Keskittykääpä hetki - selitän valinnan, joka perustulon kanssa on tehtävä
Ajatelkaa vaikkapa tällä hetkellä työttömänä olevat ihmiset janalle. Toisessa päässä työelämän kannalta ns. toivottomimmat tapaukset, totaalisen työkyvyttömät ja työhaluttomat. Toiseen päähän vähän aikaa työttömänä olleet, pätevät, koulutetut, terveet ja työhaluiset ihmiset.
Yksi vaihtoehto on, että halutaan pitää ensisijaisesti huoli siitä, että kukaan ei tipahda ja syrjäydy kokonaan. Keskitytään siis janan "heikompaan" päähän. Jotta heillä säilyisi ote elämään ja muihin ihmisiin, pidetään sosiaaliturva vastikkeellisena ja pakotetaan jokainen työtön säännöllisesti pupuilemaan kursseille. Tämä varmaan auttaa joitain pysymään mukana, mutta aiheuttaa katkeruutta enemmistössä, jonka elämänhallinta on kunnossa ja joka haluaisi vain riittävän toimeentulon ja itsemääräämisoikeuden.
Perustulo kannustaa päteviä ihmisiä töihin, myös lyhyempiin tai osa-aikaisiin työsuhteisiin. Perustulo voi olla loukku syrjäytymiseen heikoimmille. Mutta osaavia ja jaksavia se kannustaa.
Tässä on valinta, joka on tehtävä. Itse ajattelen, että kun perustulo vetää työttömien "yläpäätä" töihin, resursseja vapautuu siihen, että myös "heikoimmista" (sillä hetkellä), voidaan huolehtia.
Siksi: Perustulo!
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Perustulo mahdollistaisi mm. monen nyt työssäkäyvän äidin (tai miksei isänkin) jäämisen kotiin lapsia hoitamaan, mikä taas vapauttaisi lastenhoitoresursseja sekä myös kotiinjäävien työpaikkoja niille jotka niitä tarvitsevat, mikä olisi siten kaikkien, niin lasten, vanhempien, tarhatätien, työttömien työhaluisten kuin yhteiskunnankin etu.
Yhteiskunnan näkökulmasta tälläistä ei kannattaisi tukea.
Yksilölle se voi olla hyväksi, jos hyvää ei mitata rahassa.
Mutta he saavat sen saman rahan nytkin, erilaisina sosiaalitukina. Tälle työhaluttomalle ryhmälle on ihan sama, tuleeko raha haettavina tukina vai perustulona, mutta yhteiskunnalle se on halvempaa maksaa perustulona koska tuolloin kaikki byrokratia jää pois.
Työhaluiselle työttömien ryhmälle perustulo taas soisi mahdollisuuden tehdä vaikka pätkätöitä ilman pelkoa tuen menetyksestä. Perustulossa ei siis missään nimessä pidä olla mitään leikkuria, koska silloin oltaisiin samassa tilanteessa kuin nyt, eli tietyn pisteen jälkeen töiden tekeminen ei kannata.
Jälkimmäiselle ryhmälle lisääntynyt toimeentulo toisi elämänlaatua, kulutuksen kautta enemmän verotuloja, ja uskaltaisin väittää että syrjäytymisen riski pienenisi. Saattaisi jopa vähentää masentuneisuutta ja sitä kautta laskea terveydenhoitokuluja.
Eli sanoisin että sillä ei ole väliä lisäätyisikö tietyn ryhmän työllisyys, koska he saavat kuitenkin tukirahat nykysysteemilläkin. Siitä vain maksetaan iso hinta sosiaalikoneiston pyörittämisellä.