Surkeimmat treffikumppanin tarjoamat ateriat
Sain idean tuolta "Oletko ollut kyläpaikassa nälässä" -ketjusta, eli onko teille käynyt niin, että olette menneet treffikumppanin luokse syömään, tai hänen tarjoamalleen päivälliselle /illalliselle ravintolaan, joka osoittautunut täydeksi flopiksi?
Mulla on muutamia kokemuksia, kas tässä:
-mies kutsui kahville, mentiin kahvilaan. Miehellä ei ollut rahaa. Minä tarjosin kahvit :)
-mies pyysi luokseen syömään. Ruokana oli todella vetisiä liian kauan keitettyjä perunoita ja jotain outoa (kinkku?) kastiketta, ei mitään muuta. Kattila näytti likaiselta...
-miehen kanssa treffeillä. Oltiin puhuttu, että mennään ulos syömään. Mies vei minut Rax Pizza puffettiin. Oikeasti se tilanne vain nauratti. No, olihan se pizza ihan hyvää...
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Kommentit (66)
Tuosta pasta blognesesta tuli mieleen kaverini kertoma kauhutarina. Hän tapaili erästä todella epästabiilia miestä (sanotaan tässä häntä vaikka Markoksi) joka kehui olevansa Michelin-tason kokki. Hän väitti olleensa töissä mm. ravintola Saslikissa, joka on hieno venäläinen ravintola täällä Helsingissä.
Mies oli sitten tullut treffi-iltana kokkaamaan ruokaa naisen luo. Ruokana oli juurikin tuo pasta bolognese, aivan surkeasti valmistettuna. Siis tyyliin vettä, ketsuppia ja perinajauhoa suoraan nesteen sekaan pannulle raakojen jauhelihojen päälle. Osa jauhelihasta oli jäänyt raa'aksi, kun mies ei tajunnut, että se olisi kannattanut paistaa ensin. Mies oli suuttunut kaikesta koko ajan ja esim. heittänyt desilitramitan roskiin!
Myöhemmin kävi ilmi, että tämä herra ei ollut kokki, eikä todellakaan ollut käynyt lähelläkään mitään Michelin-ravintolaa. Saslikissa oli joku hänen kaverinsa vissiin aikanaan ollut duunissa, mutta ei hän itse. Ilmeisesti sossu oli jossain vaiheessa yrittänyt saada häntä johonkin pakolliseen työkokeiluun suurkeittiössä, joka oli kuitenkin jäänyt kesken. Totuus valkeni pikkuhiljaa. Mies oli pahemman sortin alkoholisti, päihteiden käyttäjä, pummi ja megalomaani. Lyhyt suhde päättyi siihen, että tämä Marko hakkasi kaverini. Oli siinä Michelin-kokki kerrakseen!
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Mameha kirjoitti:
Tuosta pasta blognesesta tuli mieleen kaverini kertoma kauhutarina. Hän tapaili erästä todella epästabiilia miestä (sanotaan tässä häntä vaikka Markoksi) joka kehui olevansa Michelin-tason kokki. Hän väitti olleensa töissä mm. ravintola Saslikissa, joka on hieno venäläinen ravintola täällä Helsingissä.
Mies oli sitten tullut treffi-iltana kokkaamaan ruokaa naisen luo. Ruokana oli juurikin tuo pasta bolognese, aivan surkeasti valmistettuna. Siis tyyliin vettä, ketsuppia ja perinajauhoa suoraan nesteen sekaan pannulle raakojen jauhelihojen päälle. Osa jauhelihasta oli jäänyt raa'aksi, kun mies ei tajunnut, että se olisi kannattanut paistaa ensin. Mies oli suuttunut kaikesta koko ajan ja esim. heittänyt desilitramitan roskiin!
Myöhemmin kävi ilmi, että tämä herra ei ollut kokki, eikä todellakaan ollut käynyt lähelläkään mitään Michelin-ravintolaa. Saslikissa oli joku hänen kaverinsa vissiin aikanaan ollut duunissa, mutta ei hän itse. Ilmeisesti sossu oli jossain vaiheessa yrittänyt saada häntä johonkin pakolliseen työkokeiluun suurkeittiössä, joka oli kuitenkin jäänyt kesken. Totuus valkeni pikkuhiljaa. Mies oli pahemman sortin alkoholisti, päihteiden käyttäjä, pummi ja megalomaani. Lyhyt suhde päättyi siihen, että tämä Marko hakkasi kaverini. Oli siinä Michelin-kokki kerrakseen!
