Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu niin pahalta jättää lapsi yksin nukkumaan.
06.02.2019 |
Lapselle alkoi tulla nukahtamisvaikeuksia alle vuoden ikäisenä. Piti nukuttaa kauan ja olla siinä lähellä. Lopulta kävi liian raskaaksi ja otimme unikoulun käyttöön. Nyt on jo pari viikkoa ollut unikoulu. Laitan vaan lapsen omaan sänkyyn ja sanon hyvät yöt tai nuku hyvin ja laitan oven kiinni. Hän itkee siellä 1-5 minuuttia kunnes nukahtaa. Mutta tuokin raastaa kun siellä niin surullisen kuuloisena toistelee "äiti, äiti,äiti". Nykyään siis olemme tämän unikoulun ansiosta saaneet lapselle melko hyvän rytmin, hän on tyytyväisempi ja ei mene aikaa nukuttamisiin. Laitan nukkumaan omaan sänkyyn myös päiväunet. Rattaisiin ei nukahda kuin harvoin ja silloinkin päivä jo liian pitkällä. Ilmeisesti jossain vaiheessa itkunkin pitäisi loppua. Mutta joka kerta kun lapsi itkee yksin huoneessa niin tuntuu että olisin hylännyt hänet. Hän ei herätessään kyllä itke, että siinä mielessä tuntuu ettei mitään traumoja tuosta ole tullut mutta mitä mieltä te olette?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Miksi rinnastatte yksin nukkumisen ja hylkäämisen keskenään? 🤔 eihän se nyt mitään hylkäämistä ole herranen aika kun vanhempi on saatavilla, jos itku alkaa. Meillä on 1v poika, joka ei todellakaan mene helpolla nukkumaan. Ei meinaa nukahtaa millään. Riekkuu ja hyppii pinnasängyssä ja lopulta alkaa itkeä. Makuuhuone on olohuoneen vieressä ja ovi auki, lapsi kuulee television koko ajan ja kun alkaa itkeä, mennään rauhoittelemaan. Mitkään prkeleen tassutukset ei kyllä tolla meidän pojalla auta kun pyörii ja venyttelee ja karhukävelee sängyssään, väkisinkö pitäisi pitää paikoillaan. Vieressä pitää olla ja rauhoitella monta tuntia pahimmillaan ja sitten nukahtaa lopulta.
Ap olisin helvetin onnellinen, jos tuo itkisi sen pari minuuttia ja nukahtaisi. Mutta kuuntele kaksi tuntia sitä itkua, jos et tee mitään niin vasta sydämestä sieppaa. Ja kun poika vaan on huono nukkumaan. Mitä sillekkään oikein voi tehdä. Odottaa ja toivoa että nukkuisi paremmin.
Joillekin lasten kasvatus on tähtitiedettä. Sanotaan, että hylätään lapsi, kun yritetään opettaa nukkumaan ja samalla moralisoidaan heitä, jotka yrittävät opettaa lasta nukkumaan yksin. Tuli myötähäpeän tunne🤦🏼♀️ No , onneksi me tiedämme, että kasvatamme lapsia oikeaoppisesti nukkumaan yksin. Kaikki 5 lasta olen kasvattanut noin, kuten ap ja oikein hyvin nukkuvat yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina ollu sitä mieltä että niiltä äideiltä jotka pystyy hylkäämään lapsensa, puuttuu joku perustavaa laatua oleva geeni jonka kuuluisi tuottaa hormonia joka estää hylkäämisen. Tässä huudatusunikoulussa puuttuu varmaan sama geeni
Ei vaan nämä ihmiset osaavat käyttää maalaisjärkeä. Lapsen opetus ei ole millään tavalla tekemisessä hylkäämisen kanssa. Jos itse olisin antanut lapselleni periksi aikoinaan, niin hän tuskin nukkuisi vieläkään omassa huoneessa. Älä tule antamaan neuvojasi tänne, koska et tiedä lasten oikeasta ja hyvinvointia edistävistä kasvatusmenetelmistä yhtään mitään.
Minkälaisia asioita en sitten tiedä? kerro tarkemmin. Kerro myös miten olen toiminut omien lasteni kanssa väärin kun ilmeisesti tiedät
Sinähän väität kokoajan, että lasta ei saisi itkettää, mutta sinä et ymmärrä sitä, että se itku kuuluu opetukseen ja se on täysin normaalia lapselle, kun häntä opettaa nukkumaan yksin. Jos lapselle antaa periksi, niin hän ei opi koskaan! Ei todellakaan ole oikein antaa lapselle periksi. Ihmettelen, miksi moralisoit täällä ihmistä, joka tekee asiat oikein? Moralisoit toisia, vaikka et todellisuudessa itse tiedä kovinkaan paljoa lasten kasvatuksesta etkä perusasioista.
