Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lässyttävät selittäjävanhemmat
10.02.2019 |
Olin uimahallissa. Sekä saunassa että pukuhuoneessa oli näitä lässyttäviä selittäjä-äitejä lapselle puhutaan ihan sietämättömään sävyyn (miten aikuinen nainen saa edes sen äänen aikaiseksi, heliumillako) ja joka ikinen aivan selvä asia selitettiin, sanoitettiin ja sitä myötä joukkoistettiin.
”Mennään pisulle ettei tule altaaseen pisuhätää ja siellä on sitä klooria joka putsaa lässyti lässyti.”
Saunassa tuota ei päässyt edes pakoon, vaan siellkin ihan tyytyväisen lapsen tunteita sanoitettiin, että ”mennään syömään makaronipataa ettei tule nälkäkiukkua.” Suu kävi koko ajan.
Lapset oppivat puhumaan ilman lässytystä ihan mainiosti (kotonanikin muutama). Kyllä, te olette mahtavia vanhempia, mutta siitä huolimatta ihan koko aikaa ja tilaa ei tarvitse ottaa sillä sanoittamisella. Etenkään saunassa.
Kommentit (182)
Mulla on yksi tällainen tuttu, helsinkiläinen arkkitehtinainen, nelikymppisenä sai ainokaisen lapsensa.
Hän on The Täydellinen Äiti.
Selostaa ihan vakavissaan sitä omaa äitiyttään muille tyyliin ”nyt toteutan sitäjatätä kasvatusoppaan lukua yksi tekemällä tätäjatätä”.
Aivan eksyksissä jotenkin mutta äärettömän tiukka kaikessa. Lapsi ei saa syödä esim mitään makeaa koskaan, siis ikinä. Ei saa koskaan valvoa yli kasin (lapsi nyt 13) jne.
Ja tosiaan selostaa koko ajan. Ei lässytä. Mutta selostaa. Kovaa ja kaikuvasti.
Kaikkein rasittavinta on se että myös neuvoo ja ohjaa muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole lapsia, mutta jos olisi, niin olisin varmasti juuri tuollainen lässyttäjä-äiti.
Koska olen sitä kissanikin kanssa! Juu, tämä se vasta sairasta touhua onkin!
Kun kannan kissaa kopassa eläinlääkärille (reipas 15 minuutin kävely) niin kyllä tulee puhuttua todella paljon. "No nyt kulta ollaan tällä vilkasliikenteisellä tiellä". Kissa: MJAUUUUUUU. "Juu on ikävää kun on niin paljon autoja. Odota ihan vähän aikaa niin päästään sivukadulle ja sitten on kivempaa". Kissa: MJAAUUUUUU!!! "Juu ihan pian päästään, ei ole pitkä matka. No nyt on kivempi kun ei ole mitään liikennettä. Katsos tuossa on ikkunassa kissa, näkeeköhän se sinut. No nyt tulee koira vastaan; äiti nostaa koppaa ettei koira pääse nuuskimaan ja pelästyttämään sua. No hyvinhän se meni. Nyt käännytään sitten vasemmalle tästä, kohta ollaan perillä. Kas siinä tulee joku toinen kissa vastaan kopassa, on varmaan ollut sekin lääkärillä. No niin pupunen, nyt ollaan perillä." "Päivää, meillä on aika kello 14 tohtori Apuselle". "Juu, istukaa vaan tuonne odotushuoneeseen". "No niin kulta, nyt istutaan tässä ja odotellaan kilttiä lääkäritätiä. Äiti ottaa kopan syliin. Onko siinä hyvä olla nyt? Äiti avaa vähän tätä vetoketjua niin pääsen silittämään sua". Jne. Jne. :-D
Minua kyllä ärsyttää enemmän nuo super-isät, kuin lässyttäjä-äidit. Äidit voi jättää omaan rauhaansa, ja he yleensä pysyvät siellä. Super-iskä-ihmisillä on tapana tunkea kaikkialle, missä on muitakin vanhempia, ja tapana myös kommentoida kaikkea ja kaikkeen, vaikka kuinka itse juttelisit oman tuttusi kanssa.
