Miksi naisten asperger jää diagnosoimatta? Miten naiset piilottavat sen?
Ja mikseivät pojat pysty piilottamaan sitä yhtä hyvin?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Niin joo, ja pojat ei pysty piilottamaan sitä siksi, että ovat yleensä sosiaalisesti niin paljon lahjattomampia kuin naisassit. Eivät siis välttämättä edes tajua olevansa "omituisia". Naisassi on tosiaan sosiaalisesti keskivertomiehen tasolla usein. Ongelmia seuraa siitä että naiselta odotetaan enemmän, esimeriksi sisarusten lasten syntymäpäivien muistamista ja muuta...
Apua, onko tuokin oire?!
Onko teillä vaikeuksia ymmärtää sosiaalisia verkostoja, juoruilua ja "kaksinaamaisuutta"? Siis sitä, että jotakuta haukutaan intohimoisesti ja myöhemmin ollaankin hänen kanssaan ihan hyviä kamuja? Minä en koskaan oikein ymmärrä näitä takinkääntöjä, ja ihmettelen asiaa. Mietin, että onko se ihan normaalia?
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä vaikeuksia ymmärtää sosiaalisia verkostoja, juoruilua ja "kaksinaamaisuutta"? Siis sitä, että jotakuta haukutaan intohimoisesti ja myöhemmin ollaankin hänen kanssaan ihan hyviä kamuja? Minä en koskaan oikein ymmärrä näitä takinkääntöjä, ja ihmettelen asiaa. Mietin, että onko se ihan normaalia?
Mäkään en ymmärrä tätä!!!! Jos ollaan kavereita, eikö silloin kuulu olla kaveri eikä puhua aina pahaa selän takana??? Ehkä siksi en viihdykkään naisten seurassa kun tapaamani naiset ovat aina olleet tuollaisia. Olen sitten mieluummin yksin.
Miesten vitsailua en ymmärrä. Esim mieheni isä sanoi "ai on Timo löytänyt uuden kodinhoitajan itselleen" olin silleen, öö, ei, en ole kodinhoitaja ja jos olisin, niin olisin tosi huono sellainen..
Kerrankin sanoin lääkärilleni, etten viihdy kavereiden seurassa koska ovat epämukavia, kysyi "tunteeko kaikki muutkin niin vai vain sinä yksin?"
Hän siis luuli että mulla on joku mielenterveysongelma.
Kerroin että viihdyn oikein hyvin kotona miehen kanssa. Lääkäripä ei tykännyt ja halusi että menen vaikka prismaan istumaan 4 tunniksi päivässä että saan ihmiskontaktia??????
Olin tuolloin sairaslomalla
Ok.
Äitini ei ymmärrä miksi meidän perheessä on miesten ja naisten hommat erikseen.
En voi viedä roskia jos roskapöntössä on jo muita roskapusseja, koska se haju on niin voimakas, että oksennan ihan oikeasti.
En voi tyhjentää esim altaasta limaisia ruoantähteitä käsin, koska se tuntuu käsissä ihn järkyttävän oksettavalle, että oksennan.
Aistini ovat siis erittäin voimakkaat.
No, ehkei sitä ymmärrä jos itsellä ei ole.
Mieheni ymmärtää, koska hän taasen oksentaa jos joku ruoka on väärää koostumusta.
Mutta ai että raivostuttaa kun äitini saapuu ja näkee ettei allas vedä ja alkaa nipottamaan että voisit sinä joskus tehdä miehen puolesta asioita.
Vaikka mä siivoan kyllä, mutta nuo on miehen hommat.
Eikä äidilleni kelpaa syyksi että oksennan, koska "voit käyttää hanskoja" öö, tunnen sen läpi sen koostumuksen. Ja jos ne on pitkään ollut niin haisee - oksennus.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä vaikeuksia ymmärtää sosiaalisia verkostoja, juoruilua ja "kaksinaamaisuutta"? Siis sitä, että jotakuta haukutaan intohimoisesti ja myöhemmin ollaankin hänen kanssaan ihan hyviä kamuja? Minä en koskaan oikein ymmärrä näitä takinkääntöjä, ja ihmettelen asiaa. Mietin, että onko se ihan normaalia?
On. En viihdy naisten kanssa. Miehet ovat selkeämpiä, mutta haluavat usein pöksyihin. En ymmärrä ihmisten välisestä kommunikaatiosta oikein mitään ja pidän useita ns. normaaleja tapoja - anteeksi nyt vaan - pähkähulluina.
Pidän maailmaa pähkähulluna paikkana.
Vierailija kirjoitti:
Äitini ei ymmärrä miksi meidän perheessä on miesten ja naisten hommat erikseen.
En voi viedä roskia jos roskapöntössä on jo muita roskapusseja, koska se haju on niin voimakas, että oksennan ihan oikeasti.
En voi tyhjentää esim altaasta limaisia ruoantähteitä käsin, koska se tuntuu käsissä ihn järkyttävän oksettavalle, että oksennan.
