Lue keskustelun säännöt.
Poteeko koko Suomen kansa nyt mediaa myöten syyllisyyttä siitä kun nauroivat Matille viimeiset 20 vuotta?
04.02.2019 |
Siitä syystä nyt kyynel silmässä toivotellen kevyitä multia ja joka tuutista tulee Mattiohjelmia.
Hävetkää.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaako kaikki edes tietää paljonko Matti teki töitä menestyksensä eteen, siis sen urheilumenestyksensä? Osa ilmeisesti olettaa että Matti oli luonnonlahjakkuus joka tuosta vaan kävi hyppäämässä mäkeä ja sattui siinä lomassa voittamaankin.
Matin urheilusaavutukset ovat juurikin oiva esimerkki siitä mitä raakalla työnteolla voi saavuttaa. Toki tietenkin lahjakkuutttakin vaaditaan. Juuri sen työnteon ja menestyksen takia Matti ansaitsee paikkansa suomalaisessa urheiluhistoriassa, kiistatta!
Mitä tapahtui urheilu-uran jälkeen on mielestäni suomalaisen yhteiskunnan häpeä, koska ainakin siihen aikaan urheilijoiden normaalielämään totuttelemista ei tuettu millään tavalla (ainakin sellainen käsitys minulla on). Toki jokaisella on vastuu omasta elämästään mutta kyllä Suomi saisi sankareitaan tukea hieman enemmän.
Et ole kuullut aikuiskoulutuksesta?
Urheilusankari on jo käsitteenä idiotismin multihuipentuma. Jos käyttää elämänsä ensimmäiset 25 vuotta urheiluun ja kolmikymppisenä huomaa, ettei ole ammattia, tutkintoa eikä osaa mitään niin voi voi. Yhteiskunnalla ei ainakaan ole mitään syytä alkaa näitä luusereita tukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalainen yhteiskunta ei ole Matista alkoholistia tehnyt. Hänelle tais viina maistua jo urheilu aikoina.
Missäs muuten Harri Olli menee?
Vierailija kirjoitti:
MMS85 kirjoitti:
Minulta ei liikene dokaajille mitään arvostusta.
Ei riitä minultakaan. Ja ihmettelen suuresti, miten kaikkialla muualla maailmassa vastaavanlaisen maansurun saisi aikaan jonkun todella merkittävän ja hyvää aikaansaaneen ihmisen kuolema. Suomessa pitää olla juoppo pelle saadakseen saman.
Siis urheilutähti eikä pelkkä spurgu jota ei olisi myöskään nähty lehdissä missään maassa.
En ole ikinä nauranut Nykäselle, pikemminkin ollut surullinen hänen puolestaan kun meni elämä noin.
Eihän Matti nyt mikään luuseri ollut. Taas nämä surijat. Matilla oli töitä, koti, vaimo. Hän luultavasti maksoi veroja. Hän kumminkin pärjäsi alkoholistinakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matti on saanut elää elämäänsä valitsemallaan tavalla. Mokia on tehty, muttei se yhteiskunnan syy ole ollut. Ja ei Matti kai niin väittänytkään.
Matista tuli kansalle läheinen nimenomaan lööppijulkisuuden takia. Ei ihme, että kyynel oli monen silmäkulmassa eilen. Matti ja toinen "julkisuuden uhri" Diana osasivat käyttää julkisuutta hyväkseen.Suru ei olisi ollut näin massiivista, jos Matti olisi viettänyt hiljaiseloa liikuntapaikkojen hoitajana Jyväskylässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matille voi nauraa vielä vuosia. Legendahan on sen takia syntynyt eikä pelkän mäkihypyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaako kaikki edes tietää paljonko Matti teki töitä menestyksensä eteen, siis sen urheilumenestyksensä? Osa ilmeisesti olettaa että Matti oli luonnonlahjakkuus joka tuosta vaan kävi hyppäämässä mäkeä ja sattui siinä lomassa voittamaankin.
