Kokonaan taiteilijat ja musiikkiatekevät kokopäivä taiteilijat, miten pärjäätte taloudellisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää oikeisiin töihin laiskurit, tuottamaan oikeaa arvoa ja luomaa rahaa kansantalouteen.

Sanoo paskaduunissa rämpivä työläinen, joka ei voisi sietää elämäänsä jos ei voisi vapaa-ajalla katsella töllöä, kuunnella musaa, lukea kirjoja, jonka kodinsisustus pitää olla kaunis ja joka nauttii uuden iPhonensa viehättävästä muotoilusta ja siihen ladattavista peleistä.

Sanoo julttiotaiteilija joka nälkäänsä käy leipänsä muun roskaväen tavoin varastamassa toisen taskusta. Jos ei suoraan niin sitten verojen ja valtion välityksellä. Mieluusti pitäisin omat kovalla työllä ja vaivalla ansaitut rahat itselläni kiitos.

Vastaan itselleni, mut nyt aattelen että kaikki taide tai musiikki on kuitenkin sellaista mitä kaikki ei osaa, joten sellaisia ihmisiä tarvitaan siitä riippumatta tuottaako se taloudellista hyötyä. Sehän tuottaa kuitenkin kulttuuria ja viihdettä, jota ihmiset edelleenkin onneksi näyttävät tarvitsevan ja haluavan ja se hyödyttää henkisesti ihmisiä, koska sitä kulutetaan. Silloin nälkätaiteilijan rooli on täysin hyvä, kunhan julkaisee jotain tai esiintyy tai tuottaa teokset ihmisten näkyville ja hyödynnettäväksi.

- ap 

19 vielä jatkaa, itse en myöskään jaksaisi henkisesti normaalissa 8-16 työssä ja palaisin henkisesti loppuun jos en toteuttaisi itseäni. Sekin on nimittäin koettu ja siitä tulee laskuja yhteiskunnalle myös, kun pitää alkaa hoitamaan mielenterveysongelmia jotka kumpuavat siitä että potilas tekee vääristä syistä ihan väärää työtä. Joistakin on siihen rahan vuoksi puurtamiseen, itse olen taas tuossa mielessä aika heikko. Masentuisin eikä minusta silloin varsinkaan olisi hyötyä yhteiskunnalle. Mielummin ”hyödytön” nyt ja lopulta siinä omalla alalla vuosia, kuin ”hyödyllinen” ensin vähän aikaa ja sitten sairaslomalle ”taakaksi”. En pidä tuosta ajattelusta yhtään että toiset olisivat hyödyllistä ja toiset jotain ihmeen taakkoja, tai siitä että sairastamisesta syyllistetään niin kuin oltaisiin jotain koneita ja täällä olemassa yhteiskuntaa varten eikä arvokkaita ihan vain ihmisinä ja itsenämme. Yhteiskunta on MEITÄ varten, ei toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

19 vielä jatkaa, itse en myöskään jaksaisi henkisesti normaalissa 8-16 työssä ja palaisin henkisesti loppuun jos en toteuttaisi itseäni. Sekin on nimittäin koettu ja siitä tulee laskuja yhteiskunnalle myös, kun pitää alkaa hoitamaan mielenterveysongelmia jotka kumpuavat siitä että potilas tekee vääristä syistä ihan väärää työtä. Joistakin on siihen rahan vuoksi puurtamiseen, itse olen taas tuossa mielessä aika heikko. Masentuisin eikä minusta silloin varsinkaan olisi hyötyä yhteiskunnalle. Mielummin ”hyödytön” nyt ja lopulta siinä omalla alalla vuosia, kuin ”hyödyllinen” ensin vähän aikaa ja sitten sairaslomalle ”taakaksi”. En pidä tuosta ajattelusta yhtään että toiset olisivat hyödyllistä ja toiset jotain ihmeen taakkoja, tai siitä että sairastamisesta syyllistetään niin kuin oltaisiin jotain koneita ja täällä olemassa yhteiskuntaa varten eikä arvokkaita ihan vain ihmisinä ja itsenämme. Yhteiskunta on MEITÄ varten, ei toisinpäin.

