Tuntuu niin pahalta jättää lapsi yksin nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsi pitää jättää yksin nukkumaan. Muistan itse, kun minut pienenä jätettiin yksin nukkumaan, pelotti eikä uni tullut. Olin huonouninen enkä tietenkään osannut sitä lapsena ilmaista. Sain kyllä mennä vanhempien väliin nukkumaan yöllä, ja tein niin varmaan 8-vuotiaaksi asti. Pelkään vieläkin pimeää enkä mielelläni nuku yksin. Oma lapsi saa nukkua vieressä niin kauan kun on tarve.

Minulla samat kokemukset, miustan hyvin kun olen joutunut nukahtamaan yksin. Pelkäsin ja näin painajaisia. Edelleen pelkään (32v) olla yksin isossa talossa ja varsinkin vanhempieni kotona kun ne vanhat pelot pimeän aikaan tulee esiin

Voi hyvää päivää! Kun ei se lapsi aina opi, jossei sitä opeta. Tiedän kyllä ihmisiä, joiden lapset eivät vielä alakouluikäisenäkään nuku yksin, koska heidät on opetettu siihen, ettei yksin tarvitse nukkua. Tämä vaikeuttaa kyllä sekä vanhempien että näiden lasten elämää.

Lapsi oppii parhaiten pienenä, joten silloin asiat kuuluu opettaa.

Mistä tiedät, että painajaisesi johtui kasvatuksesta? Sen taustalla voi olla taatusti muutakin. Mutta toki jokainen tekee kuten tahtoo. Huomaatte kyllä muutamien vuosien päästä, että asiat olisi voinut tehdä asiat toisin.

Jos lapsi itkee max 5 min nukkumaan mentäessä, niin en näe mitään ongelmaa missään.

Tutkitusti aikuinenkin ihminen on herkkäunisempi = kevyemmässä unessa ja nukahtamisvaikeuksia, kun on täysin yksin ja lisäksi kehossa enemmän stressihormoneja. Ihminen on heimoeläjä eikä erakko fysiologisilta ominaisuuksiltaan. 

Vauva oppii olemaan hiljaa, siksi että tajuaa ettei kukaan vastaa hänen tarpeeseensa. Sitten et voikaan tietää, onko hiljaa ja hädissään vai hiljaa ja tyytyväinen. Lastenkotivauvat eivät itke öisin, koska ovat oppineet olemaan itkemättä, mutta sillä ei ole mitään tekoa hyvinvoinnin kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, onko totta, että unikoulussa neuvotaan hylkäämään noin pieni laspi? Tämä on vakavaa... Jonkun täytyy puuttua nykytouhuun. 

Todella vakavaa. Näin kasvatetaan empatiakyvyttömimä lapsia jotka "oppivat vain pärjäämään". Onneksi tietämys lisääntyy kokoajan ja tämä huudatusunikoulu on jäämässä historiaan

Unikoulut tulee loppumaan lapsen pahoinpitelynä.

Ei lapsi mitään traumoja 1-5min itkeskelystä saa. Se tuntikausien huutoitku oksennuksineen on ihan eri asia. Se pieni itku ei todellakaan ole mitään hylkäämistä, puhutaan aivan eri asiasta. Jos lapsella olisi ongelma, ei kyllä lopulta nukahtaisi yksin.

Mulla on viisi lasta, joista jokainen on ollut erilainen nukkuja. Nyt 6v oli vauvana sellainen, jolla oli aina pieni uni-itku ennen nukahtamista, olipa sylissä tai sängyssä, tissillä tai ei. Kuopus on nyt 11kk vanha ja tähän saakka on nukahtanut pitkällisen nukuttamisen jälkeen vasta (siis illasta on voinut hyvin mennä jopa 4h tähän rumbaan, joskus oon itse päässyt nukkumaan vasta 3 tai 4 aamuyöllä). Nyt aletaan olla onnellisessa tilanteessa, että jo 12 aikaan yöllä nukahtaa rinnalle mutta saan kannettua sänkyyn, eikö enää huuda vaikka hieman havahtuu. Nukkuu sitten koko yön omassa sängyssään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei tosiaan perhepeti ole mahdollinen. Esikoinen nukkui perhepedissä. Hän halusi nukkua vieressäni vielä 10-vuotiaana. Itseasiassa pitempäänkin olisi halunnut, mutta tuolloin sain hänet omaan sänkyyn nukkumaan. En halua, että näin käy kuopuksen kanssa.