Tää on ihan hirvee tarina o_0
Vierailija kirjoitti:
En valita, mutta olisinpa kieltäytynyt kutsusta mennä syömään miehen luokse. Oli muuten kokki koulutukseltaan ja ihan töissäkin ollut. Sanoi vielä että liha löytyi alesta ja on muhinut uunissa pitkään. Uh huh, lihapalat olivat suurimmaksi osin sellaisia rustoisia paloja, joita on mahdotonta pureksia, saatika saada nielaistuksi. Aina kun miehen silmä vältti siinä televisiota samallakatsellessamme, niin piilotin paloja suustani servettiin ja sen pullean servetin sulloin laukkuuni.
Tapailin jonkun kerran miestä jolla oikeasti todella oli ravintolakokin paperit sekä työkokemusta ihan ok paikoista. Nyt oli vaihtanut alaa mutta puheli miten taitava kokki on luetteli herkullisa ruokia joita oli tehnyt. (Eksälleen ja perheelleen, oli hiljattain eronnut). Suurin toivein menin hänen luo mukanani 2 hyvää viinipulloa. Minulle valmistettiin keitettyjä nakkeja, valmista italiansalaattia ja mummonmuusia. Ja tämä tarina on tosi. Homma ei toiminut muutenkaan. Ikä 40+.
Menin ensimmäistä kertaa tulevan mieheni luo kylään ja hän oli pannut parastaan, tarjolla oli jotain hienoa pihvilihaa jota oli paistettu niin että liha oli kypsää molemmilta puolilta about puolen sentin verran ja loput enemmän tai vähemmän raakaa lihaa. Olin siihen aikaan käytännössä vegaani mutta söin sen lihan, en tiedä miten siinä oikein onnistuin. En vaan kehdannut olla syömättä kun toinen oli niin tohinoissaan. Nimimerkillä terveisiä tutuille.
Eräs pihi mies kutsui luokseen syömään ja päätti sitten tilata yhden normaalikokoisen pizzan. Katseli vartaloani merkitsevästi ja tuumi, että ei kai kukaan syö kokonaista pizzaa... Alkoholisti ja kuten he usein ovat, helvetin nuuka kaikessa muussa paitsi viinan suhteen.
treffit kirjoitti:
Tää on ihan hirvee tarina o_0
Ja valitettavasti täyttä totta. Mies ihan ekoilla treffeillä mm. heitti kaverini Gucci-aurinkolasit ikkunasta pihalle, ja naarmutti tahallaan tämän puisen pöydän pilalle. Siis otti linkkarin taskusta ja kirjoitti siihen jotain!
Mä olisin tässä vaiheessa todellakin jo ohjannut kaverin ulos asunnosta, mutta ei. Tämä kaverini halusi tapailla häntä edelleen.
Tapasin miehen vain kerran. Hän vaikutti aivan sairaalta megalomaanisine juttuineen. Väitti mm. olleensa Los Angelesissa ja istuneensa siellä jossain klubissa samassa pöydässä Jack Nicholsonin kanssa. Tyyppi oli kaiken aikaa ollut työtön /sairaseläkkeellä, joten en ymmärrä, millä rahoilla hän edes olisi jenkkeihin matkustanut.
Miehellä oli sisko, jonka lapsen tämä Marko oli kerran pahoinpidellyt, kun hermot olivat pettäneet. Se oli viimeinen kerta, kun sai siskonsa luokse mennä kylään.
Jälkeenpäin ajateltuna tyypillä oli selvästi bipolaari. Tai ehkä hän käytti piriä.
Juttu tosiaan sitten aikanaan päätyi pahoinpitelyyn, siis ihan niin että poliisit tulivat paikalle naapurien soittamana. Aivan järkyttävä tapaus. Huippukokki muka...
