Olin sopimassa viikonlopulle 3 treffit. Kaikki miehet peruivat ne. Alkaa usko mennä nettimiehiin.

Vierailija kirjoitti:

Ap ne miehet olivat arkajalkpja ja netissä juuri siksi, etteivät uskalla tavata naista irl.

Kannattaa katsoa ympärilleen tuolla live elämässä ja kun näkee kioöinnostavan miehen, mennä juttelemaan ja tekemään aloite. Kiin saa parhaan, niin minäkin tapasin mieheni.

Aika yksioikoista ajattelua. Ei mulla muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet itsekäs sarjadeittaaja. Se oli aivan oikein sinulle.

Miten niin sarjadeittaaja, kun ei ole vielä yksilläkään treffeillä käynyt? ap

Eikö tämä nyt tullut jo selväksi? Keskity yhteen mieheen seuraavaksi. Älä sovi monia treffejä samaan aikaan. Ole kiinnostunut miehestä. Tee kysymyksiä ja vastaa kysymyksiin.

Ei tuo mitään auta, koska keskityin nytkin jokaiseen ja olin kiinnostunut tapaamaan. Olen tehnyt kysymyksiä ja vastannut niihin. Käytännössä olisin samassa tilanteessa edelleen kolmen viikon päästä, kun  jokainen olisi perunut treffit viime tingassa. Tämä kokemuksen perusteella kannattaa tuplata sovittujen treffien määrä, jotta niistä edes yhdet toteutuisivat. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet itsekäs sarjadeittaaja. Se oli aivan oikein sinulle.

Miten niin sarjadeittaaja, kun ei ole vielä yksilläkään treffeillä käynyt? ap

Eikö tämä nyt tullut jo selväksi? Keskity yhteen mieheen seuraavaksi. Älä sovi monia treffejä samaan aikaan. Ole kiinnostunut miehestä. Tee kysymyksiä ja vastaa kysymyksiin.

Minä taas tapasin aviomieheni vasta silloin, kun aloin deittailla montaa yhtä aikaa.

Aiemmin olin aina liian jännittynyt ja jotenkin epätoivoinen, kun tapailin vain yhtä ja jutut eivät siksi edenneet. Kun tapailee montaa, pystyy ottamaan rennommin ja kevyemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet itsekäs sarjadeittaaja. Se oli aivan oikein sinulle.

Miten niin sarjadeittaaja, kun ei ole vielä yksilläkään treffeillä käynyt? ap

Eikö tämä nyt tullut jo selväksi? Keskity yhteen mieheen seuraavaksi. Älä sovi monia treffejä samaan aikaan. Ole kiinnostunut miehestä. Tee kysymyksiä ja vastaa kysymyksiin.

Ei tuo mitään auta, koska keskityin nytkin jokaiseen ja olin kiinnostunut tapaamaan. Olen tehnyt kysymyksiä ja vastannut niihin. Käytännössä olisin samassa tilanteessa edelleen kolmen viikon päästä, kun  jokainen olisi perunut treffit viime tingassa. Tämä kokemuksen perusteella kannattaa tuplata sovittujen treffien määrä, jotta niistä edes yhdet toteutuisivat. ap

Joo, good luck sulle vaan. Minä menen nyt nukkumaan oman mieheni kainaloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmet treffit viikonlopun aikana?

Ei. Ei ollut yksiäkään treffejä. Varmaan seuraavaksi pitää tuplata määrä, jotta edes yhdet toteutuisivat. ap

Jos mulle selviäisi, että treffikumppani aikoo tavata viikonlopun aikana myös kaksi muuta, ei se kyllä varsinaisesti innostaisi osallistua kyseisille teffeille.

Miksi? Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi joillekin tuo on niin kova pala. Nettideittailusta kuitenkin kyse, eikä sitä treffikumppania olla edes livenä tavattu. Onko kyse huonosta itsetunnosta? Pelätään niin kovasti sitä kilpailuasetelman muodostumista? En itse osaisi ainakaan yhtään pahastua siitä, että minulle tuntematon ihminen ei pyhitä koko viikonloppuaan minun tapaamiselleni.

Se toki on tökeröä, jos muita treffejä alkaa kysymättä mainostaa.

Jos itse hakee jotain vakavampaa suhdetta ja vastaan tulee henkilö, jolla on kolmet treffit sovittu vkl:lle niin mieleen nousee kuva sarjadeittailijasta, joka ravaa treffeillä huomion takia, etsii jotain epärealistista tyyppiä, nauttii sinkkuelämästään liikaa yms. Mieleen nousee siis negatiivisia fiboja ko. ihmisestä, vaikka myös positiivisiakin tottakai eli hän on haluttua treffiseuraa.

Tämä ei tietysti olisi noussut ongelmaksi AP:n tapauksessa, koska hän ei kertonut asiasta treffikumppaneille!

Minulle taas tulee näistä yksinoikeutta vaativista treffikumppaneista negatiivisia fiboja. Ovat todella epävarmoja itsestään ja vakuuttuneita siitä että he eivät ikinä voi kelvata jos on yksikin toinen vaihtoehto. Jos treffeille päästään, heillä on ihan valtavat odotukset ja puolittain jo uskovat että seurustellaan.

Ei sitä itse ainakaan mitään yksinoikeutta miellä hakevansa, kun itsekkin keskityn lähinnä yhteen ehdokkaaseen kerrallaan; ainakaan treffeja harvoin sovin edes peräkkäisille päiville vaikka mahdollisuus olisi joskus ollut. Mikäli ei ole valmis antamaan jakamatonta huomiotaan, onko ehdokas tarpeeksi mielenkiintoinen alkujaankaan? (tai itsellä realiteetit ihan kohdillaan)

m30

ps. Toisaalta ei kumppania ole löytynyt, joten ehkä parempi onni olisi olemalla monelle etäinen, mutta haluan jonkun joka on oikeasti läsnä.

Missäs se raja sitten menee, milloin huomio on jakamatonta? Kukaan täällä ei kuitenkaan ole sopinut treffejä kahden kanssa samaan aikaan. Minusta huomio on riittävän jakamatonta, kun keskittyy vain siihen treffikumppaniin treffien ajan. Sinulla sitten ilmeisesti pitää olla useampi päivä. Millä perusteella sen rajan siis vedät, että realiteetit olisi kohdallaan?

Itselläni oli joskus sovittu kahdet ensitreffit peräkkäisinä päivinä. Ensimmäisenä tapaamani miehen kanssa oli molemminpuolista kiinnostusta (ja tämä siis tosiaan on harvinaista) ja tiesin heti että seuraavan päivän treffit ovat turhat. Menin kuitenkin kun oli sovittu, joimme kahvit ja totesimme molemmin puolin että enempään ei ole kiinnostusta. Jutun pointti: seuraavalle päivälle sovitut treffit eivät mitenkään tehneet minusta "etäistä" vaan tiesin heti että tästä voi tulla jotain.

Ehkä sopii joillekkin. Silloin jos on sitä tyyppiä, joka tekee alkukarsinnatkin kasvotusten tapaamisten perusteella. Sellaiseen pitää nauttia jo uusien ihmisten tapaamisesta.