Kuopus on tosiaan 1v ja 8 kk ikäinen. Hän aloittaa päiväkodin kuukauden päästä. Mun on pakko saada nukkumiseen jotain tolkkua. En muuten jaksa käydä töissä. Ja lapsenkin helpompi olla päiväkodissa kun on rytmi ja ei tule päiväunien aikaan mitään kovaa taistoa.

Ap

Mä menin töihin ku esikoinen 3,5 ja kuopus 1v 2kk. Tähän asti nukuttiin kaikki perhepedissä.

Tehtiin niin ku joku tuolla kirjoittikin, että omaan sänkyyn molemmat (yhteinen huone lapsilla) ja sitten yksi iltasatu ja yksi iltalaulu, sen jälkeen sanon hyvää yötä ja lähden pois. Sanon vaikka että äiti käy vessassa ja vessareissu vaan vähän "venyy". Sitten kun joku huutelee niin käyn siellä  ja silitän ja toivotan hyvät yöt uudestaan. Sama toistuu välillä kerran, välillä 10 kertaa. Lopulta molemmat nukahtavat omin päin tyytyväisinä. Jos jompi kumpi itkee niin menen lohduttamaan. Nopeasti oppivat, menikö joku 4 iltaa. en antanut itkeä yksin kummankaan. Vaan kävin aina lohduttamassa. Pari kertaa oon nostanut syliin pienempää kun itki niin kovaa, muuten on riittänyt se että lohdutan vierellä.

Ennen tätä mullakin yöunet toivottomia ja tällä olen saanut öihin rauhan. Mieti vielä sitä itkettämistä jos itseä se epäilyttää, muullakin tavalla voi toimia.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aina ollu sitä mieltä että niiltä äideiltä jotka pystyy hylkäämään lapsensa, puuttuu joku perustavaa laatua oleva geeni jonka kuuluisi tuottaa hormonia joka estää hylkäämisen. Tässä huudatusunikoulussa puuttuu varmaan sama geeni

Ei vaan nämä ihmiset osaavat käyttää maalaisjärkeä. Lapsen opetus ei ole millään tavalla tekemisessä hylkäämisen kanssa. Jos itse olisin antanut lapselleni periksi aikoinaan, niin hän tuskin nukkuisi vieläkään omassa huoneessa. Älä tule antamaan neuvojasi tänne, koska et tiedä lasten oikeasta ja hyvinvointia edistävistä kasvatusmenetelmistä yhtään mitään.

Lapsi tosiaan itkee selvästi välillä tekoitkua. Ja hän kyllä kuulee mitä touhuilen täällä kotona, kuulee meidän puhetta. Eli tietää ettei ole yksin. Välillä kuulen kun juttelee sängyssä itsekseen. Kaikki ystävämme ovat pitäneet tälläisen unikoulun lapsilleen. Lapsen isä sanoi että näin on tehtävä. Itse en olisi varmaan tähän ryhtynyt jos olisin yksinhuoltaja tai mieheni ei olisi tätä ehdottanut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tosiaan itkee selvästi välillä tekoitkua. Ja hän kyllä kuulee mitä touhuilen täällä kotona, kuulee meidän puhetta. Eli tietää ettei ole yksin. Välillä kuulen kun juttelee sängyssä itsekseen. Kaikki ystävämme ovat pitäneet tälläisen unikoulun lapsilleen. Lapsen isä sanoi että näin on tehtävä. Itse en olisi varmaan tähän ryhtynyt jos olisin yksinhuoltaja tai mieheni ei olisi tätä ehdottanut.