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Tinder-treffit miehen kanssa, joka oli jo etukäteen kertonut intohimokseen erikoiskahvit. Tuli kotikaupunkiini tapaamaan minua ja toivoi, että voisimme valita treffipaikaksi erään kahvipaahtimon oman kahvilan, jossa ei ollut aikaisemmin päässyt käymään. Tämä toki kelpasi minulle. Kahvilassa mies tutkiskeli kahveja innolla ja haastatteli kahvilan työntekijää tarkkaan eri kahvilaaduista. Päätyi sitten vihdoinkin tilaamaan meille molemmille erikoiset jääkahvit kysymättä lainkaan minulta mitä haluaisin. Pöytään päästessämme mies vielä kertoi, että "Yleensä en ikinä tarjoa kellekään mitään, mutta tämän kerran nyt tein poikkeuksen, kun päätin mitä otetaan".
Mameha kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Tää on ihan hirvee tarina o_0
Ja valitettavasti täyttä totta. Mies ihan ekoilla treffeillä mm. heitti kaverini Gucci-aurinkolasit ikkunasta pihalle, ja naarmutti tahallaan tämän puisen pöydän pilalle. Siis otti linkkarin taskusta ja kirjoitti siihen jotain!
Mä olisin tässä vaiheessa todellakin jo ohjannut kaverin ulos asunnosta, mutta ei. Tämä kaverini halusi tapailla häntä edelleen.
Tapasin miehen vain kerran. Hän vaikutti aivan sairaalta megalomaanisine juttuineen. Väitti mm. olleensa Los Angelesissa ja istuneensa siellä jossain klubissa samassa pöydässä Jack Nicholsonin kanssa. Tyyppi oli kaiken aikaa ollut työtön /sairaseläkkeellä, joten en ymmärrä, millä rahoilla hän edes olisi jenkkeihin matkustanut.
Miehellä oli sisko, jonka lapsen tämä Marko oli kerran pahoinpidellyt, kun hermot olivat pettäneet. Se oli viimeinen kerta, kun sai siskonsa luokse mennä kylään.
Jälkeenpäin ajateltuna tyypillä oli selvästi bipolaari. Tai ehkä hän käytti piriä.
Juttu tosiaan sitten aikanaan päätyi pahoinpitelyyn, siis ihan niin että poliisit tulivat paikalle naapurien soittamana. Aivan järkyttävä tapaus. Huippukokki muka...
:D Sori nyt on pakko nauraa. Toi boldattu on niin säälittävää. Eihän tuo ole mikään kehuskelun aihe edes ollessaan totta, saatikka sitten jos on keksinyt jutun omasta päästään. Oon mäkin ryypännyt mm. Ville Valon ja Mobyn kanssa (erikseen tosin) mutta en mä siitä kenellekään sen enempää ole lesoillut (jaa, paitsi nyt :D).
Tsiisus toi ensitreffien käytös...mä olisin jo soittanut poliisit paikalle ja tehnyt rikosilmoituksen mun omaisuuden tahallisesta tuhoamisesta. Kyllähän noi Guccin lasitkin jo pelkästään helposti kolmisensataa kustantaa. Eikä toisia treffejä olisi todellakaan tullut.
Mies kehui tekevänsä maailman parhaita korvapuusteja. Järjestettiin sitten leipomistreffit.
Hän oli tehnyt taikinan valmiiksi nousemaan ja kieritteli siinä sitten puustipötköt. Asetteli leivokset vielä uunipellille - ja sitten soi puhelin ja mies lähti toiseen huoneeseen puhumaan. Odottelin aikani, voitelin, sokerein ja paistoin pullat.
Ja jos tämä on huonoin kokemukseni ruokaan ja treffeihin liittyen, niin hyvin on mennyt.
Toinen muisto muuten on kaupan kassalta: olin vieraalla paikkakunnalla tapaamassa baarissa tapaamaani miestä. Mentiin kauppaan hankkimaan ruokatarpeita. Kassalla saatiin sanaharkka aikaan, kun kumpikin olisi halunnut maksaa ostokset.
Oikeasti en muista, annoinko periksi vai sainko tahtoni läpi, mutta toivottavasti hänen miehisyytensä ei saanut paikkakunnalla kolausta. Nykyään osaan antaa miehelle tilaa esittää ainakin julkisesti herrasmiestä...
treffit kirjoitti:
Tsiisus toi ensitreffien käytös...mä olisin jo soittanut poliisit paikalle ja tehnyt rikosilmoituksen mun omaisuuden tahallisesta tuhoamisesta. Kyllähän noi Guccin lasitkin jo pelkästään helposti kolmisensataa kustantaa. Eikä toisia treffejä olisi todellakaan tullut.
