Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu niin pahalta jättää lapsi yksin nukkumaan.
06.02.2019 |
Lapselle alkoi tulla nukahtamisvaikeuksia alle vuoden ikäisenä. Piti nukuttaa kauan ja olla siinä lähellä. Lopulta kävi liian raskaaksi ja otimme unikoulun käyttöön. Nyt on jo pari viikkoa ollut unikoulu. Laitan vaan lapsen omaan sänkyyn ja sanon hyvät yöt tai nuku hyvin ja laitan oven kiinni. Hän itkee siellä 1-5 minuuttia kunnes nukahtaa. Mutta tuokin raastaa kun siellä niin surullisen kuuloisena toistelee "äiti, äiti,äiti". Nykyään siis olemme tämän unikoulun ansiosta saaneet lapselle melko hyvän rytmin, hän on tyytyväisempi ja ei mene aikaa nukuttamisiin. Laitan nukkumaan omaan sänkyyn myös päiväunet. Rattaisiin ei nukahda kuin harvoin ja silloinkin päivä jo liian pitkällä. Ilmeisesti jossain vaiheessa itkunkin pitäisi loppua. Mutta joka kerta kun lapsi itkee yksin huoneessa niin tuntuu että olisin hylännyt hänet. Hän ei herätessään kyllä itke, että siinä mielessä tuntuu ettei mitään traumoja tuosta ole tullut mutta mitä mieltä te olette?
Kommentit (80)
Tietenkin lapsi kutsuu äitiä. Mutta 5 minuuttia on yhtä surullista kuin se, että joku toivoo loton päävoittoa lototessaan, eikä saa sitä. Yhyy.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai lapsen itku yltyy kun menet hänen luokseen, normaali reaktio AINA. Mutta sillä hän oppii että äiti vastaa hätään eikä jätä yksin. Se helpottaa kyllä kun pääsee pahimman yli. Ei sinun ole vain pakko jatkaa tuota. Hän oppii nukahtamaan ja nukkumaan samalla tavoin vaikka kävisitkin häntä välillä katsomassa. Voi mennä hetken kauemmin mutta ei niin haitallista
Älä hyvänen aika jätä noin pientä yksin. Sydäntä raastaa pelkkä ajatuskin. Lapsi tarvitsee hoivaa ja lohtua. Näin lapsesta kasvaa empaattinen ja pärjäävä ihminen. Älä ikinä koskaan tee vanhemmuudessa valintoja, jotka tuntuvat sydämessäsi väärältä. Koska silloin ne ovat vääriä valintoja. Ei muita pidä näissä jutuissa kuunnella. Lastasi sinun tulee kuunnella. Tsemppiä. Älä jätä lasta yksin nukahtamaan. Tai minkään muunkaan asian tai tunteen kanssa.
Hyi, en pysty itkemättä edes lukemaan tälläistä kun kerrotaan että oma lapsi jätetään vuorokauden pelottavimpaan, pimeimpään aikaan ilman hoivaa ja äidin turvaa. Ihmislapsi ei todellakaan luonnostaan osaa nukahtaa yksin.
Minä olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka jättävät lastansa lohduttamatta ja yksin nukkumaan. Meilläkin nukutaan perhepedissä, lapsilla aina turvallinen ja hyvä olla. Ja meillä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munkin mielestä kaikki huutounikoulut ovat itsekkään vanhemman valintoja, anteeksi vain. 0-2v lapsi on oikeasti tosi pieni, ja jos tuntuu tarvitsevan äidin syliä, niin sitä kuuluu saada juuri niin paljon kuin haluaa. Vaikka keskellä yötä. Minäkin mieluummin nukkuisin mieheni kanssa kahdestaan, mutta lapseni kaipaavat läheisyyttä niin kipeästi, että annan tulla joka yö viereen. 3 pientä lasta sängyssä meidän kanssa ja siellä saavat olla just niin kauan kuin itsestä tuntuu hyvältä. Tuskin ne siellä enää kouluiässä haluaa olla. Sen jälkeen minulla on loppuelämä aikaa nukkua "rauhassa". Lasten turvallisuudentunteen kustannuksella en ala omia unia parantamaan. Ymmärrän kyllä muitakin ratkaisuja, mutta itsekään en sitä huutoa pystyisi kuuntelemaan ilman, että sydän särkyisi.