Ap

APua, "ku kaikki muutkin" ja ku lapsen isä sano että näin on tehtävä??!!? siis mitä?!!? 

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tosiaan itkee selvästi välillä tekoitkua. Ja hän kyllä kuulee mitä touhuilen täällä kotona, kuulee meidän puhetta. Eli tietää ettei ole yksin. Välillä kuulen kun juttelee sängyssä itsekseen. Kaikki ystävämme ovat pitäneet tälläisen unikoulun lapsilleen. Lapsen isä sanoi että näin on tehtävä. Itse en olisi varmaan tähän ryhtynyt jos olisin yksinhuoltaja tai mieheni ei olisi tätä ehdottanut.

Ap

Toimitte ap ihan oikein! Usko tai älä, niin huomaat vielä myöhemmin, millainen iso merkitys tuolla on lapsen elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aina ollu sitä mieltä että niiltä äideiltä jotka pystyy hylkäämään lapsensa, puuttuu joku perustavaa laatua oleva geeni jonka kuuluisi tuottaa hormonia joka estää hylkäämisen. Tässä huudatusunikoulussa puuttuu varmaan sama geeni

Ei vaan nämä ihmiset osaavat käyttää maalaisjärkeä. Lapsen opetus ei ole millään tavalla tekemisessä hylkäämisen kanssa. Jos itse olisin antanut lapselleni periksi aikoinaan, niin hän tuskin nukkuisi vieläkään omassa huoneessa. Älä tule antamaan neuvojasi tänne, koska et tiedä lasten oikeasta ja hyvinvointia edistävistä kasvatusmenetelmistä yhtään mitään.

Minkälaisia asioita en sitten tiedä? kerro tarkemmin. Kerro myös miten olen toiminut omien lasteni kanssa väärin kun ilmeisesti tiedät

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei tosiaan perhepeti ole mahdollinen. Esikoinen nukkui perhepedissä. Hän halusi nukkua vieressäni vielä 10-vuotiaana. Itseasiassa pitempäänkin olisi halunnut, mutta tuolloin sain hänet omaan sänkyyn nukkumaan. En halua, että näin käy kuopuksen kanssa.

Kuopus on tosiaan 1v ja 8 kk ikäinen. Hän aloittaa päiväkodin kuukauden päästä. Mun on pakko saada nukkumiseen jotain tolkkua. En muuten jaksa käydä töissä. Ja lapsenkin helpompi olla päiväkodissa kun on rytmi ja ei tule päiväunien aikaan mitään kovaa taistoa.

Ap

Mä menin töihin ku esikoinen 3,5 ja kuopus 1v 2kk. Tähän asti nukuttiin kaikki perhepedissä.

Tehtiin niin ku joku tuolla kirjoittikin, että omaan sänkyyn molemmat (yhteinen huone lapsilla) ja sitten yksi iltasatu ja yksi iltalaulu, sen jälkeen sanon hyvää yötä ja lähden pois. Sanon vaikka että äiti käy vessassa ja vessareissu vaan vähän "venyy". Sitten kun joku huutelee niin käyn siellä  ja silitän ja toivotan hyvät yöt uudestaan. Sama toistuu välillä kerran, välillä 10 kertaa. Lopulta molemmat nukahtavat omin päin tyytyväisinä. Jos jompi kumpi itkee niin menen lohduttamaan. Nopeasti oppivat, menikö joku 4 iltaa. en antanut itkeä yksin kummankaan. Vaan kävin aina lohduttamassa. Pari kertaa oon nostanut syliin pienempää kun itki niin kovaa, muuten on riittänyt se että lohdutan vierellä.

Ennen tätä mullakin yöunet toivottomia ja tällä olen saanut öihin rauhan. Mieti vielä sitä itkettämistä jos itseä se epäilyttää, muullakin tavalla voi toimia.