Ajatusmaailma "ei saa antaa periksi lapselle" on äärimmäisen vääristynyt, itsekeskeinen, ja valitettavan yleinen... Antaa periksi mille? Sille, että lapsi tarvitsee huolehtijaa? Koko ongelma, lapsen korostunut riippuvuus, on seurausta nimenomaan siitä että vanhemmilla on tämä vääristynyt ajatusmaailma lapsen tarvitsevuudesta valtataisteluna. Kun aikuinen ei ymmärrä tai osaa, hän muuttuu joustamattomaksi, mikä on lapsesta ahdistavaa. Lapsi on yhä hankalampi, se on hänen kovempi avunhuutonsa. Mutta vanhempi on niin jumiutunut yksityiskohtiin, ettei tajua mistä on kyse, niinpä hän kasvattaa ongelmaa entisestään. Ratkaisu? Tulla vastaan. Lapsi haluaisi tehdä yhteistyötä, ja se pitäisi sallia, sen sijaan että on väkivaltainen diktaattori. Ei siihen ole mitään ohjeita, pitää vain toimia sydämellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina ollu sitä mieltä että niiltä äideiltä jotka pystyy hylkäämään lapsensa, puuttuu joku perustavaa laatua oleva geeni jonka kuuluisi tuottaa hormonia joka estää hylkäämisen. Tässä huudatusunikoulussa puuttuu varmaan sama geeni
Ei vaan nämä ihmiset osaavat käyttää maalaisjärkeä. Lapsen opetus ei ole millään tavalla tekemisessä hylkäämisen kanssa. Jos itse olisin antanut lapselleni periksi aikoinaan, niin hän tuskin nukkuisi vieläkään omassa huoneessa. Älä tule antamaan neuvojasi tänne, koska et tiedä lasten oikeasta ja hyvinvointia edistävistä kasvatusmenetelmistä yhtään mitään.
Minkälaisia asioita en sitten tiedä? kerro tarkemmin. Kerro myös miten olen toiminut omien lasteni kanssa väärin kun ilmeisesti tiedät
Sinähän väität kokoajan, että lasta ei saisi itkettää, mutta sinä et ymmärrä sitä, että se itku kuuluu opetukseen ja se on täysin normaalia lapselle, kun häntä opettaa nukkumaan yksin. Jos lapselle antaa periksi, niin hän ei opi koskaan! Ei todellakaan ole oikein antaa lapselle periksi. Ihmettelen, miksi moralisoit täällä ihmistä, joka tekee asiat oikein? Moralisoit toisia, vaikka et todellisuudessa itse tiedä kovinkaan paljoa lasten kasvatuksesta etkä perusasioista.
Nyt se taidat olla kyllä sinä joka moralisoi....
Kyllä tiedän että itku kuuluu opettamiseen ja pettymyksen tunteet kuuluu opettamiseen. Tässä on nyt kyse siitä että vanhemman tehtävä on auttaa niiden tunteiden kanssa eikäö jättää aina yksin kun on vaikeita tunteita. [/
Kukahan tässä moralisoi. Ihan itse aloitit:D
Tunteiden kanssa ei voi jättää yksin? Öö, oisko vaikka, niin, että se lapsi yrittää sillä huudolla vanhempaa/ vanhempia viereensä vaikka? Jos joka kerta siihen reagoi, niin eihän opettamisesta tule mitään. Mistä luulet, että se lapsi sitten huutaa? Se lapsi huutaa myös siitä, että on outoa jäädä yksin ja sitä tunnetta ei saa millään muulla pois, kun opettamalla.
Sinä ilmeisesti reagoit joka tunteeseen? Reagoitko myöntävästi myös silloin, kun lapsi tahtoo joka päivä karkkia? Yhyy. No, tottakai! Muutenhan sille lapselle tulee paha mieli.
Tämä on yhteiskunnan syytä, kun vauvojen hyvästä kohtelusta ei opeteta mitään. Onko aihe tabu!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina ollu sitä mieltä että niiltä äideiltä jotka pystyy hylkäämään lapsensa, puuttuu joku perustavaa laatua oleva geeni jonka kuuluisi tuottaa hormonia joka estää hylkäämisen. Tässä huudatusunikoulussa puuttuu varmaan sama geeni
Ei vaan nämä ihmiset osaavat käyttää maalaisjärkeä. Lapsen opetus ei ole millään tavalla tekemisessä hylkäämisen kanssa. Jos itse olisin antanut lapselleni periksi aikoinaan, niin hän tuskin nukkuisi vieläkään omassa huoneessa. Älä tule antamaan neuvojasi tänne, koska et tiedä lasten oikeasta ja hyvinvointia edistävistä kasvatusmenetelmistä yhtään mitään.
Minkälaisia asioita en sitten tiedä? kerro tarkemmin. Kerro myös miten olen toiminut omien lasteni kanssa väärin kun ilmeisesti tiedät
Sinähän väität kokoajan, että lasta ei saisi itkettää, mutta sinä et ymmärrä sitä, että se itku kuuluu opetukseen ja se on täysin normaalia lapselle, kun häntä opettaa nukkumaan yksin. Jos lapselle antaa periksi, niin hän ei opi koskaan! Ei todellakaan ole oikein antaa lapselle periksi. Ihmettelen, miksi moralisoit täällä ihmistä, joka tekee asiat oikein? Moralisoit toisia, vaikka et todellisuudessa itse tiedä kovinkaan paljoa lasten kasvatuksesta etkä perusasioista.
Nyt se taidat olla kyllä sinä joka moralisoi....