Itse yleensä alan sopimaan toisen kanssa treffejä vasta kun on käynyt selväksi ettei kiinnostusta ole. Toisaalta viestittelenkin yleensä ainakin yhden illan ennen kuin treffeille pyydän, eli alkukarsintaan en naamatusten tapaamista käytä (liian kuluttavaa itselleni; uupumus iskee).

m30

Itse asiassa kirjoittelin aina monta päivää ennen sitä tapaamista. Jäi nyt silti vähän hämäräksi, miksi muiden tapa olisi "etäinen" ja osoitus siitä että realiteetit ovat hakusessa?

Jäi huomaamatta tämä kysymys, mutta nyt palaan siihen. Siis Joko ovat niin epäkiinnostavia, ettet välitä siitä että hekin huomaavat viestittelyssä sinun olevan hieman poissaoleva, tai realiteetit siitä miten helposti toisen huomaa keskittyvän viesteihin heikosti. Itse olen monesti huomannut ja silloin kyllä into kysellä treffeille laantuu huomattavasti, toki jos sopinut jo olisin menisin paikalle

m30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmet treffit viikonlopun aikana?

Ei. Ei ollut yksiäkään treffejä. Varmaan seuraavaksi pitää tuplata määrä, jotta edes yhdet toteutuisivat. ap

Jos mulle selviäisi, että treffikumppani aikoo tavata viikonlopun aikana myös kaksi muuta, ei se kyllä varsinaisesti innostaisi osallistua kyseisille teffeille.

Miksi? Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi joillekin tuo on niin kova pala. Nettideittailusta kuitenkin kyse, eikä sitä treffikumppania olla edes livenä tavattu. Onko kyse huonosta itsetunnosta? Pelätään niin kovasti sitä kilpailuasetelman muodostumista? En itse osaisi ainakaan yhtään pahastua siitä, että minulle tuntematon ihminen ei pyhitä koko viikonloppuaan minun tapaamiselleni.

Se toki on tökeröä, jos muita treffejä alkaa kysymättä mainostaa.

Jos itse hakee jotain vakavampaa suhdetta ja vastaan tulee henkilö, jolla on kolmet treffit sovittu vkl:lle niin mieleen nousee kuva sarjadeittailijasta, joka ravaa treffeillä huomion takia, etsii jotain epärealistista tyyppiä, nauttii sinkkuelämästään liikaa yms. Mieleen nousee siis negatiivisia fiboja ko. ihmisestä, vaikka myös positiivisiakin tottakai eli hän on haluttua treffiseuraa.

Tämä ei tietysti olisi noussut ongelmaksi AP:n tapauksessa, koska hän ei kertonut asiasta treffikumppaneille!

Minulle taas tulee näistä yksinoikeutta vaativista treffikumppaneista negatiivisia fiboja. Ovat todella epävarmoja itsestään ja vakuuttuneita siitä että he eivät ikinä voi kelvata jos on yksikin toinen vaihtoehto. Jos treffeille päästään, heillä on ihan valtavat odotukset ja puolittain jo uskovat että seurustellaan.

Ei sitä itse ainakaan mitään yksinoikeutta miellä hakevansa, kun itsekkin keskityn lähinnä yhteen ehdokkaaseen kerrallaan; ainakaan treffeja harvoin sovin edes peräkkäisille päiville vaikka mahdollisuus olisi joskus ollut. Mikäli ei ole valmis antamaan jakamatonta huomiotaan, onko ehdokas tarpeeksi mielenkiintoinen alkujaankaan? (tai itsellä realiteetit ihan kohdillaan)

m30

ps. Toisaalta ei kumppania ole löytynyt, joten ehkä parempi onni olisi olemalla monelle etäinen, mutta haluan jonkun joka on oikeasti läsnä.

Missäs se raja sitten menee, milloin huomio on jakamatonta? Kukaan täällä ei kuitenkaan ole sopinut treffejä kahden kanssa samaan aikaan. Minusta huomio on riittävän jakamatonta, kun keskittyy vain siihen treffikumppaniin treffien ajan. Sinulla sitten ilmeisesti pitää olla useampi päivä. Millä perusteella sen rajan siis vedät, että realiteetit olisi kohdallaan?

Itselläni oli joskus sovittu kahdet ensitreffit peräkkäisinä päivinä. Ensimmäisenä tapaamani miehen kanssa oli molemminpuolista kiinnostusta (ja tämä siis tosiaan on harvinaista) ja tiesin heti että seuraavan päivän treffit ovat turhat. Menin kuitenkin kun oli sovittu, joimme kahvit ja totesimme molemmin puolin että enempään ei ole kiinnostusta. Jutun pointti: seuraavalle päivälle sovitut treffit eivät mitenkään tehneet minusta "etäistä" vaan tiesin heti että tästä voi tulla jotain.

Ehkä sopii joillekkin. Silloin jos on sitä tyyppiä, joka tekee alkukarsinnatkin kasvotusten tapaamisten perusteella. Sellaiseen pitää nauttia jo uusien ihmisten tapaamisesta.

Itse yleensä alan sopimaan toisen kanssa treffejä vasta kun on käynyt selväksi ettei kiinnostusta ole. Toisaalta viestittelenkin yleensä ainakin yhden illan ennen kuin treffeille pyydän, eli alkukarsintaan en naamatusten tapaamista käytä (liian kuluttavaa itselleni; uupumus iskee).

m30

Itse asiassa kirjoittelin aina monta päivää ennen sitä tapaamista. Jäi nyt silti vähän hämäräksi, miksi muiden tapa olisi "etäinen" ja osoitus siitä että realiteetit ovat hakusessa?

Jäi huomaamatta tämä kysymys, mutta nyt palaan siihen. Siis Joko ovat niin epäkiinnostavia, ettet välitä siitä että hekin huomaavat viestittelyssä sinun olevan hieman poissaoleva, tai realiteetit siitä miten helposti toisen huomaa keskittyvän viesteihin heikosti. Itse olen monesti huomannut ja silloin kyllä into kysellä treffeille laantuu huomattavasti, toki jos sopinut jo olisin menisin paikalle

m30

Vaikka sinulla into laantuu kysellä treffeille, niin ei se tarkoita sitä, että muillakin käy niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en naisena ymmärrä tarvetta pitää " kierroksessa" kolmea treffiä yhtaikaa. Montako pitää edes olla keskusteluissa yhtaikaa, että niin monen kanssa saa treffit aikaiseksi kahtena peräkkäisenä päivänä? Kymmeniä?

Vai olenko itse niin "tasoton" että minulle olisi kyllä tarvittu useampi kymmen noin moniin treffeihin.

Kyllä siinä alkaa jo sekaantua siitä mitä kenenkin kanssa on puhuttu, eikä siinä ihan kauheasti ole keskitytty yhteen ihmiseen.

Vähän kuin yrittäisi seurata kolmea eri elokuvaa eri kanavilta, kanavahyppien. Varmaan juoni tulee jotenkuten selväksi, mutta ei siinä mitään tunnekokemusta synny.