Ihan asiallinen toimintatapa mielestäni tämä, meillä on tehty aikanaan samaan tapaan ja hyvin on toiminut

Lapset ovat erilaisia. Kaikkiin ei päde samat kaavat.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi mitään traumoja 1-5min itkeskelystä saa. Se tuntikausien huutoitku oksennuksineen on ihan eri asia. Se pieni itku ei todellakaan ole mitään hylkäämistä, puhutaan aivan eri asiasta. Jos lapsella olisi ongelma, ei kyllä lopulta nukahtaisi yksin.

Mulla on viisi lasta, joista jokainen on ollut erilainen nukkuja. Nyt 6v oli vauvana sellainen, jolla oli aina pieni uni-itku ennen nukahtamista, olipa sylissä tai sängyssä, tissillä tai ei. Kuopus on nyt 11kk vanha ja tähän saakka on nukahtanut pitkällisen nukuttamisen jälkeen vasta (siis illasta on voinut hyvin mennä jopa 4h tähän rumbaan, joskus oon itse päässyt nukkumaan vasta 3 tai 4 aamuyöllä). Nyt aletaan olla onnellisessa tilanteessa, että jo 12 aikaan yöllä nukahtaa rinnalle mutta saan kannettua sänkyyn, eikö enää huuda vaikka hieman havahtuu. Nukkuu sitten koko yön omassa sängyssään.

Tuosta uni-itkusta. Kuopus on tosiaan ennen unta itkenyt myös ennen tätä unikoulua. Esim. rattaiden kyydissä tirauttaa pienen itkun ja yhtäkkiä vaipuu uneen. Aiemmin kun nukahti viereen niin usein silloinkin itki hieman ennen kuin nukahti.

Ap

Miksi rinnastatte yksin nukkumisen ja hylkäämisen keskenään? 🤔 eihän se nyt mitään hylkäämistä ole herranen aika kun vanhempi on saatavilla, jos itku alkaa. Meillä on 1v poika, joka ei todellakaan mene helpolla nukkumaan. Ei meinaa nukahtaa millään. Riekkuu ja hyppii pinnasängyssä ja lopulta alkaa itkeä. Makuuhuone on olohuoneen vieressä ja ovi auki, lapsi kuulee television koko ajan ja kun alkaa itkeä, mennään rauhoittelemaan. Mitkään prkeleen tassutukset ei kyllä tolla meidän pojalla auta kun pyörii ja venyttelee ja karhukävelee sängyssään, väkisinkö pitäisi pitää paikoillaan. Vieressä pitää olla ja rauhoitella monta tuntia pahimmillaan ja sitten nukahtaa lopulta.

Ap olisin helvetin onnellinen, jos tuo itkisi sen pari minuuttia ja nukahtaisi. Mutta kuuntele kaksi tuntia sitä itkua, jos et tee mitään niin vasta sydämestä sieppaa. Ja kun poika vaan on huono nukkumaan. Mitä sillekkään oikein voi tehdä. Odottaa ja toivoa että nukkuisi paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tosiaan itkee selvästi välillä tekoitkua. Ja hän kyllä kuulee mitä touhuilen täällä kotona, kuulee meidän puhetta. Eli tietää ettei ole yksin. Välillä kuulen kun juttelee sängyssä itsekseen. Kaikki ystävämme ovat pitäneet tälläisen unikoulun lapsilleen. Lapsen isä sanoi että näin on tehtävä. Itse en olisi varmaan tähän ryhtynyt jos olisin yksinhuoltaja tai mieheni ei olisi tätä ehdottanut.

Ap

Kuulostaa, että olette oikealla tiellä. Ja siltä ettei lapsella ole hätää. Siis henkistä hätää tai hylkäämisen tuntua.

Moni kertoo, että lapsena oli kiva nukahtaa vaikka äidin ompelukoneen ääneen tai muuhun sellaiseen. Eli se äänellinen läsnäolo taitaa olla tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aina ollu sitä mieltä että niiltä äideiltä jotka pystyy hylkäämään lapsensa, puuttuu joku perustavaa laatua oleva geeni jonka kuuluisi tuottaa hormonia joka estää hylkäämisen. Tässä huudatusunikoulussa puuttuu varmaan sama geeni

Ei vaan nämä ihmiset osaavat käyttää maalaisjärkeä. Lapsen opetus ei ole millään tavalla tekemisessä hylkäämisen kanssa. Jos itse olisin antanut lapselleni periksi aikoinaan, niin hän tuskin nukkuisi vieläkään omassa huoneessa. Älä tule antamaan neuvojasi tänne, koska et tiedä lasten oikeasta ja hyvinvointia edistävistä kasvatusmenetelmistä yhtään mitään.