Matin urheilusaavutukset ovat juurikin oiva esimerkki siitä mitä raakalla työnteolla voi saavuttaa. Toki tietenkin lahjakkuutttakin vaaditaan. Juuri sen työnteon ja menestyksen takia Matti ansaitsee paikkansa suomalaisessa urheiluhistoriassa, kiistatta!
Mitä tapahtui urheilu-uran jälkeen on mielestäni suomalaisen yhteiskunnan häpeä, koska ainakin siihen aikaan urheilijoiden normaalielämään totuttelemista ei tuettu millään tavalla (ainakin sellainen käsitys minulla on). Toki jokaisella on vastuu omasta elämästään mutta kyllä Suomi saisi sankareitaan tukea hieman enemmän.
Et ole kuullut aikuiskoulutuksesta?
Urheilusankari on jo käsitteenä idiotismin multihuipentuma. Jos käyttää elämänsä ensimmäiset 25 vuotta urheiluun ja kolmikymppisenä huomaa, ettei ole ammattia, tutkintoa eikä osaa mitään niin voi voi. Yhteiskunnalla ei ainakaan ole mitään syytä alkaa näitä luusereita tukemaan.
Siksi kai Matti kiersi laulamassa ym. Tienasi sillä muistaakseni n. pääministerin palkan verran. Ei huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein ymmärrä mille ihmeen jalustalle matti olisi pitänyt viimeisiksi 30 vuodeksi asettaa että tämä nyt matin arvostuksen puutteesta kiukutteleva osa kommentoijista olisi tyytyväisiä.
Tosiasia on että matti voi olla sekä loistava entinen mäkihyppääjä että nykyinen alkoholiongelmainen. Arvostus ja mäkihyppysaavutukset on aina olleet olemassa. Kuten huomataan niin ei ne ole unohtuneet, mutta ei ihmistä voi eläessään valaa pronssiin palvottavaksi torin keskelle.
Uutisia kirjoitetaan uusista asioista eikä 30v takaisista mäkihypyistä.
missä on tapolan kommentit asiaa entäpä pia hynnisen? ex vaimon
missä luuraa tikkakosken kaveri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Matti on saanut elää elämäänsä valitsemallaan tavalla. Mokia on tehty, muttei se yhteiskunnan syy ole ollut. Ja ei Matti kai niin väittänytkään.
Tässähän se lienee syy, miksi häntä arvostettiin näin. Teki paljon, mokasi paljon, EI SYYTTÄNYT MUITA eikä esittänyt olevansa enempää kuin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaako kaikki edes tietää paljonko Matti teki töitä menestyksensä eteen, siis sen urheilumenestyksensä? Osa ilmeisesti olettaa että Matti oli luonnonlahjakkuus joka tuosta vaan kävi hyppäämässä mäkeä ja sattui siinä lomassa voittamaankin.
Matin urheilusaavutukset ovat juurikin oiva esimerkki siitä mitä raakalla työnteolla voi saavuttaa. Toki tietenkin lahjakkuutttakin vaaditaan. Juuri sen työnteon ja menestyksen takia Matti ansaitsee paikkansa suomalaisessa urheiluhistoriassa, kiistatta!
Mitä tapahtui urheilu-uran jälkeen on mielestäni suomalaisen yhteiskunnan häpeä, koska ainakin siihen aikaan urheilijoiden normaalielämään totuttelemista ei tuettu millään tavalla (ainakin sellainen käsitys minulla on). Toki jokaisella on vastuu omasta elämästään mutta kyllä Suomi saisi sankareitaan tukea hieman enemmän.
Et ole kuullut aikuiskoulutuksesta?
Urheilusankari on jo käsitteenä idiotismin multihuipentuma. Jos käyttää elämänsä ensimmäiset 25 vuotta urheiluun ja kolmikymppisenä huomaa, ettei ole ammattia, tutkintoa eikä osaa mitään niin voi voi. Yhteiskunnalla ei ainakaan ole mitään syytä alkaa näitä luusereita tukemaan.
Siksi kai Matti kiersi laulamassa ym. Tienasi sillä muistaakseni n. pääministerin palkan verran. Ei huono.