Miten saat tunnekokemuksen siitä että kirjoittelet netissä tuntemattoman kanssa?

No mua on haukuttu tässä ketjussa ainakin 3 kertaa. (nämä kouluttautuneet ja älykkäämmät naiset)

Eli kyllä se tunne näyttää netissäkin löytyvän ;)

şinkkis

Suomessa suhtaudutaan deittailuun aivan liian vakavasti. Olisipa täälläkin samanlainen kevyt deittailukulttuuri kuin Amerikassa! Ensitreffeille lupautuminen ei tarkoita minkäänlaista sitoutumista treffikumppaniin, vaan ainoastaan sitä, että on halukas uhraamaan hetkisen aikaansa tutustuakseen henkilöön tapaamalla hänet. Yleensähän se vielä jää ainoaksi tapaamiseksi. Joten treffejä kannattaa sopia monia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet itsekäs sarjadeittaaja. Se oli aivan oikein sinulle.

Miten niin sarjadeittaaja, kun ei ole vielä yksilläkään treffeillä käynyt? ap

Eikö tämä nyt tullut jo selväksi? Keskity yhteen mieheen seuraavaksi. Älä sovi monia treffejä samaan aikaan. Ole kiinnostunut miehestä. Tee kysymyksiä ja vastaa kysymyksiin.

Tee ite

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet itsekäs sarjadeittaaja. Se oli aivan oikein sinulle.

Miten niin sarjadeittaaja, kun ei ole vielä yksilläkään treffeillä käynyt? ap

Eikö tämä nyt tullut jo selväksi? Keskity yhteen mieheen seuraavaksi. Älä sovi monia treffejä samaan aikaan. Ole kiinnostunut miehestä. Tee kysymyksiä ja vastaa kysymyksiin.

Tee ite

ap

Tänne tuli näköjään joku vitsiniekka esittämään minua. t. oikea ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmet treffit viikonlopun aikana?

Ei. Ei ollut yksiäkään treffejä. Varmaan seuraavaksi pitää tuplata määrä, jotta edes yhdet toteutuisivat. ap

Jos mulle selviäisi, että treffikumppani aikoo tavata viikonlopun aikana myös kaksi muuta, ei se kyllä varsinaisesti innostaisi osallistua kyseisille teffeille.

Miksi? Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi joillekin tuo on niin kova pala. Nettideittailusta kuitenkin kyse, eikä sitä treffikumppania olla edes livenä tavattu. Onko kyse huonosta itsetunnosta? Pelätään niin kovasti sitä kilpailuasetelman muodostumista? En itse osaisi ainakaan yhtään pahastua siitä, että minulle tuntematon ihminen ei pyhitä koko viikonloppuaan minun tapaamiselleni.

Se toki on tökeröä, jos muita treffejä alkaa kysymättä mainostaa.

Jos itse hakee jotain vakavampaa suhdetta ja vastaan tulee henkilö, jolla on kolmet treffit sovittu vkl:lle niin mieleen nousee kuva sarjadeittailijasta, joka ravaa treffeillä huomion takia, etsii jotain epärealistista tyyppiä, nauttii sinkkuelämästään liikaa yms. Mieleen nousee siis negatiivisia fiboja ko. ihmisestä, vaikka myös positiivisiakin tottakai eli hän on haluttua treffiseuraa.

Tämä ei tietysti olisi noussut ongelmaksi AP:n tapauksessa, koska hän ei kertonut asiasta treffikumppaneille!

Minulle taas tulee näistä yksinoikeutta vaativista treffikumppaneista negatiivisia fiboja. Ovat todella epävarmoja itsestään ja vakuuttuneita siitä että he eivät ikinä voi kelvata jos on yksikin toinen vaihtoehto. Jos treffeille päästään, heillä on ihan valtavat odotukset ja puolittain jo uskovat että seurustellaan.

Ei sitä itse ainakaan mitään yksinoikeutta miellä hakevansa, kun itsekkin keskityn lähinnä yhteen ehdokkaaseen kerrallaan; ainakaan treffeja harvoin sovin edes peräkkäisille päiville vaikka mahdollisuus olisi joskus ollut. Mikäli ei ole valmis antamaan jakamatonta huomiotaan, onko ehdokas tarpeeksi mielenkiintoinen alkujaankaan? (tai itsellä realiteetit ihan kohdillaan)

m30

ps. Toisaalta ei kumppania ole löytynyt, joten ehkä parempi onni olisi olemalla monelle etäinen, mutta haluan jonkun joka on oikeasti läsnä.

Missäs se raja sitten menee, milloin huomio on jakamatonta? Kukaan täällä ei kuitenkaan ole sopinut treffejä kahden kanssa samaan aikaan. Minusta huomio on riittävän jakamatonta, kun keskittyy vain siihen treffikumppaniin treffien ajan. Sinulla sitten ilmeisesti pitää olla useampi päivä. Millä perusteella sen rajan siis vedät, että realiteetit olisi kohdallaan?

Itselläni oli joskus sovittu kahdet ensitreffit peräkkäisinä päivinä. Ensimmäisenä tapaamani miehen kanssa oli molemminpuolista kiinnostusta (ja tämä siis tosiaan on harvinaista) ja tiesin heti että seuraavan päivän treffit ovat turhat. Menin kuitenkin kun oli sovittu, joimme kahvit ja totesimme molemmin puolin että enempään ei ole kiinnostusta. Jutun pointti: seuraavalle päivälle sovitut treffit eivät mitenkään tehneet minusta "etäistä" vaan tiesin heti että tästä voi tulla jotain.

Ehkä sopii joillekkin. Silloin jos on sitä tyyppiä, joka tekee alkukarsinnatkin kasvotusten tapaamisten perusteella. Sellaiseen pitää nauttia jo uusien ihmisten tapaamisesta.

Itse yleensä alan sopimaan toisen kanssa treffejä vasta kun on käynyt selväksi ettei kiinnostusta ole. Toisaalta viestittelenkin yleensä ainakin yhden illan ennen kuin treffeille pyydän, eli alkukarsintaan en naamatusten tapaamista käytä (liian kuluttavaa itselleni; uupumus iskee).

m30

Itse asiassa kirjoittelin aina monta päivää ennen sitä tapaamista. Jäi nyt silti vähän hämäräksi, miksi muiden tapa olisi "etäinen" ja osoitus siitä että realiteetit ovat hakusessa?

Jäi huomaamatta tämä kysymys, mutta nyt palaan siihen. Siis Joko ovat niin epäkiinnostavia, ettet välitä siitä että hekin huomaavat viestittelyssä sinun olevan hieman poissaoleva, tai realiteetit siitä miten helposti toisen huomaa keskittyvän viesteihin heikosti. Itse olen monesti huomannut ja silloin kyllä into kysellä treffeille laantuu huomattavasti, toki jos sopinut jo olisin menisin paikalle

m30

Vaikka sinulla into laantuu kysellä treffeille, niin ei se tarkoita sitä, että muillakin käy niin.