Kyllä tiedän että itku kuuluu opettamiseen ja pettymyksen tunteet kuuluu opettamiseen. Tässä on nyt kyse siitä että vanhemman tehtävä on auttaa niiden tunteiden kanssa eikäö jättää aina yksin kun on vaikeita tunteita. [/
Kukahan tässä moralisoi. Ihan itse aloitit:D
Tunteiden kanssa ei voi jättää yksin? Öö, oisko vaikka, niin, että se lapsi yrittää sillä huudolla vanhempaa/ vanhempia viereensä vaikka? Jos joka kerta siihen reagoi, niin eihän opettamisesta tule mitään. Mistä luulet, että se lapsi sitten huutaa? Se lapsi huutaa myös siitä, että on outoa jäädä yksin ja sitä tunnetta ei saa millään muulla pois, kun opettamalla.
Sinä ilmeisesti reagoit joka tunteeseen? Reagoitko myöntävästi myös silloin, kun lapsi tahtoo joka päivä karkkia? Yhyy. No, tottakai! Muutenhan sille lapselle tulee paha mieli.Selitän nyt vielä kun et tunnekuohussa minua kykene ymmärtämään:
SIIS Jos lapsi haluaa karkkia - en anna.
Lapselle tulee siitä paha mieli - lohdutan lasta, en jätä yksin itkemään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä vauva pitäisi "opettaa" nukkumaan, sehän osaa jo syntyessään. Miten se taito muka pilataan? Kun vauva on päivällä tyytyväinen (ei liikaa rasittamista), yötkin sujuvat.
Veikkaisin että niissä perheissä joissa lapset vaan laitetaan nukkumaan ilman itkuja, ei ole koskaan mitään uniongelmia ollutkaan. Ovat olleet helppoja ja luonnostaan hyviä nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina ollu sitä mieltä että niiltä äideiltä jotka pystyy hylkäämään lapsensa, puuttuu joku perustavaa laatua oleva geeni jonka kuuluisi tuottaa hormonia joka estää hylkäämisen. Tässä huudatusunikoulussa puuttuu varmaan sama geeni
Ei vaan nämä ihmiset osaavat käyttää maalaisjärkeä. Lapsen opetus ei ole millään tavalla tekemisessä hylkäämisen kanssa. Jos itse olisin antanut lapselleni periksi aikoinaan, niin hän tuskin nukkuisi vieläkään omassa huoneessa. Älä tule antamaan neuvojasi tänne, koska et tiedä lasten oikeasta ja hyvinvointia edistävistä kasvatusmenetelmistä yhtään mitään.
Minkälaisia asioita en sitten tiedä? kerro tarkemmin. Kerro myös miten olen toiminut omien lasteni kanssa väärin kun ilmeisesti tiedät
Sinähän väität kokoajan, että lasta ei saisi itkettää, mutta sinä et ymmärrä sitä, että se itku kuuluu opetukseen ja se on täysin normaalia lapselle, kun häntä opettaa nukkumaan yksin. Jos lapselle antaa periksi, niin hän ei opi koskaan! Ei todellakaan ole oikein antaa lapselle periksi. Ihmettelen, miksi moralisoit täällä ihmistä, joka tekee asiat oikein? Moralisoit toisia, vaikka et todellisuudessa itse tiedä kovinkaan paljoa lasten kasvatuksesta etkä perusasioista.
Ajatusmaailma "ei saa antaa periksi lapselle" on äärimmäisen vääristynyt, itsekeskeinen, ja valitettavan yleinen... Antaa periksi mille? Sille, että lapsi tarvitsee huolehtijaa? Koko ongelma, lapsen korostunut riippuvuus, on seurausta nimenomaan siitä että vanhemmilla on tämä vääristynyt ajatusmaailma lapsen tarvitsevuudesta valtataisteluna. Kun aikuinen ei ymmärrä tai osaa, hän muuttuu joustamattomaksi, mikä on lapsesta ahdistavaa. Lapsi on yhä hankalampi, se on hänen kovempi avunhuutonsa. Mutta vanhempi on niin jumiutunut yksityiskohtiin, ettei tajua mistä on kyse, niinpä hän kasvattaa ongelmaa entisestään. Ratkaisu? Tulla vastaan. Lapsi haluaisi tehdä yhteistyötä, ja se pitäisi sallia, sen sijaan että on väkivaltainen diktaattori. Ei siihen ole mitään ohjeita, pitää vain toimia sydämellä.
Pitäiskö sun mennä vaikka jollekin kurssille, jossa opetetaan lapsen peruskasvatustaitoja.
Miten sä kuvittelet, että elämästä tulee jotain, jos lapsi saa aina sen , minkä tahtoo.
Ja mikä avunhuuto? Tässähän se ongelma nimenomaan on. Vanhemmat kuvittelevat, että lapsella olisi joku hätä. Ei vaan se lapsi opettelee nukkumaan yksin. Se lapsi huutaa, koska se ei halua jäädä yksin. Lapsi ei koskaan opi, jos sille antaa aina periksi. Unikoulunhan tarkoitus on juuri tämä.
Tällä ei ole mitään tekemistä lapsen hylkäämisen kanssa. Se ei ole lapsen hylkäämistä, että sille ei anneta periksi, vaan vanhempi tietää, mistä itku johtuu. Mä en ymmärrä, miksi hylkääminen rinnastetaan opetukseen. Minun mielestäni on myös todella lapsellista väittää vanhempaa väkivaltaiseksi, jos vanhempi ei kulje elämässä joka asiassa lapsen ehdoilla.
