Surkeimmat treffikumppanin tarjoamat ateriat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan olettanut että minulla naisena automaattisesti tarjotaan ruokaa tai juomaa ravintoloissa. Eikä yleensä tarjotakaan. Mutta jos vartavasten kutsutaan kotiin kahville tai syömään, ei ole liioiteltua odottaa, että pöydässä olisi edes jotain juomakelpoista.

Esimerkki 1. Mies kutsui kotiinsa kahville ja erikseen sanoi ettei minun tarvitse tuoda mukanani mitään. Tarjottavana oli pikakahvia ilman maitoa. Ei muuta. Esim. kaupan keksipaketti olisi aivan loistava tarjoilu - keksit kauniisti lautaselle ja tadaa... Asunto oli myös likainen ja minun piti istua hänen petaamattoman sänkynsä päällä, koska muita huonekaluja ei ollut. Hörpin puoli kuppia haaleaa Nescafea ja lähdin.

Esimerkki 2. Mies kutsui kotiinsa syömään. Kysyi etukäteen mistä tykkään ja onko rajoituksia. Kun saavuin paikalle, minua odotti alkujuoma. Keittiössä valmistui egyptiläisittäin maustettua kanaa, curryriisiä, salaatti. Ei mitään fine diningia eikä todellakaan tarvi olla. Mutta ruoka oli hyvää ja seura mieluista. Koti oli siivottu ja selvästi otettu huomioon että vieras on tulossa. Itse vein itse leipomani omenapiirakan jälkiruoaksi, ja todella panostin parhaan reseptin löytämiseen. Vietimme mukavan illan jutellen (asiat eivät edenneet sen pidemmälle, eikä sitä odotettu tai vaaditukaan, sillä illallinen ei ole normaalille ihmiselle tapa ostaa seksiä).

Kumpikohan mies teki paremman vaikutuksen?

Mitä väliä sillä on kumpi teki suuremman vaikutuksen prinsessaharhailijaan, kun kumpikaan deitti ei johtanut yhtään mihinkään. 

Siis kumpikaan ei johtanut seksiin? Mistä nyt tiedät kumman valinta tuo lopputulos edes oli? Ehkä herra B olisi halutessaan päässyt jatkoon?

Herra B:n kanssa meille tuli parisuhde. 

En tiedä mitä tuolla prinsessaharhalla tarkoitetaan - kai jotain sellaista että luulen että minua pitää kohdella kuin prinsessaa? Todellisuushan on päinvastoinen, en todellakaan oleta että mies tekee puolestani asioita. Olen ollut omillani 20 vuotta, maksan itse omat juttuni, enkä saa lahjoja tai mitään kalliita juttuja keneltäkään. 

Mutta kyllä, todellakin teki vaikutuksen mies, joka otti minut täysin huomioon pienissäkin yksityiskohissa ja kohteli ihmisenä, eikä yrittänyt ostaa seksiä illallisella.

Herttaista, miten miehet kertovat täällä siitä, miten yrittivät kokata mutta saivat kuitenkin vaimon ja naiset siitä, miten karkasivat heti kun pääsivät.

Mutta onhan se totta, että jos lupaillaan ruokatreffejä, niin sitä odottaa ruokaa. Jos toiseen haluaa tehdä vaikutuksen, niin ruuanlaitto ei ole mitään rakettitiedettä. Sitähän voi vaikka soittaa äidille ja kysyä!

En minäkään mikään virtuoosi ollut, kun omilleni muutin. Eksä naureskeli, että käytän palovaroitinta ajastimena.  Siitä se on kehittynyt, nyttemmin olen sitä mieltä että teen hyvää ja monipuolista ruokaa.

Ruokailu on aika iso osa arkea. Joka päivä pitäisi kuitenkin jotain syödä. Se ruuan tarjoaminen kertoo ihmisestä tosi paljon - ei pelkkä ruoka, vaan myös asenteesta, halusta huolehtia. Joku voi laittaa ruokaa odottaakseen kehuja, toiselle se on pakollinen paha, joku haluaa hemmotella ruualla.