Montakohan niin tyhmää on, ettei ymmärrä kiinnostuksen olevan olematonta mikäli toinen ei tunnu keskittyvän vastauksiinsa? Ehkäpä jossain herää joku "saalistusvietti" niinhän monasti kai sanotaan, että naisen pitäisi esittää hankalasti tavoitettavaa. Itselleni on liian vaikeasti tavoitettava, jos ei edes mielenkiintoa tutustua osoita keskittymällä

m30

Vierailija kirjoitti:

Suomessa suhtaudutaan deittailuun aivan liian vakavasti. Olisipa täälläkin samanlainen kevyt deittailukulttuuri kuin Amerikassa! Ensitreffeille lupautuminen ei tarkoita minkäänlaista sitoutumista treffikumppaniin, vaan ainoastaan sitä, että on halukas uhraamaan hetkisen aikaansa tutustuakseen henkilöön tapaamalla hänet. Yleensähän se vielä jää ainoaksi tapaamiseksi. Joten treffejä kannattaa sopia monia.

Varmaankin se on ihanaa niille, jotka nauttivat ihmisten tapaamisesta määrein enempi parempi.

Suomessa on suhteellisen paljon introvertteja, joten liekö sittenkään kovin yllätys, kun treffit otetaan vakavammin (kun introvertti ei niitä montaa viikossa ainakaan jaksa ihan vain höpistäkseen satunnaisten ihmisten kanssa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmet treffit viikonlopun aikana?

Ei. Ei ollut yksiäkään treffejä. Varmaan seuraavaksi pitää tuplata määrä, jotta edes yhdet toteutuisivat. ap

Jos mulle selviäisi, että treffikumppani aikoo tavata viikonlopun aikana myös kaksi muuta, ei se kyllä varsinaisesti innostaisi osallistua kyseisille teffeille.

Miksi? Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi joillekin tuo on niin kova pala. Nettideittailusta kuitenkin kyse, eikä sitä treffikumppania olla edes livenä tavattu. Onko kyse huonosta itsetunnosta? Pelätään niin kovasti sitä kilpailuasetelman muodostumista? En itse osaisi ainakaan yhtään pahastua siitä, että minulle tuntematon ihminen ei pyhitä koko viikonloppuaan minun tapaamiselleni.

Se toki on tökeröä, jos muita treffejä alkaa kysymättä mainostaa.

Jos itse hakee jotain vakavampaa suhdetta ja vastaan tulee henkilö, jolla on kolmet treffit sovittu vkl:lle niin mieleen nousee kuva sarjadeittailijasta, joka ravaa treffeillä huomion takia, etsii jotain epärealistista tyyppiä, nauttii sinkkuelämästään liikaa yms. Mieleen nousee siis negatiivisia fiboja ko. ihmisestä, vaikka myös positiivisiakin tottakai eli hän on haluttua treffiseuraa.

Tämä ei tietysti olisi noussut ongelmaksi AP:n tapauksessa, koska hän ei kertonut asiasta treffikumppaneille!

Minulle taas tulee näistä yksinoikeutta vaativista treffikumppaneista negatiivisia fiboja. Ovat todella epävarmoja itsestään ja vakuuttuneita siitä että he eivät ikinä voi kelvata jos on yksikin toinen vaihtoehto. Jos treffeille päästään, heillä on ihan valtavat odotukset ja puolittain jo uskovat että seurustellaan.

Ei sitä itse ainakaan mitään yksinoikeutta miellä hakevansa, kun itsekkin keskityn lähinnä yhteen ehdokkaaseen kerrallaan; ainakaan treffeja harvoin sovin edes peräkkäisille päiville vaikka mahdollisuus olisi joskus ollut. Mikäli ei ole valmis antamaan jakamatonta huomiotaan, onko ehdokas tarpeeksi mielenkiintoinen alkujaankaan? (tai itsellä realiteetit ihan kohdillaan)

m30

ps. Toisaalta ei kumppania ole löytynyt, joten ehkä parempi onni olisi olemalla monelle etäinen, mutta haluan jonkun joka on oikeasti läsnä.

Missäs se raja sitten menee, milloin huomio on jakamatonta? Kukaan täällä ei kuitenkaan ole sopinut treffejä kahden kanssa samaan aikaan. Minusta huomio on riittävän jakamatonta, kun keskittyy vain siihen treffikumppaniin treffien ajan. Sinulla sitten ilmeisesti pitää olla useampi päivä. Millä perusteella sen rajan siis vedät, että realiteetit olisi kohdallaan?

Itselläni oli joskus sovittu kahdet ensitreffit peräkkäisinä päivinä. Ensimmäisenä tapaamani miehen kanssa oli molemminpuolista kiinnostusta (ja tämä siis tosiaan on harvinaista) ja tiesin heti että seuraavan päivän treffit ovat turhat. Menin kuitenkin kun oli sovittu, joimme kahvit ja totesimme molemmin puolin että enempään ei ole kiinnostusta. Jutun pointti: seuraavalle päivälle sovitut treffit eivät mitenkään tehneet minusta "etäistä" vaan tiesin heti että tästä voi tulla jotain.

Ehkä sopii joillekkin. Silloin jos on sitä tyyppiä, joka tekee alkukarsinnatkin kasvotusten tapaamisten perusteella. Sellaiseen pitää nauttia jo uusien ihmisten tapaamisesta.

Itse yleensä alan sopimaan toisen kanssa treffejä vasta kun on käynyt selväksi ettei kiinnostusta ole. Toisaalta viestittelenkin yleensä ainakin yhden illan ennen kuin treffeille pyydän, eli alkukarsintaan en naamatusten tapaamista käytä (liian kuluttavaa itselleni; uupumus iskee).

m30

Itse asiassa kirjoittelin aina monta päivää ennen sitä tapaamista. Jäi nyt silti vähän hämäräksi, miksi muiden tapa olisi "etäinen" ja osoitus siitä että realiteetit ovat hakusessa?

Jäi huomaamatta tämä kysymys, mutta nyt palaan siihen. Siis Joko ovat niin epäkiinnostavia, ettet välitä siitä että hekin huomaavat viestittelyssä sinun olevan hieman poissaoleva, tai realiteetit siitä miten helposti toisen huomaa keskittyvän viesteihin heikosti. Itse olen monesti huomannut ja silloin kyllä into kysellä treffeille laantuu huomattavasti, toki jos sopinut jo olisin menisin paikalle

m30

Vaikka sinulla into laantuu kysellä treffeille, niin ei se tarkoita sitä, että muillakin käy niin.

Montakohan niin tyhmää on, ettei ymmärrä kiinnostuksen olevan olematonta mikäli toinen ei tunnu keskittyvän vastauksiinsa? Ehkäpä jossain herää joku "saalistusvietti" niinhän monasti kai sanotaan, että naisen pitäisi esittää hankalasti tavoitettavaa. Itselleni on liian vaikeasti tavoitettava, jos ei edes mielenkiintoa tutustua osoita keskittymällä

m30

Suurin osa ihmisistä pystyy keskittymään vastailemaan moniin asioihin päivän aikana. Meille normaaleille ihmisille se on ihan päivänselvää vaikkapa työasioita hoitaessa. Ei ihmisten kanssa viestittely ole mitään rakettitiedettä. Miten ihmeessä pystyt päättelemään vastapuolen viesteistä, onko tämän nyt varmasti keskittynyt sinuun oikealla tavalla?