Onkohan ap ymmärtänyt unikoulun ohjeet väärin? MLL:n sivuilla lukee:
"Unikouluja on useita erilaisia, mutta niissä on yhteinen perusajatus: jos lapsi nukkumaan laitettaessa itkee, hänen luokseen mennään. Tyynnyttelyä rajoitetaan asteittain niin, että lapsi vähitellen oppii itse rauhoittamaan itsensä uneen."
https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/kotiunikoul…
Tämä EI sisällä hylkäämistä, jota ketjun avauksessa kuvailtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parin minuutin vaimea itkeskely ennen nukahtamista on ihan normaalia, ei ole varmasti hädissään. Jotkut lapset taistelevat voimakkaasti nukahtamista vastaan ja muuttuvat tuskaisiksi väsyneenä, jolloin myös itkevät. Tähän tuskaisen väsyneeseen olotilaan auttaa parhaiten nukahtaminen.
Eri asia jos itkee hätäänsä ja oikeasti pelkää, tällöin menet tietysti lohduttamaan.
Itkeminen ja kitinä tms. on eri asioita - pientä lasta ei saa milloinkaan jättää, kun hän itkee!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parin minuutin vaimea itkeskely ennen nukahtamista on ihan normaalia, ei ole varmasti hädissään. Jotkut lapset taistelevat voimakkaasti nukahtamista vastaan ja muuttuvat tuskaisiksi väsyneenä, jolloin myös itkevät. Tähän tuskaisen väsyneeseen olotilaan auttaa parhaiten nukahtaminen.
Eri asia jos itkee hätäänsä ja oikeasti pelkää, tällöin menet tietysti lohduttamaan.
Itkemisen sävy on tietysti ratkaiseva; toisaalta täytyy muistaa, että taapero voi oppia tukahduttamaan pelkonsa.
Joku kirjoitti, ettei vauva traumatisoidu jos itkee 1-5 min mutta pelkän ajan perusteella on vaikea sanoa mitään. Jos itku on hätäistä, tottakai siitä on haittaa, vaikka kestäisi vain minuutin.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaisin että niissä perheissä joissa lapset vaan laitetaan nukkumaan ilman itkuja, ei ole koskaan mitään uniongelmia ollutkaan. Ovat olleet helppoja ja luonnostaan hyviä nukkumaan.
Meidän kuopus itse asiassa oppi nukahtamaan itse sillä tavalla että sairasti 3-8 viikkoisena eikä nukkunut kuin muutaman minuutin kerrallaan pitkällisen nukuttamisen jälkeen. Sitten kun sai lääkityksen niin nukkui melkein putkeen kaksi vuorokautta. Siitä lähtien nukahti aina heti kun pisti sänkyyn tuutulaululelun kanssa mutta herää vielä kaksivuotiaanakin monta kertaa yössä. Että sellainen helppo ja hyvä nukkuja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina ollu sitä mieltä että niiltä äideiltä jotka pystyy hylkäämään lapsensa, puuttuu joku perustavaa laatua oleva geeni jonka kuuluisi tuottaa hormonia joka estää hylkäämisen. Tässä huudatusunikoulussa puuttuu varmaan sama geeni
Ei vaan nämä ihmiset osaavat käyttää maalaisjärkeä. Lapsen opetus ei ole millään tavalla tekemisessä hylkäämisen kanssa. Jos itse olisin antanut lapselleni periksi aikoinaan, niin hän tuskin nukkuisi vieläkään omassa huoneessa. Älä tule antamaan neuvojasi tänne, koska et tiedä lasten oikeasta ja hyvinvointia edistävistä kasvatusmenetelmistä yhtään mitään.
Minkälaisia asioita en sitten tiedä? kerro tarkemmin. Kerro myös miten olen toiminut omien lasteni kanssa väärin kun ilmeisesti tiedät
Sinähän väität kokoajan, että lasta ei saisi itkettää, mutta sinä et ymmärrä sitä, että se itku kuuluu opetukseen ja se on täysin normaalia lapselle, kun häntä opettaa nukkumaan yksin. Jos lapselle antaa periksi, niin hän ei opi koskaan! Ei todellakaan ole oikein antaa lapselle periksi. Ihmettelen, miksi moralisoit täällä ihmistä, joka tekee asiat oikein? Moralisoit toisia, vaikka et todellisuudessa itse tiedä kovinkaan paljoa lasten kasvatuksesta etkä perusasioista.
Nyt se taidat olla kyllä sinä joka moralisoi....
Kyllä tiedän että itku kuuluu opettamiseen ja pettymyksen tunteet kuuluu opettamiseen. Tässä on nyt kyse siitä että vanhemman tehtävä on auttaa niiden tunteiden kanssa eikäö jättää aina yksin kun on vaikeita tunteita. [/
Kukahan tässä moralisoi. Ihan itse aloitit:D
Tunteiden kanssa ei voi jättää yksin? Öö, oisko vaikka, niin, että se lapsi yrittää sillä huudolla vanhempaa/ vanhempia viereensä vaikka? Jos joka kerta siihen reagoi, niin eihän opettamisesta tule mitään. Mistä luulet, että se lapsi sitten huutaa? Se lapsi huutaa myös siitä, että on outoa jäädä yksin ja sitä tunnetta ei saa millään muulla pois, kun opettamalla.