No älä.
Mutta sanotaanko vaikka nätisti näin, että kaverini ei ollut ihan tasapainoisimmasta päästä itsekään.
Marko oli kova keksimään kaikenlaisia ihmeellisiä omaa egoaan pönkittäviä juttuja. Huvittavinta niissä näin jälkikäteen ajateltuna on se, että ne eivät edes oikeasti ole mitään vaikutuksen tekeviä asioita (ainakaan kehenkään normijärkiseen ihmiseen) vaan pikemminkin rassukan harhaista fantasiointia.
Hän esim. väitti omistaneensa harrikan (mitä epäilen) ja ajelleensa sillä pitkin Helsingin öisiä katuja. Kerran hän oli pysähtynyt Mexitalin terassin ulkopuolelle Mannerheimintielle huilaamaan harrikkansa kanssa. Mexitalin poke tuli oikein ulos asti kertomaan, että "sulle on kolme naista jo tilannut drinkit tuolla sisällä, milloin aiot tulla juomaan ne?"
Kaverini oikeasti ihaili tätä tyyppiä. Ei myöntänyt ihailevansa, kun kertoi näitä juttuja mulle, mutta ihaili. Kuulin sen äänestä. Marko oli niin kova jätkä!
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Mameha kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Tsiisus toi ensitreffien käytös...mä olisin jo soittanut poliisit paikalle ja tehnyt rikosilmoituksen mun omaisuuden tahallisesta tuhoamisesta. Kyllähän noi Guccin lasitkin jo pelkästään helposti kolmisensataa kustantaa. Eikä toisia treffejä olisi todellakaan tullut.
No älä.
Mutta sanotaanko vaikka nätisti näin, että kaverini ei ollut ihan tasapainoisimmasta päästä itsekään.
Marko oli kova keksimään kaikenlaisia ihmeellisiä omaa egoaan pönkittäviä juttuja. Huvittavinta niissä näin jälkikäteen ajateltuna on se, että ne eivät edes oikeasti ole mitään vaikutuksen tekeviä asioita (ainakaan kehenkään normijärkiseen ihmiseen) vaan pikemminkin rassukan harhaista fantasiointia.
Hän esim. väitti omistaneensa harrikan (mitä epäilen) ja ajelleensa sillä pitkin Helsingin öisiä katuja. Kerran hän oli pysähtynyt Mexitalin terassin ulkopuolelle Mannerheimintielle huilaamaan harrikkansa kanssa. Mexitalin poke tuli oikein ulos asti kertomaan, että "sulle on kolme naista jo tilannut drinkit tuolla sisällä, milloin aiot tulla juomaan ne?"
Kaverini oikeasti ihaili tätä tyyppiä. Ei myöntänyt ihailevansa, kun kertoi näitä juttuja mulle, mutta ihaili. Kuulin sen äänestä. Marko oli niin kova jätkä!
Huh, Markohan kuulostaa ihan unelmamieheltä! Mikään ei ole niin seksikästä kuin omasta mielestään alfauros (sillä eihän hän sitä oikeasti ole), jolla on krooninen henkselien paukuttelemisen tarve.
Sun kaveria käy ihan sääliksi, toivottavasti on saanut päänsä parempaan kondikseen. :(
Mulla oli muuten kerran tuollainen "kaveri" (=kaverin kaveri), patologinen valehtelija joka mm. kertoi tappaneensa Kanadassa karhun paljain käsin :D (Kyseessä on n. 150-senttinen nainen...)
Kertoi myös että kasvatusäidillään on terminaalivaiheen syöpä, äiti oli vähän kummissaan kun siitä hänelle pahoitellen mainitsin. Kun oli kuulemma terve kuin pukki.
No, ei ole enää kaveripiirissä (kenelläkään) tuo tyyppi.
Tästä on aikaa yli 20v mutta jäi mieleen...