Miehet vaistosi sun pelaamisen. Olit siis sopinut 3 treffit ja tarkoituksena tietysti pyörittää heitä samaanaikaan sängyssä asti!

Ongelma ei ollu näissä miehissä vaan sinussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmet treffit viikonlopun aikana?

Ei. Ei ollut yksiäkään treffejä. Varmaan seuraavaksi pitää tuplata määrä, jotta edes yhdet toteutuisivat. ap

Jos mulle selviäisi, että treffikumppani aikoo tavata viikonlopun aikana myös kaksi muuta, ei se kyllä varsinaisesti innostaisi osallistua kyseisille teffeille.

Miksi? Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi joillekin tuo on niin kova pala. Nettideittailusta kuitenkin kyse, eikä sitä treffikumppania olla edes livenä tavattu. Onko kyse huonosta itsetunnosta? Pelätään niin kovasti sitä kilpailuasetelman muodostumista? En itse osaisi ainakaan yhtään pahastua siitä, että minulle tuntematon ihminen ei pyhitä koko viikonloppuaan minun tapaamiselleni.

Se toki on tökeröä, jos muita treffejä alkaa kysymättä mainostaa.

Jos itse hakee jotain vakavampaa suhdetta ja vastaan tulee henkilö, jolla on kolmet treffit sovittu vkl:lle niin mieleen nousee kuva sarjadeittailijasta, joka ravaa treffeillä huomion takia, etsii jotain epärealistista tyyppiä, nauttii sinkkuelämästään liikaa yms. Mieleen nousee siis negatiivisia fiboja ko. ihmisestä, vaikka myös positiivisiakin tottakai eli hän on haluttua treffiseuraa.

Tämä ei tietysti olisi noussut ongelmaksi AP:n tapauksessa, koska hän ei kertonut asiasta treffikumppaneille!

Minulle taas tulee näistä yksinoikeutta vaativista treffikumppaneista negatiivisia fiboja. Ovat todella epävarmoja itsestään ja vakuuttuneita siitä että he eivät ikinä voi kelvata jos on yksikin toinen vaihtoehto. Jos treffeille päästään, heillä on ihan valtavat odotukset ja puolittain jo uskovat että seurustellaan.

Ei sitä itse ainakaan mitään yksinoikeutta miellä hakevansa, kun itsekkin keskityn lähinnä yhteen ehdokkaaseen kerrallaan; ainakaan treffeja harvoin sovin edes peräkkäisille päiville vaikka mahdollisuus olisi joskus ollut. Mikäli ei ole valmis antamaan jakamatonta huomiotaan, onko ehdokas tarpeeksi mielenkiintoinen alkujaankaan? (tai itsellä realiteetit ihan kohdillaan)

m30

ps. Toisaalta ei kumppania ole löytynyt, joten ehkä parempi onni olisi olemalla monelle etäinen, mutta haluan jonkun joka on oikeasti läsnä.

Missäs se raja sitten menee, milloin huomio on jakamatonta? Kukaan täällä ei kuitenkaan ole sopinut treffejä kahden kanssa samaan aikaan. Minusta huomio on riittävän jakamatonta, kun keskittyy vain siihen treffikumppaniin treffien ajan. Sinulla sitten ilmeisesti pitää olla useampi päivä. Millä perusteella sen rajan siis vedät, että realiteetit olisi kohdallaan?

Itselläni oli joskus sovittu kahdet ensitreffit peräkkäisinä päivinä. Ensimmäisenä tapaamani miehen kanssa oli molemminpuolista kiinnostusta (ja tämä siis tosiaan on harvinaista) ja tiesin heti että seuraavan päivän treffit ovat turhat. Menin kuitenkin kun oli sovittu, joimme kahvit ja totesimme molemmin puolin että enempään ei ole kiinnostusta. Jutun pointti: seuraavalle päivälle sovitut treffit eivät mitenkään tehneet minusta "etäistä" vaan tiesin heti että tästä voi tulla jotain.

Ehkä sopii joillekkin. Silloin jos on sitä tyyppiä, joka tekee alkukarsinnatkin kasvotusten tapaamisten perusteella. Sellaiseen pitää nauttia jo uusien ihmisten tapaamisesta.

Itse yleensä alan sopimaan toisen kanssa treffejä vasta kun on käynyt selväksi ettei kiinnostusta ole. Toisaalta viestittelenkin yleensä ainakin yhden illan ennen kuin treffeille pyydän, eli alkukarsintaan en naamatusten tapaamista käytä (liian kuluttavaa itselleni; uupumus iskee).

m30

Itse asiassa kirjoittelin aina monta päivää ennen sitä tapaamista. Jäi nyt silti vähän hämäräksi, miksi muiden tapa olisi "etäinen" ja osoitus siitä että realiteetit ovat hakusessa?

Jäi huomaamatta tämä kysymys, mutta nyt palaan siihen. Siis Joko ovat niin epäkiinnostavia, ettet välitä siitä että hekin huomaavat viestittelyssä sinun olevan hieman poissaoleva, tai realiteetit siitä miten helposti toisen huomaa keskittyvän viesteihin heikosti. Itse olen monesti huomannut ja silloin kyllä into kysellä treffeille laantuu huomattavasti, toki jos sopinut jo olisin menisin paikalle

m30

Vaikka sinulla into laantuu kysellä treffeille, niin ei se tarkoita sitä, että muillakin käy niin.

Montakohan niin tyhmää on, ettei ymmärrä kiinnostuksen olevan olematonta mikäli toinen ei tunnu keskittyvän vastauksiinsa? Ehkäpä jossain herää joku "saalistusvietti" niinhän monasti kai sanotaan, että naisen pitäisi esittää hankalasti tavoitettavaa. Itselleni on liian vaikeasti tavoitettava, jos ei edes mielenkiintoa tutustua osoita keskittymällä

m30

Suurin osa ihmisistä pystyy keskittymään vastailemaan moniin asioihin päivän aikana. Meille normaaleille ihmisille se on ihan päivänselvää vaikkapa työasioita hoitaessa. Ei ihmisten kanssa viestittely ole mitään rakettitiedettä. Miten ihmeessä pystyt päättelemään vastapuolen viesteistä, onko tämän nyt varmasti keskittynyt sinuun oikealla tavalla?

Yleensä ainakin minun viestittelyssäni saattaa olla pitkiä viestejä ja takaisin aiempaan aiheeseen palaamisia ja sen sellaista. Todella helposti yleensä huomaa, jos joku ei ole ihan kärryillä tai vastailee todella harvakseltaan ja lyhyesti.