Olen aivan samanlainen, henkinen kapasiteettini ei riitä. Palan loppuun, sillä kuten neuropsykeni sanoi "psyykkeeni ei kestä normaalia työtä". Aikoinaan yläasteella opoihmetteli että haluan tavallista työtä josta tulonlähde on varma ja työllistymis mahdollisuudet hyvät. Minulta kusyttiin monta kertaa kuuntelenko sydäntäni ja seuraanko kutsumustani, mutta en vastannut. Syvää hiljaa sisälläni tiesin vastaukseksi silti en. Nyt olen 22 ja se juna on mennyt jo minulta ohi, en usko että minusta voi enää nykyaikana taiteilijaa tulla, ei anakaan sellaista joka pystyy elättämään itsensä sillä. Siihen olen jo liian vanha. Uraa olisi pitänyt lähteä rakentamaam silloin kun olin lapsi, mutta perheellämme ei ollut varaa.

Eihän menestyminen ole iästä kiinni. Monet kirjailijat voivat tehdä teoksiaan monta kymmentä vuotta.

- ap-

Vierailija kirjoitti:

Vastaan itselleni, mut nyt aattelen että kaikki taide tai musiikki on kuitenkin sellaista mitä kaikki ei osaa, joten sellaisia ihmisiä tarvitaan siitä riippumatta tuottaako se taloudellista hyötyä. Sehän tuottaa kuitenkin kulttuuria ja viihdettä, jota ihmiset edelleenkin onneksi näyttävät tarvitsevan ja haluavan ja se hyödyttää henkisesti ihmisiä, koska sitä kulutetaan. Silloin nälkätaiteilijan rooli on täysin hyvä, kunhan julkaisee jotain tai esiintyy tai tuottaa teokset ihmisten näkyville ja hyödynnettäväksi.

- ap 

Juuri näin ajattelen itsekin. Kyllä olisi maailma tylsä esim. ilman musiikkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

19 vielä jatkaa, itse en myöskään jaksaisi henkisesti normaalissa 8-16 työssä ja palaisin henkisesti loppuun jos en toteuttaisi itseäni. Sekin on nimittäin koettu ja siitä tulee laskuja yhteiskunnalle myös, kun pitää alkaa hoitamaan mielenterveysongelmia jotka kumpuavat siitä että potilas tekee vääristä syistä ihan väärää työtä. Joistakin on siihen rahan vuoksi puurtamiseen, itse olen taas tuossa mielessä aika heikko. Masentuisin eikä minusta silloin varsinkaan olisi hyötyä yhteiskunnalle. Mielummin ”hyödytön” nyt ja lopulta siinä omalla alalla vuosia, kuin ”hyödyllinen” ensin vähän aikaa ja sitten sairaslomalle ”taakaksi”. En pidä tuosta ajattelusta yhtään että toiset olisivat hyödyllistä ja toiset jotain ihmeen taakkoja, tai siitä että sairastamisesta syyllistetään niin kuin oltaisiin jotain koneita ja täällä olemassa yhteiskuntaa varten eikä arvokkaita ihan vain ihmisinä ja itsenämme. Yhteiskunta on MEITÄ varten, ei toisinpäin.

Olen aivan samanlainen, henkinen kapasiteettini ei riitä. Palan loppuun, sillä kuten neuropsykeni sanoi "psyykkeeni ei kestä normaalia työtä". Aikoinaan yläasteella opoihmetteli että haluan tavallista työtä josta tulonlähde on varma ja työllistymis mahdollisuudet hyvät. Minulta kusyttiin monta kertaa kuuntelenko sydäntäni ja seuraanko kutsumustani, mutta en vastannut. Syvää hiljaa sisälläni tiesin vastaukseksi silti en. Nyt olen 22 ja se juna on mennyt jo minulta ohi, en usko että minusta voi enää nykyaikana taiteilijaa tulla, ei anakaan sellaista joka pystyy elättämään itsensä sillä. Siihen olen jo liian vanha. Uraa olisi pitänyt lähteä rakentamaam silloin kun olin lapsi, mutta perheellämme ei ollut varaa.

Ei ole välttämättä mitenkään myöhäistä. Olet tosi nuori.

Kun kerta Gösta Sundqvistilla oli vaikeuksia tulla toimeen, niin...

Vierailija kirjoitti:

Hakisin vielä sitä pohdintaa onko sillä mitään väliä saako tuloja taiteesta yhteiskunnan kannalta vai onko sillä mitään väliä. Tuoko jo kortensa kekoon tekemällä taidetta ja kulttuurista sisältöä? Onko se riittävää?