Pahinta kaikista on näiden kahden alalajin muodostama pariskunta. Oikeasti, tiedän mistä puhun. Miehen sisko on selittäjä-äiti, joka tuo lapsensa potalle olohuoneeseen, jossa muut kahvittelee, ja miehensä on metsuripartainen Gant-iskä, joka selittää, selittää, selittää ja vielä kerran selittää. Ja kulkee koko ajan lapsen perässä. Ihan-koko-ajan. (Ja sitten he tuskailevat, kun eivät pääse kahdestaan edes saunaan, kun lapsi ei uskalla jäädä kenenkään kanssa ilman vanhempiaan).
Mä bongasin tällaisen Selittäjä-mummin ratikassa. Istui takanani ja selosti koko ajan kuuluvasti kuusivuotiaalle lapsenlapselleen (ja koko ratikalliselle väkeä). Siinä oli meneillään selvästi The Vuoden Isoäiti -show.
”Kuulepas, Lumi-Lilia, eikö olekin kivaa mennä mummin kanssa oopperaan? (Ei vastausta) Mutta ensin käydään Stockmannilla kahvilla. Mummi ostaa sitten sinulle sitä hyvää jäätelöä. Mikäs maku olikaan paras?(ei vastausta) Mummista on niin kiva kun sinä olet kaverina oopperassa. Viimeksi kun käytiin taidenäyttelyssä Ateneumissa, niin muistatkos sinä, minkälainen se iso taulu siinä portaikossa oli?” Ja tätä jatkui ja jatkui.
Huoh. Eli isoäiti vie nyt (kerran vuodessa) lapsenlapsen Stockalle jätskille ja sitten oopperaan. Kylläpäs on oikea kulttuurikasvattaja!
Vierailija kirjoitti:
Minua kyllä ärsyttää enemmän nuo super-isät, kuin lässyttäjä-äidit. Äidit voi jättää omaan rauhaansa, ja he yleensä pysyvät siellä. Super-iskä-ihmisillä on tapana tunkea kaikkialle, missä on muitakin vanhempia, ja tapana myös kommentoida kaikkea ja kaikkeen, vaikka kuinka itse juttelisit oman tuttusi kanssa.
Pahinta kaikista on näiden kahden alalajin muodostama pariskunta. Oikeasti, tiedän mistä puhun. Miehen sisko on selittäjä-äiti, joka tuo lapsensa potalle olohuoneeseen, jossa muut kahvittelee, ja miehensä on metsuripartainen Gant-iskä, joka selittää, selittää, selittää ja vielä kerran selittää. Ja kulkee koko ajan lapsen perässä. Ihan-koko-ajan. (Ja sitten he tuskailevat, kun eivät pääse kahdestaan edes saunaan, kun lapsi ei uskalla jäädä kenenkään kanssa ilman vanhempiaan).
Haha, näinköhän juurikin tuon Gant-iskän kahvimuki kädessään leikkipuistossa viikonloppuna lapsensa kanssa. Ihmettelin, että mikä sirkus sinne saapui, kun iskä huudahteli, juoksi ja heitteli kolmevuotiasta. Kova oli meno ainakin iskällä. Suu kävi ja selostettiin koko ajan joka askel ja ajatus. Tehtiin tehokkaasti vähän lumiukkoa ja sitten taas kiljahdeltiin WOW. Lapsi kulki hiljaa ja lähinnä osoitteli tumpullaan.
Mietin, että tuolla energialla iskä kaatuu sänkyynsä jo klo 20. Mitähän amfetamiinia sekin käytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan se vähän kummaa, että lasten kanssa ajaudutaan usein näihin ääripäihin: joko pidetään aivottomina mukuloina, joille ei kannata mitään puhua, rääkäistään vain käskyjä silloin tällöin tai sitten selitetään tuolla epäaidolla lässytyksellä aivan jatkuvasti. Silti jos noista pitäisi valita, niin mieluummin se lässytys kuin spartalainen tyyli. Mutta kiva olisi, jos lapsiin opittaisiin suhtautumaan luontevasti, kuin ihmisiin ikään!