Vierailija kirjoitti:

Miehet vaistosi sun pelaamisen. Olit siis sopinut 3 treffit ja tarkoituksena tietysti pyörittää heitä samaanaikaan sängyssä asti!

Ongelma ei ollu näissä miehissä vaan sinussa.

Sinulla ehkä tuollainen on tapana, minulle ei tulisi mieleenkään. Hyi olkoon. ap

Vierailija kirjoitti:

Suomessa suhtaudutaan deittailuun aivan liian vakavasti. Olisipa täälläkin samanlainen kevyt deittailukulttuuri kuin Amerikassa! Ensitreffeille lupautuminen ei tarkoita minkäänlaista sitoutumista treffikumppaniin, vaan ainoastaan sitä, että on halukas uhraamaan hetkisen aikaansa tutustuakseen henkilöön tapaamalla hänet. Yleensähän se vielä jää ainoaksi tapaamiseksi. Joten treffejä kannattaa sopia monia.

Kyllä sille tapaamiselle on selkeä merkitys. Halutaan löytää sopiva kumppani. Ja siihen täytyy panostaa itse, jos kumppanin haluaa saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmet treffit viikonlopun aikana?

Ei. Ei ollut yksiäkään treffejä. Varmaan seuraavaksi pitää tuplata määrä, jotta edes yhdet toteutuisivat. ap

Jos mulle selviäisi, että treffikumppani aikoo tavata viikonlopun aikana myös kaksi muuta, ei se kyllä varsinaisesti innostaisi osallistua kyseisille teffeille.

Miksi? Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi joillekin tuo on niin kova pala. Nettideittailusta kuitenkin kyse, eikä sitä treffikumppania olla edes livenä tavattu. Onko kyse huonosta itsetunnosta? Pelätään niin kovasti sitä kilpailuasetelman muodostumista? En itse osaisi ainakaan yhtään pahastua siitä, että minulle tuntematon ihminen ei pyhitä koko viikonloppuaan minun tapaamiselleni.

Se toki on tökeröä, jos muita treffejä alkaa kysymättä mainostaa.

Jos itse hakee jotain vakavampaa suhdetta ja vastaan tulee henkilö, jolla on kolmet treffit sovittu vkl:lle niin mieleen nousee kuva sarjadeittailijasta, joka ravaa treffeillä huomion takia, etsii jotain epärealistista tyyppiä, nauttii sinkkuelämästään liikaa yms. Mieleen nousee siis negatiivisia fiboja ko. ihmisestä, vaikka myös positiivisiakin tottakai eli hän on haluttua treffiseuraa.

Tämä ei tietysti olisi noussut ongelmaksi AP:n tapauksessa, koska hän ei kertonut asiasta treffikumppaneille!

Minulle taas tulee näistä yksinoikeutta vaativista treffikumppaneista negatiivisia fiboja. Ovat todella epävarmoja itsestään ja vakuuttuneita siitä että he eivät ikinä voi kelvata jos on yksikin toinen vaihtoehto. Jos treffeille päästään, heillä on ihan valtavat odotukset ja puolittain jo uskovat että seurustellaan.

Ei sitä itse ainakaan mitään yksinoikeutta miellä hakevansa, kun itsekkin keskityn lähinnä yhteen ehdokkaaseen kerrallaan; ainakaan treffeja harvoin sovin edes peräkkäisille päiville vaikka mahdollisuus olisi joskus ollut. Mikäli ei ole valmis antamaan jakamatonta huomiotaan, onko ehdokas tarpeeksi mielenkiintoinen alkujaankaan? (tai itsellä realiteetit ihan kohdillaan)

m30

ps. Toisaalta ei kumppania ole löytynyt, joten ehkä parempi onni olisi olemalla monelle etäinen, mutta haluan jonkun joka on oikeasti läsnä.

Missäs se raja sitten menee, milloin huomio on jakamatonta? Kukaan täällä ei kuitenkaan ole sopinut treffejä kahden kanssa samaan aikaan. Minusta huomio on riittävän jakamatonta, kun keskittyy vain siihen treffikumppaniin treffien ajan. Sinulla sitten ilmeisesti pitää olla useampi päivä. Millä perusteella sen rajan siis vedät, että realiteetit olisi kohdallaan?

Itselläni oli joskus sovittu kahdet ensitreffit peräkkäisinä päivinä. Ensimmäisenä tapaamani miehen kanssa oli molemminpuolista kiinnostusta (ja tämä siis tosiaan on harvinaista) ja tiesin heti että seuraavan päivän treffit ovat turhat. Menin kuitenkin kun oli sovittu, joimme kahvit ja totesimme molemmin puolin että enempään ei ole kiinnostusta. Jutun pointti: seuraavalle päivälle sovitut treffit eivät mitenkään tehneet minusta "etäistä" vaan tiesin heti että tästä voi tulla jotain.

Ehkä sopii joillekkin. Silloin jos on sitä tyyppiä, joka tekee alkukarsinnatkin kasvotusten tapaamisten perusteella. Sellaiseen pitää nauttia jo uusien ihmisten tapaamisesta.

Itse yleensä alan sopimaan toisen kanssa treffejä vasta kun on käynyt selväksi ettei kiinnostusta ole. Toisaalta viestittelenkin yleensä ainakin yhden illan ennen kuin treffeille pyydän, eli alkukarsintaan en naamatusten tapaamista käytä (liian kuluttavaa itselleni; uupumus iskee).

m30

Itse asiassa kirjoittelin aina monta päivää ennen sitä tapaamista. Jäi nyt silti vähän hämäräksi, miksi muiden tapa olisi "etäinen" ja osoitus siitä että realiteetit ovat hakusessa?

Jäi huomaamatta tämä kysymys, mutta nyt palaan siihen. Siis Joko ovat niin epäkiinnostavia, ettet välitä siitä että hekin huomaavat viestittelyssä sinun olevan hieman poissaoleva, tai realiteetit siitä miten helposti toisen huomaa keskittyvän viesteihin heikosti. Itse olen monesti huomannut ja silloin kyllä into kysellä treffeille laantuu huomattavasti, toki jos sopinut jo olisin menisin paikalle

m30

Vaikka sinulla into laantuu kysellä treffeille, niin ei se tarkoita sitä, että muillakin käy niin.

Montakohan niin tyhmää on, ettei ymmärrä kiinnostuksen olevan olematonta mikäli toinen ei tunnu keskittyvän vastauksiinsa? Ehkäpä jossain herää joku "saalistusvietti" niinhän monasti kai sanotaan, että naisen pitäisi esittää hankalasti tavoitettavaa. Itselleni on liian vaikeasti tavoitettava, jos ei edes mielenkiintoa tutustua osoita keskittymällä

m30

Suurin osa ihmisistä pystyy keskittymään vastailemaan moniin asioihin päivän aikana. Meille normaaleille ihmisille se on ihan päivänselvää vaikkapa työasioita hoitaessa. Ei ihmisten kanssa viestittely ole mitään rakettitiedettä. Miten ihmeessä pystyt päättelemään vastapuolen viesteistä, onko tämän nyt varmasti keskittynyt sinuun oikealla tavalla?