- ap

Mikä merkitys taiteella ja kulttuurilla on, jos sitä ei kukaan ole vamis ostamaan ja näkemään? Ketä ne vaikkapa taulut ilahduttavat taiteilijan ateljeessa tai kirjailijan kirja omalla tietokoneella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

19 vielä jatkaa, itse en myöskään jaksaisi henkisesti normaalissa 8-16 työssä ja palaisin henkisesti loppuun jos en toteuttaisi itseäni. Sekin on nimittäin koettu ja siitä tulee laskuja yhteiskunnalle myös, kun pitää alkaa hoitamaan mielenterveysongelmia jotka kumpuavat siitä että potilas tekee vääristä syistä ihan väärää työtä. Joistakin on siihen rahan vuoksi puurtamiseen, itse olen taas tuossa mielessä aika heikko. Masentuisin eikä minusta silloin varsinkaan olisi hyötyä yhteiskunnalle. Mielummin ”hyödytön” nyt ja lopulta siinä omalla alalla vuosia, kuin ”hyödyllinen” ensin vähän aikaa ja sitten sairaslomalle ”taakaksi”. En pidä tuosta ajattelusta yhtään että toiset olisivat hyödyllistä ja toiset jotain ihmeen taakkoja, tai siitä että sairastamisesta syyllistetään niin kuin oltaisiin jotain koneita ja täällä olemassa yhteiskuntaa varten eikä arvokkaita ihan vain ihmisinä ja itsenämme. Yhteiskunta on MEITÄ varten, ei toisinpäin.

Olen aivan samanlainen, henkinen kapasiteettini ei riitä. Palan loppuun, sillä kuten neuropsykeni sanoi "psyykkeeni ei kestä normaalia työtä". Aikoinaan yläasteella opoihmetteli että haluan tavallista työtä josta tulonlähde on varma ja työllistymis mahdollisuudet hyvät. Minulta kusyttiin monta kertaa kuuntelenko sydäntäni ja seuraanko kutsumustani, mutta en vastannut. Syvää hiljaa sisälläni tiesin vastaukseksi silti en. Nyt olen 22 ja se juna on mennyt jo minulta ohi, en usko että minusta voi enää nykyaikana taiteilijaa tulla, ei anakaan sellaista joka pystyy elättämään itsensä sillä. Siihen olen jo liian vanha. Uraa olisi pitänyt lähteä rakentamaam silloin kun olin lapsi, mutta perheellämme ei ollut varaa.

Ei ole välttämättä mitenkään myöhäistä. Olet tosi nuori.

Maailma on muuttunut. Se mitä minä haluaisin tehdä paljon sellaista mikä nykyään kuuluu enemmän 13-17 vuotiaiden elämään. Iällä paljon merkitystä, enemmän kuin 10 vuotta sitten. Muutenkin on enää 7 vuotta ja olen sitten jo taiteilijan eläkeiässä.

Ilonpilaaja. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakisin vielä sitä pohdintaa onko sillä mitään väliä saako tuloja taiteesta yhteiskunnan kannalta vai onko sillä mitään väliä. Tuoko jo kortensa kekoon tekemällä taidetta ja kulttuurista sisältöä? Onko se riittävää?

- ap

Mikä merkitys taiteella ja kulttuurilla on, jos sitä ei kukaan ole vamis ostamaan ja näkemään? Ketä ne vaikkapa taulut ilahduttavat taiteilijan ateljeessa tai kirjailijan kirja omalla tietokoneella?

Kaikelle taiteelle löytyy katsojia ja kuulijoita, jotka saa taiteesta jotain, edes se yksi ihminen. Se että halutaanko sitä ostaa ei taas kerro taiteen merkittävyydestä välttämättä mitään. Se että jos sitä ei ole saatavilla on hyvä kysymys, juurikin teos siellä omassa huoneessa omien silmien alla, sekin jos se taiteilijalle riittää ja on pelkästään itseilmaisun muoto on toki ok, mutta ei se silloin osa julkista kulttuuria.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

19 vielä jatkaa, itse en myöskään jaksaisi henkisesti normaalissa 8-16 työssä ja palaisin henkisesti loppuun jos en toteuttaisi itseäni. Sekin on nimittäin koettu ja siitä tulee laskuja yhteiskunnalle myös, kun pitää alkaa hoitamaan mielenterveysongelmia jotka kumpuavat siitä että potilas tekee vääristä syistä ihan väärää työtä. Joistakin on siihen rahan vuoksi puurtamiseen, itse olen taas tuossa mielessä aika heikko. Masentuisin eikä minusta silloin varsinkaan olisi hyötyä yhteiskunnalle. Mielummin ”hyödytön” nyt ja lopulta siinä omalla alalla vuosia, kuin ”hyödyllinen” ensin vähän aikaa ja sitten sairaslomalle ”taakaksi”. En pidä tuosta ajattelusta yhtään että toiset olisivat hyödyllistä ja toiset jotain ihmeen taakkoja, tai siitä että sairastamisesta syyllistetään niin kuin oltaisiin jotain koneita ja täällä olemassa yhteiskuntaa varten eikä arvokkaita ihan vain ihmisinä ja itsenämme. Yhteiskunta on MEITÄ varten, ei toisinpäin.