Laatuaikaa lapselle tehokkaasti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kyllä ärsyttää enemmän nuo super-isät, kuin lässyttäjä-äidit. Äidit voi jättää omaan rauhaansa, ja he yleensä pysyvät siellä. Super-iskä-ihmisillä on tapana tunkea kaikkialle, missä on muitakin vanhempia, ja tapana myös kommentoida kaikkea ja kaikkeen, vaikka kuinka itse juttelisit oman tuttusi kanssa.
Pahinta kaikista on näiden kahden alalajin muodostama pariskunta. Oikeasti, tiedän mistä puhun. Miehen sisko on selittäjä-äiti, joka tuo lapsensa potalle olohuoneeseen, jossa muut kahvittelee, ja miehensä on metsuripartainen Gant-iskä, joka selittää, selittää, selittää ja vielä kerran selittää. Ja kulkee koko ajan lapsen perässä. Ihan-koko-ajan. (Ja sitten he tuskailevat, kun eivät pääse kahdestaan edes saunaan, kun lapsi ei uskalla jäädä kenenkään kanssa ilman vanhempiaan).
Haha, näinköhän juurikin tuon Gant-iskän kahvimuki kädessään leikkipuistossa viikonloppuna lapsensa kanssa. Ihmettelin, että mikä sirkus sinne saapui, kun iskä huudahteli, juoksi ja heitteli kolmevuotiasta. Kova oli meno ainakin iskällä. Suu kävi ja selostettiin koko ajan joka askel ja ajatus. Tehtiin tehokkaasti vähän lumiukkoa ja sitten taas kiljahdeltiin WOW. Lapsi kulki hiljaa ja lähinnä osoitteli tumpullaan.
Mietin, että tuolla energialla iskä kaatuu sänkyynsä jo klo 20. Mitähän amfetamiinia sekin käytti.
Oletteko muuten huomanneet, että isät on usein sellaisia elämyshakuisia ja kilpailuhenkisiä? Viime kesänä kiinnitin huomiota tutun mieheen, jonka ensimmäistä kertaa ylipäätään näin lastensa kanssa leikkipuistossa. Kaikki oli kilpailua! Kuka kerkee keinuun, kuka ehtii kiipeillä ylös asti, kuka löytää eniten tammenterhoja. Ja kun lapsilla tuli joku riitä, selitys meni jotenkin näin: niin kuule kun ei tästä tule mitään, et sinä voita jos sinä kiusaat vaan siskoa tuolla tavalla.
Huh, puistattavaa.
Tuntuu, että puistoihin ei eksy ainakaan ne ihan surkeat tupakka-kalja-telkkari-combot iskät, mutta missä on ne tavalliset tyypit? Joko siellä on Gant-iskä kiljahtelemassa Gugguun katalogista repäistyn taaperon kanssa, tai sportti-iskä kasvattamassa kilpailuhenkistä suorittaja-lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vappu Pimiä on ihana ihminen, mutta hän kyllä harrastaa tuota lässyttämistä ja selittämistä lapsilleen. Heti muuttu äänensävy ja puhetapa kun puhuu lapsilleen. Muuten ei mitään negatiivista sanottavaa hänestä. Järkevä ja jalat maassa oleva tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Mä bongasin tällaisen Selittäjä-mummin ratikassa. Istui takanani ja selosti koko ajan kuuluvasti kuusivuotiaalle lapsenlapselleen (ja koko ratikalliselle väkeä). Siinä oli meneillään selvästi The Vuoden Isoäiti -show.
”Kuulepas, Lumi-Lilia, eikö olekin kivaa mennä mummin kanssa oopperaan? (Ei vastausta) Mutta ensin käydään Stockmannilla kahvilla. Mummi ostaa sitten sinulle sitä hyvää jäätelöä. Mikäs maku olikaan paras?(ei vastausta) Mummista on niin kiva kun sinä olet kaverina oopperassa. Viimeksi kun käytiin taidenäyttelyssä Ateneumissa, niin muistatkos sinä, minkälainen se iso taulu siinä portaikossa oli?” Ja tätä jatkui ja jatkui.
Huoh. Eli isoäiti vie nyt (kerran vuodessa) lapsenlapsen Stockalle jätskille ja sitten oopperaan. Kylläpäs on oikea kulttuurikasvattaja!