Viestittely on sinulle vain vastailua moniin asioihin? Itse ainakin haluan tietää toisesta myös ja että tämä saa realistisen (mutta positiivisen) kuvan minusta. Vain lukuisiin asioihin vastailu tuo helposti juuri sen poissaolevan tunnelman.

m30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmet treffit viikonlopun aikana?

Ei. Ei ollut yksiäkään treffejä. Varmaan seuraavaksi pitää tuplata määrä, jotta edes yhdet toteutuisivat. ap

Jos mulle selviäisi, että treffikumppani aikoo tavata viikonlopun aikana myös kaksi muuta, ei se kyllä varsinaisesti innostaisi osallistua kyseisille teffeille.

Miksi? Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi joillekin tuo on niin kova pala. Nettideittailusta kuitenkin kyse, eikä sitä treffikumppania olla edes livenä tavattu. Onko kyse huonosta itsetunnosta? Pelätään niin kovasti sitä kilpailuasetelman muodostumista? En itse osaisi ainakaan yhtään pahastua siitä, että minulle tuntematon ihminen ei pyhitä koko viikonloppuaan minun tapaamiselleni.

Se toki on tökeröä, jos muita treffejä alkaa kysymättä mainostaa.

Jos itse hakee jotain vakavampaa suhdetta ja vastaan tulee henkilö, jolla on kolmet treffit sovittu vkl:lle niin mieleen nousee kuva sarjadeittailijasta, joka ravaa treffeillä huomion takia, etsii jotain epärealistista tyyppiä, nauttii sinkkuelämästään liikaa yms. Mieleen nousee siis negatiivisia fiboja ko. ihmisestä, vaikka myös positiivisiakin tottakai eli hän on haluttua treffiseuraa.

Tämä ei tietysti olisi noussut ongelmaksi AP:n tapauksessa, koska hän ei kertonut asiasta treffikumppaneille!

Minulle taas tulee näistä yksinoikeutta vaativista treffikumppaneista negatiivisia fiboja. Ovat todella epävarmoja itsestään ja vakuuttuneita siitä että he eivät ikinä voi kelvata jos on yksikin toinen vaihtoehto. Jos treffeille päästään, heillä on ihan valtavat odotukset ja puolittain jo uskovat että seurustellaan.

Ei sitä itse ainakaan mitään yksinoikeutta miellä hakevansa, kun itsekkin keskityn lähinnä yhteen ehdokkaaseen kerrallaan; ainakaan treffeja harvoin sovin edes peräkkäisille päiville vaikka mahdollisuus olisi joskus ollut. Mikäli ei ole valmis antamaan jakamatonta huomiotaan, onko ehdokas tarpeeksi mielenkiintoinen alkujaankaan? (tai itsellä realiteetit ihan kohdillaan)

m30

ps. Toisaalta ei kumppania ole löytynyt, joten ehkä parempi onni olisi olemalla monelle etäinen, mutta haluan jonkun joka on oikeasti läsnä.

Missäs se raja sitten menee, milloin huomio on jakamatonta? Kukaan täällä ei kuitenkaan ole sopinut treffejä kahden kanssa samaan aikaan. Minusta huomio on riittävän jakamatonta, kun keskittyy vain siihen treffikumppaniin treffien ajan. Sinulla sitten ilmeisesti pitää olla useampi päivä. Millä perusteella sen rajan siis vedät, että realiteetit olisi kohdallaan?

Itselläni oli joskus sovittu kahdet ensitreffit peräkkäisinä päivinä. Ensimmäisenä tapaamani miehen kanssa oli molemminpuolista kiinnostusta (ja tämä siis tosiaan on harvinaista) ja tiesin heti että seuraavan päivän treffit ovat turhat. Menin kuitenkin kun oli sovittu, joimme kahvit ja totesimme molemmin puolin että enempään ei ole kiinnostusta. Jutun pointti: seuraavalle päivälle sovitut treffit eivät mitenkään tehneet minusta "etäistä" vaan tiesin heti että tästä voi tulla jotain.

Ehkä sopii joillekkin. Silloin jos on sitä tyyppiä, joka tekee alkukarsinnatkin kasvotusten tapaamisten perusteella. Sellaiseen pitää nauttia jo uusien ihmisten tapaamisesta.

Itse yleensä alan sopimaan toisen kanssa treffejä vasta kun on käynyt selväksi ettei kiinnostusta ole. Toisaalta viestittelenkin yleensä ainakin yhden illan ennen kuin treffeille pyydän, eli alkukarsintaan en naamatusten tapaamista käytä (liian kuluttavaa itselleni; uupumus iskee).

m30

Itse asiassa kirjoittelin aina monta päivää ennen sitä tapaamista. Jäi nyt silti vähän hämäräksi, miksi muiden tapa olisi "etäinen" ja osoitus siitä että realiteetit ovat hakusessa?

Jäi huomaamatta tämä kysymys, mutta nyt palaan siihen. Siis Joko ovat niin epäkiinnostavia, ettet välitä siitä että hekin huomaavat viestittelyssä sinun olevan hieman poissaoleva, tai realiteetit siitä miten helposti toisen huomaa keskittyvän viesteihin heikosti. Itse olen monesti huomannut ja silloin kyllä into kysellä treffeille laantuu huomattavasti, toki jos sopinut jo olisin menisin paikalle

m30

Vaikka sinulla into laantuu kysellä treffeille, niin ei se tarkoita sitä, että muillakin käy niin.

Montakohan niin tyhmää on, ettei ymmärrä kiinnostuksen olevan olematonta mikäli toinen ei tunnu keskittyvän vastauksiinsa? Ehkäpä jossain herää joku "saalistusvietti" niinhän monasti kai sanotaan, että naisen pitäisi esittää hankalasti tavoitettavaa. Itselleni on liian vaikeasti tavoitettava, jos ei edes mielenkiintoa tutustua osoita keskittymällä

m30

Suurin osa ihmisistä pystyy keskittymään vastailemaan moniin asioihin päivän aikana. Meille normaaleille ihmisille se on ihan päivänselvää vaikkapa työasioita hoitaessa. Ei ihmisten kanssa viestittely ole mitään rakettitiedettä. Miten ihmeessä pystyt päättelemään vastapuolen viesteistä, onko tämän nyt varmasti keskittynyt sinuun oikealla tavalla?

Viestittely on sinulle vain vastailua moniin asioihin? Itse ainakin haluan tietää toisesta myös ja että tämä saa realistisen (mutta positiivisen) kuvan minusta. Vain lukuisiin asioihin vastailu tuo helposti juuri sen poissaolevan tunnelman.

m30

Oon samaa mieltä, että joistain naisista paistaa vastausten perusteella, että he eivät vie asiaa eteenpäin. Todennäköisesti vastailevat vain monien miesten lähettämiin viesteihin. Muutama tapaus ollut sellainen, että ensin vähän pidempään viestiini vastataan melko pitkästi. Sitten seuraavaan viestiini vähän niukkasanaisemmin ja sitten minun pitäisi taas keksiä, miten jatkaa juttua, kun toinen ei kysy mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmet treffit viikonlopun aikana?