Aistini ovat siis erittäin voimakkaat.
No, ehkei sitä ymmärrä jos itsellä ei ole.
Mieheni ymmärtää, koska hän taasen oksentaa jos joku ruoka on väärää koostumusta.
Mutta ai että raivostuttaa kun äitini saapuu ja näkee ettei allas vedä ja alkaa nipottamaan että voisit sinä joskus tehdä miehen puolesta asioita.
Vaikka mä siivoan kyllä, mutta nuo on miehen hommat.
Eikä äidilleni kelpaa syyksi että oksennan, koska "voit käyttää hanskoja" öö, tunnen sen läpi sen koostumuksen. Ja jos ne on pitkään ollut niin haisee - oksennus.
Itsellänikin on aistiyliherkkyyksiä, joten ymmärrän kyllä tunteesi. Mutta olen siltikin sitä mieltä, että sun kannattaisi siedättää itseäsi noihin asioihin eikä vaan todeta että tällainen minä olen.
Olen itse opiskellut terveydenhuoltoalalle ja työskentelen siellä. Muistan, miten opiskeluaikana ihan vaan röntgenin tai veren haju ällötti ihan tosissaan. Mutta altistamisella ja siedättämisellä niihin kyllä tottui, ja ällöistä asioista tuli lopulta ihan normaaleja.
Toki monta juttua kannattaa välttää kun vaan voi ja valita ne mukavat vaatteet kutittavien ja raapivien sekaan. Mutta nyt sun aistiyliherkkyydet rajoittavat sun elämää niin, että et pystyisi asumaan yksin itsenäisesti - ja se on sääli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini ei ymmärrä miksi meidän perheessä on miesten ja naisten hommat erikseen.
En voi viedä roskia jos roskapöntössä on jo muita roskapusseja, koska se haju on niin voimakas, että oksennan ihan oikeasti.
En voi tyhjentää esim altaasta limaisia ruoantähteitä käsin, koska se tuntuu käsissä ihn järkyttävän oksettavalle, että oksennan.
Aistini ovat siis erittäin voimakkaat.
No, ehkei sitä ymmärrä jos itsellä ei ole.
Mieheni ymmärtää, koska hän taasen oksentaa jos joku ruoka on väärää koostumusta.
Mutta ai että raivostuttaa kun äitini saapuu ja näkee ettei allas vedä ja alkaa nipottamaan että voisit sinä joskus tehdä miehen puolesta asioita.
Vaikka mä siivoan kyllä, mutta nuo on miehen hommat.
Eikä äidilleni kelpaa syyksi että oksennan, koska "voit käyttää hanskoja" öö, tunnen sen läpi sen koostumuksen. Ja jos ne on pitkään ollut niin haisee - oksennus.Itsellänikin on aistiyliherkkyyksiä, joten ymmärrän kyllä tunteesi. Mutta olen siltikin sitä mieltä, että sun kannattaisi siedättää itseäsi noihin asioihin eikä vaan todeta että tällainen minä olen.
Olen itse opiskellut terveydenhuoltoalalle ja työskentelen siellä. Muistan, miten opiskeluaikana ihan vaan röntgenin tai veren haju ällötti ihan tosissaan. Mutta altistamisella ja siedättämisellä niihin kyllä tottui, ja ällöistä asioista tuli lopulta ihan normaaleja.
Toki monta juttua kannattaa välttää kun vaan voi ja valita ne mukavat vaatteet kutittavien ja raapivien sekaan. Mutta nyt sun aistiyliherkkyydet rajoittavat sun elämää niin, että et pystyisi asumaan yksin itsenäisesti - ja se on sääli.
Itseasiassa, olen asunut yksin 10 vuotta ja silloin tein nuo asiat itsekseni. Silti ne vieläkin oksettaa, joten miehen kanssa on diilit.
Miksi oletat tuolleen?? Naiset.
Onko teillä asseilla ollut sellaista ongelmaa että ihmisiin tutustuminen ahdistaa ts. tuntuu kuin pitäisi uuden ihmisen seurassa jotenkin näytellä eikä voi olla oma itsensä?
T. assia itsellä epäilevä
Onko teillä vaikeuksia ymmärtää sosiaalisia verkostoja, juoruilua ja "kaksinaamaisuutta"? Siis sitä, että jotakuta haukutaan intohimoisesti ja myöhemmin ollaankin hänen kanssaan ihan hyviä kamuja? Minä en koskaan oikein ymmärrä näitä takinkääntöjä, ja ihmettelen asiaa. Mietin, että onko se ihan normaalia?
- tämähän on ihan yleistä työpaikoilla eli se joka ei ole paikalla aina haukutaan ja hänestä juoruillaan kahvihuoneessa ja juuri tästä syystä minulla on työpaikka kodin pihapiirissä.
Ainiin, myötähäpeän tunne on tosi voimakas. Se tuntuu koko kehossa!