Monella urheilijalla on uran aikana suoritettu tutkinto (esim. sari essayah: ktm, marjo matikainen: di) tai ainakin uran loppuessa hommataan joku koulutus. Ne joilla ei ole niin päätynevät joko valmentamaan tai muuhun urheilutoimitsija-tyyliseen tehtävään. Kolmas vaihtoehto on sitten kuten matilla eli maailma vie minne vie, aina ei hyvään suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä mille ihmeen jalustalle matti olisi pitänyt viimeisiksi 30 vuodeksi asettaa että tämä nyt matin arvostuksen puutteesta kiukutteleva osa kommentoijista olisi tyytyväisiä.
Tosiasia on että matti voi olla sekä loistava entinen mäkihyppääjä että nykyinen alkoholiongelmainen. Arvostus ja mäkihyppysaavutukset on aina olleet olemassa. Kuten huomataan niin ei ne ole unohtuneet, mutta ei ihmistä voi eläessään valaa pronssiin palvottavaksi torin keskelle.
Uutisia kirjoitetaan uusista asioista eikä 30v takaisista mäkihypyistä.
Enemmän taitavat kiukutella ne, joiden mielestä Nykästä ei saisi arvostaa tämän vertaa nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaako kaikki edes tietää paljonko Matti teki töitä menestyksensä eteen, siis sen urheilumenestyksensä? Osa ilmeisesti olettaa että Matti oli luonnonlahjakkuus joka tuosta vaan kävi hyppäämässä mäkeä ja sattui siinä lomassa voittamaankin.
Matin urheilusaavutukset ovat juurikin oiva esimerkki siitä mitä raakalla työnteolla voi saavuttaa. Toki tietenkin lahjakkuutttakin vaaditaan. Juuri sen työnteon ja menestyksen takia Matti ansaitsee paikkansa suomalaisessa urheiluhistoriassa, kiistatta!
Mitä tapahtui urheilu-uran jälkeen on mielestäni suomalaisen yhteiskunnan häpeä, koska ainakin siihen aikaan urheilijoiden normaalielämään totuttelemista ei tuettu millään tavalla (ainakin sellainen käsitys minulla on). Toki jokaisella on vastuu omasta elämästään mutta kyllä Suomi saisi sankareitaan tukea hieman enemmän.
Et ole kuullut aikuiskoulutuksesta?
Urheilusankari on jo käsitteenä idiotismin multihuipentuma. Jos käyttää elämänsä ensimmäiset 25 vuotta urheiluun ja kolmikymppisenä huomaa, ettei ole ammattia, tutkintoa eikä osaa mitään niin voi voi. Yhteiskunnalla ei ainakaan ole mitään syytä alkaa näitä luusereita tukemaan.
Siksi kai Matti kiersi laulamassa ym. Tienasi sillä muistaakseni n. pääministerin palkan verran. Ei huono.
Monella urheilijalla on uran aikana suoritettu tutkinto (esim. sari essayah: ktm, marjo matikainen: di) tai ainakin uran loppuessa hommataan joku koulutus. Ne joilla ei ole niin päätynevät joko valmentamaan tai muuhun urheilutoimitsija-tyyliseen tehtävään. Kolmas vaihtoehto on sitten kuten matilla eli maailma vie minne vie, aina ei hyvään suuntaan.
Matikainen? Se kokoomuslainen joka nostelee useamman tonnin sopeutumiseläkettä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaako kaikki edes tietää paljonko Matti teki töitä menestyksensä eteen, siis sen urheilumenestyksensä? Osa ilmeisesti olettaa että Matti oli luonnonlahjakkuus joka tuosta vaan kävi hyppäämässä mäkeä ja sattui siinä lomassa voittamaankin.
Matin urheilusaavutukset ovat juurikin oiva esimerkki siitä mitä raakalla työnteolla voi saavuttaa. Toki tietenkin lahjakkuutttakin vaaditaan. Juuri sen työnteon ja menestyksen takia Matti ansaitsee paikkansa suomalaisessa urheiluhistoriassa, kiistatta!