Olen aivan samanlainen, henkinen kapasiteettini ei riitä. Palan loppuun, sillä kuten neuropsykeni sanoi "psyykkeeni ei kestä normaalia työtä". Aikoinaan yläasteella opoihmetteli että haluan tavallista työtä josta tulonlähde on varma ja työllistymis mahdollisuudet hyvät. Minulta kusyttiin monta kertaa kuuntelenko sydäntäni ja seuraanko kutsumustani, mutta en vastannut. Syvää hiljaa sisälläni tiesin vastaukseksi silti en. Nyt olen 22 ja se juna on mennyt jo minulta ohi, en usko että minusta voi enää nykyaikana taiteilijaa tulla, ei anakaan sellaista joka pystyy elättämään itsensä sillä. Siihen olen jo liian vanha. Uraa olisi pitänyt lähteä rakentamaam silloin kun olin lapsi, mutta perheellämme ei ollut varaa.

Ei ole välttämättä mitenkään myöhäistä. Olet tosi nuori.

Maailma on muuttunut. Se mitä minä haluaisin tehdä paljon sellaista mikä nykyään kuuluu enemmän 13-17 vuotiaiden elämään. Iällä paljon merkitystä, enemmän kuin 10 vuotta sitten. Muutenkin on enää 7 vuotta ja olen sitten jo taiteilijan eläkeiässä.

Saanko puhua sinulle nyt ihan suoraan? Tuo on tietynlaista uhriutumista joka kumpuaa alitajuisesta pelosta. Ikä on tekosyy, jolla yrität selittää itsellesi että on enää turha yrittää. Ymmärtäisin paremmin, jos olisit keski-ikäinen. Me ollaan parikymppisiä, koko elämä edessä. Olin itse ennen samanlainen ja tuhlasin aikaa tuollaiseen surkutteluun ja vertailuun, kunnes tajusin että se on tie katkeroitumiseen ja elämän tuhlaamiseen. Mitä sitten, että joku toinen on aloittanut aiemmin? Hän ei ole sinä, sinulla on jotain muuta annettavaa ja oma polkusi. Koen että meidän taitelijoiden on hyvä pitää yhtä ja kannustaa toinen toistamme. Kaikki ihmiset eivät ymmärrä, mutta esim. minä ymmärrän sinua. Mieti oikeasti, onko toden totta liian myöhäistä vai estääkö sinua vain oma ajattelusi. Tuo kuuluu varmasti myös ikään ja olin itse muutama vuosi sitten sinun ikäisenä samanlainen, ajattelin yhtä negatiivisesti. Nykyään ymmärrän että tuohon ei ole enää aikaa jos meinaan saada jotain tässä aikaiseksi. Sanoisitko ystävällesi että on liian myöhäistä? Et. Miksi sitten sanot niin itsellesi? /19

Vierailija kirjoitti:

Ilonpilaaja. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakisin vielä sitä pohdintaa onko sillä mitään väliä saako tuloja taiteesta yhteiskunnan kannalta vai onko sillä mitään väliä. Tuoko jo kortensa kekoon tekemällä taidetta ja kulttuurista sisältöä? Onko se riittävää?

- ap

Mikä merkitys taiteella ja kulttuurilla on, jos sitä ei kukaan ole vamis ostamaan ja näkemään? Ketä ne vaikkapa taulut ilahduttavat taiteilijan ateljeessa tai kirjailijan kirja omalla tietokoneella?

Kaikelle taiteelle löytyy katsojia ja kuulijoita, jotka saa taiteesta jotain, edes se yksi ihminen. Se että halutaanko sitä ostaa ei taas kerro taiteen merkittävyydestä välttämättä mitään. Se että jos sitä ei ole saatavilla on hyvä kysymys, juurikin teos siellä omassa huoneessa omien silmien alla, sekin jos se taiteilijalle riittää ja on pelkästään itseilmaisun muoto on toki ok, mutta ei se silloin osa julkista kulttuuria.