Näitä löytää myös isovanhempina. Tästä tulikin mieleeni, että meidän kanssamme tuli samaan pulkkamäkeen Vuoden Pappa. Hänellä oli kova tarve kehua äänekkäästi lapsenlapsiaan meidän toimiessa yleisönä. Aina heidän pulkkansa liukui pisimmälle ja kaikki oli niin upeaa ja mahtavaa. Minun lapseni jäivät näiden jalkoihin, kun tuo meluisa joukko valtasi koko kumpareen.
Kun totesin, että lähdetäänpä sisälle välipalalle, niin tämä pappa alkoi huudella lapsenlapsilleen, että:”Mennäänpäs sisälle, mummi on laittanut kuumaa kaakaota ja munkkeja!” Tuntui jotenkin niin lapselliselta koko tilanne. Mitähän vaille tuokin kilpaileva papparainen oli omassa lapsuudessaan jäänyt? Tai minkälainen surkimus hän on ollut omien lastensa kasvattajana ja paikkaili sitä näin? Minusta tällainen on lähinnä säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka moni luulee tekevänsä lapselle palveluksen jatkuvalla selittämisellä, sillä voi olla haittapuolensa. Jos äiti toimii kokoajan lapsen elämän valmiina "tarinankertojana", jääkö lapsen oman ajatuksen ja mielikuvituksen kehittymiselle tilaa? Tätä vois jokseenkin verrata elokuvan katselemiseen ja kirjan lukemiseen. Elokuvan katsominen on paljon passiivisempaa kuin kirjan lukeminen, joka taas jättää omalle ajattelulle ja mielikuvitukselle enemmän tilaa.
Kyllä lapsi oppii puhumaan ja tunnistamaan tunteitaan, vaikka niitä ei koko ajan hänelle sanoiteta. Tuossahan jää tavallinen vuorovaikutus kokonaan pois, kun lapsen reagointia ei odoteta vaan selitetään ja selitetään lisää eikä lapselle jää edes aikaa muodostaa mielipidettä siitä mikä sekunti sitten selitettiin. :) Samalla itse asiassa lapsi saattaa oppia, ettei ole niin tärkeää kuunnella mitä se vanhempi sanoo, kun asiaa tulee taukoamatta eikä kysymyksiinkään odoteta lapselta vastausta. Lapsi ei myöskään ehkä edes tiedä mikä hänen vastauksensa olisi, kun ei ehdi sitä miettiä ja toisaalta vanhempi vastaa jo hänen puolestaan.
Toki lapselle juttelu on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on se, että osaa olla hiljaa ja omissa ajatuksissaan. Vaikka bussimatka voi hyvin olla myös sellainen, että lapsi miettii itsekseen päivän tapahtumia tai katselee ikkunasta ulos tai ihmisiä tai mitä nyt tekeekään ilman, että vanhempi vieressä selostaa mitä lapsi mahdollisesti näkee, muistaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä bongasin tällaisen Selittäjä-mummin ratikassa. Istui takanani ja selosti koko ajan kuuluvasti kuusivuotiaalle lapsenlapselleen (ja koko ratikalliselle väkeä). Siinä oli meneillään selvästi The Vuoden Isoäiti -show.
”Kuulepas, Lumi-Lilia, eikö olekin kivaa mennä mummin kanssa oopperaan? (Ei vastausta) Mutta ensin käydään Stockmannilla kahvilla. Mummi ostaa sitten sinulle sitä hyvää jäätelöä. Mikäs maku olikaan paras?(ei vastausta) Mummista on niin kiva kun sinä olet kaverina oopperassa. Viimeksi kun käytiin taidenäyttelyssä Ateneumissa, niin muistatkos sinä, minkälainen se iso taulu siinä portaikossa oli?” Ja tätä jatkui ja jatkui.
Huoh. Eli isoäiti vie nyt (kerran vuodessa) lapsenlapsen Stockalle jätskille ja sitten oopperaan. Kylläpäs on oikea kulttuurikasvattaja!
Näitä löytää myös isovanhempina. Tästä tulikin mieleeni, että meidän kanssamme tuli samaan pulkkamäkeen Vuoden Pappa. Hänellä oli kova tarve kehua äänekkäästi lapsenlapsiaan meidän toimiessa yleisönä. Aina heidän pulkkansa liukui pisimmälle ja kaikki oli niin upeaa ja mahtavaa. Minun lapseni jäivät näiden jalkoihin, kun tuo meluisa joukko valtasi koko kumpareen.