Miksi lapsi pitää jättää yksin nukkumaan. Muistan itse, kun minut pienenä jätettiin yksin nukkumaan, pelotti eikä uni tullut. Olin huonouninen enkä tietenkään osannut sitä lapsena ilmaista. Sain kyllä mennä vanhempien väliin nukkumaan yöllä, ja tein niin varmaan 8-vuotiaaksi asti. Pelkään vieläkin pimeää enkä mielelläni nuku yksin. Oma lapsi saa nukkua vieressä niin kauan kun on tarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvii kyllä ihmetellä miksi pienillä pojilla on miestissit ja velli oikein valuu perseestä.
yhyy...
Lapsi oikein kärsii kun nukkua pitäisi.
Ottakaa selvää mitä on kärsimys ja verratkaa sitä nukkumiseen.
Kuinka vieraantunut elämästä voi olla?
Hemmo Paskiainen kirjoitti:
Ei tarvii kyllä ihmetellä miksi pienillä pojilla on miestissit ja velli oikein valuu perseestä.
yhyy...
Lapsi oikein kärsii kun nukkua pitäisi.
Ottakaa selvää mitä on kärsimys ja verratkaa sitä nukkumiseen.
Kuinka vieraantunut elämästä voi olla?
Sinä tunnut olevan vieraantunut elämästä. Biologiakin sen kertoo että ihmislapsi ei ole kehittynyt yksin nukkujaksi. Yksinnukkujat ovat hiirenhiljaa silloin kun emo ei ole paikalla (esim. linnut, leijonanpennut) Emon kanssa nukkuvat huutaa kun emo jättää hätään yksin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoisen kanssa pidettiin unikoulu 1v9 kk ikäisenä kun oli seuraava pian jo syntymässä enkä olisi pystynyt enää nukuttamaan molempia. Välillä itkeskeli mutta kuuntelin aina oven takaa että milloin itkee ”oikeasti” ja milloin tekoitkee. Jos itki oikeasti niin menin takaisin ja otin syliin. Vähän ajan pääsyä yritettiin uudestaan. Kuukaudessa oppi nukahtamaan itsekseen ilman mutinoita.
Seuraava opetettiin alusta saakka nukahtamaan itsekseen mutta silti välillä tulee illalla itku. On nyt 1 v 10 kk. Joskus auttaa kun antaa vettä mutta toisinaan vaatii sen että menee viereen omalle sängylle makaamaan. Lapsi nukkuu siis pinnasängyssä meidän sängyn vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsi pitää jättää yksin nukkumaan. Muistan itse, kun minut pienenä jätettiin yksin nukkumaan, pelotti eikä uni tullut. Olin huonouninen enkä tietenkään osannut sitä lapsena ilmaista. Sain kyllä mennä vanhempien väliin nukkumaan yöllä, ja tein niin varmaan 8-vuotiaaksi asti. Pelkään vieläkin pimeää enkä mielelläni nuku yksin. Oma lapsi saa nukkua vieressä niin kauan kun on tarve.
Minulla samat kokemukset, miustan hyvin kun olen joutunut nukahtamaan yksin. Pelkäsin ja näin painajaisia. Edelleen pelkään (32v) olla yksin isossa talossa ja varsinkin vanhempieni kotona kun ne vanhat pelot pimeän aikaan tulee esiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ei ei. Lue vähän kiintymyssuhteesta, lapsen kehityksestä jne ja mieti uudestaan. Jos lapsi tarvitsee lohtua, häntä kuuluu lohduttaa.
Saan varmaan alapeukkuja mutta meillä nukutaan perhepedissä. Iltarutiinit on mutta taapero nukutetaan viereen ilman kiirettä.
Ei todellakaan mene noin tässä tilanteessa. Jos lapselle annetaan valta, niin ei se opi koskaan. Ap tekee ihan oikein! Nukuta sinä taaperosi, kuinka tahdot, mutta älä anna vääriä neuvoja ihmiselle, joka yrittää opettaa lasta nukkumaan.
