. Lapsen pitää antaa itsekin kommunikoida. Jos ei osaa vielä puhua, niin muitakin konsteja on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on se sisälukutaito arvokas asia. Täällä on moneen kertaan kerrottu, millaista se sairas lässyttämisselittäminen on.
Jos osaisit nillittämisen sijaan itse lukea, niin olisit ehkä ymmärtänyt, että näissä viesteissä valitetaan osittain eri asioista. Jollekin tuntuu puheen volyymi olevan suurin ongelma, toiselle äänensävy ja kolmannelle se että puhutaan runsaasti. Jokainen puhuu ylimielisesti "lässyttämisestä" silloin kun se toisen puhetapa sattuu syystä tai toisesta ärsyttämään itseä, vaikka ne ärsyttäväksi koetut tekijät vaihtelevat ihmisestä toiseen. Itse puhun kaksivuotiaalle omasta mielestäni normaalilla ikätason mukaisella tavalla. Todennäköisesti iso osa valittajista pitää sitäkin kaameana lässytyksenä. En nyt aio kuitenkaan lopettaa lapselleni puhumista vain siksi, että joku muu kokee sen ärsyttävänä. Kyllä minäkin koen monet muiden tekemät asiat ärsyttävinä, mutta en minä ole niin itsekeskeinen että oletan heidän jättävän ne minun takiani tekemättä. Jos haluaa liikkua julkisilla paikoilla, niin täytyy hyväksyä että siellä on muitakin ihmisiä.
No kyllä se itse ajatus on tullut ihan kristallinkirkkana esille esimerkein moneen kertaan.
Johan noi sanat ”selittäjä” ja ”lässytys” ja ”sanoittaminen” koko lailla kertoo idiootillekin, mistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä huomannut, että ylipäätään julkisella paikalla lapselle puhumista (ilman lässytystä ja tauotonta puheenvirtaa) voidaan pitää outona. Minä ainakin puheliaana ihmisenä saan katseita lääkärin odotushuoneessa, hississä, jopa päiväkodin eteisessä kun juttelen ihan normaalisti lapsen kanssa. Yleensä just odotushuoneen tyyppisessä paikassa ollaan ihan tuppisuina ja jos lapsi kysyy jotain, niin vanhempi tuskin edes vastaa ja on vaivautunut.
Saman olen huomannut ja mietinkin taas tätä ketjua lukiessani että taitaa aika moni pitää tavallistakin puhetta lässyttämisenä.
Kuten on jo monta kertaa sanottu, niin tällaiset showtime-lässyttäjä-sanoittaja-monologistivanhemmat eivät kävele jatkuvasti vastaan. Näitä ei siis ole kaikki vanhemmat, jotka kommunikoivat lapsensa kanssa. Silleen normaalisti.
Tulet törmäämään tällaiseen julkisilla paikoilla jossakin ja ymmärrät.
Se on se kova ääni, esittäminen ja muiden läsnäolijoiden tiedostaminen. Ja jatkuva pölinä, johon lapsi ei saa sanaa väliin. Vauvoille puhuminen on eri juttu, kyse on isommille lapsille höpisijästä.
Just tää, ettei se ole luontevaa jutustelua. Vaan sellaista pikkukakkosen lässytysshowta.
Vierailija kirjoitti:
Se on se sisälukutaito arvokas asia. Täällä on moneen kertaan kerrottu, millaista se sairas lässyttämisselittäminen on.
Mitä helkkaria, nyt väärällä äänensävyllä puhuminen on teistä jo sairaus. :D Selvä...
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä nyt tämä ketjun sisältö yllätti. Luin vauvakirjoista, että oman tekemisen ääneen selittäminen lapselle auttaa puheen kehitystä ja lienee tämä moodi jäänyt päälle. Olen tietoisesti pyrkinyt lapselleni selittämään ääneen mitä teen. En miellä olevani täydellinen äiti, joka yrittää hieroa tekemistään muiden naamoihin. Mutta myönnän, että tuosta ohjeesta on lienee ollut hyötyäkin kun 2v 10kk osaa puhua laajimmillaan seitsemän sanan lauseita. 👍
Minä oon puhunut lapselleni ihan normaalisti enkä höpöttänyt koko ajan mitä teen ja se puhui lauseita alle kaksivuotiaana ja kolmevuotiaana jo ihan sujuvasti, sivulauseita käyttäen. Ei kyllä koskaan tullut mieleen laskea kuinka monta sanaa yhdessä lauseessa laajimmillaan on minkäkin ikäisenä :D
Kyllä sen tietää sitten, kun se osuu omalle kohdalle.
Alue: Aihe vapaa
Olen kyllä huomannut, että ylipäätään julkisella paikalla lapselle puhumista (ilman lässytystä ja tauotonta puheenvirtaa) voidaan pitää outona. Minä ainakin puheliaana ihmisenä saan katseita lääkärin odotushuoneessa, hississä, jopa päiväkodin eteisessä kun juttelen ihan normaalisti lapsen kanssa. Yleensä just odotushuoneen tyyppisessä paikassa ollaan ihan tuppisuina ja jos lapsi kysyy jotain, niin vanhempi tuskin edes vastaa ja on vaivautunut.