Elämänvoiman hiipuminen
Näyttää olevan hyvin yksilöllistä miten ihminen jaksaa höösätä mukana elämässä. Minä huomaan, että jo 45 vuoden jälkeen selkeästi mielenkiintoni moniin asioihin väheni, jopa lakkasi. Sitten jotkut innoissaan töhöttävät vielä seitsemänkymppisinäkin, jaksavat vielä tarttua turhaankin. Miten itse koet asian?
Kommentit (2)
Viisissäkymmenissä kävi lopullisesti selväksi elämän turhuus. Sen jälkeen pyöritin yritystäni vielä viisi vuotta, mutta kun varallisuutta ei enää tarvinnut, ja ns puuhastelu ei enää motivoinut, päätin lopettaa. Hyvin harvaan asiaan jaksaa tarttua innokkaasti, eikä se into enää minusta edes nouse nuoruuden malliin. En ole masentunut enkä kyyninenkään, mutta realismi puhuu minussa voimallisesti; se kumoaa tiedollaan ja kokemuksellaan turhan intoilut ja ponnistukset.
Käytä enemmän alkohoolia,elämä saa uutta "potkua"