Lähdin kirjeenvaihtokaveriani tapaamaan yli 200 km päähän. Hän oli lähettänyt kuvansa ja olin kiinnostunut komeasta ja mukavasta miehestä jonka kanssa kirjeet kulkivat tiuhaan. Odotin todella innolla tätä viikonloppua hänen kämpillään :) Mietiskelin jo saisinkohan alaltani jopa töitä siltä paikkakunnalta :)
Olin reilut 20+ silloin ja jo tottunut jonkinverran syömään ravintolassa, lähinnä pizzaa ja leikkeitä, se oli ihan ok. Maalta kun lähdin tähän isoon kaupunkiin, mietin jo etukäteen että missähän mahdetaan käydä syömässä. Noh, ensinnäkin jätkän olemus oli todella kaukana saamastani kuvasta ja lisäksi hän haisi omituiselle. Ei paskalle, hielle vaan jollekin ihme tunkalle... yök, edelleen muistan sen hajun todellakin. No mutta ruokakokemukseen: hän oli tehnyt edellisenä päivänä ison kattilallisen omituisen makuista makkarakeittoa jota närpittiin sitten koko vkl. Lisäksi hän röyhtäili ja piereskeli enkä sen ikäisenä kehdannut vastata samalla mitalla takaisin, nyt kehtaisin kun ikää on enempi. Toki en moista sikaa toista kertaa tapaisi. Piti viettää koti-ilta pe ja la, mutta etoi olla samassa kämpässä sen kanssa joten lähdettiin johonkin lähiökuppilaan, ei tehnyt mieli lähteä kunnon bile paikkoihin hänen kanssa etten vain joudu tanssiin hitaita... Lähiöbaarissa oli turvallista ottaa ja turista, tosin se oli vähän väkinäistä kun evvk ja yritin väistellä jos hän lähenteli. Nukuin sohvalla enkä suostunut tulemaan sänkyyn hänen kanssaan koska etoi niin paljon koko paketti.
Piti vielä sunnuntaina käydä paikkakunnan eräässä kohteessa X mutta lähdinkin juna-asemalle heti aamukahvin jälkeen. Ihan sovussa oltiin ja jätkä sanoikin ettet tainnut oikein pitää viikonlopusta. Mumisin jotain epämääräistä että joo, öö. En tietenkään sanonut että haisit, olit lähettänyt oudon kuvan... Ruokajuttu jotenkin kruunasi kurjuuden. Ei pidetty enää yhteyttä.
Sen jälkeen ollut kivoja kokemuksia paaljon mutta tuo jäi jotenkin mieleen.
treffit kirjoitti:
Tapahtui ulkomailla, jossa vietin pidemmän aikaa vapaaehtoistyöläisenä. Tapasin paikallisen miehen ja alettiin vahingossa seurustella, vaikka molemmille oli tiedossa että suhteella tulee hyvin todennäköisesti olemaan "viimeinen myyntipäivä".
Mies kutsui minut luokseen illalliselle (olimme jo n. kuukauden seurustelleet). Lupasi että grillataan paikallisia herkkuja ym. Menin ja söin lounaaksi vain appelsiinin, kun ajattelin että syön sitten niin että napa rytkyy. Vielä oikein tekstasin siitä miehelle etukäteen hehkutellen tulevaa herkkuateriaa.
Jotenkin siinä vaan kävi niin, että mies ei koskaan laittanutkaan lupaamaansa ruokaa.
Ja kun palasin omille kämpilleni, siellä oleva keittiö oli jo laitettu (yöksi) lukkoon.
Mun päivällinen oli sitten 3 suklaakeksiä, jotka mulla sattui olemaan omassa huoneessa.
Välini ko. mieheen viilenivät huomattavasti tuon episodin jälkeen. Mies kyllä sitten toteutti tuon lupaamansa grillauksen myöhemmin, mutta mulla meni usko mieheen kun petti lupauksensa. Mies ei ikinä ymmärtänyt tätä.
Jostain syystä mulla menee aina olevakin ruokahalu treffeillä, jännitän kai. Joten mun on pakko syödä jotain ennen tapaamista. Miehet aina ihastelevat kuinka tulen vähällä toimeen. Toisaalta tähän saakka jokainen on huolehtinut, että minullakin on syötävää ja ihan kunnollista. Jotenki ajattelisin, että ahmiva nainen olisi miehelle jo vähän no-no
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Tapahtui ulkomailla, jossa vietin pidemmän aikaa vapaaehtoistyöläisenä. Tapasin paikallisen miehen ja alettiin vahingossa seurustella, vaikka molemmille oli tiedossa että suhteella tulee hyvin todennäköisesti olemaan "viimeinen myyntipäivä".