Sinä ilmeisesti reagoit joka tunteeseen? Reagoitko myöntävästi myös silloin, kun lapsi tahtoo joka päivä karkkia? Yhyy. No, tottakai! Muutenhan sille lapselle tulee paha mieli.Selitän nyt vielä kun et tunnekuohussa minua kykene ymmärtämään:
SIIS Jos lapsi haluaa karkkia - en anna.
Lapselle tulee siitä paha mieli - lohdutan lasta, en jätä yksin itkemään
Lohduttaa? Miksi pitäisi lohduttaa? Oi hirveää.. tuliko nyt paha mieli.. sille lapselle sanotaan, että tänään ei ole karkkipäivä ja thats it. Ei ole tapahtunut mitään, miksi pitäisi lohduttaa sitten? Tottakai se lapsi itkee, koska se ei saa mitä tahtoo. Silloin lohdutetaan, kun lapsella on hätä. Tuossa ei ole kysymys siitä. Lohduttakotko lastasi, kun hän saa itkupotkuraivarit, kun ei saa karkkia? Aika harva lapsi itkee karkkihyllyllä ilman raivon tunnetta. Siihen raivoon ei reagoida myöskään.
Toki jos lapsesi itkee ilman minkäönlaista vihan tunnetta, niin toki voit silloin lohduttaa, veikkaan vaan, että aika harvassa on lapset, joilla ei ole tällöin vihan ja raivon purkausta ilmassa .
Tuossa tapauksessa saat lohdutuksellasi aikaan vain sen, että lapsi ajattelee ” nyt äiti vähän halaa ja kohta se kyllä antaa periksi” Lapset ovat fiksuja ja osaavat kyllä vetää vanhempia narusta, mikäli kokevat saavan jotain sen avulla.
[/quote]
Selitän nyt vielä kun et tunnekuohussa minua kykene ymmärtämään:
SIIS Jos lapsi haluaa karkkia - en anna.
Lapselle tulee siitä paha mieli - lohdutan lasta, en jätä yksin itkemään[/quote]
Näin kaikki normaalit ihmiset tekevät. Ihanaa että joku vielä ymmärtää opettaa lapsilleen tunnetaitoja. Jotkut tämän keskustelun perusteella ilmeisesti jättävät yksin, uusi juttu minulle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina ollu sitä mieltä että niiltä äideiltä jotka pystyy hylkäämään lapsensa, puuttuu joku perustavaa laatua oleva geeni jonka kuuluisi tuottaa hormonia joka estää hylkäämisen. Tässä huudatusunikoulussa puuttuu varmaan sama geeni
Ei vaan nämä ihmiset osaavat käyttää maalaisjärkeä. Lapsen opetus ei ole millään tavalla tekemisessä hylkäämisen kanssa. Jos itse olisin antanut lapselleni periksi aikoinaan, niin hän tuskin nukkuisi vieläkään omassa huoneessa. Älä tule antamaan neuvojasi tänne, koska et tiedä lasten oikeasta ja hyvinvointia edistävistä kasvatusmenetelmistä yhtään mitään.
Minkälaisia asioita en sitten tiedä? kerro tarkemmin. Kerro myös miten olen toiminut omien lasteni kanssa väärin kun ilmeisesti tiedät
Sinähän väität kokoajan, että lasta ei saisi itkettää, mutta sinä et ymmärrä sitä, että se itku kuuluu opetukseen ja se on täysin normaalia lapselle, kun häntä opettaa nukkumaan yksin. Jos lapselle antaa periksi, niin hän ei opi koskaan! Ei todellakaan ole oikein antaa lapselle periksi. Ihmettelen, miksi moralisoit täällä ihmistä, joka tekee asiat oikein? Moralisoit toisia, vaikka et todellisuudessa itse tiedä kovinkaan paljoa lasten kasvatuksesta etkä perusasioista.
Nyt se taidat olla kyllä sinä joka moralisoi....
Kyllä tiedän että itku kuuluu opettamiseen ja pettymyksen tunteet kuuluu opettamiseen. Tässä on nyt kyse siitä että vanhemman tehtävä on auttaa niiden tunteiden kanssa eikäö jättää aina yksin kun on vaikeita tunteita. [/
Kukahan tässä moralisoi. Ihan itse aloitit:D
Tunteiden kanssa ei voi jättää yksin? Öö, oisko vaikka, niin, että se lapsi yrittää sillä huudolla vanhempaa/ vanhempia viereensä vaikka? Jos joka kerta siihen reagoi, niin eihän opettamisesta tule mitään. Mistä luulet, että se lapsi sitten huutaa? Se lapsi huutaa myös siitä, että on outoa jäädä yksin ja sitä tunnetta ei saa millään muulla pois, kun opettamalla.
Sinä ilmeisesti reagoit joka tunteeseen? Reagoitko myöntävästi myös silloin, kun lapsi tahtoo joka päivä karkkia? Yhyy. No, tottakai! Muutenhan sille lapselle tulee paha mieli.Selitän nyt vielä kun et tunnekuohussa minua kykene ymmärtämään:
SIIS Jos lapsi haluaa karkkia - en anna.