Mitä tapahtui urheilu-uran jälkeen on mielestäni suomalaisen yhteiskunnan häpeä, koska ainakin siihen aikaan urheilijoiden normaalielämään totuttelemista ei tuettu millään tavalla (ainakin sellainen käsitys minulla on). Toki jokaisella on vastuu omasta elämästään mutta kyllä Suomi saisi sankareitaan tukea hieman enemmän.
Et ole kuullut aikuiskoulutuksesta?
Urheilusankari on jo käsitteenä idiotismin multihuipentuma. Jos käyttää elämänsä ensimmäiset 25 vuotta urheiluun ja kolmikymppisenä huomaa, ettei ole ammattia, tutkintoa eikä osaa mitään niin voi voi. Yhteiskunnalla ei ainakaan ole mitään syytä alkaa näitä luusereita tukemaan.
Siksi kai Matti kiersi laulamassa ym. Tienasi sillä muistaakseni n. pääministerin palkan verran. Ei huono.
Monella urheilijalla on uran aikana suoritettu tutkinto (esim. sari essayah: ktm, marjo matikainen: di) tai ainakin uran loppuessa hommataan joku koulutus. Ne joilla ei ole niin päätynevät joko valmentamaan tai muuhun urheilutoimitsija-tyyliseen tehtävään. Kolmas vaihtoehto on sitten kuten matilla eli maailma vie minne vie, aina ei hyvään suuntaan.
Matikainen? Se kokoomuslainen joka nostelee useamman tonnin sopeutumiseläkettä?
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/201803292200846756
.
Niin? Kyse oli koulutuksesta hiihtouran jälkeen ja tuo liittyy poliitikkouran lopettamiseen (tjsp).
Persuthan muuten äänestivät sen puolesta että matikainen voisi halutessaan jatkaa tuon nostamista 65 ikään asti.
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan itse tunne syyllisyyttä, harmia ennemminkin.
Matti valitsi itse oman polkunsa. Ei osannut elää julkisuudessa muttei ilmankaan.
Matti olisi voinut valita päihtettömän valmentajan/kommenttaattorin/myyjän yms. uran mutta viina kutsui miestä liikaa. Teki huonoja valintoja ja surullinen kohtalo ei tainnut tulla hirveänä yllätyksenä kenellekään.
Kunnioitan Mattia urheilijana todella paljon, mutta harmittaa että hyppäämisen jälkeen teki niin paljon huonoja valintoja.
Sinulta puuttuu elämänviisautta ja sen vuoksi peilaat asioita ikäänkuin olisit itse toisen roolissa omalla luonteellasi varustettuna. Kaikki eivät noin vain "valitse" uraansa edes kapasiteettinsa rajoissa. Joillakin meistä on levoton, taiteellinen ja tunteellinen sielu, impulsiivinen luonne ja monta muuta tekijää, jotka vaikuttavat paljon elämässämme. Jos Matti olisikin päätynyt "valmentajan/kommenttaattorin/myyjän yms." uralle olisiko hän ollut onnellinen. Moni asia, mikä riittää tavikselle, tekee toisista eläviä kuolleita.
On totta, että tavallisessa elämässä usein on vähemän draamaa, "virheitä", mutta monet se jaa myös loppuun, burnoutiin. Toiset sen vuoksi, että ura on liian vaativa heille, toiset sen vuoksi että he kuolevat tylsyyteen kahdeksasta neljään elämässä, päivien kuluessa tylsiltä tuntuvien ihmisten seurassa. Yritin sitä itsekin. Opiskelin korkeakoulututkinnon, etenin uralla ja vietin päiväni bisneksen parissa, istuen tylsissä kokouksissa tylsien, itseään esille tuovien pätemishaluisten typerysten kanssa ja kuuntelin värittömien työkavereiden spekuloidessa median heille kullekin päivälle antamia "puheenaiheita". Säästin mahdollisimman paljon ja sijoitin, hyppäsin nelikymppisenä oravanpyörästä ja nyt ajan veneellä tai prätkällä horisonttiin, kiipeän vuorelle, maalaan taulua, kirjoitan kirjaa, kunnostan vanhoja hirsitaloja, hoidan sijoituksia, lähden impulsiivisesti toiselle puolelle maapalloa tapaamaan kaukaista ystävää... Jos en olisi luiskahtanut tälle tielle, voisin olla rikollinen, juoppo tai jo kuollut. Todennäköisesti kuitenkin onnellisempi kuin sitä tavallista uraa luodessa. Se vain ei sovi meille kaikille ja jos ei löydy jotain ehjempää tapaa elää levottoman sielun kanssa, horjahtaa helposti kivisemmälle tielle. En silti ikinä vaihtaisi sieluani vähemmän tuntevaan, helpompaan ja rationaalisempaan olemukseen. Haluan nähdä värit, tuntea tuoksut, elämän sävelet niin että ne kouraisevat sielua syvältä. Muutoinhan olisin vain kone.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan itse tunne syyllisyyttä, harmia ennemminkin.