Mies kutsui minut luokseen illalliselle (olimme jo n. kuukauden seurustelleet). Lupasi että grillataan paikallisia herkkuja ym. Menin ja söin lounaaksi vain appelsiinin, kun ajattelin että syön sitten niin että napa rytkyy. Vielä oikein tekstasin siitä miehelle etukäteen hehkutellen tulevaa herkkuateriaa.
Jotenkin siinä vaan kävi niin, että mies ei koskaan laittanutkaan lupaamaansa ruokaa.
Ja kun palasin omille kämpilleni, siellä oleva keittiö oli jo laitettu (yöksi) lukkoon.
Mun päivällinen oli sitten 3 suklaakeksiä, jotka mulla sattui olemaan omassa huoneessa.
Välini ko. mieheen viilenivät huomattavasti tuon episodin jälkeen. Mies kyllä sitten toteutti tuon lupaamansa grillauksen myöhemmin, mutta mulla meni usko mieheen kun petti lupauksensa. Mies ei ikinä ymmärtänyt tätä.
Jostain syystä mulla menee aina olevakin ruokahalu treffeillä, jännitän kai. Joten mun on pakko syödä jotain ennen tapaamista. Miehet aina ihastelevat kuinka tulen vähällä toimeen. Toisaalta tähän saakka jokainen on huolehtinut, että minullakin on syötävää ja ihan kunnollista. Jotenki ajattelisin, että ahmiva nainen olisi miehelle jo vähän no-no
Heh, no kai se riippuu miehestä - ja vähän naisestakin.
Mä olen kropaltani aika roteva (leveät hartiat ja kapeampi lantio eli yläkroppa on isompi, isot jalat ja kädet ja olen suht vahva) ja vähän ylipainoinenkin (170cm/76kg), niin tajuaahan tuossa varmaan jo tyhmempikin että tuo daami syö muutakin kuin ituja ja lehtisalaattia. :D
Mun oma kokemus on siis tässä kontekstissa että miehet tykkää kun naiset syö kunnolla eikä vaan näön vuoksi närpi, ja varsinkin jos ruoka on miehen itse rakkaudella tekemää niin onhan se miehen mielestä kivaa jos toinen ilmaisee tykkäämisensä sillä että ottaa lisää. :)
Jos olen väärässä niin miehet korjatkoot :) Mutta ainakin omat treffikumppanit ovat tätä pitäneet ihan vaan positiivisena asiana.
Olen ollut nykyisen vaimoni kanssa kymmenisen vuotta yhdessä joten kaikki treffailut sijoittuivat niihin aikoihin kun olin noin parikymppinen. Tuon ikäisenä, kun kaikki olivat joka tapauksessa köyhiä opiskelijoita ja asuivat jossain hikisissä soluasunnoissa, treffitarjoamisiksi onneksi kelpasi vielä joku sipsipussi, viinirypälerasia, viinipullo tai muutama tölkki olutta/lonkeroa joten minulla ei ole kokemusta tällaisista ruokamokista enkä koe sellaisiin itse syyllistyneeni. Pahoittelut tietysti asianomaisille jos olen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tarjoaa, mies tarjoaa, yhyy, jouduin maksamaan kahvikupin (joka ei pitäisi naisten mielestä olla miehille mikään ongelma).
Aloittajan kaltaiset naiset ovat kaukana tavoittelemisen arvoisesta naisesta.
Taisi tuo kahvilamies vain olla perinteinen lokki. Niitä löytyy kaikkialta. Kutsuu jonnekin ja hupsista vaan jäikin se oma lompakko kotiin. Säälittäviä olentoja joista onneksi nopeasti tajuaa ettei kannata enää lähteä jos se kutsuu jonnekin.
Baarilokkinaisethan ei koskaan ota lompakoita mukaan, koska odottavat saavansa ilmaiset juomat miehiltä.
Perus lokki jos kerta kutsuu toisen baariin ja jättää lompakon kotiin. Tavattu myös miehissä tätä.