Varsinaisesti mikään edellämainitusta ei ole toista parempi, mutta se voi kertoa yhteensopivuudesta. Ei mistään prinsessaharhasta.

Vierailija kirjoitti:

Mentiin treffeille kahvilaan ja mies joi kahvia ja minä euron teekupin. Siinä kassalla hän sitten maksoi vain omansa ja käveli pöytään. Ei se euro paljoa ole, mutta ois voinut edes sen verran skarpata, kun hän itse valitsi treffipaikan ja tiesi, että jouduin niin kauas mennessäni tulemaan autolla. 

Kerran menin miehen luokse syömään ja hän oli valmistanut kyllä maittavan aterian, mutta ruokaa oli todella vähän ja minulle jäi 3 lajin illallisesta nälkä. Kanafilee oli halkaistu kahdelle ja carryriisiä oli ehkä 2 rkl. Jälkkärinä tarjosi itse tekemiään hyviä suklaamakeisia 4 kpl.  En kehdannut sanoa asiasta, vaan lähdettyäni kävin mäkkärin kautta. 

Paras oli yksi treffikumppani, joka tarjosi Ikean lihapulla-muusiaterian pakasteesta ja oli oikein äidiltään kysynyt neuvoa, miten ne valmistetaan. Nälkä lähti, mutta olisi vähän kokeillut pistää eforttia. 

Olihan sekin eforttia, että oli ihan äidiltään kysynyt neuvoa, että osaa valmistaa oikein.

Minä olen tarjonnut liian vähän ruokaa. Olin juuri tehnyt itselleni päivällistä sen verran, että siitä olisi riittänyt minulle seuraavaksi päiväksi. Treffikumppani tulikin luokseni etuajassa, joten tarjosin hänelle sitten sitä toista puolikasta, ja kyllä hänelle kelpasikin. Myöhemmin opin, että miehet yleensä syövät minua tuplasti enemmän, pienikokoinen nainen kun olin. Mies jäi kuitenkin tällä kertaa yöksi, ja joko hänelä oli välipalaa mukana tai sitten kävimme kaupassa iltapalaa varten. Nykyään asumme avoliitossa. :)

Tapailin yhtä miestä hetken aikaa. Hän söi hyvin vähän, eikä itse koskaan tehnyt ruokaa, vaan yleensä meni pizzalle tms. Yhden kerran olin hänen luonaan, ja voi miten vieläkin muistan sen nälän! Hän ei tarjonnut koko illan aikana yhtään mitään, eikä hänellä kuulemma ollut nälkä, kun sanoin että jotain voisi syödä. Olisi pitänyt kai lähteä vain kotiin, mutta suhde oli vielä niin tuore että halusin viettää aikaani tämän miehen kanssa. Noh, illalla hän ei syönyt mitään, mutta itse sain lopulta pari desiä puuroa ja valitusta, että en kai minä enempää aio ottaa. :D Mieli teki, mutta en kehdannut. Onneksi se juttu päättyi nopeasti. Kerran mies ei tullut luokseni vaikka piti, kun satoi vettä. :D

Minulle eräs nuori mies tarjosi mahtipontisten lupausten jälkeen pakasteranskiksia ja raakaa kanaa. No, ranskalaisissa ei ollut varsinaisesti vikaa, siihen kanaan verrattuna ainakaan.

Hyvät kokkaustaidotkaan eivät toisaalta ole autuaaksi tekevä asia. Eräs deittini teki niin hyvää ruokaa että oli kuin ravintolassa olisi ollut. Lopulta saman illan ja seuraavan aamun aikana mies paljastui kuitenkin niin inhottavaksi, että kyseistä ruokaa en ole sittemmin halunnut tehdä / syödä. Tuo huonoja muistoja mieleen.