Lapselle tulee siitä paha mieli - lohdutan lasta, en jätä yksin itkemään
Lohduttaa? Miksi pitäisi lohduttaa? Oi hirveää.. tuliko nyt paha mieli.. sille lapselle sanotaan, että tänään ei ole karkkipäivä ja thats it. Ei ole tapahtunut mitään, miksi pitäisi lohduttaa sitten? Tottakai se lapsi itkee, koska se ei saa mitä tahtoo. Silloin lohdutetaan, kun lapsella on hätä. Tuossa ei ole kysymys siitä. Lohduttakotko lastasi, kun hän saa itkupotkuraivarit, kun ei saa karkkia? Aika harva lapsi itkee karkkihyllyllä ilman raivon tunnetta. Siihen raivoon ei reagoida myöskään.
Toki jos lapsesi itkee ilman minkäönlaista vihan tunnetta, niin toki voit silloin lohduttaa, veikkaan vaan, että aika harvassa on lapset, joilla ei ole tällöin vihan ja raivon purkausta ilmassa .
Tuossa tapauksessa saat lohdutuksellasi aikaan vain sen, että lapsi ajattelee ” nyt äiti vähän halaa ja kohta se kyllä antaa periksi” Lapset ovat fiksuja ja osaavat kyllä vetää vanhempia narusta, mikäli kokevat saavan jotain sen avulla.Tottakai lohdutan lastani jos saa itkupotkuraivarit. Ja aina se päättyy siihen että lapsi rauhottuu ja minä yritän nimetä vaikeita tunteita hänelle. En koskaan jätä lasta yksin vaikeiden tunteiden kanssa ellei lapsi itse niin halua. Ikinä en ole antanut periksi raivareiden jälkeen, että minun lapseni ei kylläkään ajattele tai oleta että niin tulisi tapahtumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina ollu sitä mieltä että niiltä äideiltä jotka pystyy hylkäämään lapsensa, puuttuu joku perustavaa laatua oleva geeni jonka kuuluisi tuottaa hormonia joka estää hylkäämisen. Tässä huudatusunikoulussa puuttuu varmaan sama geeni
Ei vaan nämä ihmiset osaavat käyttää maalaisjärkeä. Lapsen opetus ei ole millään tavalla tekemisessä hylkäämisen kanssa. Jos itse olisin antanut lapselleni periksi aikoinaan, niin hän tuskin nukkuisi vieläkään omassa huoneessa. Älä tule antamaan neuvojasi tänne, koska et tiedä lasten oikeasta ja hyvinvointia edistävistä kasvatusmenetelmistä yhtään mitään.
Minkälaisia asioita en sitten tiedä? kerro tarkemmin. Kerro myös miten olen toiminut omien lasteni kanssa väärin kun ilmeisesti tiedät
Sinähän väität kokoajan, että lasta ei saisi itkettää, mutta sinä et ymmärrä sitä, että se itku kuuluu opetukseen ja se on täysin normaalia lapselle, kun häntä opettaa nukkumaan yksin. Jos lapselle antaa periksi, niin hän ei opi koskaan! Ei todellakaan ole oikein antaa lapselle periksi. Ihmettelen, miksi moralisoit täällä ihmistä, joka tekee asiat oikein? Moralisoit toisia, vaikka et todellisuudessa itse tiedä kovinkaan paljoa lasten kasvatuksesta etkä perusasioista.
Nyt se taidat olla kyllä sinä joka moralisoi....
Kyllä tiedän että itku kuuluu opettamiseen ja pettymyksen tunteet kuuluu opettamiseen. Tässä on nyt kyse siitä että vanhemman tehtävä on auttaa niiden tunteiden kanssa eikäö jättää aina yksin kun on vaikeita tunteita. [/
Kukahan tässä moralisoi. Ihan itse aloitit:D
Tunteiden kanssa ei voi jättää yksin? Öö, oisko vaikka, niin, että se lapsi yrittää sillä huudolla vanhempaa/ vanhempia viereensä vaikka? Jos joka kerta siihen reagoi, niin eihän opettamisesta tule mitään. Mistä luulet, että se lapsi sitten huutaa? Se lapsi huutaa myös siitä, että on outoa jäädä yksin ja sitä tunnetta ei saa millään muulla pois, kun opettamalla.
Sinä ilmeisesti reagoit joka tunteeseen? Reagoitko myöntävästi myös silloin, kun lapsi tahtoo joka päivä karkkia? Yhyy. No, tottakai! Muutenhan sille lapselle tulee paha mieli.Selitän nyt vielä kun et tunnekuohussa minua kykene ymmärtämään:
SIIS Jos lapsi haluaa karkkia - en anna.
Lapselle tulee siitä paha mieli - lohdutan lasta, en jätä yksin itkemään
Lohduttaa? Miksi pitäisi lohduttaa? Oi hirveää.. tuliko nyt paha mieli.. sille lapselle sanotaan, että tänään ei ole karkkipäivä ja thats it. Ei ole tapahtunut mitään, miksi pitäisi lohduttaa sitten? Tottakai se lapsi itkee, koska se ei saa mitä tahtoo. Silloin lohdutetaan, kun lapsella on hätä. Tuossa ei ole kysymys siitä. Lohduttakotko lastasi, kun hän saa itkupotkuraivarit, kun ei saa karkkia? Aika harva lapsi itkee karkkihyllyllä ilman raivon tunnetta. Siihen raivoon ei reagoida myöskään.
