Vanha viisaus opettaa että kun yksi ovi sulkeutuu niin uusi ovi aukeaa, mutta entä kun ovet loppuvat?
Vanha viisaus opettaa että kun yksi ovi sulkeutuu niin uusi ovi aukeaa, mutta entä kun ovet loppuvat? Mitä sitten pitää tehdä?
Kommentit (27)
Niin kauan kuin on elämää, on toivoa.
Saanko udella että millaisessa umpikujassa?
Vierailija kirjoitti:
Mennä takaisin päin ja etsiä sieltä uusi ovi. Eivät ovet oikeasti kylläkään koskaan lopu.
Tai ehkäpä valita uusi suunta josta etsiä?
Jossain vaiheessa on vain yksi ovi: Jeesus Kristus.
Kun ovet loppuvat, olet taivasalla ja vapaa. Olet selviytynyt ulos labyrintistä.
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin on elämää, on toivoa.
Saanko udella että millaisessa umpikujassa?
Kaikki käytössä olleet mahdollisuudet ja keinot on käytetty tai sitten menneet ohi suun. Jokatapauksessa paluuta ei ole sillä kerran suljettu ovi on aina suljettu ovi. Elämässäni on liikaa suljettuja ovia ja oli jo aluksi hyvin vähän ovia joista pystyi kulkemaan. Oliko elämä sitten tässä? Loppuun juostu?
Ap
Pitää avata valot että näkee ne ovet.
Tai hetken istahtaa ja pohtia, niin eiköjän se ovi ilmesty siihen.
Aina on " ovi" josta uusi, se "jokin" tulee esiin.
Etpä vielä tiedäkään millaisen suunnan elämällesi tulet löytämään! Se tulee olemaan sinulle suuri yllätys. ❤️
Ap, rakenna se ovi!
Joskus se vaatii hiukan työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin on elämää, on toivoa.
Saanko udella että millaisessa umpikujassa?
Kaikki käytössä olleet mahdollisuudet ja keinot on käytetty tai sitten menneet ohi suun. Jokatapauksessa paluuta ei ole sillä kerran suljettu ovi on aina suljettu ovi. Elämässäni on liikaa suljettuja ovia ja oli jo aluksi hyvin vähän ovia joista pystyi kulkemaan. Oliko elämä sitten tässä? Loppuun juostu?
Ap
Oletko hoitanut masennustasi? Suosittelen etsimään siihen apua. Alkaa näkyä toivoa, kun paha olo hiukan helpottaa.
Ei ne ovet varmaankaan lopu. Ainoastaan voimat ja toivo loppuvat. ❤️
Eristäytyy. Erakoituu. Inho estää hakemasta apua 👽
En tiedä tilannettasi. Mutta mulla on tämä havainto omasta elämästä: Jos tunnen itseni nurkkaan ahdistetuksi, 95% varmuudella olen itse se ketä on ahdistanut itseni nurkkaan. Eli siis siinä vaiheessa pitää avata silmät ja kysyä mitä oletuksia ja vaatimuksia esittää itselleen ja miten voisi helpottaa omaa tilannettaan. Usein suurimmat vaatimukset tuleekin juuri itseltä, ei ympäristöltä ("minun pitää löytää täydellinen ratkaisu, minun pitää muuttaa vesi viiniksi, minun pitää olla tällainen ja samalla tuollainen yms.). Yleensä se uusi ovi sitten löytyykin kuin ihmeen kaupalla kun päästää näistä irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin on elämää, on toivoa.
Saanko udella että millaisessa umpikujassa?
Kaikki käytössä olleet mahdollisuudet ja keinot on käytetty tai sitten menneet ohi suun. Jokatapauksessa paluuta ei ole sillä kerran suljettu ovi on aina suljettu ovi. Elämässäni on liikaa suljettuja ovia ja oli jo aluksi hyvin vähän ovia joista pystyi kulkemaan. Oliko elämä sitten tässä? Loppuun juostu?
Ap
En tiedä mistä mahdollisuuksista puhut, mutta esim. kesken jääneistäkin opinnoista on kyllä hyötyä.
Sinulla on nyt niin kurja olo, että et usko niihin mahdollisuuksiin joita sinulla kuitenkin on. Sinuna yrittäisin päästä psykologille purkamaan huoliani ja voimaantumaan. Ja mahdollisimman pian (kunhan olet terve etkä vaikkapa burn outissa) alkaisin laatia uutta suunnitelmaa hyvän elämän rakentamiseksi. Siinä myös ehdottomasti käyttäisin kaikkia ammattilaisapuja, jotka voivat antaa neuvoja tai muuta jeesiä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä tilannettasi. Mutta mulla on tämä havainto omasta elämästä: Jos tunnen itseni nurkkaan ahdistetuksi, 95% varmuudella olen itse se ketä on ahdistanut itseni nurkkaan. Eli siis siinä vaiheessa pitää avata silmät ja kysyä mitä oletuksia ja vaatimuksia esittää itselleen ja miten voisi helpottaa omaa tilannettaan. Usein suurimmat vaatimukset tuleekin juuri itseltä, ei ympäristöltä ("minun pitää löytää täydellinen ratkaisu, minun pitää muuttaa vesi viiniksi, minun pitää olla tällainen ja samalla tuollainen yms.). Yleensä se uusi ovi sitten löytyykin kuin ihmeen kaupalla kun päästää näistä irti.
Jokseenkin noin. Elämäni ekan kerran teen kuten minulle on paras eikä se mitä minulta odotetaan tai mikä muille on parasta. Entinen ylitunnollinen minä on poissa ja tilalle on astunut terve itsekkyys. Ja kun mietin niitä sulkeutuneita taaksejääneitä ovia, uusia ovia on auennut, sellaisia mitä en ole ennen uskaltanut raottaa, mutta kun avasin niin ymmärsin että tuo ovi johtaa oikeaan suuntaan.
Joko etsii sit ikkunan, tai vetäsee seinään oman oven.
se että sinä et näe enempää ovia, ei tarkoita etteikö niitä olisi olemassa...
Mennä takaisin päin ja etsiä sieltä uusi ovi. Eivät ovet oikeasti kylläkään koskaan lopu.