Tsempit! Ap.. teet juuri, niinkuin olet tehnyt!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ei ei. Lue vähän kiintymyssuhteesta, lapsen kehityksestä jne ja mieti uudestaan. Jos lapsi tarvitsee lohtua, häntä kuuluu lohduttaa.
Saan varmaan alapeukkuja mutta meillä nukutaan perhepedissä. Iltarutiinit on mutta taapero nukutetaan viereen ilman kiirettä.
Ei todellakaan mene noin tässä tilanteessa. Jos lapselle annetaan valta, niin ei se opi koskaan. Ap tekee ihan oikein! Nukuta sinä taaperosi, kuinka tahdot, mutta älä anna vääriä neuvoja ihmiselle, joka yrittää opettaa lasta nukkumaan.
Tsempit! Ap.. teet juuri, niinkuin olet tehnyt!
Tämä kommentoija ei tiedä mistä puhuu. Ei ole lapselle vallan antamista jos häntä lohduttaa hädän hetkellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, onko totta, että unikoulussa neuvotaan hylkäämään noin pieni laspi? Tämä on vakavaa... Jonkun täytyy puuttua nykytouhuun.
En voi uskoa, että nastimenetelmät ovat edelleen käytössä. Joku rahastaa sillä, vai mistä on oikein kyse!?
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko totta, että unikoulussa neuvotaan hylkäämään noin pieni laspi? Tämä on vakavaa... Jonkun täytyy puuttua nykytouhuun.
Todella vakavaa. Näin kasvatetaan empatiakyvyttömimä lapsia jotka "oppivat vain pärjäämään". Onneksi tietämys lisääntyy kokoajan ja tämä huudatusunikoulu on jäämässä historiaan
Vierailija kirjoitti:
Missä isä? Isä ottaa kopin asiasta ja sinä otat omaa aikaa?
Minä olen isä. Äiti on kylillä yleensä tuohon aikaan vielä.
T:ap
Meillä ei tosiaan perhepeti ole mahdollinen. Esikoinen nukkui perhepedissä. Hän halusi nukkua vieressäni vielä 10-vuotiaana. Itseasiassa pitempäänkin olisi halunnut, mutta tuolloin sain hänet omaan sänkyyn nukkumaan. En halua, että näin käy kuopuksen kanssa.
Kuopus on tosiaan 1v ja 8 kk ikäinen. Hän aloittaa päiväkodin kuukauden päästä. Mun on pakko saada nukkumiseen jotain tolkkua. En muuten jaksa käydä töissä. Ja lapsenkin helpompi olla päiväkodissa kun on rytmi ja ei tule päiväunien aikaan mitään kovaa taistoa.
Ap
Mä oon aina ollu sitä mieltä että niiltä äideiltä jotka pystyy hylkäämään lapsensa, puuttuu joku perustavaa laatua oleva geeni jonka kuuluisi tuottaa hormonia joka estää hylkäämisen. Tässä huudatusunikoulussa puuttuu varmaan sama geeni
Alue: Aihe vapaa
Vastauksia kysymyksiinne:
Lapsen isä ei ole kotona arkisin, on muualla töissä.
Lapsihan nukkui n. 2kk-8kk ikäisenä kuin unelma. Vietiin vain omaan sänkyyn ja nukahti heti. Mitään nukuttamisia ei tarvinnut.
Olen huomannut jos menen lapsen luo kun hän itkee huoneessa niin se vaan pitkittää hänen nukahtamistaan. Itku ei ole hysteeristä.
Kun aloitimme unikoulun ei ole enää heräillyt yöllä niin monta kertaa kuin aiemmin. Lisäksi hän saa unesta kiinni itsekseen eli minun ei tarvitse mennä hänen luo.
Perhepeti ei toimi meillä. Me vanhemmat nukumme huonossa asennossa ja saadaan vaan itsemme kipeäksi.
Pakko vaan jatkaa tätä. Kuitenkin monia positiivisia puolia.
Ap