Miksi sitä pitäisi tukea verovaroista, joita ei riitä edes vanhustenhoitoon? Jokainen maksakoot haluamastaan kulttuurista ja jos kulttuuri ei elätä, täytyy tehdä jotain muuta. Jokainen voi sitten harrastaa kulttuuria niin paljon kuin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilonpilaaja. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakisin vielä sitä pohdintaa onko sillä mitään väliä saako tuloja taiteesta yhteiskunnan kannalta vai onko sillä mitään väliä. Tuoko jo kortensa kekoon tekemällä taidetta ja kulttuurista sisältöä? Onko se riittävää?

- ap

Mikä merkitys taiteella ja kulttuurilla on, jos sitä ei kukaan ole vamis ostamaan ja näkemään? Ketä ne vaikkapa taulut ilahduttavat taiteilijan ateljeessa tai kirjailijan kirja omalla tietokoneella?

Kaikelle taiteelle löytyy katsojia ja kuulijoita, jotka saa taiteesta jotain, edes se yksi ihminen. Se että halutaanko sitä ostaa ei taas kerro taiteen merkittävyydestä välttämättä mitään. Se että jos sitä ei ole saatavilla on hyvä kysymys, juurikin teos siellä omassa huoneessa omien silmien alla, sekin jos se taiteilijalle riittää ja on pelkästään itseilmaisun muoto on toki ok, mutta ei se silloin osa julkista kulttuuria.

Miksi sitä pitäisi tukea verovaroista, joita ei riitä edes vanhustenhoitoon? Jokainen maksakoot haluamastaan kulttuurista ja jos kulttuuri ei elätä, täytyy tehdä jotain muuta. Jokainen voi sitten harrastaa kulttuuria niin paljon kuin haluaa.

Tuo ajattelutapa on vähän samanlainen kuin se kehä, että ei voi saada oman alan töitä ennen kuin on kokemusta oman alan töistä. Eli ensin pitää tehdä ilmaiseksi ja muun työn ohella, mikä tarkoittaa sitä, ettei ole aikaa eikä energiaa hyödyntää oikeasti koko potentiaaliaan. Ellei ole varakas jo valmiiksi (=perinyt rahaa, pappa betalar, jne.). 

Heikosti pärjään. Olen työtön ja saan työmarkkinatukea. Haen myös kokopäivätyötä, ja kun ei ole muuta tekemistä, teen taidetta. Toivon, että saisin siitä taiteesta joskus jotain rahaa. Siitä rahasta maksan sitten teitenkin verot.

Mikä on taiteen tarkoitus. Monet taiteilijat tuntuu olevan kunninanhimottomia. Ne jotka aktiivisesti tekevät uransa eteen, panostavat siihen myös rahallisesti ja tekevät töitä vuosia voivat ja lopulta saada jalansijaa, kun tekee oikeasti hommia ja oikeita asioita sen eteen, mitäänhän ei tuu ilmaiseksi. Pitää olla valmis uudistumaan ja tekemään enemmän ja enemmän, että omasta jutusta voi muodostua kannattava. Onko taide vastakohta kaupallisuudelle, ei. Taiteilijathan tekee hommaa rakkaudesta lajiin, mutta voiko sitä sanoa työksi, vaikka siitä ei tulisikaan taloudellista hyötyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilonpilaaja. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakisin vielä sitä pohdintaa onko sillä mitään väliä saako tuloja taiteesta yhteiskunnan kannalta vai onko sillä mitään väliä. Tuoko jo kortensa kekoon tekemällä taidetta ja kulttuurista sisältöä? Onko se riittävää?

- ap

Mikä merkitys taiteella ja kulttuurilla on, jos sitä ei kukaan ole vamis ostamaan ja näkemään? Ketä ne vaikkapa taulut ilahduttavat taiteilijan ateljeessa tai kirjailijan kirja omalla tietokoneella?

Kaikelle taiteelle löytyy katsojia ja kuulijoita, jotka saa taiteesta jotain, edes se yksi ihminen. Se että halutaanko sitä ostaa ei taas kerro taiteen merkittävyydestä välttämättä mitään. Se että jos sitä ei ole saatavilla on hyvä kysymys, juurikin teos siellä omassa huoneessa omien silmien alla, sekin jos se taiteilijalle riittää ja on pelkästään itseilmaisun muoto on toki ok, mutta ei se silloin osa julkista kulttuuria.