Minkälaisia asioita en sitten tiedä? kerro tarkemmin. Kerro myös miten olen toiminut omien lasteni kanssa väärin kun ilmeisesti tiedät

Sinähän väität kokoajan, että lasta ei saisi itkettää, mutta sinä et ymmärrä sitä, että se itku kuuluu opetukseen ja se on täysin normaalia lapselle, kun häntä opettaa nukkumaan yksin. Jos lapselle antaa periksi, niin hän ei opi koskaan! Ei todellakaan ole oikein antaa lapselle periksi. Ihmettelen, miksi moralisoit täällä ihmistä, joka tekee asiat oikein? Moralisoit toisia, vaikka et todellisuudessa itse tiedä kovinkaan paljoa lasten kasvatuksesta etkä perusasioista.

Vauvaa ei voi opettaa hyväksymään hylätyksi tulemista, koska hänellä on synnynnäinen tarve säilyttää olemassaolonsa - ja hylättynä tämä perustarve ei onnistu.

Jos näyttää siltä, että vauva on "oppinut" hylätyksi tulemisen, hän on psyykkisesti vakavasti vaurioitunut. Mikä on korjattava ennen kuin lapsi täyttää 3 vuotta.

Ihminen ei voi oppia hylkäämisen järjettömyyttä (äidinvaistosi on oikeassa), ennen kuin edes tajuaa olevansa erillinen ihminen. Mistä ihmeestä joku on saanut päähänsä, että vauvan saisi hylätä? Kertokaa, mistä käsityksenne ovat peräisin, jotta voisimme muuttaa asioita perempaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi rinnastatte yksin nukkumisen ja hylkäämisen keskenään? 🤔 eihän se nyt mitään hylkäämistä ole herranen aika kun vanhempi on saatavilla, jos itku alkaa. Meillä on 1v poika, joka ei todellakaan mene helpolla nukkumaan. Ei meinaa nukahtaa millään. Riekkuu ja hyppii pinnasängyssä ja lopulta alkaa itkeä. Makuuhuone on olohuoneen vieressä ja ovi auki, lapsi kuulee television koko ajan ja kun alkaa itkeä, mennään rauhoittelemaan. Mitkään prkeleen tassutukset ei kyllä tolla meidän pojalla auta kun pyörii ja venyttelee ja karhukävelee sängyssään, väkisinkö pitäisi pitää paikoillaan. Vieressä pitää olla ja rauhoitella monta tuntia pahimmillaan ja sitten nukahtaa lopulta.

Ap olisin helvetin onnellinen, jos tuo itkisi sen pari minuuttia ja nukahtaisi. Mutta kuuntele kaksi tuntia sitä itkua, jos et tee mitään niin vasta sydämestä sieppaa. Ja kun poika vaan on huono nukkumaan. Mitä sillekkään oikein voi tehdä. Odottaa ja toivoa että nukkuisi paremmin.

Tässä AP:n tapauksessahan vanhemmat ei olleet saatavilla kun itku alkaa, vaan jätettiin yksin itkemään.

Mä en taas ole koskaan tajunnut mikä idea siinä on jättää lapsi yksinään sänkyyn huutamaan. Siis nukkuuhan kuka tahansa kun on huutanut itsensä väsyksiin mutta aika karulta vaan kuulostaa.

Mä oon nukuttanut lukemalla iltasadun ja olemalla vieressä niin kauan että lapsi nukahtaa. Joskus menee 5 min, joskus tunti. En tiedä onko oikein vai väärin mutta ajattelen että lasten kanssa nyt vaan on tämmöistä eikä sitä omaa aikaa välttämättä joka ilta ole.