Kun totesin, että lähdetäänpä sisälle välipalalle, niin tämä pappa alkoi huudella lapsenlapsilleen, että:”Mennäänpäs sisälle, mummi on laittanut kuumaa kaakaota ja munkkeja!” Tuntui jotenkin niin lapselliselta koko tilanne. Mitähän vaille tuokin kilpaileva papparainen oli omassa lapsuudessaan jäänyt? Tai minkälainen surkimus hän on ollut omien lastensa kasvattajana ja paikkaili sitä näin? Minusta tällainen on lähinnä säälittävää.
Minä törmäsin leikkipuistossa Vuoden Isoäitiin. Hänellä oli tutut tytöt, 4 vee ja 2 vee, samanikäiset kuin minun lapset.
Vuoden Isoäiti jauhoi koko sen puistossa oloaja siitä, miten meidän kaksivuotiaalla voi olla vaippa ja miten se hänen tyttärentyttärensä, kaksi vee, ei enää aikoihin ole käytätnyt vaippaa. Mikä ei ollut totta, kun näin ko naapurin tytön joka päivä..
Reissu päättyi siihen että kyseinen kaksivuotias pissasi liukumäkeen.😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä nyt tämä ketjun sisältö yllätti. Luin vauvakirjoista, että oman tekemisen ääneen selittäminen lapselle auttaa puheen kehitystä ja lienee tämä moodi jäänyt päälle. Olen tietoisesti pyrkinyt lapselleni selittämään ääneen mitä teen. En miellä olevani täydellinen äiti, joka yrittää hieroa tekemistään muiden naamoihin. Mutta myönnän, että tuosta ohjeesta on lienee ollut hyötyäkin kun 2v 10kk osaa puhua laajimmillaan seitsemän sanan lauseita. 👍
Minä oon puhunut lapselleni ihan normaalisti enkä höpöttänyt koko ajan mitä teen ja se puhui lauseita alle kaksivuotiaana ja kolmevuotiaana jo ihan sujuvasti, sivulauseita käyttäen. Ei kyllä koskaan tullut mieleen laskea kuinka monta sanaa yhdessä lauseessa laajimmillaan on minkäkin ikäisenä :D
Eri ikävaiheissa pitäisi olla tietty määrä sanoja lauseissa. Näitä terveydenhuollossa seurataan. Ei sinun toki tarvitse. Mutta kyllä puhe on lapselle hyväksi. Eikä se puhuva/sanoittava/lässyttävä vanhempi ole yhtä kuin tuppisuulapset.
Puhumattomat 3-vuotiaat ovat yleistyneet ja syypää nimenomaan some ja PUHUMATTOMAT vanhemmat, eikä ne jotka puhuvat. Mukana ylen juttu aiheesta.
https://yle.fi/uutiset/3-8356936
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä nyt tämä ketjun sisältö yllätti. Luin vauvakirjoista, että oman tekemisen ääneen selittäminen lapselle auttaa puheen kehitystä ja lienee tämä moodi jäänyt päälle. Olen tietoisesti pyrkinyt lapselleni selittämään ääneen mitä teen. En miellä olevani täydellinen äiti, joka yrittää hieroa tekemistään muiden naamoihin. Mutta myönnän, että tuosta ohjeesta on lienee ollut hyötyäkin kun 2v 10kk osaa puhua laajimmillaan seitsemän sanan lauseita. 👍
Minä oon puhunut lapselleni ihan normaalisti enkä höpöttänyt koko ajan mitä teen ja se puhui lauseita alle kaksivuotiaana ja kolmevuotiaana jo ihan sujuvasti, sivulauseita käyttäen. Ei kyllä koskaan tullut mieleen laskea kuinka monta sanaa yhdessä lauseessa laajimmillaan on minkäkin ikäisenä :D
Eri ikävaiheissa pitäisi olla tietty määrä sanoja lauseissa. Näitä terveydenhuollossa seurataan. Ei sinun toki tarvitse. Mutta kyllä puhe on lapselle hyväksi. Eikä se puhuva/sanoittava/lässyttävä vanhempi ole yhtä kuin tuppisuulapset.