Toki jos lapsesi itkee ilman minkäönlaista vihan tunnetta, niin toki voit silloin lohduttaa, veikkaan vaan, että aika harvassa on lapset, joilla ei ole tällöin vihan ja raivon purkausta ilmassa .
Tuossa tapauksessa saat lohdutuksellasi aikaan vain sen, että lapsi ajattelee ” nyt äiti vähän halaa ja kohta se kyllä antaa periksi” Lapset ovat fiksuja ja osaavat kyllä vetää vanhempia narusta, mikäli kokevat saavan jotain sen avulla.Tämä mamma on pelottava. Ei empatiaa sitten yhtään, saatika sen opettamista jälkikasvulle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina ollu sitä mieltä että niiltä äideiltä jotka pystyy hylkäämään lapsensa, puuttuu joku perustavaa laatua oleva geeni jonka kuuluisi tuottaa hormonia joka estää hylkäämisen. Tässä huudatusunikoulussa puuttuu varmaan sama geeni
Ei vaan nämä ihmiset osaavat käyttää maalaisjärkeä. Lapsen opetus ei ole millään tavalla tekemisessä hylkäämisen kanssa. Jos itse olisin antanut lapselleni periksi aikoinaan, niin hän tuskin nukkuisi vieläkään omassa huoneessa. Älä tule antamaan neuvojasi tänne, koska et tiedä lasten oikeasta ja hyvinvointia edistävistä kasvatusmenetelmistä yhtään mitään.
Minkälaisia asioita en sitten tiedä? kerro tarkemmin. Kerro myös miten olen toiminut omien lasteni kanssa väärin kun ilmeisesti tiedät
Sinähän väität kokoajan, että lasta ei saisi itkettää, mutta sinä et ymmärrä sitä, että se itku kuuluu opetukseen ja se on täysin normaalia lapselle, kun häntä opettaa nukkumaan yksin. Jos lapselle antaa periksi, niin hän ei opi koskaan! Ei todellakaan ole oikein antaa lapselle periksi. Ihmettelen, miksi moralisoit täällä ihmistä, joka tekee asiat oikein? Moralisoit toisia, vaikka et todellisuudessa itse tiedä kovinkaan paljoa lasten kasvatuksesta etkä perusasioista.
Nyt se taidat olla kyllä sinä joka moralisoi....
Kyllä tiedän että itku kuuluu opettamiseen ja pettymyksen tunteet kuuluu opettamiseen. Tässä on nyt kyse siitä että vanhemman tehtävä on auttaa niiden tunteiden kanssa eikäö jättää aina yksin kun on vaikeita tunteita. [/
Kukahan tässä moralisoi. Ihan itse aloitit:D
Tunteiden kanssa ei voi jättää yksin? Öö, oisko vaikka, niin, että se lapsi yrittää sillä huudolla vanhempaa/ vanhempia viereensä vaikka? Jos joka kerta siihen reagoi, niin eihän opettamisesta tule mitään. Mistä luulet, että se lapsi sitten huutaa? Se lapsi huutaa myös siitä, että on outoa jäädä yksin ja sitä tunnetta ei saa millään muulla pois, kun opettamalla.
Sinä ilmeisesti reagoit joka tunteeseen? Reagoitko myöntävästi myös silloin, kun lapsi tahtoo joka päivä karkkia? Yhyy. No, tottakai! Muutenhan sille lapselle tulee paha mieli.Selitän nyt vielä kun et tunnekuohussa minua kykene ymmärtämään:
SIIS Jos lapsi haluaa karkkia - en anna.
Lapselle tulee siitä paha mieli - lohdutan lasta, en jätä yksin itkemään
Lohduttaa? Miksi pitäisi lohduttaa? Oi hirveää.. tuliko nyt paha mieli.. sille lapselle sanotaan, että tänään ei ole karkkipäivä ja thats it. Ei ole tapahtunut mitään, miksi pitäisi lohduttaa sitten? Tottakai se lapsi itkee, koska se ei saa mitä tahtoo. Silloin lohdutetaan, kun lapsella on hätä. Tuossa ei ole kysymys siitä. Lohduttakotko lastasi, kun hän saa itkupotkuraivarit, kun ei saa karkkia? Aika harva lapsi itkee karkkihyllyllä ilman raivon tunnetta. Siihen raivoon ei reagoida myöskään.
Toki jos lapsesi itkee ilman minkäönlaista vihan tunnetta, niin toki voit silloin lohduttaa, veikkaan vaan, että aika harvassa on lapset, joilla ei ole tällöin vihan ja raivon purkausta ilmassa .