Matti valitsi itse oman polkunsa. Ei osannut elää julkisuudessa muttei ilmankaan.
Matti olisi voinut valita päihtettömän valmentajan/kommenttaattorin/myyjän yms. uran mutta viina kutsui miestä liikaa. Teki huonoja valintoja ja surullinen kohtalo ei tainnut tulla hirveänä yllätyksenä kenellekään.
Kunnioitan Mattia urheilijana todella paljon, mutta harmittaa että hyppäämisen jälkeen teki niin paljon huonoja valintoja.Sinulta puuttuu elämänviisautta ja sen vuoksi peilaat asioita ikäänkuin olisit itse toisen roolissa omalla luonteellasi varustettuna. Kaikki eivät noin vain "valitse" uraansa edes kapasiteettinsa rajoissa. Joillakin meistä on levoton, taiteellinen ja tunteellinen sielu, impulsiivinen luonne ja monta muuta tekijää, jotka vaikuttavat paljon elämässämme. Jos Matti olisikin päätynyt "valmentajan/kommenttaattorin/myyjän yms." uralle olisiko hän ollut onnellinen. Moni asia, mikä riittää tavikselle, tekee toisista eläviä kuolleita.
On totta, että tavallisessa elämässä usein on vähemän draamaa, "virheitä", mutta monet se jaa myös loppuun, burnoutiin. Toiset sen vuoksi, että ura on liian vaativa heille, toiset sen vuoksi että he kuolevat tylsyyteen kahdeksasta neljään elämässä, päivien kuluessa tylsiltä tuntuvien ihmisten seurassa. Yritin sitä itsekin. Opiskelin korkeakoulututkinnon, etenin uralla ja vietin päiväni bisneksen parissa, istuen tylsissä kokouksissa tylsien, itseään esille tuovien pätemishaluisten typerysten kanssa ja kuuntelin värittömien työkavereiden spekuloidessa median heille kullekin päivälle antamia "puheenaiheita". Säästin mahdollisimman paljon ja sijoitin, hyppäsin nelikymppisenä oravanpyörästä ja nyt ajan veneellä tai prätkällä horisonttiin, kiipeän vuorelle, maalaan taulua, kirjoitan kirjaa, kunnostan vanhoja hirsitaloja, hoidan sijoituksia, lähden impulsiivisesti toiselle puolelle maapalloa tapaamaan kaukaista ystävää... Jos en olisi luiskahtanut tälle tielle, voisin olla rikollinen, juoppo tai jo kuollut. Todennäköisesti kuitenkin onnellisempi kuin sitä tavallista uraa luodessa. Se vain ei sovi meille kaikille ja jos ei löydy jotain ehjempää tapaa elää levottoman sielun kanssa, horjahtaa helposti kivisemmälle tielle. En silti ikinä vaihtaisi sieluani vähemmän tuntevaan, helpompaan ja rationaalisempaan olemukseen. Haluan nähdä värit, tuntea tuoksut, elämän sävelet niin että ne kouraisevat sielua syvältä. Muutoinhan olisin vain kone.
Olipa hyvä puheenvuoro. Kiitos !
Pöljä on pöljä vaikka sen kananmunassa ja korppujauhossa kääntelisi ja pannulla paistaisi.
Ehkä otin, ehkä en suomennettuna ei kuulu teille. Oma asia. Kunhan hyppy kulkee.