Puhumattomat 3-vuotiaat ovat yleistyneet ja syypää nimenomaan some ja PUHUMATTOMAT vanhemmat, eikä ne jotka puhuvat. Mukana ylen juttu aiheesta.
https://yle.fi/uutiset/3-8356936
Tässäkään asiassa ei tietenkään ole kuin kaksi vaihtoehtoa: joko et puhu lapselle MITÄÄN tai puhut TAUKOAMATTA. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä nyt tämä ketjun sisältö yllätti. Luin vauvakirjoista, että oman tekemisen ääneen selittäminen lapselle auttaa puheen kehitystä ja lienee tämä moodi jäänyt päälle. Olen tietoisesti pyrkinyt lapselleni selittämään ääneen mitä teen. En miellä olevani täydellinen äiti, joka yrittää hieroa tekemistään muiden naamoihin. Mutta myönnän, että tuosta ohjeesta on lienee ollut hyötyäkin kun 2v 10kk osaa puhua laajimmillaan seitsemän sanan lauseita. 👍
Minä oon puhunut lapselleni ihan normaalisti enkä höpöttänyt koko ajan mitä teen ja se puhui lauseita alle kaksivuotiaana ja kolmevuotiaana jo ihan sujuvasti, sivulauseita käyttäen. Ei kyllä koskaan tullut mieleen laskea kuinka monta sanaa yhdessä lauseessa laajimmillaan on minkäkin ikäisenä :D
Eri ikävaiheissa pitäisi olla tietty määrä sanoja lauseissa. Näitä terveydenhuollossa seurataan. Ei sinun toki tarvitse. Mutta kyllä puhe on lapselle hyväksi. Eikä se puhuva/sanoittava/lässyttävä vanhempi ole yhtä kuin tuppisuulapset.
Puhumattomat 3-vuotiaat ovat yleistyneet ja syypää nimenomaan some ja PUHUMATTOMAT vanhemmat, eikä ne jotka puhuvat. Mukana ylen juttu aiheesta.
https://yle.fi/uutiset/3-8356936Tässäkään asiassa ei tietenkään ole kuin kaksi vaihtoehtoa: joko et puhu lapselle MITÄÄN tai puhut TAUKOAMATTA. :)
Erittäin hyvä huomio! Näin se tässä keskustelussa on kärjistynyt. Tästähän lässyttäjiä nyt syytetään, taukoamatta puhumisesta. Ja lähes järkijään keskustelun esimerkkitapaukset ovat ystäviä, puolituttuja ja tuntemattomia, joiden arkea eivät kotioloissa seuraamassa.
Mulla ei ole lapsia, mutta mä olisin just tuollainen lässyttävä selittäjävanhempi! Mä niin tiedän sen :D Harrastan tuota lässyttävää selittämistä lähipiirin kersojen kanssa...
Kiitos selittäjä-äiti eilen junamatkalla Jyväskylä-Helsinki. Olet mahtava äiti. Ensi kerralla edes vartti hiljaa, ok? Lapsesi luki ihan tyytyväisenä kirjaa.
Tänään Lidlissä. "Toivo, ei voi jäättää kärryä keskelle kauppaa, Hilja, haepa sinä nyt kurkku. Yksi kurkku riittää. Toivo, sinun vuorosi. Hae perunapussi. Ei saa sitten yhtään törmäillä kärryillä..." Päläpäläpäläpälä... Loputtomasti. Ja niin kovalla äänellä, että sitä ei päässyt karkuun edes myymälän vastakkaisella puolella. Tein ostokseni aika vauhdikkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Minun ystäväni lässyttää lapsilleen eikä se minua ärsytä, lapset saavat myös puheenvuoronsa ja aivan normaaleilta minusta vaikuttavat 😊
Missä vaiheessa se lässytys on tarkoitus lopettaa? Vai lässyttääkö äityli ikuisesti lapsilleen?
Alue: Aihe vapaa
Minun ystäväni lässyttää lapsilleen eikä se minua ärsytä, lapset saavat myös puheenvuoronsa ja aivan normaaleilta minusta vaikuttavat 😊