Ah kyllä, Pummius perschaucisus spp. semi-deecus, eli kotoisammin baarilokki. Varsin elinvoimainen laji. Parveilee yöaikaan suurten ja keskisuurten kaupunkien keskustoissa. Mä onnistuin kerran jopa seurustelemaan tällaisen koirasyksilön kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Menin ensimmäistä kertaa tulevan mieheni luo kylään ja hän oli pannut parastaan, tarjolla oli jotain hienoa pihvilihaa jota oli paistettu niin että liha oli kypsää molemmilta puolilta about puolen sentin verran ja loput enemmän tai vähemmän raakaa lihaa. Olin siihen aikaan käytännössä vegaani mutta söin sen lihan, en tiedä miten siinä oikein onnistuin. En vaan kehdannut olla syömättä kun toinen oli niin tohinoissaan. Nimimerkillä terveisiä tutuille.
Siis näinhän se kuuluu ollakin? Ei pihviä käryytetä läpeensä kypsäksi.
Vierailija kirjoitti:
Menin ensimmäistä kertaa tulevan mieheni luo kylään ja hän oli pannut parastaan, tarjolla oli jotain hienoa pihvilihaa jota oli paistettu niin että liha oli kypsää molemmilta puolilta about puolen sentin verran ja loput enemmän tai vähemmän raakaa lihaa. Olin siihen aikaan käytännössä vegaani mutta söin sen lihan, en tiedä miten siinä oikein onnistuin. En vaan kehdannut olla syömättä kun toinen oli niin tohinoissaan. Nimimerkillä terveisiä tutuille.
No hyvä että söit. Olisi nääs ihan kiva kertoa toiselle, että olen sit kasvissyöjä jos kerta on menossa toisen luo syömään. Ja miehesi on ilmeisesti sen verran järkevä yksilö, että paistaa hyvän pihvin mediumiksi, niin kuin se kuuluukin paistaa. Täysin kypsä pihvi on surkea näky.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menin ensimmäistä kertaa tulevan mieheni luo kylään ja hän oli pannut parastaan, tarjolla oli jotain hienoa pihvilihaa jota oli paistettu niin että liha oli kypsää molemmilta puolilta about puolen sentin verran ja loput enemmän tai vähemmän raakaa lihaa. Olin siihen aikaan käytännössä vegaani mutta söin sen lihan, en tiedä miten siinä oikein onnistuin. En vaan kehdannut olla syömättä kun toinen oli niin tohinoissaan. Nimimerkillä terveisiä tutuille.
No hyvä että söit. Olisi nääs ihan kiva kertoa toiselle, että olen sit kasvissyöjä jos kerta on menossa toisen luo syömään. Ja miehesi on ilmeisesti sen verran järkevä yksilö, että paistaa hyvän pihvin mediumiksi, niin kuin se kuuluukin paistaa. Täysin kypsä pihvi on surkea näky.
Näinpä. Itsehän kerran menin neljän hengen nyyttäreihin (pieni tyttöporukka) ja oltiin sovittu mitä kukakin tuo. Minä ilmoitin tuovani feta-oliivipiirakan, kun joukossa oli myös kasvissyöjiä niin menin kasvispiirakalla.
Paikan päällä olin sitten ainoa joka söi ko. piirakkaa, kaksi oli yhtäkkiä vegaaneja (eli ovo-lakto ei käynyt) ja se kolmas uteli, onko piirakka gluteeniton kun muuten ei voi syödä gluteenittoman (huom! ei allergikko) ruokavalion takia.
No v*ttu jos olisivat sanoneet etukäteen, niin olisin voinut tehdä piirakan edes gluteenittomaksi, tai voinut tehdä vaikka gluteenitonta vegaanisafkaa. Sekin kun nimittäin onnistuu.
Eli ellei ilmoita ruokavammoistaan, niin turha valittaa jälkikäteen. Vai olinko minä tyhmä kun en tajunnut spesifioida, että kasvispiirakkaan tulee jauhoja, munaa ja maitoa?
En valita, mutta olisinpa kieltäytynyt kutsusta mennä syömään miehen luokse. Oli muuten kokki koulutukseltaan ja ihan töissäkin ollut. Sanoi vielä että liha löytyi alesta ja on muhinut uunissa pitkään. Uh huh, lihapalat olivat suurimmaksi osin sellaisia rustoisia paloja, joita on mahdotonta pureksia, saatika saada nielaistuksi. Aina kun miehen silmä vältti siinä televisiota samallakatsellessamme, niin piilotin paloja suustani servettiin ja sen pullean servetin sulloin laukkuuni.