Tuossa tapauksessa saat lohdutuksellasi aikaan vain sen, että lapsi ajattelee ” nyt äiti vähän halaa ja kohta se kyllä antaa periksi” Lapset ovat fiksuja ja osaavat kyllä vetää vanhempia narusta, mikäli kokevat saavan jotain sen avulla.Tämä mamma on pelottava. Ei empatiaa sitten yhtään, saatika sen opettamista jälkikasvulle
No kaikki nämä "yhyy tuliko paha mieli" kommenteillaan lapsiaan pilkkaavat vanhemmat ovat pahimpia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina ollu sitä mieltä että niiltä äideiltä jotka pystyy hylkäämään lapsensa, puuttuu joku perustavaa laatua oleva geeni jonka kuuluisi tuottaa hormonia joka estää hylkäämisen. Tässä huudatusunikoulussa puuttuu varmaan sama geeni
Ei vaan nämä ihmiset osaavat käyttää maalaisjärkeä. Lapsen opetus ei ole millään tavalla tekemisessä hylkäämisen kanssa. Jos itse olisin antanut lapselleni periksi aikoinaan, niin hän tuskin nukkuisi vieläkään omassa huoneessa. Älä tule antamaan neuvojasi tänne, koska et tiedä lasten oikeasta ja hyvinvointia edistävistä kasvatusmenetelmistä yhtään mitään.
Minkälaisia asioita en sitten tiedä? kerro tarkemmin. Kerro myös miten olen toiminut omien lasteni kanssa väärin kun ilmeisesti tiedät
Sinähän väität kokoajan, että lasta ei saisi itkettää, mutta sinä et ymmärrä sitä, että se itku kuuluu opetukseen ja se on täysin normaalia lapselle, kun häntä opettaa nukkumaan yksin. Jos lapselle antaa periksi, niin hän ei opi koskaan! Ei todellakaan ole oikein antaa lapselle periksi. Ihmettelen, miksi moralisoit täällä ihmistä, joka tekee asiat oikein? Moralisoit toisia, vaikka et todellisuudessa itse tiedä kovinkaan paljoa lasten kasvatuksesta etkä perusasioista.
Nyt se taidat olla kyllä sinä joka moralisoi....
Kyllä tiedän että itku kuuluu opettamiseen ja pettymyksen tunteet kuuluu opettamiseen. Tässä on nyt kyse siitä että vanhemman tehtävä on auttaa niiden tunteiden kanssa eikäö jättää aina yksin kun on vaikeita tunteita. [/
Kukahan tässä moralisoi. Ihan itse aloitit:D
Tunteiden kanssa ei voi jättää yksin? Öö, oisko vaikka, niin, että se lapsi yrittää sillä huudolla vanhempaa/ vanhempia viereensä vaikka? Jos joka kerta siihen reagoi, niin eihän opettamisesta tule mitään. Mistä luulet, että se lapsi sitten huutaa? Se lapsi huutaa myös siitä, että on outoa jäädä yksin ja sitä tunnetta ei saa millään muulla pois, kun opettamalla.
Sinä ilmeisesti reagoit joka tunteeseen? Reagoitko myöntävästi myös silloin, kun lapsi tahtoo joka päivä karkkia? Yhyy. No, tottakai! Muutenhan sille lapselle tulee paha mieli.Selitän nyt vielä kun et tunnekuohussa minua kykene ymmärtämään:
SIIS Jos lapsi haluaa karkkia - en anna.
Lapselle tulee siitä paha mieli - lohdutan lasta, en jätä yksin itkemään
Lohduttaa? Miksi pitäisi lohduttaa? Oi hirveää.. tuliko nyt paha mieli.. sille lapselle sanotaan, että tänään ei ole karkkipäivä ja thats it. Ei ole tapahtunut mitään, miksi pitäisi lohduttaa sitten? Tottakai se lapsi itkee, koska se ei saa mitä tahtoo. Silloin lohdutetaan, kun lapsella on hätä. Tuossa ei ole kysymys siitä. Lohduttakotko lastasi, kun hän saa itkupotkuraivarit, kun ei saa karkkia? Aika harva lapsi itkee karkkihyllyllä ilman raivon tunnetta. Siihen raivoon ei reagoida myöskään.
Toki jos lapsesi itkee ilman minkäönlaista vihan tunnetta, niin toki voit silloin lohduttaa, veikkaan vaan, että aika harvassa on lapset, joilla ei ole tällöin vihan ja raivon purkausta ilmassa .
Tuossa tapauksessa saat lohdutuksellasi aikaan vain sen, että lapsi ajattelee ” nyt äiti vähän halaa ja kohta se kyllä antaa periksi” Lapset ovat fiksuja ja osaavat kyllä vetää vanhempia narusta, mikäli kokevat saavan jotain sen avulla.Olet elävä esimerkki siitä millainen aikuinen kasvaa lapsesta, joka kasvatetaan tunteettomasti ehdollistaen.
Pidät lasten kasvatusta valtapelinä, et ymmärrä mitään perustason psykologiasta ja haluat kostaa lapsillesi jotain, mitä he eivät ole tehneet. Olet sairas.
Alue: Aihe vapaa
Nyt se taidat olla kyllä sinä joka moralisoi....
Kyllä tiedän että itku kuuluu opettamiseen ja pettymyksen tunteet kuuluu opettamiseen. Tässä on nyt kyse siitä että vanhemman tehtävä on auttaa niiden tunteiden kanssa eikäö jättää aina yksin kun on vaikeita tunteita.