Miksi sitä pitäisi tukea verovaroista, joita ei riitä edes vanhustenhoitoon? Jokainen maksakoot haluamastaan kulttuurista ja jos kulttuuri ei elätä, täytyy tehdä jotain muuta. Jokainen voi sitten harrastaa kulttuuria niin paljon kuin haluaa.

Mutta eihän olisi olemassa kulttuuria jota ostaa, ellei olisi taiteilijoita sitä luomassa, joiden myös pitää pärjätä, esim tukien varassa, että sitä pystyvät tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilonpilaaja. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakisin vielä sitä pohdintaa onko sillä mitään väliä saako tuloja taiteesta yhteiskunnan kannalta vai onko sillä mitään väliä. Tuoko jo kortensa kekoon tekemällä taidetta ja kulttuurista sisältöä? Onko se riittävää?

- ap

Mikä merkitys taiteella ja kulttuurilla on, jos sitä ei kukaan ole vamis ostamaan ja näkemään? Ketä ne vaikkapa taulut ilahduttavat taiteilijan ateljeessa tai kirjailijan kirja omalla tietokoneella?

Kaikelle taiteelle löytyy katsojia ja kuulijoita, jotka saa taiteesta jotain, edes se yksi ihminen. Se että halutaanko sitä ostaa ei taas kerro taiteen merkittävyydestä välttämättä mitään. Se että jos sitä ei ole saatavilla on hyvä kysymys, juurikin teos siellä omassa huoneessa omien silmien alla, sekin jos se taiteilijalle riittää ja on pelkästään itseilmaisun muoto on toki ok, mutta ei se silloin osa julkista kulttuuria.

Miksi sitä pitäisi tukea verovaroista, joita ei riitä edes vanhustenhoitoon? Jokainen maksakoot haluamastaan kulttuurista ja jos kulttuuri ei elätä, täytyy tehdä jotain muuta. Jokainen voi sitten harrastaa kulttuuria niin paljon kuin haluaa.

Mutta eihän olisi olemassa kulttuuria jota ostaa, ellei olisi taiteilijoita sitä luomassa, joiden myös pitää pärjätä, esim tukien varassa, että sitä pystyvät tekemään.

Eiköhän maapallolla ole taidetta ja kulttuuria jo ihan riittävästi. Kulutusta ja ylituotantoa pitää muutenkin vähemtää ilmaston vuonsi. Maapallon resurssit ovat vähäiset. Näissä oloissa ikaa ja resursseja ei kannata tuhlata röyhelöihin ja muihinturhuuksiin vaan keskittyä enemmän yksinkertaisuuteen ja käytännöllisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilonpilaaja. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakisin vielä sitä pohdintaa onko sillä mitään väliä saako tuloja taiteesta yhteiskunnan kannalta vai onko sillä mitään väliä. Tuoko jo kortensa kekoon tekemällä taidetta ja kulttuurista sisältöä? Onko se riittävää?

- ap

Mikä merkitys taiteella ja kulttuurilla on, jos sitä ei kukaan ole vamis ostamaan ja näkemään? Ketä ne vaikkapa taulut ilahduttavat taiteilijan ateljeessa tai kirjailijan kirja omalla tietokoneella?

Kaikelle taiteelle löytyy katsojia ja kuulijoita, jotka saa taiteesta jotain, edes se yksi ihminen. Se että halutaanko sitä ostaa ei taas kerro taiteen merkittävyydestä välttämättä mitään. Se että jos sitä ei ole saatavilla on hyvä kysymys, juurikin teos siellä omassa huoneessa omien silmien alla, sekin jos se taiteilijalle riittää ja on pelkästään itseilmaisun muoto on toki ok, mutta ei se silloin osa julkista kulttuuria.

Miksi sitä pitäisi tukea verovaroista, joita ei riitä edes vanhustenhoitoon? Jokainen maksakoot haluamastaan kulttuurista ja jos kulttuuri ei elätä, täytyy tehdä jotain muuta. Jokainen voi sitten harrastaa kulttuuria niin paljon kuin haluaa.

Mutta eihän olisi olemassa kulttuuria jota ostaa, ellei olisi taiteilijoita sitä luomassa, joiden myös pitää pärjätä, esim tukien varassa, että sitä pystyvät tekemään.

Miksi esimerkiksi kuvataiteilija voisi olla siinä sivussa kuvaamataidon opettaja? Tai jotain muuta vaikka puolipäiväisesti, millä elättää itsensä.