Ei. Ei ollut yksiäkään treffejä. Varmaan seuraavaksi pitää tuplata määrä, jotta edes yhdet toteutuisivat. ap

Jos mulle selviäisi, että treffikumppani aikoo tavata viikonlopun aikana myös kaksi muuta, ei se kyllä varsinaisesti innostaisi osallistua kyseisille teffeille.

Miksi? Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi joillekin tuo on niin kova pala. Nettideittailusta kuitenkin kyse, eikä sitä treffikumppania olla edes livenä tavattu. Onko kyse huonosta itsetunnosta? Pelätään niin kovasti sitä kilpailuasetelman muodostumista? En itse osaisi ainakaan yhtään pahastua siitä, että minulle tuntematon ihminen ei pyhitä koko viikonloppuaan minun tapaamiselleni.

Se toki on tökeröä, jos muita treffejä alkaa kysymättä mainostaa.

Jos itse hakee jotain vakavampaa suhdetta ja vastaan tulee henkilö, jolla on kolmet treffit sovittu vkl:lle niin mieleen nousee kuva sarjadeittailijasta, joka ravaa treffeillä huomion takia, etsii jotain epärealistista tyyppiä, nauttii sinkkuelämästään liikaa yms. Mieleen nousee siis negatiivisia fiboja ko. ihmisestä, vaikka myös positiivisiakin tottakai eli hän on haluttua treffiseuraa.

Tämä ei tietysti olisi noussut ongelmaksi AP:n tapauksessa, koska hän ei kertonut asiasta treffikumppaneille!

Minulle taas tulee näistä yksinoikeutta vaativista treffikumppaneista negatiivisia fiboja. Ovat todella epävarmoja itsestään ja vakuuttuneita siitä että he eivät ikinä voi kelvata jos on yksikin toinen vaihtoehto. Jos treffeille päästään, heillä on ihan valtavat odotukset ja puolittain jo uskovat että seurustellaan.

Ei sitä itse ainakaan mitään yksinoikeutta miellä hakevansa, kun itsekkin keskityn lähinnä yhteen ehdokkaaseen kerrallaan; ainakaan treffeja harvoin sovin edes peräkkäisille päiville vaikka mahdollisuus olisi joskus ollut. Mikäli ei ole valmis antamaan jakamatonta huomiotaan, onko ehdokas tarpeeksi mielenkiintoinen alkujaankaan? (tai itsellä realiteetit ihan kohdillaan)

m30

ps. Toisaalta ei kumppania ole löytynyt, joten ehkä parempi onni olisi olemalla monelle etäinen, mutta haluan jonkun joka on oikeasti läsnä.

Missäs se raja sitten menee, milloin huomio on jakamatonta? Kukaan täällä ei kuitenkaan ole sopinut treffejä kahden kanssa samaan aikaan. Minusta huomio on riittävän jakamatonta, kun keskittyy vain siihen treffikumppaniin treffien ajan. Sinulla sitten ilmeisesti pitää olla useampi päivä. Millä perusteella sen rajan siis vedät, että realiteetit olisi kohdallaan?

Itselläni oli joskus sovittu kahdet ensitreffit peräkkäisinä päivinä. Ensimmäisenä tapaamani miehen kanssa oli molemminpuolista kiinnostusta (ja tämä siis tosiaan on harvinaista) ja tiesin heti että seuraavan päivän treffit ovat turhat. Menin kuitenkin kun oli sovittu, joimme kahvit ja totesimme molemmin puolin että enempään ei ole kiinnostusta. Jutun pointti: seuraavalle päivälle sovitut treffit eivät mitenkään tehneet minusta "etäistä" vaan tiesin heti että tästä voi tulla jotain.

Ehkä sopii joillekkin. Silloin jos on sitä tyyppiä, joka tekee alkukarsinnatkin kasvotusten tapaamisten perusteella. Sellaiseen pitää nauttia jo uusien ihmisten tapaamisesta.

Itse yleensä alan sopimaan toisen kanssa treffejä vasta kun on käynyt selväksi ettei kiinnostusta ole. Toisaalta viestittelenkin yleensä ainakin yhden illan ennen kuin treffeille pyydän, eli alkukarsintaan en naamatusten tapaamista käytä (liian kuluttavaa itselleni; uupumus iskee).

m30

Itse asiassa kirjoittelin aina monta päivää ennen sitä tapaamista. Jäi nyt silti vähän hämäräksi, miksi muiden tapa olisi "etäinen" ja osoitus siitä että realiteetit ovat hakusessa?

Jäi huomaamatta tämä kysymys, mutta nyt palaan siihen. Siis Joko ovat niin epäkiinnostavia, ettet välitä siitä että hekin huomaavat viestittelyssä sinun olevan hieman poissaoleva, tai realiteetit siitä miten helposti toisen huomaa keskittyvän viesteihin heikosti. Itse olen monesti huomannut ja silloin kyllä into kysellä treffeille laantuu huomattavasti, toki jos sopinut jo olisin menisin paikalle

m30

Vaikka sinulla into laantuu kysellä treffeille, niin ei se tarkoita sitä, että muillakin käy niin.

Montakohan niin tyhmää on, ettei ymmärrä kiinnostuksen olevan olematonta mikäli toinen ei tunnu keskittyvän vastauksiinsa? Ehkäpä jossain herää joku "saalistusvietti" niinhän monasti kai sanotaan, että naisen pitäisi esittää hankalasti tavoitettavaa. Itselleni on liian vaikeasti tavoitettava, jos ei edes mielenkiintoa tutustua osoita keskittymällä

m30

Suurin osa ihmisistä pystyy keskittymään vastailemaan moniin asioihin päivän aikana. Meille normaaleille ihmisille se on ihan päivänselvää vaikkapa työasioita hoitaessa. Ei ihmisten kanssa viestittely ole mitään rakettitiedettä. Miten ihmeessä pystyt päättelemään vastapuolen viesteistä, onko tämän nyt varmasti keskittynyt sinuun oikealla tavalla?

Viestittely on sinulle vain vastailua moniin asioihin? Itse ainakin haluan tietää toisesta myös ja että tämä saa realistisen (mutta positiivisen) kuvan minusta. Vain lukuisiin asioihin vastailu tuo helposti juuri sen poissaolevan tunnelman.

m30

Oon samaa mieltä, että joistain naisista paistaa vastausten perusteella, että he eivät vie asiaa eteenpäin. Todennäköisesti vastailevat vain monien miesten lähettämiin viesteihin. Muutama tapaus ollut sellainen, että ensin vähän pidempään viestiini vastataan melko pitkästi. Sitten seuraavaan viestiini vähän niukkasanaisemmin ja sitten minun pitäisi taas keksiä, miten jatkaa juttua, kun toinen ei kysy mitään.

Miehissä on ihan samaa 'vikaa'. Ilmeisesti toisen kiinnostus vain alkaa hiipumaan siinä vaiheessa, kun huomaa, ettei jutut ole riittävän yhteneväiset.